Kirjat kertovat

Jana Marton palaa kotikaupunkiinsa Flatnäsiin. Vuosien jälkeen. Aikoinaan 90-luvun puolivälissä tuossa pienessä rannikkokaupungissa tapahtui murha. Flemming Petterson löytyi murhattuna. Ja juuri Jana löysi ruumiin. Sitä kuka Flemmingin tappoi ei koskaan saatu selville. Tuo tapahtuma muutti Janan elämän. Ja nyt hän on siis palannut kotikaupunkiinsa ensimmäisen kerran murhien jälkeen. Murhat ovat viimeinkin selviämässä. Tai siltä näyttää.
Monika Fagerholmin loisteliaasti kirjoitettu trilleri Lola ylösalaisin tapahtuu vuoden 2011 syksyisenä viikonloppuna kun pienen kaupungin salat alkavat paljastua. Minnie Petterson on päättänyt pitää juhlat ja kutsua paikalle eriskummallisen joukon, jonka jokaisella jäsenellä on ollut motiivi tappaa Flemming. 
Monika kirjoittaa eteemme hurjan, kauniin ja satuttavan kuvan ihmisistä joiden koko elämän yhteinen tragedia on muuttanut. Kuten eräs arvostelija kirjoitti: Fagerholmin kieli on kuin laulu vuosikymmenien takaa, yhtä aikaa hypnoottinen ja surumielin…

Keski-ikäinen Pirjo ja kolmekymppinen Perttu ovat naapurukset, jotka viihtyvät yhdessä punaviinipullon äärellä. Sanaton yhteisymmärrys kattaa turhautumisen toimettomuuteen ja menetetyn yhteyden läheisiin: Pertun äiti on dementoitunut ja Pirjon tytär välttelee äitinsä huolenpitoyrityksiä. Afrikasta adoptoidusta teini-ikäisestä Tuuliasta tulee Pirjon elämään tärkeä valopilkku. Tuulialle Pirjo voi puhua myös tukahdetuista taidehaaveistaan.

Sitten Perttu löytää uuden henkisen kodin: komearaaminen nuorimies on kovaa valuuttaa muukalaisvihamieliselle Popula-puolueelle.

Jokainen tarvitsee yhteisön, jossa tuntee olevansa omiensa joukossa. Entä jos yVhteisö vaatii nousemaan läheisiä vastaan?

Oma arvioni: Hassinen on Populassa aiempaa yhteiskunnallisempi ja samalla myös varsin ajankohtainen. Kirja haastaa lukijan näkemään erilaisia ihmisiä.

Aura juontaa räväkkää ja supersuosittua talkshow´ta. Lehdet seuraavat kärkkäästi Auran yksityiselämää. Viikomloppu isältä perityssä maalaiskartanossa tuntuu pelastukselta.

Perillä unohtuneet muistot tulvahtavat Auran mieleen, etenkin suhde oudoissa olosuhteissa kuolleeseem äitiin. Äidin ystävän avulla alkaa  kuva menneestä pala palalta hahmottua. Mutta mikä syntyvässä kertomuksessa on totta?

Suositun juontajan katoaminen herättää julkisuuden kiinnostuksen. Tuottajansa painostuksesta huolimatta Aura jää pidemmäksi aikaa kartanoon ja uppoutuu yhä syvemmälle mielensä syövereihin, unien ja näkyjen maailmaan.
Polku on modernin gotiikan hengessä etenevä suggestiivinen ja viettelevä jännityskertomus, jossa menneisyyden aaveet tulevat kirjaimellisesti keskelle nykypäivää.

Oma arvioni: Monikerroksisuudessaan kiehtovaa luettavaa.

Dakota Walker on 18-vuotias sisupussi. Yliopisto-opintojen lisäksi hän työskentelee osa-aikaisesti äitinsä Georgian perustamassa lankakaupassa Manhattanilla. Georgian kuolemasta on kulunut viisi vuotta, mutta Dakotan ja tuttujen neulontakerholaisten elämässä hän on edelleen läsnä. Menetyksen jälkeen yhteisistä herkutteluhetkistä on tullut entistäkin tärkeämpiä.

Elämässä ja neulonnassa moni asia menee vuoroin oikein ja vuoroin nurin. Dakota ei ole varma, haluaako seurata äitinsä jalanjälkiä lankakaupan pitäjänä. Mestarineuloja Lucie lähtee Italiaan ohjaamaan rocktähden musiikkivideota ja saa seuraansa myös Dakotan ja salasuhteesta toipuvan Catherinen. Kenellä mahtaakaan pian olla käyttöä työn alla olevalle hääpuvulle.

Oma arvioni: Jacobsin toinen neulontaromaani on lämmittävä ja ilahduttava lukuelämys.

Bosporin rannalta löytyy nuoren miehen ruumis, jonka kurkku on viilletty kylmäveärisesti auki. Albanialaiseksi osoittautuvan uhrin perhe on verivihoissa toisen albaanisuvun kanssa eikä halua poliisin sekaantuvan asiaan. Komisario Çetin Ikmen, joka on äitinsä puolelta  albanialaista sukua, alkaa selvittää rikosta ja huomaa joutuvansa syntyperänsä takia pahaan välikäteen. Samaan aikaan komisario Suleymanin naisystävä, psykiatri Zelfa Halman hoitaa nuorta miespotilasta, jolle vampyyrit ovat pakkomielle. Nuorukaisen sisar on ilmeisesti tuntenut murhatun albaanin, mutta suhteessa vaikuttaa olleen erikoisia piirteitä. Tohtori Halmanin ja  patologi Arto Sarkissianin apu on jälleen kerran tarpeen Ikmenin ratkoessa merkillistä tapausta, joka paljastaa hätkähdyttäviä asioita myös komisarion omasta menneisyydestä. 
Oma arvioni: Moni-ilmeinen dekkari, joka pitää lukijan otteessaan alusta loppuun.  

Lumettomana talvena, muutama viikko ennen joulua, Joona eksyy ja päätyy Hukkajoelle Amandan ja tämän tyttären Doran hoiviin. Hukkajoki on mitättömän pieni kylä, mutta olennaisempaa kuin ihmiset tai talot on tumtmavetisenä virtaava joki ja koski, jonka yli kulkee silta. Joonalla ei ole elämässään muuta kuin musta koira Taika, Amandan elämässä on liikaa kadonneita ja kuolleita. Doran elämässä mikään ei ole varmaa, eivät eteen osuvat hahmot eikä edes Dora itse. Ja joki, se kaappaa mukaansa niin sielut, koirat kuin muistotkin.
Raevaaran romaani on mysteeritarina, joka kiertyy loppua kohti kuin virtaus Hukkajoen koskessa. Pelko ja kaipuu, ikävä ja unohdus lomittuvat kauniiksi kertomukseksi, jossa lopulta tärkeintä on rakkaus.  

Oma arvioni: Mystisen omaperäinen matka erilaisten kohtaloiden syövereihin.

Keräilijä on vuoteen 1970 sijoittuva tarina ruotsalaisesta pikkukaupungista asukkaineen, ja sen kertoo omasta näkökulmastaan tuolloin varhaisteini-ikäinen Tom. Tom on keräilijä: häntä viehättävät monet pikkuesineet, kuten vanhanmalliset limsapullonkorkit, joista saa taivutettua hassunnäköiset pitkät kynnet. Tom asuu kotona äitinsä ja isosiskonsa kanssa ja odottaa, että isosisko muuttaisi kotoa pois, niin että hän saisi oman huoneen. Hän ihailee naapurin karskia automiestä Bo Englundia ja tämän hehkeää avovaimoa Violaa. Mutta kertomuksen nykyhetkessä Tom lukee vanhoista mikrofilmeistä, miten Bo Englund jäi kiinni avovaimonsa surmasta ja nuorten naisten sieppaamisen suunnittelusta. Naiset ovat olleet miehen kirjeenvaihtoystäviä. Käy ilmi, että Bokin on keräilijä: hän keräili paitsi autoja myös naisten pitkiä kynsiä. Aikuisen miehen ja nuoren pojan keräilymaniat sekoittuvat niin, ettei lukija enää tiedä kumpi on kumpi. Kirjan joka toinen luku koostuu autenttisista poliisiraporteista ja …

Onko lapsi tai nuori osa ryhmää vai kohdellaanko häntä erilaisena, toiminnan kohteena? Kasvattaja voi pitää tukea tarvitsevan oppilaan tasavertaista osallistumista haasteellisena. Lapsi voi puolestaan kokea, ettei pääse toimimaan ja osallistumaan samoin kuin muut eli lapsena toisten joukossa. Toiminnan ja osallistumisen mahdollisuudet voivat vaihdella sen mukaan, nähdäänkö haaste lapsessa, ympäristössä vai vuorovaikutuksessa.
Jokaisen lapsen ja nuoren tulee voida osallistua toimintaan osana muuta ryhmää. Kirjassa esitellään toimiva ja käytännöllinen malli, jonka avulla voi suunnitella, toteuttaa ja arvioida tukea tarvitsevan toiminnallista osallistumista lapsiryhmässä. Mallissa kiinnitetään huomiota muun muassa vuorovaikutukseen, toimintaympäristöön sekä yksilöllisiin, ryhmään ja yhteistyöhön liittyviin tekijöihin. Malli tarjoaa mahdollisuuden luoda kasvuympäristöjä ja antaa uutta näkökulmaa ammattilaisten ja vanhempien väliseen yhteistyöhön.
Kasvattajalle kirja avaa tukea…

Clara Laguna on sievä tyttö pienessä espanjalaiskylässä 1800- luvun lopulla. Rakastuttuaan päättömästi hän saa kuulla äidiltään, että Lagunan perheen naisia vaivaa kirous: heidät  on tuomittu sukupolvesta toiseen epäonnistumaan rakkaudessa. Myöhemmin mies hylkääkin Claran ja tämä ryhtyy ilotalon pitäjäksi. Clara synnyttää tyttären, Manuelan, joka vihaa äitiään syvästi ja on päättänyt vakaasti, että perheen maine on kiillotettava ja epäonnen kierre katkaistava. Mutta kun Manuelallekin myöhemmin syntyy tytär, näyttää ettei suvun tragedialle tule loppua.
Oma arvioni: Runollisen traaginen tarina äideistä ja tyttäristä - naisita, jotka eivät ole päässeet elämässään helpolla. Kirja, joka on täynnä romantiikkaa ja mystiikkaa. Kerrassaan lumoava lukuelämys.

Minut kihlattiin kehdossa. Tätä Layla ajatteli unessaan viimeiseksi. Hän havahtui hääpäivän jälkeisenä aamuna aviomiehensä Muratin liikkeisiin. Tämä sytytti valot ja käski Laylan nousta patjalta. Layla totteli miestään, kuten kunnon kurdivaimon tulee. Hän vilkaisi klaanin luvatta rakentaman gecekondun ikkunasta ulos. Siellä liehuivat punainen, keltainen ja vihreä. Gülistan-äiti oli häitten kunniaksi ripustanut kerrostalojen väliselle pyykkinarulle valmiiksi kuivia huiveja. Punainen, keltainen ja vihreä olivat kurdikansan värit. Häävieraat olivat syöneet notkuvat pöydät börekejä, dolmia, köftejä ja yufkaa, ohutta leipää. Ne levittivät juhlan tuoksua arkeen saakka. Minut kihlattiin kehdossa. Valmistauduin viisitoista vuotta miehelleni ja hän valmistautui minulle.  
Oma arvioni: Koskettavia kuvauksia kohtaloista, hätkähdyttäviä havaintoja kurdinaisten todellisuudesta. Rankasta aiheesta huolimatta kirja oli pakko lukea nopeasti, sitä kun ei malttanut millään laskea käsistään. Kerront…