24. helmikuuta 2013

Sari Kaarniranta: Kadonnut vierelläni



(Myllylahti, 2011)
Heta on kotiäiti, jonka elämä on pelkkää ruskeaa kastiketta ja parisuhdeterapiaa. Hänen naapurissaan asuva Kati on kaunis ja täydellinen äidinkielen opettaja, joka ei voi samoilla metsässäkään voittamatta piirinmestaruutta.

On tavallinen toukokuinen päivä rauhallisella pientaloalueella. Heta saa puhelun, että Kati ei ole hakenut lastaan kerhosta, ei ole mennyt töihin eikä ole palannut kotiinsa. Mitään viestiäkään Kati ei ole jättänyt, kännykkä, astmapiippu ja lompakko löytyvät eteisen pöydältä, astianpesukone on käynnistynyt automaattisesti ja lämmin ruoka odottaa uunissa. Kaikki näyttää täydellisen normaalilta, paitsi Katin oveen ja terassille jääneet joulukoristeet.

Muutaman kevätpäivän aikana Heta huomaa asioiden kasautuvan tiukaksi ahtojääksi. Kun palaset alkavat irtoilla, mikään ei näytä enää samalta. Lopulta Heta alkaa tuntea myös itsensä uhatuksi.

– Kati, maanittelen kuin kissaa, – Kati kiltti, tule takaisin.

Oma arvioni: Mukaansa tempaavaa jännitystä.



Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis




(Siltala, 2011)

Kerjäläinen lähtee Romanian slummista, kani Töölön puskista. Rahan ja rahattomuuden vapaan liikkeen ansiosta kaksikon kohtalo yhdistyy täällä pohjantähden alla, särisevän katuvalon alla. Maailman pyörät ja raiteet kuljettavat Vatanescua ja kania halki nyky-Suomen, Ateneumin nurkalta Lapin hillasoille, sieltä Kansallis-Idea-Parkin rakennustyömaalle ja taikurin apulaisiksi yöjunaan. Teho-osastolle. Ehkäpä tiikerin ruuaksi. Juhlituiksi sankareiksi. Nurmijärveläisen omakotitalon terassille. Eduskuntatalon portaille.
Oma arvioni: Lämminhenkinen yhteiskuntasatiiri, joka samanaikaisesti sekä naurattaa että saa vakavaksi. Se on viisas romaani ihmisyydestä ja kaniudesta.  

Anja Angel: Kuoleman sokea piste




(WSOY, 2002)


Jännitysromaani rakkaudenkipeän naisen piinastaElena Paasio on pakomatkalla. Hän on lähtenyt kaupunkiasunnostaan ja majoittunut syrjäiseen mökkiinsä. Elena on keski-ikäinen, sivistynyt ja varakas nainen. Hän pitää itseään rumana. Siksi isävainajan rakkaus on ainoa rakkaus, jota hän on saanut osakseen. Rakkauden puute teki Elenan riippuvaiseksi sokean hierojan, Ericin, taitavien käsien kosketuksesta. Tilanne ryöstäytyi Elenan hallinnasta, ja nyt hän joutuu piileskelemään.

Eräänä yönä kaksi miestä murtautuu mökkiin. Elena on kuullut ääniä ja on varustautunut fileerausveitsi aseenaan ottamaan tunkeutujat vastaan, mutta roistot ottavat nopeasti ohjat käsiinsä. Elenan yksinäinen pakomatka saa yllättävän käänteen.

Oma arvioni: Piinaavaa jännitystä, joka ei kuitenkaan oikein ottanut mukaansa.

16. helmikuuta 2013

Nora Roberts: Jotain lainattua




(Gummerus, 2011)

Hääkakkutaituri Laurel McBanen elämä on kuorrutettu romantiikalla. Laurelin ja hänen kolmen ystävänsä Macin, Emman ja Parkerin hääpalveluyritys tekee asiakkaidensa huimimmistakin unelmista totta, ja neljästä ystävyksestä kaksi on jo löytänyt vierelleen sen oikean. Laurelin arki on täynnä tn oisten onnenhetkiä.

Laurel itse on liian hillitty arvostaakseene l kaikkia niitä romanttisia ylellisyyksiä, joita heidän asiakkaansa janoavat. Haaveensa on kyllä Laurelillakin, ja se haave liittyy Parkerin veljeen, Deliin, johon hän on ollut toivottoman ihastunut jo lapsuudesta lähtien. Laurel uskoo komean lakimiehen olevan tavoittamattomissa, mutta vihainen, kuuma ja kerta kaikkiaan polvet notkauttava suudelma saa hänet hämmennyksiin. Jospa hetken kiihko voisikin jatkua...

Oma arvioni: Hieman liian kermainen ja vaaleanpunainen tarina tämänhetkiseen kirjamakuuni.

Karin Brunk Holmqvist: Pieni potenssipuoti



(Bazar, 2011)

Älä koskaan aliarvioi iäkkäitä naisihmisiä
Kahdeksaakymmentä ikävuotta lähestyvät vanhapiikasiskokset Tilda ja Elida asuvat yhdessä synnyinkodissaan pienessä ruotsalaisessa kylässä. Heidän elämänsä on rauhallista ja mukavaa, samanlaista kuin aina. Tilanteeseen tulee muutos, kun naapuritaloon muuttaa uusi asukas. Siskokset tutustuvat uuteen naapuriinsa ja saavat tältä oivallisen idean. Keksittyään sattumalta toimivan potenssilääkkeen reseptin vanhat neidit panevat pystyyn postimyyntifirman.

Oma arvioni: Pieni hauska kirja, joka saa lukijan hyvälle tuulelle.

14. helmikuuta 2013

Peter May: Kriitikko



(Moreeni, 2012)

Entinen rikospaikkatutkija Enzo Macleod on lyönyt vetoa, että onnistuu ratkaisemaan jälleen yhden Ranskassa selvittämättä jääneen murhan, Hän lähtee Gaillacin seudulle tutkimaan, kuka surmasi tunnetun viinikriitikon Gil Pettyn, jonka viinissä marinoitu ruumis löytyi paikalliselta tilalta. Pelätyllä kriitikolla oli monia vihamiehiä.

Enzo saa viranomaisten luvalla perehtyä tapauksen tutkimusaineistoon. Pettyn  viehättävän tyttären ilmestyminen mukaan kuvioihin tekee tutkimuksesta sangen henkilökohtaista.

Viinitarhoihin ja viininvaljmistukseen tutustumista sekä viinien maistelua häiritsevät pian uudet mystiset katoamiset, ja ennen kuin syyllinen selviää, Enzo huomaa joutuneensa jälleen itsekin vaaraan.

Oma arvioni: Viihdyttävää viinintuoksuista jännitystä.

11. helmikuuta 2013

Ulla-Lena Lundberg: Is





(Schildts & Söderströms, 2012)


Det var en präst, en klockare och en väktare. En prästgård med en pastorska, stor kärlek och kor i fähuset. Får, gris, höns och en församling berömd för sin sång långt ute i havet utanför snävt ritade kartor. Hit kommer man bara med båt, om man i likhet med postförare och sjöbevakare lyckas tråckla sig fram genom den förrädiska skärgården. När man nalkas står kyrkan uppe på berget som ett riktmärke, men när man kommer i land på kyrkön står hon nere i dälden och tar emot.

Här tänker den unga prästfamiljen stanna. Kriget är slut, det är fred i världen. Livsmedelssituationen förbättras långsamt, och gästfriheten är en kristen dygd med rötter i hedendomen. Det är inte fel att göra sig förhoppningar om ett nytt liv, att tänka framåt, skaffa sig utrymme i sin roll, röra sig friare, vara vänskaplig och glad.



Kommunen bygger hälsogård, bro och framtid. Strömmingsfiskarna kommer hem från marknaden i Helsingfors med stoppning i axlarna och guld i munnen. När det blir vinter lägger sig isen som ett golv mellan byarna och kyrkön. I prästgården sjuder det av liv och verksamhet. Mycket ska man hinna med under ett liv, men tiden har prästparet för sig.
Utanför prästgården, på farvattnen och ute på isen, råder uråldriga makter. Det vet postföraren, medan prästen har annat i tankarna när han är på väg hemåt mot ljuset i prästgårdsfönstret.

I Ulla-Lena Lundbergs nya roman förenas många trådar ur hennes mångsidiga produktion. I det lilla samhället och i den enskilda människan ligger en heynlig i glimtar och blänk.

           
Oma arvioni: Suuri romaani, jossa lukija pääsee "sisälle" saaristolaisten arkeen iloineen ja suruineen. Luonnon kauneus ja karuus on vahvasti läsnä Lundbergin rehellisessä kerronnassa. Kaiken kaikkiaan Jää on varsin hieno kirja, joka on palkintonsa ansainnut.
                            

8. helmikuuta 2013

Annika Sjögren: Mereltä käy myrsky



(LIKE, 2011)



Taitavasti rakennettu kertomus perheväkivallasta, uskottomuudesta ja ihmisten ennakkoluuloista
Louise Strandberg tekee rehtorintyössään kohtalokkaan virheen, kun hän jättää ilmoittamatta tapauksesta, jossa kreikkalaissyntyisen miehen epäillään pahoinpidelleen lapsiaan. Louisen kotiasiatkaan eivät ole täysin kohdallaan: mies pettää ja välit teini-ikäisen tyttären kanssa ovat kireät. Sitten tytär lähtee ilmoittamatta Tukholmaan tuntemattomaksi jääneen poikaystävänsä kanssa. Kuka poika oikeastaan on? Miksi tytär ei enää vastaa puhelimeen? Ja miksi kreikkalaismies tuntuu Louisesta niin kovin tutulta?

Oma arvioni: Sjögren jatkaa kolmannessa suomennetussa romaanissaan arkista, mutta psykologisesti jännittävää kerrontatyyliään.

7. helmikuuta 2013

Dennis Lehane: Kuutamomaili



(Tammi, 2012)
Kenzie ja Gennaro palaavat Bostonin kaduille! Toistamiseen kadonneen Amanda McCreadyn tapaus johtaa etsiväparin umpikujasta hengenvaaraan ja takaisin, mutta 16-vuotias Amanda pysyy teillä tietymättömillä. Patrick ja Angie raivaavat tietään rikollisten verkostossa kohti ällistyttävää totuutta. Neljävuotias Amanda McCready katosi Muisto vain -kirjassa, josta tehtiin myös menestynyt elokuva Gone, Baby, Gone. Tapaus jätti lähtemättömät jäljet Patrick Kenzieen ja Angie Gennaroon ja repi heidän suhteensa hajalle. Kaksitoista vuotta myöhemmin Patrick ja Angie ovat taas yhdessä, kun maa kamppailee laman kourissa ja yksityisetsivänkin on mietittävä säännöllisiä tuloja. Kumpikaan ei ole voinut unohtaa pientä Amandaa, jonka he palauttivat kelvottomalle äidille, ja kun Amanda kuusitoistavuotiaana katoaa jälleen, kenties omasta tahdostaan, on heidän ryhdyttävä tutkimaan tapausta. Kenzie ja Gennaro oivaltavat, että menneisyys määrittää Amandan elämää, eikä tässä tarinassa ole syyttömiä.  

Oma arvioni: Lehane jatkaa tutulla tyylillään - ja hyvä niin.

3. helmikuuta 2013

Thomas Kanger: Sunnuntaivieras




(WSOY, 2009)

Suomalaissyntyinen rikostutkija Elina Wiik on palannut Västeråsin poliisin rutiinitehtäviin sen jälkeen, kun hänestä edellisen juttunsa myötä tuli sankari ja median suosikki. Työ ei tarjoa riittävästi haasteita, ja moni kollega suhtautuu häneen pahantahtoisesti. Lisäksi Elinaa tukenut vanha päällikkö joutuu sairaalaan vakavan sydänkohtauksen vuoksi, ja hänen tilalleen nousee Elinan vihamies. Tässä tilanteessa Elina ryhtyy selvittämään lähes 25 vuotta sitten tapahtunutta murhaa. Alkaa kilpajuoksu aikaa vastaan, koska rikos on vanhenemassa. Millainen ihminen murhattu nainen oli? Minne joutui hänen viiden kuukauden ikäinen vauvansa, jota ei koskaan löydetty? Tutkimusten edetessä on vaakalaudalla myös Elinan ura...


Oma arvioni: Yllätyksellistä pohjoismaista jännitystä.