26. kesäkuuta 2013

Linda Olsson: Sonaatti Miriamille



(Gummerus, 2009)

Eräänä päivänä säveltäjä Adam Anker poimii maasta hiuspinnin, ja muistot ryöppyävät hänen mieleensä. 



Adam muistaa aurinkoisen päivän Uudessa-Seelannissa, jolloin hänen elämänsä muuttui iäksi. Kasvot holokaustinäyttelyn valokuvassa. Viimeiseksi jääneen keskustelun tyttärensä Miriamin kanssa – nuoren naisen, jolta hän vei oikeuden omaan menneisyyteen. 

Vanhan, sokean juutalaisnaisen opastamana Adam palaa vanhalle mantereelle ja rikkoo hiljaisuuden, josta on tullut hänen elämänsä. Löydettyään Krakovassa totuuden vaietusta sukutaustastaan hän on viimein valmis kohtaamaan pienellä ruotsalaisella saarella naisen, joka kerran pakotti hänet tekemään mahdottoman valinnan. 

”Ääni ei aina ole hiljaisuuden vastakohta. Ääni voi myös ulottua hiljaisuuden kuilun yli, kätkeä sen alleen. Ehkä minun musiikkini tapauksessa oli juuri niin. Loin sitä peittääkseni hiljaisuuden.

Milloin aloin kuulla soittoa? Erottaa pakoilevia ääniä, joiden poissaolo oli ollut koko olemassaoloni keskus, kuin sokea piste silmässäni?”

Oma arvioni: Vahva ja vaikuttava lukuelämys vielä toisella lukukerrallakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!