30. maaliskuuta 2013

Charlotte Link: Tuntematon vierailija

Perhemediat, 2006



Eräänä heinäkuisena aamuna Rebecca Brandt päättää lopettaa elämänsä. Mikään ei auta nuorta leskeä toipumaan miehensä kuolemasta. Kuinka ollakaan, juuri tuona päivänä hän saa Etelä-Ranskassa sijaitsevaan huvilaansa odottamattomia vieraita: Maximilian Kemperin, hänen edesmenneen miehensä vanhan ystävän, jolla on mukanaan myös kaksi kyytiinsä liftannutta opiskelijaa, Inga ja Marius. Pian heidän saapumisensa jälkeen Marius putoaa purjehdusreissulla myrskyssä veneestä ja katoaa jäljettömiin. Samaan aikaan saksalaiset lehdet kertovat järkyttävästä rikoksesta: vanhempi pariskunta on murhattu raa'asti omassa talossaan. Ja poliisien vielä etsiessä kuumeisesti johtolankoja Rebecca tajuaa joutuneensa pääosaan petollisesti lavastetussa pelissä - ja äärimmäiseen vaaraan.

Ensimmäinen suomennettu, psykologinen jännitysromaani bestsellerkirjailija Charlotte Linkiltä - nerokas, tummasävyinen ja mukaansatempaava aina viimeiselle sivulle saakka: " Charlotte Link on petoksen mestari. Hän kirjoittaa niin hyvin, että jopa hänen englantilainen kollegansa Minette Walters voisi kalveta kateudesta!" Südwestfunk  

Oma arvioni: Eipä ole em. arvioon juuri lisättävää, suosittelen.

24. maaliskuuta 2013

Linn Ullmann: Aarteemme kallis

WSOY, 2012

Jenny ei ollenkaan halunnut näitä juhlia. Kuin kostoksi hän juo itsensä juovuksiin, ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen. Jennyn tytär Siri ei ole koskaan pitänyt tavasta, jolla hänen massiivista kirjahanketta työstävä miehensä flirttailee heidän lastenlikkansa kanssa. Kaksi vuotta myöhemmin lapsenvahdin ruumis löydetään haudattuna. Sirin mies ei ole vieläkään saanut kirjaansa valmiiksi, ei liioin Jenny kiertänyt 75-vuotisjuhliltaan korkkia kiinni. Vähä vähältä raa'an rikoksen takaa paljastuu tarina perheenjäsenten välisistä salaisuuksista. Aarteemme kallis on jännittävä, pikimusta ja humoristinen romaani, joka etenee vaivatta mutta sattuu.  

Oma arvioni: Kirja, joka herätti ristiriitaisia tunteita.

16. maaliskuuta 2013

Anne Tyler: Jää hyvästi

Otava, 2013


Aaron on elänyt määrätietoisen sisarensa varjossa, vasta Dorothyyn tutustuminen vapautti hänet elämään omaa elämäänsä. Avioliitto on ollut rauhaisa ja onnellinen. Kun Dorothy menehtyy tapaturmaisesti pian selvittämättä jääneen riidan jälkeen, Aaronin maailma hajoaa. Sitten Aaron törmää Dorothyyn kadulla, ja luulee tulleensa lopullisesti hulluksi. "Tapaamisia" tapahtuu kuitenkin lisää. Lopulta niistä kasvaa hidas, lempeä luopumisprosessi.  

Oma arvioni: Kauniin koskettava tarina surusta.

8. maaliskuuta 2013

Minttu Vettenterä: Jonakin päivänä kaduttaa

BoD, 2012

Elisa kuoli helmikuussa. Kesken kireiden pakkaspäivien.

Elisa valitsi kuoleman, kun elämä oli liian raskasta. Kuoleman jälkeen Elisan äiti avasi tyttärensä päiväkijrjan, joka oli ovi maailmaan, jota ei saisi olla. Kuva kouöupäiviin, jotka olivat täynnä kipua, pelkoa ja häpeää.

Elisasta tuli enkeli, mutta jälkeen jäivät lukemattomat koulukiusaamisen muistot. Elisan isä muisti jotain mitä ei halunnut muistaa. Hän lähti selvittämään jättämiään jälkiä kiusaajana.

Jonakin päivänä kaduttaa on fiktiivinen tarina tosielämän ihmisistä. Se saa kysymään voiko tällaista oikeasti tapahtua ja silti se on totta kaikkialla. Se on tarina katumuksesta ja anteeksipyytämisestä, jonka lopuksi jäljelle jää vain kysymys: Voiko kaikkea saada anteeksi, itseltään?

Oma arvioni: Erikoinen sekoitus koulukiusatun tytön ja  tämän koulukiusaajana toimineen isän tarinaa. Aihe on tärkeä, mutta jostain syystä en erityisemmin kirjasta pitänyt.

6. maaliskuuta 2013

David Dosa: Hoivakodin kissa Oscar

Otava, 2011

Ainutlaatuinen kissa.
Erikoinen lahja.
Käänteentekevä matka.

Hoivakodin kissa Oscar on sydämellinen tarina kissasta, jolla on erikoinen lahja: kyky aavistaa, millhoin loppu on lähellä. Oscar-kissa lumoaa hoivakodin potilaat, hoitajat ja viimein epäilevän lääkäri David Dosankin. Sympaattinen, omapäinen kissa ja häntä vähitellen ymmärtävä lääkäri tuntuvat olevan sinut elämän vaikeimpien hetkien kanssa. He osoittavat lukijalle rakkauden - ja elämän - todellisen olemuksen.

Oma arvioni: Hieno tarina hienosta kissasta.

2. maaliskuuta 2013

Spencer Quinn: Karvat pystyssä

WSOY, 2011



Ole hyvä, taputa Chetiä! Se on Karvat pystyssä kirjan rakastettava kertoja, ja se tykkää hunajamuroista ja kovasta vauhdista. Se ymmärtää enemmän kuin antaa ymmärtää, mutta hetkittäin sillä on vaikeuksia hillitä itseään. Vaikka se ei selvinnyt poliisikoirakoulusta, se työskentelee yksityisetsivä Bernien parina tämän etsivätoimistossa. Bernie taas on ihan oikea poliisi, joskin syystä, jota Chet ei vielä tiedä, hän on siirtynyt yksityisyrittäjäksi. Bernie saa eronneelta Cynthia Chamblissilta tehtäväkseen etsiä tämän kadonnut 15vuotias tytär Madison. Chet on kuullut, että Berniellä on pahoja kassavirtaongelmia, ja vaikka se ei tiedäkään mitä ne ovat, se auttaa parhaansa mukaan. Chetin nenä näyttää suunnan ja venäläiset grynderit vauhdin, kun etsiväpari yrittää saada teinityttöä kodin turvaan ja pysyä itsekin hengissä. Chetillä on mitä hurmaavin, tahattoman lakoninen ja kaikennähnyt kertojanääni. Jos koirat osaisivat lukea, ne haluaisivat olla kuten Chet. Se on nopea, kekseliäs ja peloton. Se hurmaa naiset seurallisuudellaan, saa paljon rapsua ja antaa tuulen tuivertaa tuntokarvojaan... Se saattaa hyvinkin olla vetoavin uusi dekkarihahmo pitkiin aikoihin, mutta jäyhä isäntä tulee hyvänä kakkosena. Tämä pari tulee ilahduttamaan kaikkia karvaisten etsivätarinoiden ja kovaksikeitettyjen koirien ystäviä.

Oma arvioni: Koiramaisen hauskaa jännitystä.