Siirry pääsisältöön

Louis-Ferdinand Céline: Niin kauas kuin yötä riittää

Teoksen kuva
Siltala, 2012


Louis-Ferdinand Céline (1894-1961) on Ranskan 1900-luvun kirjallisuuden merkillisin klassikko, jonka tuotanto on uhmannut kirjallisia konventioita jo 80 vuoden ajan. Céline kehitti kirjoissaan omintakeisen kolmen pisteen käyttöön perustuvan huohottavan rytmin. Hänen tyylinsä on ruumiillista kirjoitusta, joka pyrkii kielen taakse itse aistielämykseen. Hänen tehokeinoinaan ovat groteskit kielikuvat, fantasia ja suorasukainen seksuaalisuuden kuvaus.

Céline syntyi köyhään alemman keskiluokan perheeseen Pariisissa 1894. Hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan ratsuväkimiehenä ja haavoittui päähän. Sodan jälkeen hän opiskeli lääketiedettä, kierteli mm. Afrikassa ja USA:ssa, kunnes palasi Ranskaan ja alkoi harjoittaa lääkärinammattia Pariisin köyhälistökortteleissa.

1930-luvulla Céline julkaisi omaelämäkerralliset suurromaaninsa Niin kauas kuin yötä riittää (1932) ja Kuolema luotolla (1936). Teosten tyyli on suoraviivaisen brutaalia ja ne yhdistelevät realistisia ja fantastisia aineksia. Niiden ilmapiiri muistuttaa välillä hallusinaatiota tai painajaisunta. Romaaneista välittyy viha ja katkeruus ihmislajia, yhteiskuntaa ja koko maailmaa kohtaan. Ei vain ihminen vaan koko luonto on viheliäinen: elämä itsessään on perustavanlaatuisesti kieroutunut. Célinen nihilismi saa kuitenkin hillittömän koomisia ulottuvuuksia. Hänen maailmankuvansa on niin äärimmäinen, että lukijan reaktioksi jää hysteerinen nauru. On vaikea sanoa, tarkoittiko Céline teoksensa hauskoiksi, mutta hän on jäänyt historiaan 1900-luvun ehkä mustimpana humoristina.

Célinen vihamielisyys näkyi myös juutalaisvastaisuutena. Kohuromaaniensa jälkeen Céline julkaisi rasistisia ja antisemitistisiä pamfletteja ja esiintyi toisen maailmansodan aikana avoimen juutalaisvastaisesti ja saksalaismielisesti. Vaimonsa, tanssija Lucette Almanzorin kanssa hän pakeni 1944 Saksaan ja sitten Tanskaan, jossa hän istui vankeudessa lähes kahden vuoden ajan. Ranskassa hänet tuomittiin poissaolevana kuolemaan, mutta 1950-luvun alussa tuomio muunnettiin niin että hän saattoi palata kotimaahansa 1951. Célinen tuotanto jatkui kiihkeänä hänen kuolemaansa saakka, mutta sodanaikainen toiminta teki hänestä loppuun saakka merkityn miehen Ranskassa.

Kustannusosakeyhtiö Siltala julkaisee uuden laitoksen 80 vuotta täyttävästä kiistellystä ranskalaisklassikosta Niin kauas kuin yötä riittää Jukka Mannerkorven tarkistamana suomennoksena. Teokseen sisältyy kirjailija Timo Hännisen Célineä ja hänen tuotantoaan esittelevä essee.
     

Oma arvioni: Mustaa huumoria lukuun ottamatta aika raskasta luettavaa.                                               

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tommi Kovanen & Jenny Rostain: Kuolemanlaakso

"Pienenä poikana jäällä kuulin tarinan miehestä, jota oli taklattu selkään. Mies oli muuttunut sen seurauksena, kadonnut täysin koko kuvasta. Puhuttiin, että nykyään hän kulki kuin elävä kuollut, ilman valoa silmissään. Ja tuota taklausta ja sen seurauksia alettiin kutsua kuolemanlaaksoksi.” – Tommi Kovanen
26. tammikuuta 2013 Rauman Lukon puolustajalla Tommi Kovasella on edessä peli Bluesia vastaan. Ottelun pitäisi olla aivan tavallinen, samanlainen kuin yli 500 kertaa aiemmin Kovasen liigauran aikana. Kovanen kuitenkin taklataan rajusti takaapäin, eikä mikään ole sen jälkeen kuten ennen.
Seuraamuksia tästä taklauksesta ei tule muille kuin Kovaselle: hänellä diagnosoidaan aivovamma, joka pakottaa hänet lopettamaan uransa. Kukaan ei ota vastuuta tapahtuneesta, ja Kovasta kehotetaan olemaan asiasta hiljaa. Vamman seurauksena Kovasen tunteet alkavat kadota, ja väsymys tuntuu lamaannuttavalta. Lehdistölle ja läheisille hän uskottelee kaiken olevan hyvin – mutta hänen elämänsä hajoamin…

Pirjo Maijala: Terveyskeskusosasto

"Se on minun
tuo tuolla, joka makaa
jota te käännätte ja väännätte

tuskailette
riesa, vaiva, ei osaa itse vessaan
puhumattakaan muusta
edes ruokailusta.

Se on minun
jolle te äyskitte ja tiuskitte
turhautuneena ja väsyneenä
pudotatte sängystä
annatte vääriä lääkkeitä.

Se on minun
jonka sydämen särjette harva se päivä
se ymmärtää kaiken
vaikka ei kuule tai näe.

Se on minun
jonka te jätätte tuntikausiksi yksin huoneeseen
yön pimeään

otatte kellon, että se ei häiritse kahvitaukoanne
nyrpistätte nenää, kun pesette tai vaihdatte vaippoja aamulla
käännytte pois.

Se on minun."

Oma arvioni: Pirjo Maijalan terveyskeskuksen vuodeosastolle sijoittuvissa runoissa puhutaan suoraan ja kaunistelematta siitä todellisuudesta, jossa monet sairaat vanhukset joutuvat elämänsä loppuaikoja viettämään ja kiireen uuvuttamat hoitajat työtään tekemään. Runot herättivät myös henkilökohtaisia muistoja ajalta, jonka jouduin vuodeosastolla mummojen keskellä viettämään. Voi, kuinka vihasinkaan niitä ylisuu…

Heini Saraste & Kalle Könkkölä: Voihan vammainen – Lasten kuvasanakirja vammaisuudesta

Miksi opaskoiraa ei saa silittää?Kuinka nopeasti sähköpyörätuolilla pääsee?Mikä on pimeä huone? Mitä apua kellosta on ruokalajien valinnassa?

Lasten kuvasanakirja vammaisuudesta on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat tietää enemmän vammaisten ihmisten elämästä. Kirjassa seikkailevat kaverukset Myrsky, Kalle, Siiri, Jaakob ja Leila. Osa lapsista on vammaisia, osa ei. Heille kaikille sattuu ja tapahtuu!
Oma arvioni: Tämän varsin odotetun kirjan idea on suorastaan loistava ja kuvitus mitä mainioin; värikäs, oivaltava ja sopivan humoristinen. Koska kirja on tehty yhdessä Kynnys ry:n kanssa ja sen toimituskuntaan on kuulunut myös muiden vammaisjärjestöjen edustajia, odotukset varsinkin tiedollisen sisällön oikeellisuuden suhteen olivat korkealla.
Vihdoinkin olemme siis saaneet suomalaisen lapsille suunnatun kirjan, jonka kanssa päiväkoti-ikäisten ja alkuopetuksessa olevien lasten kanssa on hyvä lähestyä erilaisuutta – ennakkoluulottomasti ja ilman turhia pelkoja. Lapsethan ovat yleensä luonn…