Anna-Leena Härkönen:Onnen tunti

Otava, 2011


”Miltä tuntuu hoitaa varastettuja lapsia?”

Vaikka Tuulan elämä kymmenvuotiaan poikansa Roopen ja uuden miehensä Harrin kanssa on hyvää, hänen mielessään alkaa itää ajatus sijoitetusta lapsesta. Harria hanke epäilyttää, ja Tuulan ystävätärkin puuttuu asiaan: ”Mitä aukkoa sä yrität itsessäsi tukkia?”



Asiat alkavat edetä vauhdilla, kun Tuula ja Harri kuulevat mahdollisista lapsista. Sisarukset Luke ja Venni, 8 ja 5, asuvat kriisiperhekodissa, koska jengoiltaan menneet vanhemmat eivät pysty huolehtimaan heistä. ”Mikä sun lapsuuden kauhein kokemus on?” kysyy Harri. ”Koko lapsuus”, vastaa Tuula eikä uskalla sanoa ääneen että häntä pelottaa.

Mistä löytyvät oikeat sanat, kun tunteet lyövät laidasta laitaan?

Oma arvioni: Aidontuntuinen kuvaus sijaisvanhemmuudesta iloineen ja suruineen. Härkönen jatkaa tutulla rehellisen rempseällä tyylillään.