29. toukokuuta 2013

Erkki Tuormaa: Suojelija

(Kustannus-Mäkelä, 2011)

Pohjanmaalla kaadetaan tukiasemamastoja, ja Helsingissä Säteilyturvakeskuksen pysäköintialueella räjähtää autopommi. Iskujen tekijäksi epäillään SVS-nimistä ryhmää. Tutkinnan johtoon määrätään boheemi rikoskomisario Ilpo Lipponen, joka on saanut siirron Oulusta Keskusrikospoliisiin päämajaan Vantaalle ja muuttanut Helsinkiin. Siellä hän tapaa myös nuoruudenrakkautensa ja kokeilee siipiään hevibändin basistina. Tutkimukset polkevat paikoillaan, kunnes Espoosta löytyy nuoren opiskelijapojan ruumis. Tapahtumat kuljettavat Lipposen takaisin Ouluun, minkä lähistöllä sijaitsee SVS:n piilopaikka. Ja ennen kuin palaset lopulta loksahtelevat kohdilleen, komisariota odottaa liuta yllätyksiä...

Dekkarillaan Sadonkorjaaja vakuuttavan debyytin keväällä 2010 tehnyt Erkki Tuormaa on loistavassa vauhdissa myös toisessa rikosromaanissaan, joka naulaa lukijansa tuoliin viimeiselle sivulle saakka.

Oma arvioni: Eipä tuohon ole juuri lisättävää, hyvä dekkari kaikin puolin.

18. toukokuuta 2013

Leonie Swann: Murha laitumella

(WSOY, 2007)

Yksikään lammas ei saa jättää laumaa... mutta koskeeko sama sääntö myös paimenia? Eräänä kesäaamuna makaa George Glenn, irlantilainen lammaspaimen, kasteisella ruohikolla hengettömänä, lapio rinnassaan. Lammaslauma on aluksi poissa tolaltaan, mutta neiti Maple, Glenkillin ja ehkä koko maailman viisain lammas, ryhtyy pohtimaan tapausta. Onneksi Georgella oli tapana lukea elikoilleen ääneen kaikenlaisia kertomuksia, ja niinpä hänen lampaansa ovatkin jo kohtalaisen perillä ihmisten aivoituksista ja rikosten selvittelyn peruspulmista.
Murhaaja palaa aina rikospaikalle, sanotaan, mutta ongelmaksi osoittautuu, kun kohta kaikki epäillyt käyskentelevät murhaniityllä. Pienen takapajulan asukkaat ovat huolissaan lähinnä kylänsä katastrofaalisista matkailunäkymistä, mutta lampaita mietityttää myös, kuka veisi ne Eurooppaan. Sen George oli eläimilleen ehtinyt jo luvata. Kun neiti Maplen älykkölampaat ryhtyvät ratkomaan murha-arvoitusta ja vaatimaan oikeutta, ei puolivillainen totuus riitä.
Murha laitumella on humoristisen makaaberi rikosromaani. Leonie Swannin esikoisteoksen käännösoikeudet on myyty jo yli kahteenkymmeneen maahan. 


Oma arvioni: Lammasdekkari oli miellyttävä uusi tuttavuus.

16. toukokuuta 2013

Mika Waltari: Ihmeellinen Joosef eli Elämä on seikkailua





(WSOY, 2002)On kevät. Neiti ylioppilas Karin Lauraeus kulkee Esplanadia vastatuuleen hame lepattaen. Hän kihisee suuttumuksesta. Sen kohteena ovat miehet ja miesten petollisuus. Majuri, josta hän on kuvitellut löytäneensä turvallisen olkapään, on paljastunut pelkäksi isäpapan rahojen havittelijaksi.

Vasta avatussa kesäravintolassa istuvat Karinin muodikkaat ystävät juoruamassa tyhjänpäiväisiä. Neitosen katse harhaantuu viereisiin pöytiin.... Ensin hän huomaa silmälasit. Sitten haalistuneen, nuhruisen sadetakin, kuluneet kengät ja piipun. Tuo mies ei kuulu piireihin, Karin ehtii päätellä, kun häntä jo viedään...

Töölön perukoiden pakkilaatikoin sisustetusta poikamiesboksista alkaa seikkailu, jonka alati yllätyksellisenä oppaana toimii maisteri Joosef Huttunen – "lapsi, hullu, narri, petkuttaja ja maailman ihanin mies".

Waltarin romaani vuodelta 1938 on täynnä pulppuavaa kevätmieltä, Helsingin hurmaa, eilispäivän nostalgiaa. Vietetään aikaa Fazerilla ja Grandissa, Kappelissa ja Kaivohuoneella, kiidetään autolla pitkin asvalttia, kesän kuumimmiksi viikoiksi rantaudutaan huviloille ällistyttämään maalaisia.

Oma arvioni: Kepeää nuoruudenintoa pursuava "vakava ajanvieteromaani", jota lukiessa tuntee olevansa keskellä vanhaa suomalaista elokuvaa.
 

14. toukokuuta 2013

Kristiina Harjula: Pispalan kiviä



(Karisto, 2013)
Raili asuu isän ja äidin kanssa Pispalan rinteessä pienessä mökissä, jonka kivijalassa mummulla on kauppa. Alakerran likat Maaru ja Lintu ottavat Railin usein mukaan, kun ollaan Taika Jimiä tai mennään pimeällä ulkkiin. Joskus Raili pääsee mukaan, kun leipomosta haetaan kauppaan ranskaa ja riävää. Kaikki on Railin elämässä kohdallaan, kunnes naapuriin muuttaa ihana Eedit, taiteilija jolla on mustavalkoruudulliset Lana Turner -housut ja jonka mukana Pispalaan tulee Pariisi.
 
Oma arvioni: Romaani, jossa puhaltavat menneisyyden tuulet, mutta tunnelma on raikas.

13. toukokuuta 2013

Asta Kaskinen: Kyl kiirut piisaa



(Kustannus HD, 2010)
Letkeän hauskaa menoa ajankohtaisen arjen, kiireen ja rakkauden kiemuroiden keskellä, sekä nostalgisia muisteluita, tarjoaa Asta Kaskisen toinen murrerunokirja Kyl kiirut piisaa. Kuten aikaisemmin ilmestyneessä Kyl nyy kaffe maistu kirjassa, niin myös uutuudessa, salolaismurre ja huumori lyöttäytyvät lämpimästi yhteen: "...Ei sun tart mul kynttiläillallist kokata, ku sä ei kynttilöi tykkä syärä..."

Kirjan toisessa osassa lukija viedään menneeseen aikaan maaseudulle, jossa kirjoittaja on tekemässä erikoislaatuisen lyhyttä, mutta napakasti osuvaa sukututkimustaan! Matka jatkuu Salon kauppalaan 1950-luvulle, aikaan jolloin nuoriso kulki iltabulevardillaan: "Tähkän kulmast Bio Jännän tykö ja takasin..."  

Oma arvioni: Runot saivat hyvälle tuulelle.

12. toukokuuta 2013

Vesa Tuominen: Herkkä kuin perhosen siipi



(Päivä, 2013)
Jyri Raivio on keski-ikää lähestyvä liikemies, jolla on viehättävä vaimo ja kasvavat lapset. Jotain silti puuttuu. Jouduttuaan liikenneonnettomuuteen mies päätyy kahden maailman rajalle. Kulissit kaatuvat, ja kamppaillessaan elämän ja kuoleman välillä Jyri käy myös henkilökohtaisessa "pimeydessään", joka tuntuu loputtomalta.

Vaihtelevissa tietoisuuden tiloissa hän kohtaa elämättömän elämänsä, pelkonsa, isänsä menetyksen sekä kelvottomuutensa aviopuolisona ja isänä. Samaan aikaan hänen läheisensä pohtivat suhdettaan häneen ja omaan elämäänsä.

Työssään pappina Vesa Tuominen on kohdannut "Jyrin" monta kertaa kuunnellessaan ihmisten elämäntarinoita. Kirjan tapahtumat ovat kuvitteellisia, mutta niillä on yhtymäkohtia todellisten ihmisten elämään.

Oma arvioni: Puhutteleva kirja.

11. toukokuuta 2013

Virpi Hämeen-Anttila: Tapetinvärinen



Otava, 2012)
Kirjailija löytää sattumalta lehtihaastattelun, jossa esiintyy hänelle vuosikymmenten takaa tuttu henkilö. Ystävyys Mimiksi itseään kutsuvan tytön kanssa alkoi hyvin mutta muuttui vähitellen painajaiseksi, jonka muistot ovat kirjailijalle yhä vaikeita käsitellä. Naisten välinen suhde katkesi aikuisuuden kynnyksellä ja unohtui vuosikymmeniksi. Nyt Mimi on ottanut uuden nimen ja muuttunut ulkonäöltään lähes tunnistamattomaksi. Hänkin on alkanut kirjoittaa: naisten yhteinen historia muovautuu uusiksi tavalla, joka pelottaa kirjailijaa. Onko Mimi varastanut hänen nuoruudenpäiväkirjansa, jotka sisältävät kuvauksia vuosista joita hän itse ei kunnolla muista? Kirjailija päättää etsiä Mimin käsiinsä, mutta etsintä muuttuu koko ajan pelottavammaksi ja epätodellisemmaksi. Keitä ovat oudot vastaantulijat, jotka tuntevat hänet paremmin kuin hän itse? Kenen muistoista on loppujen lopuksi kysymys?  

Oma arvioni: Kiehtovan monitasoinen romaani.

Sari Kaarniranta: Miesmarras



(Myllylahti, 2013)
Sari Kaarnirannan uusimmassa romaanissa Miesmarras porataan läpi pohjoisen roudan ja suomalaisen miehen sielunmaiseman. Kyyti on kylmää ja maisema musta, mutta huumori läikähtelee lämpöisenä. 

Sysimusta marraskuu. Makkara. Hikilenkki. Sauna. Viina. Naiset. Kolme keski-iän murroksessa kamppailevaa huonovointista miestä Vesa, Risto ja Jari tapaavat toisensa ensimmäisen kerran lomamatkalla Pohjois-Suomessa.

Nopeasti miesten tarinat punoutuvat kiinni toisiinsa ja tavallisesta vuokramökkeilystä kehittyy tiivistahtinen tapahtumaketju, supisuomalainen Marrasyön unelma. Kaikki piilossa kyteneet kaunat ja riidat roihahtavat ilmileikkiin. Menneisyyden haamut ja kuolleet sielut lähtevät liikkeelle.

Tämän seurauksena mieskolmikko ajautuu pimeään korpeen etsimään kadonneita. Metsän seinään törmätessään he joutuvat vihdoin kohtaamaan itsensä sekä kaiken taakseen jättämänsä. Lopulta jokainen miehistä tulee samaan johtopäätökseen elämänsä suunnan suhteen: Kaikki on jatkunut liian pitkään.

Teoksen kieli on runsasta ja kuvailevaa, ihmiskuvaus paljasta. Kaarnirannan esikoisteos Kadonnut vierelläni ilmestyi vuonna 2011.  

Oma arvioni: Kielellisesti hyvä kirja, muuten pidin huomattavasti enemmän Kaarnirannan edellisestä teoksesta.

Tua Harno: Ne jotka jäävät




(Otava, 2013)
Jotkut meistä menevät rikki jäämällä, toiset lähtemällä, ja tässä minä olen, enkä tiedä kumpaan ryhmään kuulun.

Tua Harnon esikoisromaani on kaunis ja viisas kertomus sukupolvelta toiselle periytyvästä orpouden tunteesta.

Oma arvioni: Hieno tarina rikkinäisistä ihmisistä ja perheiden raunioista.

9. toukokuuta 2013

Laura Save: Paljain jaloin



(WSOI, 2013)

Laura, tuore äiti ja vaimo, saa puhelun lääkäriltä magneettikuvauksensa tuloksista. Diagnoosi on tyly. Polven kierukkavammaepäily muuttuu osteosarkoomaksi, reisiluuhun pesiytyneeksi luusyöväksi, ja keuhkoissa piilee mahdollisesti etäispesäkkeitä. Lauralla, nuorella lääketieteen opiskelijalla, on edessään toisenlaisten opintojen aika.
Mitä seuraavaksi tapahtuu? Pitääkö jalka amputoida? Kuinka käy Otso-pojan ja Sofia-puolison? Entä koko parisuhteen? Voiko kaikki sittenkin olla vain yhtä suurta väärinkäsitystä ja kääntyä vielä valoisaksi? Vaikka kello pysähtyy ja arki muuttuu vuoristoradaksi, syövänkin kanssa voi silti elää. Päivän kerrallaan.
Paljain jaloin on elämästään kertaheitolla ulos temmatun ihmisen vimmainen, osittain muistoihin ja päiväkirjamerkintöihin pohjautuva romaani, joka kääntyy lohdulliseksi kertomukseksi vaivihkaa ohikiitävien päivien merkityksestä.  
Oma arvioni: Koskettava kertomus toivosta ja toivottomuudesta, joka saa lukijan ajattelemaan, että elämästä täytyisi nauttia juuri nyt - huomisesta kun ei koskaan tiedä. Tarina on riipaisevan rehellinen, mutta kaikessa karuudessaan myös kaunis.

7. toukokuuta 2013

Tommy Tabermann: Itkeä, nauraa ja rakastaa. Kootut kolumnit

(Gummerus, 2011)

Tommy Tabermann on Suomen rakastetuin runoilija, joka ehti tehdä laajan runotuotantonsa lisäksi myös proosaa. Hänen 2000-luvun tuotantoonsa kuuluvat olennaisesti kolumnit, joita hän kirjoitti Me-lehteen vuodesta 2003. Itkeä, nauraa ja rakastaa on kooste näistä teksteistä, joista viimeinen ilmestyi vasta hänen poismenonsa jälkeen elokuussa 2010.

Kolumneissaan Tabermann käsitteli niin ajankohtaisia aiheita kuin ikuisuuskysymyksiä. Aihekirjo on laaja rakkaudesta, onnesta ja elämästä Tommyn omiin lapsuusmuistoihin, Karjalaan tai leivän tuoksuun. Oli aihe mikä hyvänsä, kaikkia tekstejä yhdistää Tabermannin jäljittelemätön ääni ja asenne. Kuinka kulkea elämässään Hyvän ja Rakkauden polkua, kuinka elää täysi elämä - itkeä, nauraa ja rakastaa.


Oma arvioni: Tekstit antoivat paljon ajateltavaa.

3. toukokuuta 2013

Ferdinand von Schirach: Collinin tapaus








 



(Atena, 2013)

Mikä saa koko ikänsä moitteetonta elämää viettäneen ihmisen tekemään murhan!
Italialainen Fabrizio Collini on työskennellyt yli kolmekymmentä vuotta työkaluntekijänä - huomiota herättämättä ja lakeja noudattaen. Sitten hän murhaa luksushotellissa vanhan miehen.

Nähtävästi ilman mitään syytä.

Oikeus määrää Caspar Leinenin puolustamaan Collinia. Nuoren asianajajan ensimmäinen suuri juttu muuttuu painajaiseksi, kun Leinen saa kuulla murhatun henkilöllisyyden: hän on arvostettu saksalainen teollisuusjohtaja ja Leinenin parhaan ystävän isoisä, ystävällinen ja lämminsydäminen herrasmies.

Leinen yrittää ymmärtää, mitä on käsittämättömän murhan taustalla. Turhaan, sillä vaikka Collini tunnustaa murhan, hän ei paljasta motiivejaan. Viimein löytyy johtolanka, joka yltää paljon Collinin tapausta pitemmälle: mustaan lukuun Euroopan historiassa.

Oma arvioni: Vaikka Collinin tapaus tuo oikeussalitrillerin 2010-luvulle, en pitänyt kirjasta lainkaan.