30. kesäkuuta 2013

Janne Huilaja: Hevonen



(Karisto, 2013)
Kiitetyn pohjoisen kertojan uusi novellikokoelma jakautuu kolmeen osaan. Yksi osa koostuu armeijatarinoista, joissa Huilaja osoittaa mainion vinoilun taitonsa aiemman Epäkelpo aines -kokoelman tavoin. Kaksi muuta osiota ovat sävyltään tummempia ja sisältävät tarkkanäköisiä tuokiokuvia elämän käännekohdista. Odotuksista, jotka eivät täyty tilanteista, jotka ymmärretään väärin teoista, joita ei voi katsoa läpi sormien olosuhteista, jotka on otettava vastaan. Monissa novellissa katsotaan armottomasti mutta ajatuksella nykyaikaa ja sen ilmiöitä. Tiiviissä tarinoissa tapahtumien suunta tai tunnelma muuttuu odottamatta, eivätkä asiat ole sitä mitä päällepäin näyttää - niminovelli Hevonen on tästä oiva esimerkki.

Oma arvioni: Huilajan novellit ovat maukkaita "välipaloja", joissa riittää pureskeltavaa.

29. kesäkuuta 2013

Malin Persson Giolito: Molemmille poskille

Molemmille poskille - romaani

(Schtildts & Söderströms, 2009)
Hannan ei tarvinnut koskaan pinnistellä saadakseen haluamansa. Hän oli nouseva tähti, huippuarvosanoin ja suosituksin kuorrutettu nuori juristi, jolle unelmatyöpaikka järjestyi hakematta ja pian puhuttiin jo osakkuudesta. Avarasta luksuskonttorista oli huikaisevat näkymät. Sitten tapahtui jotakin. Jotenkin se liittyi siihen että Hanna sai lapsen. Minuutti vielä, äiti! Yksi minuutti! Itkee Hannan kuopus tarhan pihalla, mutta Hannalla ei ole minuutteja tuhlattavaksi. Hän juoksee kuten on aina juossut, on työnantajan käytettävissä vuorokaudenajasta riippumatta - mutta tuntuu kuin kukaan ei tarvitsisi häntä. Hanna joutuu huomaamaan, että hän kiirehtii vain pelatakseen päivä toisensa jälkeen pasianssia pikkuruisessa kopissa, johon työnantaja on hänet ja tuloillaan olevan kolmannen lapsen siivonnut. Ja Hanna istuu kopissaan vielä pitkään sen jälkeenkin, kun epäilykset on vahvistettu: Sinua ei tarvita enää.
Oma arvioni: Mukaansa tempaavaa arkirealismia. Mukavaa vaihtelua ”murhakirjojen” vastapainoksi. 

28. kesäkuuta 2013

Martha Grimes: Vanhat hylkiöt


(WSOY, 1993)

Scotland Yardin rikostarkastaja Richard Jury tapaa elämänsä naisen, kauniin lesken Jane Holdsworthin, Seurustelu loppuu lyhyeen, kun Jane löytyy kotonaan kuolleena. Jury pidätetään virantoimituksesta, ja hänen on turvauduttava harrastaja-etsivänsä Melrose Plantin apuun. Melrose matkustaa Holdsworthien suvun kotikonnuille Järviseudulle. Hän pestautuu kirjastoon, kuinkas muuten, ollaanhan kuuluisten runoilijoiden kotiseudulla.

Vähitellen selviää, ettei Jane suinkaan ole sukunsa ainoa, jonka äkillisessä kuolemassa on jotain outoa. Mitä tapahtui Janen ex-miehelle, Grahamille, entä kokki Annielle?

Lopulta myös rikostarkastaja Jury ja hänen apulaisensa pääsevät mukaan tutkimuksiin, jotka luontevasti keskittyvät Vanhat hylkiöt –pubiin ja vauraitten vanhusten eläkeläiskotiin Caste Hoween, jonka persoonalliset asukit aina äreästä Adam Holdsworthista alkoholisti-psykologiin Maurice Kingsleyhin tuottavat harmaita hiuksia Lontoon rikoseksperteille. Vähä vähältä menneisyyden verhot kahisevat auki – eikä näky ole mieltä ylentävä.


Oma arvioni: Vanhat hylkiöt on sekä jännittävä psykologinen rikosromaani että humoristisen oivaltava ihmiskuvaus – myös näin toisella lukukerralla, ainakin kun välissä on jo lähes neljä vuotta.

27. kesäkuuta 2013

Riku Korhonen: Nuku lähelläni


(WSOY, 2012)

Humanistien hanttihommissa ajelehtinut Teemu matkustaa vieraaseen kaupunkiin hoitamaan velipuolensa Tuomaan tuhkauksen. Tuomas on työskennellyt suuren pankin riskianalyytikkona ja löytynyt oudosti kuolleena työpaikkansa parkkihallista. Kun Teemu kohtaa Tuomaan entisen naisystävän Ninan, heidän välilleen leimahtaa suhde, joka tuottaa dramaattisia yllätyksiä ja pakottaa arvioimaan uudelleen välimatkaa muihin ihmisiin ja menneisyyteen. Ninan myötä Teemu tuntee kuin olisi astunut jonkun toisen uneen. Nuku lähelläni on eurooppalaiseen finanssikeskukseen sijoittuva moderni rakkaustarina, joka kuvaa herkästi ja oivaltavasti intiimin ihmissuhteen valta-asetelmia, haavekuvien ja todellisuuden välistä kuilua.

Oma arvioni: Kirja, josta en erityisemmin pitänyt enkä osaa edes sanoa miksen...

26. kesäkuuta 2013

Paul Auster: Näkymätön



(Tammi, 2010)



Näkymätön on eroottisesti latautunut verevä kertomus  kolmiodraamasta, pakkomielteestä  ja nuoruuden palosta.

On kukkea kevät vuoden 1967 New Yorkissa. Columbian yliopistossa opiskeleva, runoilijan urasta haaveileva 22-vuotias Adam Walker kohtaa eräissä juhlissa arvoituksellisen ranskalaisen Rudolf Bornin ja tämän viettelevän tyttöystävän, Margotin. Uusia kokemuksia janoava Adam on pian täysin kiehtovan pariskunnan pauloissa, mutta saa pettyä ankarasti. Se ihmismielen pimeys, jota Adam joutuu todistamaan, on liikaa nuorelle idealistille. Koko loppuelämänsä Adam hakee oikeutta ja pakenee kiellettyjä tunteitaan.
Kolmen eri kertojan kuljettamana Näkymättömän tarina liikkuu ajassa vuodesta 1967 vuoteen 2007 ja maantieteellisesti New Yorkista Pariisiin ja edelleen kaukaiselle paratiisisaarelle. Taidokkaaseen juonilabyrinttiin sotkeutuvat myös Adamin kaunis sisar, lahjakas opiskelutoveri josta tulee kuuluisa kirjailija, sekä ranskalaiset äiti ja tytär. Pitelemätöntä intohimoa tihkuva romaani tutkii syvällisesti identiteetin, muistin ja kerronnan problematiikkaa.

Oma arvioni: Taidokkaasti rakennettu romaani, joka saa lukijan miettimään, kuka lopulta puhuukaan totta. Voiko kenenkään muistiin luottaa, kun taphtumista on kulunut jo vuosikymmeniä?

Linda Olsson: Sonaatti Miriamille



(Gummerus, 2009)

Eräänä päivänä säveltäjä Adam Anker poimii maasta hiuspinnin, ja muistot ryöppyävät hänen mieleensä. 



Adam muistaa aurinkoisen päivän Uudessa-Seelannissa, jolloin hänen elämänsä muuttui iäksi. Kasvot holokaustinäyttelyn valokuvassa. Viimeiseksi jääneen keskustelun tyttärensä Miriamin kanssa – nuoren naisen, jolta hän vei oikeuden omaan menneisyyteen. 

Vanhan, sokean juutalaisnaisen opastamana Adam palaa vanhalle mantereelle ja rikkoo hiljaisuuden, josta on tullut hänen elämänsä. Löydettyään Krakovassa totuuden vaietusta sukutaustastaan hän on viimein valmis kohtaamaan pienellä ruotsalaisella saarella naisen, joka kerran pakotti hänet tekemään mahdottoman valinnan. 

”Ääni ei aina ole hiljaisuuden vastakohta. Ääni voi myös ulottua hiljaisuuden kuilun yli, kätkeä sen alleen. Ehkä minun musiikkini tapauksessa oli juuri niin. Loin sitä peittääkseni hiljaisuuden.

Milloin aloin kuulla soittoa? Erottaa pakoilevia ääniä, joiden poissaolo oli ollut koko olemassaoloni keskus, kuin sokea piste silmässäni?”

Oma arvioni: Vahva ja vaikuttava lukuelämys vielä toisella lukukerrallakin.

25. kesäkuuta 2013

Elina Tiilikka: Myrsky



(Gummerus, 2011)

Myrsky on nuori taideopiskelija, joka ajautuu vaarallisiin tilanteisiin. Hän sairastaa maanisdepressiivisyyttä ja käyttäytyy arvaamattomasti. Hän ei ole tarkoituksella paha, mutta kylläkin holtiton eikä ota vastuuta tekemisistään. Pohjimmiltaan hän on vain eksynyt tyttö, joka ei sopeudu minnekään. Myrsky ottaa hatkat koulusta ja tapaa tien päällä Marekin, puolalaisen prätkämiehen, jonka kyytiin hän lähtee.

Myrsky ja Marek ovat kuin Pohjolan Bonnie ja Clyde. He elävät vallatussa talossa, ryöstelevät kioskeja ja polttelevat aamupalaksi jointtia. Elämä veitsenterällä on rankkaa, ja usein seuraukset ovat rumat. Elina Tiilikka herätti omakohtaisella esikoisteoksellaan Punainen mekko valtavan huomion. Myrsky on fiktiivinen tarina, raju kuvaus todella levottomista ihmisistä. Kerronta on paljasta ja koskettavaa, mikä tekee romaanista oudolla tavalla aidon ja puhuttelevan.

Oma arvioni: Karun rehellinen tarina levottomuudesta, epävarmuudesta ja ihmismielen arvaamattomuudesta.

24. kesäkuuta 2013

Paulo Coelho: Accran kirjoitukset


(Bazar, 2013)
Vuonna 1099 Jerusalem valmistautuu ristiretkeläisten tuloon ja kreikkalaismies nimeltään Kopti kutsuu kaupungin asukkaat yhteiseen neuvonpitoon. Kristityt, juutalaiset ja muslimit uskovat kokoontuvansa toriaukiolle kuulemaan sodanjulistusta, sillä kaikki merkit viittaavat väistämättömään tuhoon. Vihollinen on vahvempi ja paremmin varustautunut. Mutta Kopti ei haluakaan rohkaista kaupunkilaisia taisteluun. Sen sijaan hän pyytää heitä pohtimaan mitä elämä on heille opettanut sekä keskustelemaan jokapäiväisestä elämästään. Ihmiset esittävät Koptille kysymyksiä todellisista vihollisista, häviöstä, yksinäisyydestä. He utelevat taistelusta, muutoksesta, kauneudesta, suunnan valinnasta. Heitä askarruttavat rakkaus, luottamus, kohtalo, seksi, sivistyneisyys, pelko, tuska, viisaus ja tulevaisuus. Koptin vastaukset pätevät edelleen, vaikka välissä on ehtinyt kulua tuhat vuotta.

Oma arvioni: Kirja, joka antaa runsaasti ajattelemisen aiheita.

Tuija Wuori-Tabermann: Meitä oli kaksi

(Otava, 2011)

”Ei elämä kuolemaan pääty, sanot kun taas kerran puhumme siitä. Tämä, maan päällinen, silmin havaittava, on vain pieni välivaihe, kunnes matka jatkuu. Jokaisen kohdalla sen pituus on määrätty jo syntymähetkellä. Sitä vastaan on turha kapinoida. Kun aika on tullut, on vain hyväksyttävä se. Päästettävä irti.”

Meitä, joita oli kaksi, on nyt yksi. Toisen meistä on jäätävä tänne sulkemaan ovia, niin kuin runossasi kirjoitat.

Runoilija Tommy Tabermannin leski kirjoittaa herkällä otteella luopumisesta, surutyöstä ja yliluonnollisista kokemuksistaan: Miten ohut lanka välillämme onkaan?

Kirjan jokaisen luvun aloittaa Tommyn runo.

Oma arvioni: Kaunista ja koskettavaa luettavaa.



Jan Costin Wagner: Vaietut vuodet




(WSOY, 2009)

Jos joku niin Kimmo Joentaa tietää, miltä tuntuu menettää rakastamansa ihminen. Siksi tämä turkulainen rikoskomisario ottaa omakseen vastikään kadonneen tytön tapauksen. Jonkun täytyy antaa tytön vanhemmille toivoa – siitä huolimatta, että asetelma muistuttaa yli kolmekymmentä vuotta sitten tapahtuneesta surmasta.

Vaietut vuodet on saanut kiittävän vastaanoton Playboysta kirjallisuuslehtiin, ja se palkittiin Saksan Krimipreisilla vuonna 2008. Kirjan epätavallinen, hiljaiseksi jättävä loppu haastaa rohkeasti lajityyppinsä perinteet. Saksalaisen kirjallisuuden ihmelapseksi nimitetty Wagner on herkkä mutta todenmakuinen kertoja, ja hänen kirjoissaan on täysin omanlaisensa sointi: kritiikeissä toistuvat sanat ”kirkas”, "viileä”, ”jäinen tuuli”.

Oma arvioni: Omanlaista jännitystä, tosiaan.

Jan Guillou:Pahuus


(WSOY, 1996)


Koskettavassa, omaelämäkerrallisessa kirjassaan Jan Guillou kertoo arkipäivän pahuudesta: Erik-pojan kasvuvuosista kotona sadistisen isän armoilla ja koulussa jengin varjossa. Erik erotetaan koulusta kovapintaisen käytöksen vuoksi ja hän päätyy sisäoppilaitokseen. Siellä hän joutuu simputuksen kohteeksi ja alkaa etsiä puolustautumiskeinoja. Hänen yrityksensä nousta vanhempien poikien sortoa vastaan johtavat vain väkivallan kierteeseen, jota hän ei ajan mittaan kykene hallitsemaan. Syntyy avoin sota. Lopulta Erik on valmis viimeiseen kostoon.

Oma arvioni: Rankka kasvutarina, joka kannattaa lukea.

23. kesäkuuta 2013

Carlos Ruiz Zafón: Marina

(Otava, 2013)

Kuljeskellessaan Barcelonan kaduilla Oscar kuulee lumoavan aarian hylätyltä näyttävästä huvilasta. Hän pujahtaa sisään ja tutustuu Marinaan, joka asuu talossa yhdessä surun murtaman leski-isänsä kanssa. Marinasta ja tämän isästä tulee Oscarille kuin uusi perhe, mutta Marina kantaa salattua surua.

Nuoret alkavat seurata läheisellä hautausmaalla käyvää salaperäistä, mustaan harsoon verhoutunutta naista. Naisen kautta he pääsevät tulipalossa kuolleen liikemiehen ja hänen vaimonsa vuosikymmenten takaisen mysteerin jäljille.

Seikkailu muuttuu vaaralliseksi, kun Marinan ja Oscarin ympäriltä alkaa kuolla väkeä.

Oma arvioni: Kaunis, sadunomainen tarina, jota on vaikea sijoittaa tiettyyn kirjallisuuskategoriaan.

22. kesäkuuta 2013

Carlos Ruiz Zafón: Taivasten vanki


(Otava, 2012)

Barcelonan unohdettujen kirjojen hautausmaa kuiskii jälleen salaisuuksiaan

Joulun alla vuonna 1957 ankara ja ajan nakertama hahmo ilmestyy Semperen ja pojan kirjakauppaan. Uhkaavasti käyttäytyvä muukalainen vaatii saada ostaa lahjaksi yhden kaupan arvokkaimmista niteistä. Miehen mentyä Daniel lukee omistuskirjoituksen: Fermin Romero de Torresille, joka palasi kuolleiden joukosta ja jolla on avain tulevaisuuteen. Mitä suurta salaisuutta Semperejen ystävä kantaa?


Oma arvioni: Taivasten vanki vie lukijansa kiehtovalle matkalle syvälle Francon sotilasdiktatuurin aikaan, Barcelonan hämärille kujille.

21. kesäkuuta 2013

Anna-Mari Kaskinen: Parasta sinulle


(Kirjapaja, 2013)
Anna-Mari Kaskisen runot puhuvat yhteisyydestä ja vuorovaikutuksen merkityksestä elämän kakissa hetkissä. Päivi Maanaviljan kuvitus hehkuu kevään valoa ja kukkien loistoa.

Oma arvioni: Kokonaisuudessaan kaunis kirja.

Veera Vaahtera: Rakkautta, vahingossa


(Tammi, 2013)
Nimi: Pihla
Sijainti: piilopaikka pohjoisessa
Aikaa: 9 kk
Tehtävä: selviydy!
Uusi rakkaus: ei kuulu suunnitelmaan

Miten valinnat rakkaudessa voivat mennä niin pieleen! Oton piti olla hyvä ihminen, luotettava kumppani ja taatusti tervehenkinen isäkandidaatti. Mutta Pihlan iloisen vauvauutisen jälkeen Otto häipyykin Intiaan meditoimaan.

Tornionjokilaaksossa Pihlalla on piilopirtti, jonne hän vetäytyy työstämään selviytymisstrategiaansa. Ensimmäinen haaste on kehittää kaupunkilaisesta lattekahvin litkijästä pohjoisen syrjäseudun tee se itse -nainen. Entä miten valmentautua äitiyteen, kun kylän ainoa tukiryhmä on tarkoitettu masentuneille äideille? Se käy selväksi, että monilapsisen lestadiolaisäidin ja viime hetkillä lapsensa hankkineen kunnanjohtajan neuvot uudelle äidille ovat ihan omanlaisiaan.

Keskittymistä tärkeimpään häiritsevät innokkaat isäehdokkaat, Peräpohjolan Don Johnson ja ruotsalaisittain liiankin täydellinen Mårten. Entä Otto, olisiko hänestä sittenkin isäksi?

Oma arvioni: Kepeää lomalukemista:)

20. kesäkuuta 2013

John Muir: Stickeen – pieni urhea koira



(Basam Books, 2013)
Ensi kertaa suomeksi ilmestyvä John Muirin Stickeen on koiratarinoiden klassikoita ja huima seikkailukertomus, josta voivat nauttia niin pienet kuin suuretkin eläinten ystävät.


Nykyaikaisen luonnonsuojelun pioneeri John Muir (1838–1914) koki Stickeen-nimisen koiran kanssa Alaskan jäätiköllä vuonna 1880 seikkailun, joka teki erämieheen lähtemättömän vaikutuksen. Muir kirjoitti kokemuksestaan kertomuksen, jossa ihminen ja koira löytävät toisensa koskettavalla tavalla.


Aluksi Muir näkee Stickeenin itsepäisenä ja sulkeutuneena elikkona, jota hän ei haluaisi riesaksi retkelleen. Hengenvaarallisen jäätikköseikkailun aikana Stickeen kuitenkin osoittaa kykenevänsä kokemaan tunteita, joista Muir tunnistaa itsensä.

Tarinaa kehystävät Minna Alangon kauniit kuvitukset.


Oma arvioni: Suosittelen tarinaa kaikille koiraihmisille ikään ja kokoon katsomattaJ

Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat


(Otava, 2013)


Syksyllä 1952 Saboor-niminen mies matkaa Kabuliin Abdullah-pojan ja parivuotiaan Pari-tyttärensä kanssa. Isä on mennyt uusiin naimisiin, sillä hänen vaimonsa on kuollut synnyttäessään Paria. Abdullah on Parille enemmän vanhempi kuin veli. Hän on valmis tekemään sisarensa vuoksi mitä tahansa.


Kabulissa heitä odottaa kuitenkin kohtalo, jota kumpikaan ei ole voinut aavistaa, ja heidän elämänsä saa aivan uuden suunnan. Kuinka häilyvä on oikean ja väärän raja? Kumpi on tuskallisempaa, etsiä juurensa tunteakseen itsensä vai yrittää unohtaa?


Oma arvioni: Kirjassa on monia syvästi inhimillisiä henkilöitä, jotka täyttävät tyhjyyttään hoitamalla muita. Lukemattomine sivujuonteineen tämä monikerroksinen romaani muistuttaa ajoittain itämaista tarukokoelmaa, jossa uudet vastoinkäymiset ja ihmeet odottavat seuraavan vuoren takana.


19. kesäkuuta 2013

Reijo Mäki: Intiaani



(Otava, 2013)

Turun saariston merisumussa ajelehtii yhteysalus ilman ruorimiestä. Jussi Vares ja hänen naisseuralaisensa veneilevät paikalle ensimmäisinä – ja ovat yhtäkkiä keskellä elämänsä pahinta painajaista.

Seuraavina viikkoina laiva on jatkuvasti lööpeissä. Samaan aikaan kaukana Montanassa, crow-intiaanien territoriossa, eräs Turusta pakomatkalleen lähtenyt nainen joutuu katsomaan kaikkein julminta pahuutta silmästä silmään.



Uusi Apteekki on paikka, jossa Jussi Vares ja kaukaa tullut Mister Crow ensimmäisen kerran kohtaavat. Ja Vares saa tehtävän…


Oma arvioni: Taattua Vares-laatua – jälleen kerran.

18. kesäkuuta 2013

Anna-Leena Härkönen:Onnen tunti


(Otava, 2011)

”Miltä tuntuu hoitaa varastettuja lapsia?”

Vaikka Tuulan elämä kymmenvuotiaan poikansa Roopen ja uuden miehensä Harrin kanssa on hyvää, hänen mielessään alkaa itää ajatus sijoitetusta lapsesta. Harria hanke epäilyttää, ja Tuulan ystävätärkin puuttuu asiaan: ”Mitä aukkoa sä yrität itsessäsi tukkia?”



Asiat alkavat edetä vauhdilla, kun Tuula ja Harri kuulevat mahdollisista lapsista. Sisarukset Luke ja Venni, 8 ja 5, asuvat kriisiperhekodissa, koska jengoiltaan menneet vanhemmat eivät pysty huolehtimaan heistä. ”Mikä sun lapsuuden kauhein kokemus on?” kysyy Harri. ”Koko lapsuus”, vastaa Tuula eikä uskalla sanoa ääneen että häntä pelottaa.

Mistä löytyvät oikeat sanat, kun tunteet lyövät laidasta laitaan?

Oma arvioni: Aidontuntuinen kuvaus sijaisvanhemmuudesta iloineen ja suruineen. Härkönen jatkaa tutulla rehellisen rempseällä tyylillään.

Arno Kotro & Christer Lybäck: Veitsen terällä


(Otava, 2012)
”Ehkä ihminen syntyy elämänsä aikana monta kertaa – ja kuoleekin.”


Linnakundista lääketieteen tohtoriksi

Christer Lybäck oli 9-vuotias kun hänen elämänsä suistui raiteiltaan. Isän kuolema sysäsi pojan viina- ja vankilakierteeseen. Koulut jäivät kesken ja Christeristä tuli katujen rautanyrkki, paatunut linnakundi ja eristyssellin vakiovieras. Häntä pidettiin toivottomana tapauksena.

26-vuotiaana Christer päätti muuttaa elämänsä. Hän pani korkin kiinni, kävi vankilassa koulut loppuun ja toteutti unelmansa. Nykyisin Christer Lybäck on tohtoriksi väitellyt arvostettu kirurgi.

Christer Lybäckin hämmästyttävä ja kaunistelematon elämäkerta on inspiroiva tarina siitä, miten ihminen pystyy mihin vain, kun on halua, sinnikkyyttä ja määrätietoisuutta.

Oma arvioni: Elämässä kaikki on mahdollista – siis ainakin melkein kaikki. Uskomaton selviytymistarina.



17. kesäkuuta 2013

Felicia Feldt: Näkymätön tytär


(Otava, 2012)
”Saat pysyä huoneessasi, kunnes olet iloinen tyttö. Kun olet taas iloinen, voit tulla ulos. Meidän muiden joukkoon.”


Felicia on lapsi numero kolme. Kohta lapsia onkin jo yhdeksän. Ja vain yksi äiti. Maailman paras äiti? Ainakin lastenkasvatuksen asiantuntija, omasta mielestään.



Felicia Feldtin äiti on Anna Wahlgren, tunnettu ruotsalainen kasvatusguru, joka on kirjoittanut Suomessakin paljon luetun Lapsikirjan (1983). 


Näkymätön tytär on tarina kasvamisesta perheessä, jossa lapsilauma sai toimia kuuluisan äidin elävänä todisteena kasvatustyön onnistumisesta. Mutta Feliciasta tuli näkymätön, eikä kukaan tiennyt miksi. Nyt hän kertoo sen.



”Muuta kauas.
Älä koskaan puhu äidistä.
Älä ota kantaa mihinkään.
Katkaise yhteys äitiin
ja hankkiudu sitten taas
hänen läheisyyteensä.
Tee työtä äidin hyväksi.
Ole riippuvainen äidistä.
Jätä lapset äidin hoiviin.
Suojele äitiä.
Kunnioita äitiä.
Irtisano suhteesi äitiin.”

Oma arvioni: Hätkähdyttävin lukemani kirja pitkään aikaan.


16. kesäkuuta 2013

Helena Petäistö: Nizza, Cannes ja Biarritz à la Helena Petäistö


Legendaarisen ulkomaanreportterin uusi kirjasarja kaupunkimatkailijoille esittelee kohteet suomalaisin silmin

Helena Petäistö, tietokirjailija, MTV3:n pitkäaikainen ulkomaantoimittaja ja Ranskan-kirjeenvaihtaja, tuntee Ranskan Rivieran helmet, hurmaavan Nizzan ja glamoröösin Cannesin, kuin omat taskunsa. Baskimaan kaunein koru, romanttinen Biarritz, on hänen henkilökohtainen suosikkinsa.


Helenan matkassa herkutellaan, nautitaan kolmen kaupungin hurmaavasta ilmapiiristä, kuunnellaan niiden uskomattomia tarinoita, etsitään paikallisten mansikkapaikkoja, kurkistellaan salaisiin puutarhoihin ja päästään kirjoittajan televisiotyön kautta tirkistelemään kulissienkin taakse.



Petäistö paljastaa omat ja ranskalaisten ystäviensä osoitekirjat, joiden pistämättömät vinkit eivät koskaan petä. Hänen pikantti tyylinsä takaa hauskan lukuelämyksen myös nojatuolimatkailijalle.

Oma arvioni: Jos ei pode matkakuumetta, tätä kirjaa lukiessa se saattaa hyvinkin iskeä - ja nälkä tulee myös. 

15. kesäkuuta 2013

César Aira: Aaveet Kirjailijakokous: kaksi pienoisromaania


(Siltala, 2013)

Aaveet kuvaa chileläisen siirtotyöläisperheen uudenvuodenviettoa Buenos Airesin keskikesän kuumuudessa. Perhe asuu väliaikaisesti rakennustyömaalla, vielä keskeneräisessä loistokerrostalossa.



Rakennustyöläisten, heidän vaimojensa ja lapsiensa lisäksi työmaalla majailee huoleton joukko aaveita, jotka näyttäytyvät chileläisille alastomien miesten hahmoissa. Muille ihmisille aaveet ovat yhtä näkymättömiä kuin siirtotyöläiset itse.



Aaveiden läsnäolo herättää 14-vuotiaan Patrin uteliaisuuden ja vielä viattoman intohimon; hän lähestyy yhtä aaveista ja pian hänet kutsutaan aivan toisenlaisiin uudenvuodenjuhliin. Ilman tunnontuskia Patri jättää perheensä ja siirtyy lopullisesti toiselle eksistenssin tasolle.

Aaveissa on tumma, kohtalokas tunnelma. Arvoituksellisella tavalla se kyseenalaistaa romaanin tarinaa ympäröivän reaalimaailman.

Kirjailijakokouksen päähenkilö on kirjallisuuskonferenssiin osallistuva kääntäjä ja "hullu tiedemies", jonka pyrkimyksenä on - ei vähempi kuin maailmanvalloitus. Sen hän aikoo toteuttaa kloonaamalla meksikolaisen kirjailijaneron Carlos Fuentesin. Tehtävään hän on kouluttanut ampiaisen, jonka on määrä puraista Carlos Fuentesia ja tuoda palanen tämän ihoa toimeksiantajalleen DNA:n kloonaamista ja monistamista varten. Ampiainen saa tehtävänsä suoritettua, mutta kun tiedemies asettaa saaliin kehittelemäänsä kloonauskoneeseen, tapahtuu aivan odottamaton käänne.

Kirjailijakokouksessa Aira on kurittomimmillaan. Romaani ällistyttää ja provosoi. Pitäisikö tätä lukea vakavalla naamalla? Helposti se ei ainakaan onnistu.

Oma arvioni: Hämmentäviä, mutta samalla myös huvittavia lukuelämyksiä molemmat. 

14. kesäkuuta 2013

Nina Hurma: Yönpunainen höyhen


(Gummerus, 2013)
Ravintoloitsija murhattu

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä klo 11 tienoissa löydettiin ravintoloitsija Armas Gustafsson kuolleena ravintola Cobran kabinetista Albertinkadulta. Paikalle tulleet auttajat havaitsivat Gustafssonin niskan olevan murtunut. Samana iltana ravintolassa vietettiin Gustafssonin 50-vuotissyntymäpäiviä. Tapahtumien kulku on toistaiseksi tuntematon, mutta poliisi on ottanut kiinni kaksi miestä, joiden epäillään liittyvän surmatyöhön.
Yönpunainen höyhen on 20-luvun Helsinkiin sijoittuva viettelevä, noir-henkinen dekkari . Nina Hurman esikoisromaanin kieli on raikasta ja henkilöt eläviä.


Oma arvioni: Dekkari, joka on täynnä sodanjälkeisiä tunnekuohuja. Sitä lukiessa korvissa soi jazz.

Alexander McCall Smith: Häähuumaa lauantaina


(Otava, 2013)

Mma Makutsin suuri päivä on vihdoin käsillä, mutta häiden toteutuminen on vaakalaudalla, kun täydellisiä juhlakenkiä ei meinaa löytyä. Mma Ramotswe selvittää kuolleiden lehmien mysteeriä, Charlie pakoilee tärkeää vastuuta, ja Violet Sephotostakin on jälleen vain harmia - nyt hän on päättänyt asettua ehdolle parlamenttivaaleissa.

Oma arvioni: Kevyttä kesälukemista.

11. kesäkuuta 2013

Jaana Seppänen & Johanna Venho: Revitään rikki se rakkaus


(WSOY, 2013)

Nelikymppinen Veli on päättömästi rakastunut nuoreen kampaajapoikaan Sebastianiin. Meeri, elämänkokemuksensa vimmaiseksi kypsyttämä Donna Giovanna, taas on lakannut jo oireilemasta rajuja rakkauksiaan.


Kun nämä kaksi toisilleen ventovierasta jäävät yöllisen porraskäytävän vangeiksi, seuranaan vain toisensa ja täysi viinitonkka, alkaa aamuun kurkottava keskustelu kumpaakin riivaavasta arvoituksesta rakkauden ja intohimon olemuksesta. Estoton vuoropuhelu velloo runoudesta rujouteen, filosofiasta fiilistelyyn.

Velin ja Meerin intiimiksi antautuvia tunnustuksia seuraa postiluukun raosta naapurin paha silmä.

Revitään rikki se rakkaus on hämmentävän kiehtova dialogiromaani, assosiaatioiden ja paradoksien temmellyskenttä.
Oma arvioni: Kielellisesti rikas romaani, mutta tarina sinänsä ei minua kiehtonut.

8. kesäkuuta 2013

Sylvia Day: Sinusta heijastettu

(Tammi, 2013)



Eva ja Gideon eivät halua muuta kuin olla yhdessä, mutta menneisyys on eri mieltä.



Gideon Cross. Virheettömän komea mutta sisältä särkynyt. Intohimomme paloi kirkkaalla liekillä, niin kuumana että poltin sydämeni. Hän oli pakkomielteeni. Unelmieni täyttymys. Minun. Menneisyyteni oli yhtä karu kuin hänenkin. Olimme yhtä rikkinäisiä, haavoittuneita. Rakkautemme oli liian vaikeaa, liian tuskallista. Paitsi silloin kun se oli täydellistä. Nuo hetket jolloin pakottava tarve ajoi meidät suloisen hulluuden partaalle – ja sen tuolle puolen. Gideon oli sielunkumppanini, puuttuva puoliskoni. Peilikuvani.


Oma arvioni:En ole lukenut ensimmäistä osaa enkä tämän perusteella todennäköisesti lue seuraavaakaan.

7. kesäkuuta 2013

Karin Alvtegen: Häpeä


(WSOY, 2006)


He ovat kaksi aivan erilaista ihmistä. Maj-Britt on pahasti ylipainoinen 55-vuotias erakko, joka on linnoittautunut asuntoonsa. Monika taas on 38-vuotias kunnianhimoinen lääkäri, joka pyrkii täyttämään elämänsä tyhjiön menestymällä työssään. Molemmilla on kuitenkin menneisyys, jonka he haluavat unohtaa.

Eräs kirje ja liikenneonnettomuus herättävät Maj-Brittin ja Monikan painajaismaiset muistot ja mullistavat heidän elämänsä. Kun he tutustuvat toisiinsa, kaikki kärjistyy. Pystyvätkö he tekemään sovinnon häpeällisen menneisyytensä kanssa? Minkälaisen uhrin se vaatii?

Häpeä on psykologisesti tarkka kuvaus pelosta, ankaran uskonnollisesta kasvatuksesta ja kielletystä seksuaalisuudesta.



Oma arvioni: Koukuttavan piinaavaa jännitystä.
 

6. kesäkuuta 2013

Peter James: Kuolema ei käy kauppaa


(Minerva, 2012)

Brightonin edustalla työskentelevä ruoppausaluksen miehistö nostaa merestä teini-ikäisen pojan ruumiin, jolta on poistettu sisäelimet. Pian samanlaisia ruumiita löytyy   lisää.

Samaan aikaan 15-vuotias brightonilainen Caitlin Beckett kärsii tappavasta sairaudesta. Vain maksansiirto voi pelastaa hänet, mutta aika on käymässä vähiin. Elinsiirtojonot ovat pitkiä, eikä  sopivaa luovuttajaa tahdo löytyä. Kun terveydenhoitojärjestelmä uhkaa pettää Caitlinin, hänen epätoivoinen äitinsä on valmis tekemään mitä tahansa pelastaakseen tyttärensä.
Kun rikosylikomisario Roy Grace ryhtyy selvittämään merestä nostettujen ruumiiden kohtaloa, hän pääsee itäeurooppalaisen ihmiskaupan jäljille. Pian Grace  tutkimusryhmineen on mukana kiivaassa kilpajuoksussa, jossa aika uhkaa loppua kesken, olivatpa kyseessä romanialaiset katulapset, kuolemaa tekevä brightonilainen teinityttö tai kansainvälinen rikollisuus.
Kuolema ei käy kauppaa on Peter Jamesin huippusuositun Roy Grace -sarjan viides osa.

Oma arvioni: Dekkari, jota oli vaikea laskea käsistään.

5. kesäkuuta 2013

Ata Hautamäki: Kadonneet muistot













(Myllylahti, 2012)

Erakoituneesta entisestä kellosepästä tulee etsivä oman elämänsä suhteen.

Jouni tajuaa pitävänsä sisällään myös kahdelle muulle ihmiselle kuuluvia muistoja ja hänen on palattava Ruotsiin. On löydettävä vuosikymmeniä sitten kadonnut lapsi ja sovitettava omat pahat teot.

Jounin dekkaritaidot vievät hänet vaikeuksiin ja hänestä tulee takaa-ajettu. Hänellä on paljon korjattavaa. Ja vain vähän aikaa.

Oma arvioni: Otteessaan pitävä historiallinen dekkari, joka tarjosi erilaisen lukuelämyksen.

4. kesäkuuta 2013

Susan Fletcher: Meriharakat

 
(LIKE, 2009)
Amy makaa koomassa. Hänen isosiskonsa Moira istuu sairaalasängyn vieressä ja alkaa keriä auki tunnustusta. Hän kertoo lapsuusajan itsekkyydestään, joka satutti koko perhettä, kouluajan raakuudestaan, katkeruudesta ja turmiollisuudesta, joita hän on kantanut sisällään koko aikuisikänsä. Moira tietää olleensa huono tytär ja petollinen vaimo, mutta vasta Amyn sängyn ääressä istuessaan hän tajuaa että on ollut julma sisar ja että juuri tämä julmuus on ajanut heidät molemmat samaan sairaalahuoneeseen.

Meriharakat
on voimakas tutkielma sisaruudesta - siitä mikä vetää luo ja siitä mikä ajaa pois. Samalla se on lahjakkaan lapsen tragedia.

Oma arvioni: Syvällinen, koskettava ja runollisen kaunis tarina. Suosittelen.