9. syyskuuta 2012

Taina Latvala: Välimatka




(WSOY, 2012)

Kapsäkkiin on pakattu panamahattu ja lakeuden suru.
Eteläpohjalaisessa Synkkylän kylässä on yksi kylähullu, yksi kirkko sekä äiti, jonka tytär on jäänyt kyläilymatkan päähän. Isä on ollut jo vuosia kateissa. Kaipaus on hitsannut äidin ja tyttären yhteen, ja yhdessä he lentävät Teneriffalle viettämään äidin 60-vuotispäiviä.

Symbioosi alkaa rakoilla, kun äiti hoksaa tytön ryhtyneen riiuulle aulapojan kanssa. "Komia kloppihan se oli, mutta ei naamasta montaa velliä keitetä", äiti toteaa ja seuraa tyttären pään sisällä vaikka lemmenpedin laidalle. Äidin käsilaukussa lymyää isän arvoitus.

Välimatkassa eteläpohjalainen murre saa leveyden, johon se ei ole aikoihin joutanut. Se on kahden sinen romaani, lakeuden lumen ja etelän läikehtivän meren, kaunis tarina kahdesta naissukupolvesta: maailmalle halajavan tyttären ja kaipauksen karaiseman äidin matkasta kohti luottamusta ja itsenäisyyttä.

Oma arvioni: Riipaisevan kaunis tarina kahden naisen matkasta elämän karikoissa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!