31. tammikuuta 2013

Karo Hämäläinen: Kolmikulma

WSOY, 2012

Voitontahtoinen varainhoidon markkinamies Ilari Rautavaara on päättänyt näyttää erinomaisuutensa pääomamarkkinoiden Einsteinille ja kohota sijoitustaivaan seuraavaksi supernovaksi... Arvaamaton eteläeurooppalainen oppositiopoliitikko Conrado Iliades olisi ylihuomenna vapaa mies. Sitä ennen pitää vain kloussata diili: puoltaa pakettia, jolla säästökuuriin suostuva isänmaa palkittaisiin valtionvelkojen anteeksiannolla... Saksalainen korkean tason toimeksiantoihin erikoistunut Irene Adler heittäytyy elämänsä suurimpaan projektiin - ja järjestää poliitikon kidnappauksen Helsingin huippukokouksen alla. Kaikkien panokset pelissä ovat korkeimmat mahdolliset, mutta kuka räjäyttää potin pelissä, jossa prosentin osatkin lasketaan miljardeissa? Kolmikulma on korkeasykkeinen, eurokriisin ytimeen pureutuva finanssitrilleri, jolle ei hevin löydy haastajia.  


Oma arvioni: Kirja on varmasti hyvä lajissaan, mutta ei erityisemmin minun makuuni.

30. tammikuuta 2013

Unni Lindell: Hunajasyötti

WSOY, 2010

Rikoskomisario Cato Isaksen saa kuulla kunniansa uudelta työtoveriltaan. Nainen on palkattu Caton ollessa hermolomalla, kuin salaa. Lähtökohdat kadonneen pojan etsintään eivät ole hedelmälliset. Kotimatkallaan hävinneen pojan on viimeksi nähnyt Vera Mattson, jonka pihan läpi lapsilla oli tapana oikaista. Muutamia päiviä myöhemmin nuori liettualaistyttö löydetään kuolleena. Tapaus on lavastettu auto-onnettomuudeksi, mutta osa vammoista ei täsmää selitykseen. Särösäveliä juttuun tuo epäilyttävä jäätelöauto. Seitsemäs Cato Isaksen -kirja on viiden tähden rikosromaaniksi kehuttu, tunnelmallisin katkelmin etenevä labyrintti, jossa Unni Lindell jälleen kerran näyttää kyntensä harhautustaitoisena lukijan manipuloijana.  

Oma arvioni: Koukuttavaa jännitystä a´la Lindell

26. tammikuuta 2013

Mervi Juusola: Levottomat aivot. ADHD ja Asberger vahvuuksina

Otava, 2012


Yliaktiivisuutta, oppimisvaikeuksia, käytöshäiriöitä, sosiaalista kömpelyyttä. Positiivista impulsiivisuutta, kekseliäisyyttä ja jatkuvaa seikkailua. Elämä levottoman ihmisen kanssa on rasittavaa, mutta myös hauskaa. Käytännönläheinen selviytymis- ja valmennusopas auttaa elämään hyvää arkea neurologisen oireyhtymän kanssa.

Miten ylivilkkaus ja keskittymisvaikeudet työstetään vahvuudeksi?
Millaista tukea erityislapsi voi saada koulunkäyntiin? Miten käytöshäiriöitä hoidetaan neuropstsiatrisen valmennuksen keinoin?


Oma arvioni: Mielekiintoinen kirja. Koska olen lukenut paljon ADHD:sta, ei teos tosin tarjonnut kovinkaan paljon uutta tietoa. Parasta antia olivatkin mielestäni kuvaukset ja kertomukset elämästä "levottomien aivojen" kanssa.




25. tammikuuta 2013

Louis-Ferdinand Céline: Niin kauas kuin yötä riittää

Teoksen kuva
Siltala, 2012


Louis-Ferdinand Céline (1894-1961) on Ranskan 1900-luvun kirjallisuuden merkillisin klassikko, jonka tuotanto on uhmannut kirjallisia konventioita jo 80 vuoden ajan. Céline kehitti kirjoissaan omintakeisen kolmen pisteen käyttöön perustuvan huohottavan rytmin. Hänen tyylinsä on ruumiillista kirjoitusta, joka pyrkii kielen taakse itse aistielämykseen. Hänen tehokeinoinaan ovat groteskit kielikuvat, fantasia ja suorasukainen seksuaalisuuden kuvaus.

Céline syntyi köyhään alemman keskiluokan perheeseen Pariisissa 1894. Hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan ratsuväkimiehenä ja haavoittui päähän. Sodan jälkeen hän opiskeli lääketiedettä, kierteli mm. Afrikassa ja USA:ssa, kunnes palasi Ranskaan ja alkoi harjoittaa lääkärinammattia Pariisin köyhälistökortteleissa.

1930-luvulla Céline julkaisi omaelämäkerralliset suurromaaninsa Niin kauas kuin yötä riittää (1932) ja Kuolema luotolla (1936). Teosten tyyli on suoraviivaisen brutaalia ja ne yhdistelevät realistisia ja fantastisia aineksia. Niiden ilmapiiri muistuttaa välillä hallusinaatiota tai painajaisunta. Romaaneista välittyy viha ja katkeruus ihmislajia, yhteiskuntaa ja koko maailmaa kohtaan. Ei vain ihminen vaan koko luonto on viheliäinen: elämä itsessään on perustavanlaatuisesti kieroutunut. Célinen nihilismi saa kuitenkin hillittömän koomisia ulottuvuuksia. Hänen maailmankuvansa on niin äärimmäinen, että lukijan reaktioksi jää hysteerinen nauru. On vaikea sanoa, tarkoittiko Céline teoksensa hauskoiksi, mutta hän on jäänyt historiaan 1900-luvun ehkä mustimpana humoristina.

Célinen vihamielisyys näkyi myös juutalaisvastaisuutena. Kohuromaaniensa jälkeen Céline julkaisi rasistisia ja antisemitistisiä pamfletteja ja esiintyi toisen maailmansodan aikana avoimen juutalaisvastaisesti ja saksalaismielisesti. Vaimonsa, tanssija Lucette Almanzorin kanssa hän pakeni 1944 Saksaan ja sitten Tanskaan, jossa hän istui vankeudessa lähes kahden vuoden ajan. Ranskassa hänet tuomittiin poissaolevana kuolemaan, mutta 1950-luvun alussa tuomio muunnettiin niin että hän saattoi palata kotimaahansa 1951. Célinen tuotanto jatkui kiihkeänä hänen kuolemaansa saakka, mutta sodanaikainen toiminta teki hänestä loppuun saakka merkityn miehen Ranskassa.

Kustannusosakeyhtiö Siltala julkaisee uuden laitoksen 80 vuotta täyttävästä kiistellystä ranskalaisklassikosta Niin kauas kuin yötä riittää Jukka Mannerkorven tarkistamana suomennoksena. Teokseen sisältyy kirjailija Timo Hännisen Célineä ja hänen tuotantoaan esittelevä essee.
     

Oma arvioni: Mustaa huumoria lukuun ottamatta aika raskasta luettavaa.                                               

19. tammikuuta 2013

Sarah Winman: Kani nimeltä Jumala


Tammi, 2012

Vapaalla oleva sairaanhoitaja auttoi minut maailmaan vanhempieni makuuhuoneessa arpajaisissa voitetun untuvapeitteen päällä. Nopean kahdenkymmenenkahden synnytyksen jälkeen pääni tuli näkyviin ja hoitaja käski ponnistamaan ja isäni käski ponnistamaan, ja niinpä äitini ponnisti ja minä pullahdin kevyesti tuohon tarunhohtoiseen vuoteen. Kun Pariisin kadut vallattiin. Kun Vietnamissa tehtíin Tet-hyökkäys. Kun Martin Luther King kuoli unelmansa puolesta.

Veli ja sisko. Tarina lapsuudesta ja varttumisesta, ystävyydestä ja perheistä, rakkaudesta ja tragediasta ja kaikesta sillä välillä. Tarina uusista aluista.

Oma arvioni: Erilainen ja yllätyksellinen romaani, jossa traagisetkin tapahtumat saavat koomisia piirteitä, kun ne kerrotaan pienen tytön äänellä.


18. tammikuuta 2013

Virginia Woolf: Yö ja päivä

Yö ja päivä
Savukeidas, 2012



Kun kaksi maailmaa ovat erillään, ne kohtaavat kuin pimeys ja valo – vain hämärän hetkellä. Virginia Woolfin toinen romaani Yö ja päivä on pinnaltaan eheä tarina arkisista salongeista ja mielten salaisista huoneista, joiden välillä tapakoodien ikeessä elävien ihmisten on vaikea liikkua. Edwardiaanisen ajan elävä eepos kertoo samaan aikaan ihmisistä ja yhteiskunnasta, yksilön tunteista ja parlamenttipolitiikasta, taiteesta ja totuudesta – yöstä ja päivästä.

Oma arvioni: Monivivahteinen ja tunnelmallinen lukuelämys.

15. tammikuuta 2013

Mauri Kunnas: Aarresaari

Otava, 2012

Pikku-Jimin ja hänen äitinsä majataloon tulee outo merimies. Miehellä on kätköissään oikea kartta, joka johdattaa kapteeni Flintin aarteen jäljille. Kun merimies kuolee, Jim saa kartan itselleen ja pääsee mukaan purjehtimaan kuunari Hispaniolalla kohti aarresaarta. Pahaksi onneksi laivakokiksi pestattu Pitkä-John Silver puujalkoineen ja papukaijoineen on pahimman luokan merirosvo, samoin kuin hänen matkalle värväämänsä merimiehet. Ja kun Hispaniola on saavuttanut aarresaaren, alkaa hurja kamppailu siitä, kuka saa aarteen omakseen. Vikkelällä Pikku-Jimillä on selkkauksissa oma tärkeä roolinsa.  

Oma arvioni: Kunnasmaisen velmu versio vanhasta klassikkoseikkailusta. Aikuiselle lukijalle kirjan parasta antia on kuvitus, joka on tuttuun tyyliin täynnä pieniä yksityiskohtia.

13. tammikuuta 2013

Marcello Simoni: Kirottujen kirjojen kauppias

Moreeni, 2012

Armon vuonna 1205 isä Vivïen Narbonnelainen  pakenee henkensä edestä kannoillaan pelottavan salaseuran Saint-Vehmen lähettämät ritarit. Vivïenillä on hallussaan salaperäimen kirja, Uter ventorum.

Kolmetoista vuotta myöhemmin pyhäinjäännöksiä ja kirjoja kauppaava Ignacio Toledolainen saa  tehtäväkseen lähteä etsimään Uter ventorumia. Uskotaan, että sen opit takaavat maailmanvaltiuden sille, joka saa sen haltuunsa.

Inacio lähtee matkaan kahden toverinsa, Villalmen ja Uberton kanssa. Etsintä vie heidät pitkälle, henkeäsalpaavalle seikkailulle Italiasta Etelä-Ranskaan ja Espanjaan.

Oma arvioni: Mahtava lukuelämys, suosittelen lämpimästi.

12. tammikuuta 2013

James Patterson & Peter De Jonge: Rantahuvila

WSOY, 2005

Rautaista jännitystä trillerin mestarilta


Juristiksi opiskelija Jack Mullea saa suruviestin: hänen veljensä Peter on hukkunut. Alkujärkytyksen jälkeen onnettomuus alkaa kuitenkin vaikuttaa hätäisesti peitellyltä rikokselta.

Peter tuli viimeisenä iltanaan töihin miljardööri
Barry Neubauerin rantahuvilalle ja huolehti upporikkaiden vieraiden autojen pysäköinnistä. Mutta miksi hän poistui kesken työvuoronsa merenrannalle? Lisäksi väitetään, että hän lähti uimaan - mutta miksi kukaan tekisi jotain niin hullua keskellä kovaa myrskyä?

Kun Jack selvittää ystäviensä kanssa Peterin viimeisiä vaiheita, kalliiksi kiiltokuvaksi rakennetun Hamptonien alueen kääntöpuolelta paljastuu kiristykseenja väkivaltaan valmiiden kätyreiden joukko, joka tekee kaikkensa syyllisen suojelemikseksi. Onko Jackin otettava oikeus omiin käsiinsä.

Rantahuvila on nerokkaasti huipentuva jännitysromaani, joka vangitsee yllättävillä käänteillään. Se kuuluu erityisesti Alex Cross -dekkareistaan tunnetun James Pattersonin parhaiten menestyneisiin teoksiin.

Oma arvioni: Koukuttavaa jännitystä.

10. tammikuuta 2013

Joy Fieding: Henkeäsalpaava

WSOY, 2012


Crosbien perhe muuttaa Floridaan, pieneen idylliseen kaupunkiin. Saman tien Sandy huomaa, että hänen miehensä on rakastunut netissä tapaamaansa nuoreen blondiin. Sandy jää yksin kahden hankalan teini-ikäisen kanssa, ja myös työ yläasteen opettajana pistää pinnan kireälle. Pahempaa on tulossa: pikkukaupungin rauha järkkyy, kun kaksi nuorta tyttöä katoaa, ja koulun suosituimman oppilaan ruumis löytyy läheiseltä suolta. Sandy yrittää varjella tytärtään Megania - mutta eräänä päivänä tytär ei tulekaan sovittuna aikana kotiin. Sheriffi John Weber jahtaa sarjamurhaajaa pahojen kielten laulaessa: kaupunkilaiset epäilevät, ettei poliisin omatunto ole aivan puhdas. Tutkimusten myötä paljastuvat monet salaisuudet - mutta saadaanko raaka tappaja ajoissa kiinni?

Oma arvioni: Jännittävät juonenkäänteet ja koskettavat henkilökuvaukset tekevät tästä kirjasta hyvän.

Juha Mäntylä: Dekkarikirjailijan kuolema

BoD, 2012


Novellikokoelma sisältää 11 novellia, ne sisältävät kuolemaa, pettämistä, rakkautta ja mystistä vetovoimaa. Kumman ihminen valitsee jos valittavana on joko lottovoitto tai oma elämä? Miten käy dekkarikirjailijan, jonka salaperäinen tausta viimein selviää? Mikä on kuopankaivajan kuopan tarkoitus?  

Oma arvioni: Pitkästä aikaa sain käteeni kirjan, jonka lukeminen oli jäädä kesken. Syitä olivat ennen kaikkea tekstin kömpelyys ja kieliopillisten virheiden runsaus. No, sisällöllään novellikokoelma piti kuitenkin mielenkiintoani sen verran yllä, että sain kirjan luettua kannesta kanteen.

6. tammikuuta 2013

Hannaleena Viima: Naisen vaisto

Minerva, 2011

Asianajaja Johanna Stenin aviomies, komisario Riku Sten on kuollut hämärissä olosuhteissa. Hänet löydettiin paimiolaisen motellin nukkavierusta huoneesta, ainoana johtolankana tuhruinen kuvanauha, joka osoitti, että huoneesta oli kuolinhetken aikaan poistunut korkeisiin korkokenkiin ja lyhyeen hameeseen pukeutunut nainen. Poliisitutkinnassa päädyttiin siihen, että nainen oli ulkomaalainen prostituoitu, joka oli halunnut varastaa vain asiakkaansa lompakon, mutta huumasi tämän vahingossa kuolettavasti. Johanna Sten elää ristiriitaisten tunteiden vallassa. Hän ei voi mitenkään ymmärtää miehensä ajautumista prostituoidun syliin. Toisaalta hänen on pakko muistuttaa itseään miehensä taustasta.

Riku Sten oli ollut katujen kasvatti, joka oli ponnistanut upealle poliisiuralle olosuhteista, joista hän ei halunnut puhua edes vaimolleen. Johanna Sten saa vihjeen, jonka mukaan hänen miehensä kuolema oli murha. Ja vain pari päivää myöhemmin hän joutuu selvittelemään avioeron johdosta tehtävää ositusta, jonka toisena osapuolena on Suomen ex-pääministeri.

Kuolemansyyn selvittely saa aikaan tapahtumien vyöryn, jossa toisistaan ottavat mittaa rahanahneus, poliittinen vallanhimo ja ihmissuhteet. Johanna Sten sukeltaa bisneksen ja politiikan armottomaan maailmaan. Helsingin lisäksi Johanna Stenin tutkimusten tapahtumapaikkana on kesäinen Naantali, jonka viehättävät rantabulevardit ja kuutamoyöt kätkevät koko Suomea hätkähdyttäviä salaisuuksia.

Oma arvioni: Kesäisen kepeä kotimainen dekkari, josta ei tapahtumia puutu.

5. tammikuuta 2013

Tuomas Kyrö: Tilkka

WSOY, 2003




Vika löytyy aina ihmisestä itsestään." 
(Takala)
 "Käveleminen on kävelemistä, rööki spadduu, laastarit laastaria ja kama kamaa."
 (Ahonen)
 "Miksi lompakon kolikkotaskussa on perhonen."
 (Kuula)


Keskussotilassairaala tyhjenee viikonlopuksi. Päivystävälle osastolle jää Veikko Takala, jonka käsivartta halkoo seitsemänkymmentä vuotta vanha arpi. Se on ummessa, toisin kuin monet muut elämän jättämät haavat.

Takala saa seurakseen Ahosen, ampumaharjoituksessa oikean ja vasemman sekoittaneen nuorukaisen. Ahosta odottaa mahdollinen kotiuttaminen ja kotona Korsossa rahojaan kaipaavat velkojat, joilla ei ole tapana tehdä maksusuunnitelmia.

Viimeisenä saapuu kuulonsa, puhekykynsä ja muistinsa menettänyt jääkäri, Samuli Kuula. Jotain on tapahtunut kotona, varuskunnassa ja suuressa sotaharjoituksessa, pienellä kuopalla. Muistaakseen Kuulan on tehtävä matka. Sisäinen ja ulkoinen. 


Kyrö antaa äänen armeijan sopeutumattomille ja liian hyvin sopeutuville, varusmiehille, joille annetaan hernekeiton ja näkkileivän sijaan kourallinen uni- ja psyykelääkkeitä. Kolmen kertojan kohtalot kietoutuvat hiljalleen toisistaan riippuvaisiksi. Pääosaan nousee nuorten miesten ohi kuitenkin vanhus. Mies, jolle elämä on kestävyysjuoksua. Eikä hän aio olla sen juoksun jänis.


Oma arvioni: Kyrömäisen värikästä kerrontaa.

4. tammikuuta 2013

A.S. Byatt: Pieni musta kirja

Teos, 2012


Pieni musta kirja on viiden tarinan kokoelma, jossa kurkistetaan toiselle puolelle. Yllättävät, nokkelat ja selkäpiitä karmivat tarinat vievät yksi toisensa jälkeen lukijan tavanomaisista maisemista ja tapahtumapaikoista kohti jotakin, mikä horjuttaa arkikokemustamme: Kaksi naista kulkee metsässä ja yrittää löytää olennon, jonka he luulivat nähneensä kauan aikaa sitten lapsuudessa. Synnytyslääkäri ja taiteilija kohtaavat yllättävällä tavalla sairaalassa. Mies kohtaa yhä elossa olevan vaimonsa haamun. Nainen muuttuu kiveksi ja kirjoituskurssilla törmätään ennen kokemattomiin "raa'an materiaalin" käyttötapoihin. Byattin ylistettyjen romaanien tapaan Pieni musta kirja yhdistää sadut, historian, kulttuurin ja kiehtovat henkilöhahmot. Mutta satojen sivujen sijasta Byatt taituroi nyt lyhytproosalla. Kirja ihastuttaa ja pelottaa. Magiikka, taide ja kansantarut yhdistyvät arkiseen, ja tarinat jäävät vaivaamaan mieltä pitkäksi aikaa.

Oma arvioni: No, tulipahan luettua...

Douglas Preston & Lincoln Child: Veljensä vartija

Gummerus, 2012


FBI:n erikoisagentti Aloysius Pendergastin pahin vihollinen on vaaninut häntä koko hänen ikänsä. Jo vuosikymmeniä tämä on suunnitellut täydellistä rikosta, ja nyt hetki on koittanut. Pendergastilla on vastassaan vihollisista kauhein -pirullisen ovela, häiriintynyt ja huippuälykäs veljensä Diogenes, joka asettaa veljelleen äärimmäisen haasteen: pysäytä minut jos voit... Pendergast seuraa voimattomana, kuinka hänelle läheisiä ihmisiä murhataan kauhistuttavilla tavoilla, joihin kätkeytyy viittaus suvun historiaan. Kaiken huipuksi johtolangat viittaavat häneen itseensä. Apunaan taistossa mielipuolista veljeään vastaan Pendergastilla on vain vanha ystävänsä, New Yorkin poliisin komisario Vincent D'Agosta - joka on todennäköisesti itsekin tulevien uhrien listalla.

Oma arvioni: Jatkoa odotellessa. Suosittelen.

3. tammikuuta 2013

Annika Sjögren: Kuin hiipuva hiillos

LIKE, 2010


Staffan Walter on hiljainen mies. Kukaan ulkopuolinen ei tiedä, että hänen vaimonsa lyö häntä. Ahdistuksissaan Staffan toivoo vaimonsa kuolemaa ja kirjoittaa synkistä ajatuksistaan salaa muistivihkoon. Sattuma puuttuu peliin ja toteuttaa Staffanin toiveen. Elämä ei kuitenkaan muutu helpommaksi, kuten hän oli olettanut, vaan piina pahenee. Kun Staffan saa selville uusia asioita lapsuudestaan, hän alkaa ajatella olevansa kirottu.

Sjögren osoittaa jo toistamiseen hallitsevansa psykologisen jännityksen. Esikoiskirja Ei liikahda lehtikään asetti koulumaailman raakuuden paljaana lukijan silmien eteen. Nyt Sjögren viiltää auki ulkopuolisten silmissä onnellisen avioliiton mätäpaiseet. Ihmisten kyvyttömyys ymmärtää itseään, saati toisiaan, kärjistyy painajaismaisella tavalla. 

Oma arvioni: Tiukasti otteessaan pitävä psykologinen trilleri, joka osoittaa, ettei kaikki ole välttämättä niin kuin ulospäin vaikuttaa.

2. tammikuuta 2013

Annika Sjögrev: Ei liikahda lehtikään

LIKE, 2010

Mitä 12-vuotiaalle Sandralle on tapahtunut? Härnösandin pikkukaupungissa, missä kaikki tuntevat toisensa, piti olla turvallista. Kukaan ei olisi uskonut, että lapsi voi kadota myydessään keksejä luokkaretken rahoittamiseksi. Tyttö ei kuitenkaan ole kadonnut, hän on kuollut. Ja kun ruumis löydetään, alkavat kulissit sortua muuallakin kuin kyläkoulussa. Monilla kaupungin päällisin puolin tavallisilla asukkailla on salaisuuksia, joiden he haluaisivat pysyvän piilossa. Kuoliko Sandra sattumalta vai oliko hänet tarkoituskin murhata? Ei liikahda lehtikään on psykologinen rikosromaani Inger Frimanssonin ja Karin Fossumin tyyliin. Se viiltää kirurgimaisin viilloin auki koulumaailman, arvoituksellisen äidinrakkauden ja pikkukaupungin mätäpaiseet.

Ruotsalainen Annika Sjögren (s. 1951) on toiminut yli kolmekymmentä vuotta opettajana ala-asteella ja kirjoittanut pakinoita ja rikosnovelleja. Ei liikahda lehtikään on hänen ensimmäinen romaanimittainen teoksensa, jolle on Ruotsissa ilmestynyt jo jatkoa.

Oma arvioni: Mukaansatempaavaa psykologista jännitystä.

1. tammikuuta 2013

Pia Juul: Hallandin murha

Atena, 2011

Eräänä varhaisena aamuna Bess herää laukaukseen. Hänen miehensä makaa kuolleena torilla, lähellä kotia. Kukaan ei tiedä, miksi Halland on murhattu, kuka hänet on tappanut vai oliko kyseessä ehkä vahingonlaukaus. Yhtä arvoitusta seuraa joukko muita: Bessin naapuri katoaa, hänen ovelleen saapuu tuntematon nainen ja Bess löytää avaimet Hallandin salaiseen kaupunkiasuntoon. Kun kaikki tuttu hajoaa, jäljelle jäävät suru ja loputtomat kysymykset. Mikä merkitys on sillä, ettei Bess ole nähnyt tytärtään kymmeneen vuoteen? Voiko mennä laiturille lukemaan, jos mies on juuri murhattu? Vai olisiko syytä vain keskittyä kuvaamaan Hallandin idyllisen talon ikkunoista näkyvää vuonoa?

Oma arvioni: Taitavasti kerrottu tarina, joka rikkoo perinteisen rikosromaanin kaavaa.