31. heinäkuuta 2013

Peter Franzén: Tumman veden päällä

Tumman veden päällä -

(Tammi, 2012)

Lapsen elämässä jokainen päivä sisältää jotain uutta ja ihmeellistä. Se voi olla leikki pikkusiskon ja naapurin poikien kanssa, se voi olla hassutteleva isoisä tai se voi olla kilpaa työnnettävän potkukelkan alla narskuva lumi. Petelle se on myös edessä oleva ensimmäinen kouluvuosi.

Ja sitten on isä joka muuttuu. Keittiöstä alkaa öisin kuulua ääniä, riitaa ja itkua. Lähdetään yön selkään. Lapsi luottaa vailla ehtoja vanhempiinsa, ihailee heitä, on täynnä toivoa ja uskoa tulevaan. Mitä tapahtuu kun tämä kuva hajoaa?
Oma arvioni: Herkkä pienen pojan kasvutarina, jossa on hauskoja yksityiskohtia - dramatiikkaa pehmentää osaltaan myös hersyvän rikas kieli.

29. heinäkuuta 2013

Mervi Juusola: Vahvaksi rakastetut lapset


(Otava, 2011)

Lämmin ja vahvasti arjessa elävä kirja siitä, miten vanhemmat voivat vahvistaa lapsensa sosiaalisia taitoja.

Lapsen sosiaalinen kasvaminen on elämän tärkein kehitysprosessi, johon vaikuttavat monet asiat, kuten perhedynamiikka, temperamentti, sisarussuhteet ja kaveripiiri. Me aikuiset voimme monella tavalla tukea lasta ja hänen sosiaalista kehitystään.

Vahvaksi rakastetut lapset -teos esittelee lapsen sosiaalisten taitojen kehitysaskeleet ja tarjoaa kasvatuksen tueksi uusinta tutkimustietoa kaikille vanhemmille. Se antaa konkreettisia vinkkejä erilaisten lasten kasvatukseen ja itsetunnon vahvistamiseen. Teos auttaa vanhempia löytämään keinoja, kuinka tukea erityisen haastavaa lasta tai pysyä lujana murrosikäisen kanssa – tai miten toimia kun lasta kiusataan tai hän on kiusaaja.

Oma arvioni: Kirja, joka jokaisen pienen lapsen vanhemman kannattaa lukea. Ja on teoksella annettavaa myös kasvatus- ja opetusalan ammattilaisille.

28. heinäkuuta 2013

Siri Hustvedt: Vapiseva nainen


(Otava, 2011)Rakastetun kirjailijan henkilökohtainen tutkimusmatka kertoo, millaista on kohdata outous omassa itsessä.Siri Hustvedt oli pitämässä puhetta kuolleen professori-isänsä muistoksi, kun hänet yhtäkkiä valtasi kontrolloimaton vapina. Kuinka sivistynyt älykkö voi noin vain menettää ruumiinsa hallinnan?
Kirjailija päätti selvittää, oliko kyse hermosairaudesta vai psyykkisistä oireista. Tästä sai alkunsa tutkimusmatka, joka valottaa kiehtovasti hysteria-ilmiön historiaa ja astuu rohkeasti psykiatrian ja neurotieteen maailmaan.
Hustvedt ammentaa omista kokemuksistaan, mutta kurkottaa pohdinnoissaan yleisemmälle filosofiselle tasolle ja luo valoa ihmismielen syvimpiin arvoituksiin. Hänen kuumeinen yrityksensä löytää oireilleen diagnoosi tuo Vapisevaan naiseen suorastaan salapoliisiromaanin piirteitä.

Oma arvioni: Monikerroksinen "mysteeri" mielen syövereistä.

27. heinäkuuta 2013

Anna-Leena Härkönen: Sopan syvin olemus


(Otava, 2012)


42 ruokaohjetta, 687 ajatusta
Että minkä takia juuri tämä keittokirja on parempi kuin joku toinen keittokirja? Koska nämä ohjeet ovat yksinkertaisesti tajuttoman hyviä. Kaikenlainen turha snobbailu ruoan kanssa on ärsyttävää. Rapujen syöminen on hermoja kysyvää näpertelyä, ja siitä tulee jotenkin ruotsalainen olo. Koristele valmis keitto persiljalla, jos tahdot. Minä en koskaan koristele.
Myös ruoasta kirjoittaessaan Anna-Leena Härkönen menee suoraan asiaan. Sopan syvin olemus ei ehkä ole kaikkien aikojen monipuolisin keittokirja, mutta taatusti hauskin.
Painetusta kirjasta poiketen sähkökirja on toteutettu ilman kuvia.

Oma arvioni: Erilainen keittokirja, jossa on ainakin muutama kokkaamisen arvoinen resepti.

Natascha Kampusch: 3096 päivää

(Otava 2011)


”Vasta nyt tunnen itseni tarpeeksi vahvaksi kertoakseni koko tarinan.”
Kuinka selvitä järkeään menettämättä yli kahdeksan vuotta vankina kellarissa? Kymmenvuotiaana siepattu itävaltalainen Natascha kertoo uskomattoman tarinansa.
Kun mies aamulla 2.3.1998 pakottaa koulumatkalla olevan Natascha Kampuschin pakettiautoonsa, Natascha uskoo kohta kuolevansa. Tuntien kuluttua kymmenvuotias makaa huopaan käärittynä kylmällä lattialla omakotitalon kellarissa.
Tuossa vajaan viiden neliömetrin pimeässä ja tunkkaisessa tyrmässä Natascha joutuu viettämään seuraavat kahdeksan ja puoli vuotta. Sieppaaja, tietoliikenneteknikko Wolfgang Priklopil on ainoa ihminen, jonka kanssa hän saa olla tekemisissä. Mies pahoinpitelee, nöyryyttää, piinaa ja alistaa häntä.
Vankeutensa aikana Natascha keskittyy selviämiseen, ajattelemaan vain seuraavaa päivää, ja haaveilee salaa vapaudesta. 23.8.2006 hän onnistuu omin voimin pakenemaan. Vielä samana päivänä Priklopil riistää itseltään hengen.
Nyt Natascha Kampusch kertoo avoimesti ensimmäisen kerran lapsuudestaan, sieppauksesta ja vankeusajasta sekä siitä, kuinka hän oppi toivottomassa tilanteessa pitämään sieppaajan aisoissa.

Oma arvioni: Uskomaton tarina, jota lukiessa mieleen nousi jatkuvasti uusia kysymyksiä.

Tess Gerritsen: Eloonjäänyt

Eloonjäänyt -

(Otava, 2012)

Kolme lasta, kukin heistä verilöylyn ainoa eloonjäänyt. Jane Rizzoli ja Maura Isles yrittävät selvittää orpolasten salaisuuden ja pysäyttää murhaajan.

Oma arvioni: Otteessaan pitävää jännitystä - jälleen kerran.

26. heinäkuuta 2013

Kati Hiekkapelto: Kolibri


(Otava, 2013)
Murha lenkkipolulla. Uhri nuori nainen, taskussa atsteekkijumalaa esittävä riipus.
Murha-ase: haulikko.
Toinen murha: sama ympäristö, sama tekotapa, samanlainen koru.
Millä perusteella murhaaja valikoi uhrinsa?
Liittyvätkö korut salaiseen kulttiin?
Kuka kuolee seuraavana?

Lapsena Jugoslavian hajoamissotaa Suomeen paennut Anna Fekete on juuri aloittanut rikostutkijana pohjoissuomalaisessa kaupungissa, kun hän joutuu keskelle kuohuttavaa murhatutkintaa. Tilannetta ei helpota, että hänen työparinsa Esko laukoo avoimesti rasistisia mielipiteitään. Päänvaivaa tuottaa myös kurdityttö Dijar, joka on ottanut yhteyttä poliisiin kunniaväkivallan pelossa, mutta pyörtänyt kuulusteluissa puheensa. Jos Anna nyt kääntäisi selkänsä ja Dijarille sattuisi jotakin, hän ei ikinä antaisi itselleen anteeksi.
Rikoskirjallisuuden uusi kotimainen tähti on syttynyt.


Oma arvioni: Ei hassumpi avaus.

24. heinäkuuta 2013

Kreetta Onkeli: Selityspakki


(Otava, 2013)

Kuinka yksikään koululainen on voinut selvitä ilman Selityspakkia?

Maailmaan mahtuu kaikenlaisia ihmisiä. Etenkin sinä. Selityspakki auttaa ymmärtämään kuka olet, ja millaisia ihmisiä, tilanteita ja tunteita elämään mahtuu.

Sympaattinen, nasevasti kuvitettu tarinoiden ja selitysten kokoelma tarjoaa sinulle viritysapua omaan ajatteluun ja antaa viisaita vastauksia pieniin ja suuriin kysymyksiisi.

Miksi koulun pihalla vilisee minikoviksia?

Miksi kannattaa pitkästyä?

Mistä riidat tulevat?

Miksi spurgulla on paljon vaatteita?

Mitä tilannetaju tarkoittaa?

Oma arvioni: Selityspakin olisi hyvä löytyä jokaisen (pienen) koululaisen repusta. 

Liza Marklund: Vastalauseita


(Otava, 2011)


Kirjoituksia 1985–2010
Journalisti, feministi ja pohjoismaisen rikoskirjallisuuden kuningatar kirjoittaa rohkeasti ajankohtaisista aiheista. Hän korottaa äänensä muistuttaakseen lukijoita naisten sorrosta, globaalista epätasa-arvosta ja hyvinvointiyhteiskuntaa nakertavasta rasismista.
Suorasanaisissa ja henkilökohtaisissa kolumneissaan 25 vuoden ajalta Liza Marklund kertoo, mikä saa hänet kerta toisensa jälkeen tarttumaan kynään, sanomaan vastaan, yhtymään kuoroon sorrettujen puolesta.

Oma arvioni: Suoria sanoja tärkeistä teemoista. Suosittelen.

Joanne Harris: Persikoiden aikaan



(Otava, 2013)

Pienen suklaapuodin ja Karamellikenkien lumoava tarina jatkuu. Menestyssarjan kolmas osa on yhtä vastustamaton ja pehmeän täyteläinen kuin edeltäjänsäkin.
Kun Vianne Rocher saa kirjeen kuolleelta ystävältään, ei hänellä ole muuta vaihtoehtoa kuin seurata tuulta, joka puhaltaa hänet takaisin Lansquenetiin. Mutta kaikki ei ole vanhalla kotiseudulla aivan ennallaan: elämä viehättävässä pikkukylässä on muuttunut odottamattomalla ja vaarallisella tavalla.
Lansquenetin laitamille, Les Maraudsiin, on asettunut Pohjois-Afrikasta saapunut muslimiyhteisö. Ilmassa leijuu mausteiden, suitsukkeen, kifin ja minttuteen tuoksu, ja kaduilla kulkee hunnutettuja naisia. Muslimiyhteisön ja vanhojen kyläläisten välit ovat tulehtuneet, epäluulo on molemminpuolista.

Oma arvioni: Tuoksuja ja tunteita tulvillaan oleva romaani, joka vie lukijansa kiehtovalle matkalle ranskalaiseen pikkukylään.

21. heinäkuuta 2013

Tess Gerritsen: Hiljainen tyttö

Hiljainen tyttö -

(Otava, 2011)



Hämärältä pikkukujalta Bostonin Chinatownissa löytyy ihmisen irtonainen käsi, sitten viereisen talon katolta naisen runneltu pää. Kun ruumis viimein löydetään lähistöltä, siinä on kiinni kaksi harmaata karvaa - eivätkä ne ole peräisin ihmisestä. Nämä ovat etsivä Jane Rizzolin ainoat johtolangat. Niiden avulla hän ja tohtori Maura Isles saavat selville, että naisen väkivaltainen kuolema ei ole sarjassaan ensimmäinen. Seitsemäntoista vuotta aikaisemmin bostonilaiseen ravintolaan tehtiin yllätyshyökkäys, jossa kuoli viisi ihmistä. Yksi silminnäkijä on vielä elossa: arvoituksellinen nainen, taistelulajien mestari. Hän tietää karmaisevan salaisuuden.

Oma arvioni: Taattua Gerritsen -laatua.

20. heinäkuuta 2013

Lorna Byrne: Enkeleitä hiuksissani




(Otava, 2012)

Ihmeitä tapahtuu. Sinullekin.

Lorna Byrne on lapsesta asti nähnyt enkeleitä ja henkiolentoja sekä kyennyt kokemaan ennalta tulevia tapahtumia. Enkeleitä hiuksissani on hänen tarinansa.
Omaelämäkerrassaan Lorna Byrne kertoo avoimesti erilaisuudestaan, kasvamisestaan köyhyydessä, työstään Dublinissa ja avioliitostaan. Hän kuvailee rehellisesti myös kokemiaan traagisia vastoinkäymisiä sekä rikasta henkistä maailmaansa. Enkelit Lorna kuvaa tarkasti ja todentuntuisesti; hän vie lukijan matkalle enkeleiden taianomaiseen maailmaan, jossa hyvä voittaa pahan eikä kyynisyydelle ole tilaa.

Oma arvioni: Kirja, joka saa ihmettelemään...

John Verdon: Sokkoleikki

Sokkoleikki -

(Gummerus, 2012)



Kun Dave Gurney oli vielä New Yorkin poliisin johtava murhatutkija, lehdistö kutsui häntä "superetsiväksi". Se ärsytti häntä, samoin kuin rikolliset, jotka uskoivat voivansa tappaa jonkun jälkeäkään jättämättä. Aina jäi jälkiä, Gurney uskoi. Entäpä jos ei jäänytkään? Gurney on palannut varhaisten eläkepäiviensä rauhaan, yrittää kasvattaa parsaa ja mukautua luonnon rytmiin, kun käsittämättömän kummallinen ja raaka tapaus houkuttelee hänet jälleen kentälle.

Arvostetun psykiatrin vaimo löytyy lukitusta pihavajasta päättömänä vain muutama minuutti häämaljojen jälkeen. Poliisi uskoo, että murhaaja on kadonnut meksikolainen puutarhuri, mutta murhatun naisen äiti, kylmäkiskoinen seurapiirikaunotar, on toista mieltä. Gurneyn tutkimukset etenevät haparoiden, umpikujasta toiseen, ja nopeasti eriskummallisen kammottavasta tapauksesta muodostuukin kammottavan eriskummallinen sokkoleikki.

Paljastuva suunnitelma on pirullinen ja uhkaa lopulta paitsi Gurneyä myös hänen vaimoaan, ja yrittäessään suojella tätä hän huomaa, että murhaaja on kuin onkin jättänyt jäljen. Havainto vain tulee niin myöhään, että se ei ehkä enää ehdi pelastaa hänen omaa henkeään.

Oma arvioni: Jännitystä alusta loppuun.

17. heinäkuuta 2013

John Verdon: Numeropeli

Numeropeli -

(Gummerus, 2011)

Uskotko Kohtaloon? Minä uskon, sillä luulin, etten näkisi sinua koskaan enää - ja sitten eräänä päivänä olitkin siinä. Muistin kaiken: miltä kuulostat, miten liikut ja varsinkin miten ajattelet. Jos sinua kehotettaisiin ajattelemaan jotain lukua, tiedän mitä lukua ajattelisit. Etkö usko? Todistan sinulle asian. Ajattele jotain lukua alta tuhannen, ensimmäistä joka juolahtaa mieleesi. Kuvittele luku mielessäsi. Nyt näet, kuinka hyvin tunnen salaisuutesi. Avaa pieni kirjekuori.

Oma arvioni: Nerokas trilleri, jota ei malttaisi laskea käsistään.

13. heinäkuuta 2013

Kjell Westö: Halkeamia

Halkeamia - valikoituja tekstejä 1986-2011

(Otava, 2012)

Valikoituja tekstejä 1986-2011

Kjell Westön intohimona on aika, tapahtumat ja ilmiöt ennen ja nyt. Monipuolisen kirjoittajanuransa aikana syntyneissä teksteissä hän kaihtaa kyynisyyttä ja suurmiehiä, joutuu luokkakokoukseen, miettii makutyranniaa, kulkee kotikaupungissaan, vajoaa transsiin popmusiikin äärellä, pohtii kaiken katoavaisuutta ja paljastaa miksei ole koskaan hankkinut kalliita nappulakenkiä. Vilpittömät ja joskus ironiset näkemykset ilahduttavat. Kjell Westö paljastaa sumeilematta maailmankuvansa.

Oma arvioni: Hyvät tekstit kestävät niin aikaa kuin useampia lukukertojakin.

Martha Grimes: Petetty vanha kettu


(WSOY, 1992)

Kolea ja sumuinen loppiaisaatto häiriintyy pienessä yorkshireläisessä Rackmoorin kalastajakylässä, kun eriskummallinen murhaaja iskee. Rikostarkastaja Richard Jury on täysin hakoteillä; edes uhrin – kauniin nuoren naisen – henkilöllisyys ei selviä. Onko uhri salaperäinen Gemma Temple vai Dillys March, eversti Titus Craelin holhokki, joka kahdeksan vuoden poissaolon jälkeen on palannut everstin maakartanolle omaisuuden toivossa? Ja kuka on murhaaja?
Onko se everstin poika Julian, joka Dillysin paluu takia menettäisi suuren osan perinnöstään? Vai onko se juoppo taiteilija Adrian Rees, Gemman rakastaja, viimeinen joka näki hänet elossa?
Rikostarkastaja Jury ratkaisee mutkallisen jutun apurinsa Wigginsin ha harrastelija-etsivä Melrose Plantin kanssa, mutta ei tarpeeksi nopeasti: löytyy vielä toinen ruumis…
Petetty vanha kettu on sekä rakastettava komedia pienen kylän ihmistyypeistä että tiheätunnelmainen dekkari kaksinaamaisuudesta.

Oma arvioni: No, tuli luettua tämäkin...

11. heinäkuuta 2013

Reggie Nadelson: Järkkynyt maa

Järkkynyt maa -

(LIKE, 2008)

New York kärsii edelleen World Trade Centerin terrori-iskujen seurauksista: ihmiset kyräilevät toisiaan, säikkyvät pieniäkin hälyääniä ja tuntuvat menettäneen uskonsa tulevaisuuteen. Manhattania kaikki tuo kohtaa uudestaan pienoiskoossa, kun lenkkeilijä löytää Brooklynin rannalta kasan verisiä vaatteita. Yksi tyttö on murhattu, toinen on kateissa. Hysteerinen kaupunki on jälleen sotilaiden ja poliisien valtaama. Tapauksen saa tutkittavakseen NYPD:n etsivä Artie Cohen, amerikanvenäläinen erikoistehtävissä toimiva poliisimies, melankolikko, joka liikkuu sukulaissuhteidensa vuoksi sujuvasti myös New Yorkin italialaisyhteisössä. Pian yksi hänen sukulaisistaan kuitenkin kytkeytyy selvitettävään tapaukseen liiankin läheisesti.

Reggie Nadelson on kirjoittanut kaikkiaan jo seitsemän Artie Cohen -dekkaria, joista Järkkynyt maa on ensimmäinen suomennos.

Oma arvioni: Jännitystä rohmahtaneiden kaksoistornien varjossa. En erityisemmin pitänyt kirjasta, mutta täytynee kuitenkin lukea lisää Artie Cohenin edesottamuksista.

9. heinäkuuta 2013

Terhi Nikulainen: Lyö hätärumpua

Lyö hätärumpua - jännitysromaani

(Myllylahti, 2008)


Tietohallintopäällikkö Ralf Bomania kiristetään. Terveysvirastossa työskentelevällä Camilla Strandilla on salaisuutensa ja kirjaston Kuuma-Kalle Petteri Kujanpää käyttäytyy uhmakkaasti? Kuinka äidinkielenopettaja Hannele Arm ratkaisee ihmissuhdesotkunsa ja mitä tekee kaupunginhallituksen puheenjohtaja Karri Neva menetettyään maineensa? Työasiat ja ihmissuhteet vyyhteytyvät Gamlan kaupungissa. Ruumin viereltä löytyy avoin kirja, josta on rengastettu teksti: "Myrskykello on soinut, lyö hätärumpua!" Yhtä dramaattisia ovat seuraavien päivien tapahtumatkin. Raumalaistaustaisen yli yhdeksänkymppisen Esteri Herrailan menneisyys ja nykyisyys puuroutuvat.

Oma arvioni: Jännittäviä käänteitä jä yllättäviä yhteyksiä.

Kjell Ola Dahl: Hyiseen veteen

Hyiseen veteen -

(LIKE, 2012)


Lena Stigersand on työssään periksiantamaton ja taitava etsivä, mutta yksityiselämässään kipakka punapää, joka yrittää suojella sydäntään kolhuilta. Muutamaa viikkoa ennen joulua Lena tutkii kylmässä ja pimeässä Oslossa tapahtunutta murhaa. Juttu vie Lenaa ympäri talvista kaupunkia, jossa hän kohtaa valehtelevia poliitikkoja ja väkivaltaisia vartiointiliikkeen pitäjiä. Lisäksi hän saa pelottavan varoituksen Kansalliselta Turvallisuuspalvelulta. Samaan aikaan Lena ihastuu charmanttiin mutta petolliseen toimittajaan, ja heidän suhteellaan on dramaattiset seuraukset.
Oma arvioni: Hyytävää jännitystä Dahlin tapaan.

Aino Trosell: Älä katso heitä silmiin

(LIKE, 2004)
Jos sydän vielä sykkii -dekkarista tuttu Siv Dahl on pestautunut siivoojaksi tunturihotelliin, jossa järjestetään kansainvälinen konferenssi. Hän joutuu keskelle dramaattisia tapahtumia, kun puolustusvoimien komentajaa ammutaan ja yksi vieraista katoaa jäljettömiin. Ruotsalainen arvostelu- ja yleisömenestys.

Oma arvioni: Dekkari, josta en tykännyt.

7. heinäkuuta 2013

Tuula Mai Salmela: Syvyyden avaimet

Syvyyden avaimet -

(Tammi, 2005)
Maana Santanen on saanut valmiiksi geeniteknologiaa käsittelevän väitöskirjansa ja viettää lokoisia kesäpäiviä sateisessa Helsingissä. Työuupumuksen takia sairauslomalle passitettu huippututkija keskittyy hoitamaan ystävänsä koiranpentua ja etsimään miesseuraa internetin deittipalstoilta. Kun tutkijakollega Rauli Renberg löydetään surmattuna Vanhankaupunginlahdelta, Maana ajautuu tahtomattaan keskelle murhatutkimuksia.

Kilpailu apurahoista ja paikoista tutkimusprojekteissa on kovaa, mutta silti murhalle on vaikea löytää motiivia. Samaan aikaan Maana ja hänen espanjalainen kollegansa Antonio Bustamente saavat rahakkaan tarjouksen: kansainvälinen yritys haluaa ostaa option heidän muuntogeenisiä papuja käsittelevään tutkimukseensa. Salaperäinen oferta tulee kuin taivaan lahjana taloudellisten vaikeuksien kanssa kamppailevalle Maanalle. Hän joutuu kuitenkin eettisen ongelman eteen: Voiko hän ottaa vastaan rahoja, jotka kuuluvat tutkimusryhmälle?

Syvyyden avaimet on Tuula Mai Salmelan toinen dekkari. Innostuneen vastaanoton saanut esikoisromaani Katajanokka kello kaksitoista ilmestyi 2004.

Oma arvioni: Akateemiseen ympäristöön sijoittuvaa jännitystä.

6. heinäkuuta 2013

Romain Sardou: 24 ruumista


24 ruumista -

(Bazar, 2011)


Talvella 2007 New Hampshiressa löydetään 24 ruumista moottoritien penkalta. Jokaisella ruumiilla on sydämessään yksi luoti, eikä yhdessäkään näy jälkiä vastustelusta. Mikä vielä ihmeellisempää, kukaan ei kaipaa vainajia: yksikään aviopuoliso, äiti tai työtoveri ei ota yhteyttä poliisiin. Tapausta alkaa tutkia New Hampshiren osavaltion poliisipäällikkö Stuart Sheridan. Niin kummalliselta kuin se tuntuukin, alkaa vaikuttaa siltä että kirjallisuudella on tärkeä merkitys murhaajalle. Sheridan värvää tutkintaan nuoren kirjallisuuden professorin Frank Franklinin. Vasta 29-vuotias Franklin on hiljattain aloittanut työt Durrisdeerin vauraassa yliopistossa, joka sijaitsee metsän keskellä synkässä linnassa.

24 ruumista on koukuttava trilleri, joka vie lukijan mukanaan. Se jatkaa samassa tyylilajissa kuin Sardoun edellinen suomeksi julkaistu romaani Kolmastoista kylä (Bazar 2010), joka sijoittuu keskiajalle. Sardou on mestari pahaenteisen tunnelman ja dramaattisen jännitteen luomisessa.

Oma arvioni: Koukuttavaa jännitystä.

5. heinäkuuta 2013

Janet Evanovich: Kahdeksan kaunista

Kahdeksan kaunista -



(WSOY, 2012)

Kidnapattujen lasten etsiminen ei oikeastaan kuulu palkkionmetsästäjä Stephanie Plumin toimenkuvaan. Kadonneen äidin ja tyttären tapaus tulee Stephanielle enemmänkin sukurasitteena, hänen vanhempiensa naapurista. Pelottava Eddie Abruzzi varoittaa Stephanieta pitämään lakatut näppinsä irti jutusta. Hänen entiset miesystävänsä Joe Morelli ja Ranger sen sijaan varoittavat Stephanieta pitämään etäisyyttä Abruzziin. Molemmat suositukset alkavat tuntua varteenotettavilta viimeistään, kun Stephanie saa sohvalleen kuolleen henkilön, ovelleen pussillisen käärmeitä ja peräänsä pupujussiksi pukeutuneen stalkkerin! Rangerin treenatut pakarat taas vetävät Stephanieta kovasti puoleensa...

Oma arvioni: Hauskaa ja vauhdikasta menoa - jälleen kerran.
 

4. heinäkuuta 2013

Michael Hjorth & Hans Rosenfeldt: Oppipoika


(Bazar, 2012)

Sebastian Bergman on saanut tietää että hänellä on aikuinen tytär ja elämä on saanut taas merkityksen. Ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun Sebastian menetti vaimonsa Lilyn ja tyttärensä Sabinen Kao Lakin tsunamissa vuonna 2004 hän tuntee yhteenkuuluvuutta johonkin. Sebastian käy kamppailua itsensä kanssa siitä, pitäisikö hänen paljastaa tyttärelle olevansa hänen biologinen isänsä. Paljastaminen voi pahimmassa tapauksessa tuhota tytön elämän.

Sebastianin vanha ryhmä keskusrikospoliisissa tutkii brutaaleja naisten murhia. Tutkimuksia johtava poliisipäällikkö Torkel Höglund ei pääse puusta pitkälle. Murhat muistuttavat pienintä yksityiskohtaa myöten sarjamurhaaja Edward Hinden aikoinaan tekemiä murhia - miehen, jonka Sebastian Bergman pisti telkien taakse 15 vuotta sitten ja joka edelleen istuu tuomiotaan. Kuka murhaaja siinä tapauksessa voi olla jollei Edward Hinde? Joku, joka matkii Hinden tekemiä murhia täydellisesti? Alan parhaana rikollisten profiloijana tunnettu Sebastian joutuu jälleen mukaan tutkimuksiin. Pian Sebastian huomaa että murhilla on enemmän yhteyksiä häneen itseensä kuin hän koskaan olisi voinut kuvitellakaan. Myös tytär Vanja saattaa olla välittömässä hengenvaarassa.

Oma arvioni: Dekkari, joka pitää lukijansa tiukasti otteessaan alusta loppuun.

3. heinäkuuta 2013

Michael Hjorth & Hans Rosenfeldt: Mies joka ei ollut murhaaja




Mies joka ei ollut murhaaja

(Bazar, 2011)


Mies joka ei ollut murhaaja aloittaa uuden ruotsalaisen rikosromaanisarjan. Sarjan pääosassa on psykologi Sebastian Bergman, joka on erikoistunut rikollisten profilointiin. Bergman on hankalan tyypin maineessa, sillä hän on älykäs ihminen, joka ei välitä sovinnaisuussäännöistä. Hän kantaa raskasta murhetta siitä, että on menettänyt perheensä Aasian tsunamissa, mutta hän ei osaa etsiä apua vaan yrittää selviytyä yksin.

Bergman on moniulotteinen hahmo, joka käyttäytyy huonosti mutta osaa myös hurmata. Kirjan tapahtumat käynnistyvät, kun 16-vuotiaan Roger Erikssonin äiti ilmoittaa Västeråsin poliisille poikansa kadonneen. Etsinnät aloitetaan, ja parin päivän kuluttua pojan ruumis löytyy läheisestä metsästä sydän irti revittynä. Roger oli outo lintu, yksinäinen poika jolla ei ollut juurikaan kavereita. Kukaan ei tiedä tarkkaan, missä ja kenen kanssa hän vietti aikansa. Huhumylly käynnistyy, ja pian aletaan epäillä yhteyksiä saatananpalvontaan. Kaikki poliisin tutkintalinjat osoittavat Palmlövin yksityiskouluun. Se on rankattu maan parhaiden koulujen joukkoon. Sitä käyvät lahjakkaat ja motivoituneet opiskelijat, jotka tulevat rikkaista perheistä. Koululla on moitteeton maine, joka alkaa nyt rakoilla pahemman kerran.

Oma arvioni: Trilleri, jossa palapelin palaset loksahtavat paikoilleen vasta viimeisellä sivulla.
Odotan mielenkiinnolla jatkoa.

2. heinäkuuta 2013

Peter Høeg: Norsunhoitajien lapset


(Tammi, 2011)

Norsunhoitajien lapset sijoittuu monenkirjavien asukkaiden ja eläinten asuttamalle Finøn saarelle, joka sijaitsee keskellä Mahdollisuuksien merta sekä Kööpenhaminaan, jossa järjestetään kaikkien maailman uskontokuntien yhteinen keskustelufoorumi. Sanavalmis neljätoistavuotias Peter, hänen neuvokas isosiskonsa Tilte sekä pitkänhuiskea isoveljensä Hans saavat huomata, että heidän pappi-isänsä ja kanttoriäitinsä eivät olekaan lähteneet Espanjaan lomamatkalle, vaan kadonneet mystisesti. Mutta miksi niin monet viranomaiset ja hengelliset ryhmittymät huolestuvat pappilan lasten tilanteesta? Mitä ihmettä pappispariskunnalla voi olla tekeillä, kun asioihin puuttuu jopa turvallisuuspoliisi? Tiltellä on vastaus: "He ovat norsunhoitajia, se juuri on isän ja äidin ongelma, he ovat norsunhoitajia tietämättä sitä itse." Ja Peter jatkaa. "Hän tarkoittaa sitä, että äidillä ja isällä on sisällään jotain mikä on paljon suurempaa kuin he itse."

Peter Høegin vauhdikas veijariromaani kurottaa sekä syvyyksiin että taivaisiin. Kantavina teemoina ovat muiden muassa rakkaus ja kasvaminen kohti vapautta.

Oma arvioni: Lennokas romaani, josta ei puutu vauhtia eikä vaarallisia tilanteita.

1. heinäkuuta 2013

Pauliina Vanhatalo: Viittä vailla


(Tammi, 2005)

Kolmikymppinen Kira on vastikään muuttanut miesystävänsä Tuomaksen kanssa entiselle asuinpaikkakunnalleen. Samaan aikaan kun Tuomas omistautuu uralleen paikallisessa teatterissa, Kira ei tunnu saavan otetta elämästään. 
Luokkakokouksessa Kira saa boolilasillisen kasvoilleen koulukaverilta, jonka nimeä hän ei edes muista. Kun hän tapaa kouluaikaiset ystävänsä, unohduksiin painetut tapahtumat alkavat pyöriä hänen mielessään. Tyttöjengin kiusanteko on johtanut erään ihmisen kuolemaan. Aikuistuessaan tytöt ovat luoneet omat tapansa selviytyä tapahtuneesta. Saijasta on tullut mitä osasi odottaakin, Annesta kaikkea muuta, Irina on luonteelleen uskollisena keskittynyt pitämään hauskaa ja Marjo taas löytänyt turvan uskovien yhteisöstä. 


Tarinassa menneisyys ja nykyisyys kietoutuvat yhteen. Uhreja ja syyllisiä, kiusaajia ja kiusattuja on vaikea erottaa toisistaan, eikä läheisyyden tarve jätä Kiraa rauhaan. Mutta mihin ja kenelle hän tahtoo kuulua, ja mitä hän on tällä kertaa valmis maksamaan? Viittä vailla on jyväskyläläisen Pauliina Vanhatalon (s. 1979) esikoisromaani.

Oma arvioni: Mielenkiintoinen tapahtumien labyrintti, jossa menneisyys ja nykyisyys kohtaavat.