César Aira: Aaveet Kirjailijakokous: kaksi pienoisromaania


Siltala, 2013

Aaveet kuvaa chileläisen siirtotyöläisperheen uudenvuodenviettoa Buenos Airesin keskikesän kuumuudessa. Perhe asuu väliaikaisesti rakennustyömaalla, vielä keskeneräisessä loistokerrostalossa.



Rakennustyöläisten, heidän vaimojensa ja lapsiensa lisäksi työmaalla majailee huoleton joukko aaveita, jotka näyttäytyvät chileläisille alastomien miesten hahmoissa. Muille ihmisille aaveet ovat yhtä näkymättömiä kuin siirtotyöläiset itse.



Aaveiden läsnäolo herättää 14-vuotiaan Patrin uteliaisuuden ja vielä viattoman intohimon; hän lähestyy yhtä aaveista ja pian hänet kutsutaan aivan toisenlaisiin uudenvuodenjuhliin. Ilman tunnontuskia Patri jättää perheensä ja siirtyy lopullisesti toiselle eksistenssin tasolle.


Aaveissa on tumma, kohtalokas tunnelma. Arvoituksellisella tavalla se kyseenalaistaa romaanin tarinaa ympäröivän reaalimaailman.

Kirjailijakokouksen päähenkilö on kirjallisuuskonferenssiin osallistuva kääntäjä ja "hullu tiedemies", jonka pyrkimyksenä on - ei vähempi kuin maailmanvalloitus. Sen hän aikoo toteuttaa kloonaamalla meksikolaisen kirjailijaneron Carlos Fuentesin. Tehtävään hän on kouluttanut ampiaisen, jonka on määrä puraista Carlos Fuentesia ja tuoda palanen tämän ihoa toimeksiantajalleen DNA:n kloonaamista ja monistamista varten. Ampiainen saa tehtävänsä suoritettua, mutta kun tiedemies asettaa saaliin kehittelemäänsä kloonauskoneeseen, tapahtuu aivan odottamaton käänne.

Kirjailijakokouksessa Aira on kurittomimmillaan. Romaani ällistyttää ja provosoi. Pitäisikö tätä lukea vakavalla naamalla? Helposti se ei ainakaan onnistu.

Oma arvioni: Hämmentäviä, mutta samalla myös huvittavia lukuelämyksiä molemmat.