Kirja-arvio: Hiljaisia teitä, autioita pihoja – elämää sivukylillä luonnon keskellä


”En muuttaisi mistään hinnasta kylille tai kaupunkiin. Täällä on ihan oma rauha. (...) On aikaa ajatella. (...) Täällä voi olla oma itsensä.”


Sorateiden varsilla ei asu enää lapsiperheitä, lähikaupat ja postit ovat lopettaneet toimintansa. ja kyläkoulut on lakkautettu. Maaseutu on autioitunut. Näkymä on surullisen tuttu kaupunkien ulkopuolella liikkuessa. Muutos on tapahtunut vähitellen, mutta se on peruuttamatonta.
2000-luvun Suomessa muuttoliike on ollut yhtä suurta kuin 1970-luvulla; maaseudun tyhjeneminen on ollut jopa aiempaa dramaattisempaa. On suorastaan hätkähdyttävää, että maassamme on yli 140 000 autiota taloa.

Jenni Räinän ja Vesa Rannan reportaasikirja Reunalla – Tarinoita Suomen tyhjeneviltä sivukyliltä vie lukijan karunkauniille matkalle Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan korpikylillä asuvien ihmisten luo. Kirjassa kuvataan, kuinka näillä alueilla voi selvitä. Elämästään kertovat ihmiset ovat yksimielisiä siitä, että syrjäkylillä pärjäävät ennen kaikkea omavaraiset ja terveet, mutta kirjassa nostetaan aiheellisesti esille kysymys, kuinka siellä selviävät yksin asuvat vanhukset.

”Kannattaa olla terveenä, ettei joudu tuonne byrokratian rattaisiin.”

Haasteista huolimatta maaseudulla on edelleen valttikorttinsa – rauha, metsät ja maisemat, jotka toistuvat monissa tarinoissa ja sanojen vahvistukseksi lukuisissa kirjan hienoissa valokuvissa.

”Taivas on kirkkaansininen ja ruohot ja puut kirkkaanvihreitä. Joskus kanit, ketut ja porot tulevat pihallemme metsästä. Vuosittain pääskyset tulevat, kasvattavat tässä poikaset ja lähtevät jälleen pois.”

Kuntaliitokset ja palveluiden keskittäminen ovat kasvattaneet Suomen reuna-alueiden määrää koko ajan, eikä kehitykselle näy loppua vieläkään. Pienikin kylä voi kuitenkin olla onnelliseksi tekevä, mikäli siellä on edes välttämättömimmät palvelut. Siksi maaseudulle tiukasti juurtuneet ihmiset eivät halua antaa helposti periksi. Joillekin heistä edes katuvalot eivät ole mieluisia.

”Hiljaisuus, luonto ja yhteisöllisyys ovat täällä parasta. Vieressä on lapsille oma pieni koulu ja päiväkoti. Mutta muuten etäisyydet ovat hankalia, sillä ilman autoa ei pääse mihinkään, ei edes kauppaan.

Kirjassa esitetään ajatus, että perinteisten kylien sijasta olisi parempi puhua ”maaseutupaikoista”, ihmisille eri syistä merkityksellisistä paikoista, kuten vaikkapa kesämökeistä, retkeilykohteista ja kausityömaista. Maalla lapsuuden kesiä viettäneenä ja Lapin perukoilla mökkeilleenä ymmärrän ajatuksen jossain määrin, mutta ymmärrän kyllä niitäkin, jotka eivät haluaisi kyläkeskukseen koskaan muuttaa, kaupungin hälinästä puhumattakaan. Sitä paitsi sivukylillä elävät vanhuksetkin ovat usein vähemmän yksinäisiä kuin vaikkapa kerrostaloissa asuvat kaupunkilaiset. Syrjäseuduilla ihmiset kun sentään tuntevat toisensa – ja välittävät aidosti naapureistaan.
Reunalla -kirjassa kierrellään Suomen katvealueilla ja pohditaan, millainen on 100-vuotiaan maamme maaseutu ja keitä siellä tulevaisuudessa asuu. Kirjan puhuttelevia kuvia katsellessa herää ristiriitaisia tunteita; iloa, surua ja hämmennystä. Mieleen nousevat myös tutun laulun sanat: ”Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän, kuinka onnellinen voikaan olla hän, joka täällä vain saa aina asustaa. Maalaismaisemaa en saata unohtaa.” Toivottavasti ihmiset voivat jatkossakin asua Suomen syrjäkylillä niin halutessaan, on kysymys sitten lapsiperheistä tai ikäihmisistä. Elävissä kyläyhteisöissä kun on paljon sellaista pääomaa, jota meidän kannattaa vaalia.

Räinän ja Rannan kirja tulee kaikessa inhimillisyydessään todella lähelle lukijaansa. Sen toivoisi herättelevän myös päättäjiä miettimään, mikä elämässä onkaan oleellista. Teos on helposti lähestyttävä, joten uskon tietokirjallisuutta vierastavankin lukijan tarttuvan siihen mielellään. Tieteellisempiin teksteihin tottuneena jäin itse kuitenkin kaipaamaan kirjaan lähdeluetteloa, jonka avulla teoksessa käytettyihin lähteisiin perehtyminen sujuisi vaivattomammin kuin pienellä präntättyjä alaviitteitä seuraamalla.  Viitteitä on tosin varsin vähän, mutta silti.

Mielestäni Reunalla on paitsi hätähuuto tyhjenevien sivukylien tulevaisuuden puolesta niin myös oodi kaikille korpiemme sisukkaille asukkaille, etenkin heille, jotka ovat tässä aiheeltaan jopa valitettavan ajankohtaisessa teoksessa elämäänsä kuvanneet. Kirjassa on vahvasti läsnä Suomi 100 -henki. 

Jenni Räinä & Vesa Ranta: Reunalla – Tarinoita Suomen tyhjeneviltä sivukyliltä


Kustantaja: LIKE
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 263 s.
Tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokas 2017