30. elokuuta 2013

Eppu Nuotio: Kingi ja ponteva pentu

Otava, 2010


Arrgh! Saaren vanhan isännän arvokasta koiranelämää koettelee pieni villi tiibetinmastiffin pentu.


Kingin ja Susse-neidin kevät alkaa murheellisesti, kun koirista vanhin kuolee. Koko kylä suree Miska-mummoa ja Kingi ajattelee, ettei voisi enää koskaan olla iloinen. Sitten Poika ja Keppinainen palaavat kylältä mukanaan villisti viipottava pehmeä karvapallo. Kamala, kaikkialle ehtivä pentu aikoo jäädä asumaan Kingin taloon! Tätä Kingi ei antaisi perheelle koskaan anteeksi! Ainakaan se ei päästäisi pentua omalle sohvalleen! Mutta toisinaan Neiti Silvi Oravainen näyttää nukkuessaan pieneltä karhunpennulta… Ja melko… noh, suloiselta.


Iso musta koiraherra Kingi neli- ja kaksijalkaisine ystävineen hurmaa jokaisen!

Oma arvioni: Hauska lukea "tutulta" kirjailijalta aivan toisenlaista tekstiä kuin yleensä. Vaikka kirja onkin tarkoitettu lapsille, sopii se mainiosti kaikille koiraihmisille - ikään ja kokoon katsomatta. Varoitus: saattaa nostaa lukijalle koirakuumeen:)

Jaakko Hämeen-Anttila: Trippi ihmemaahan. Huumeiden kulttuurihistoria

Otava, 2013


Huumeet tulivat Eurooppaan paljon ennen hippiliikettä. 1800-luvun Englannissa oopiumi oli yleislääke, ja sillä jopa terästettiin olutta pubeissa. Erilaiset kivut ja kolotukset, astma ja unettomuus, järkytys ja hermovaivat ja jopa eläinten sairaudet hoidettiin huumeilla. Edullisilla huumeilla rauhoitettiin niin kitisevät lapset kuin äiditkin.

Jaakko Hämeen-Anttila valottaa huumeiden historiaa keskiajan islamilaisesta kulttuurista 1960-luvun Eurooppaan. Aiheina ovat mm. huumeiden lääke-, viihde- ja ongelmakäyttö, huumesodat, vanhan ja uuden maailman huumeet sekä huumeita käsittelevä kirjallisuus.

Oma arvioni: Mielenkiintoisen moniulotteinen trippi.

29. elokuuta 2013

Amy Chua: Tiikeriäidin taistelulaulu

Siltala, 2011


 Miten tulla tiikeriäidiksi

Mistä johtuu, että kiinalaislapset pärjäävät ja menestyvät kansainvälisissä vertailuissa muita lapsia paremmin? Miksi kiinalaiset onnistuvat kasvattamaan matemaattisia neroja ja musikaalisia ihmelapsia?
Amy Chua kertoo, kuinka hän kasvatti kaksi tytärtään traditionaalisen kiinalaiskasvatuksen mukaisesti - ankaran päämäärätietoisesti ja kunnianhiomisesti. Hänen tyttärensä eivät saaneet:
* käydä yökylässä
* kutsua leikkikavereita kotiin
* katsoa televisiota tai pelata tietokonepelejä
* valita itse harrastuksiaan
* tuoda kotiin kymppiä huonompia arvosanoja
*jäädä kakkoseksi missään muussa aineessa   kuin   liikunnassa ja ilmaisutaidossa
* soittaa muita instrumentteja kuin pianoa tai viulua 
* olla soittamatta pianoa tai viulua

Amy Chuan tavoitteena oli muun muassa, että tytöt pääsisivät tuntikausien päivittäisen harjoittelun avulla soittamaan Carnegie Halliin New Yorkissa. Tässä hän onnistui - ainakin osittain. Mutta näillä kasvatusmenetelmillä oli myös seurauksensa, joita Amy Chua ei osannut ennakoida.
Tiikeriäidin taistelulaulu on hätkähdyttävän suorasukainen ja provokatiivinen kertomus äidistä, tyttäristä ja äärimmäisistä kasvatuskeinoista. Se kyseenalaistaa länsimaisen curling-vanhemmuuden ja osoittaa, että lasten on saatava nauttia saavutuksistaan, jotka syntyvät kovan työn ja yrittämisen kautta.

Oma arvioni: Tätä kirjaa lukiessa huokaisin moneen kertaan helpotuksesta. Onneksi olen suomalaisen "leijonaemon" enkä kiinalaisen tiikeriäidin tytär. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille vanhemmille.


28. elokuuta 2013

Orhan Pamuk: Uusi elämä

Tammi, 2007


"Eräänä päivänä luin kirjan joka muutti elämäni täysin."

Näin alkaa tämä runollinen, kiehtova romaani. Se kertoo merkillisen tarinan nuoresta miehestä, joka järkyttyy lukemastaan kirjasta, uhraa koko elämänsä valolle joka sen sivuilta tulvehtii ja syöksyy kohti sen lupaamaa uutta elämää.

Kirja saa hänet rakastumaan ja luopumaan opinnoistaan; kirjan tähden hän lähtee Istanbulista ja aloittaa loputtomat linja-automatkat maaseutukaupunkeihin. Mukaan vinhalle matkalle temmataan myös lukija, mutta kirjan sijasta hän jäljittääkin sankarimme vaiheita ja päätyy lopulta keskelle ajallemme ominaista surua ja julmuutta...
Oma arvioni: Kiehtova etsintäretki ja tarina lukemisesta ja kirjoittamisesta, etenkin nuoren miehen janosta päästä kertomusten avaamaan uuteen maailmaan. Pamukin tyyli on rikas, ja romaania onkin mahdotonta sijoittaa tiettyyn genreen. Arvoituksellinen kirja, joka ei vastaa suuriin kysymyksiin, mutta jättää ne lukijan itsensä löydettäviksi.

25. elokuuta 2013

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Otava, 2013


Mia Kankimäki jättää 38-vuotiaana päivätyönsä kustantamossa ja lähtee jäljittämään tuhat vuotta sitten elänyttä japanilaista hovinaista ja kirjailijaa Sei Shōnagonia. Hän ei tunne ketään Kiotossa eikä osaa kieltä, mutta hän on lukenut englanniksi Sein Tyynynaluskirjan ja tuntee löytäneensä sielunsisaren: modernin naisen, jonka havainnot elämästä voisivat olla Virginia Woolfin. Sei listaa myös hurmaavia, ärsyttäviä, elegantteja asioita, ja niitä, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.

Irtiotto ei ole helppo, mutta uusi elämä imaisee matkaajan nopeasti mukaansa. Hän huumaantuu temppeleistä, kirsikankukista, Kamo-joen itkupajuista, kabuki-teatterista, zen-meditaatiosta, teehuoneista.


Kirjoittavan tutkimusmatkailijan kokemuksista syntyy tositarina, jota lukee kuin parasta romaania. Ihailemaansa hovinaista jäljittäessään Mia Kankimäki havahtuu myös huomaamaan, mitä elämältään haluaa.

Oma arvioni: Itselläni oli suuret odotukset kyseisen kirjan suhteen eikä vähiten sen saaman mediahuomion vuoksi. Pakko kuitenkin myöntää, että jouduin lukemaan samaan aikaan myös muuta kirjallisuutta, jotta jaksoin lukea tarinan loppuun asti. Kirjassa oli toki paljon kiinnostavia elementtejä, mutta paikoin kerronta oli minun makuuni jopa puuduttavan pitkäveteistä.

Emma Puikkonen: Matkamusiikkia

WSOY, 2013



Kohti kuolemaa ja auringonnousua

Iisa törmää Turun kauppatorilla Aimoon, miehensä 88-vuotiaaseen isään. Iisa oivoo lasta ja Aimo tahtoo matkustaa synnyinseudulleen Savoon - viimeisen kerran. Punainen Corsa starttaa ja jokainen taakse jäävä kilometri saa hengityksen kulkemaan vapaammin. Mutta teiden varsilla karkulaisia seuraa hirvi, joka tietää, tuntee ja kuulee kaiken. Alkaa harvinaislaatuinen road story läpi huumaavan kesäisen Suomen. 

Oma arvioni: Erilainen ja monikerroksinen "karkumatkakertomus".

24. elokuuta 2013

Paulo Coelho: Valkyriat

Bazar, 2010


"Henkinen etsintä koostuu monista aluista - - ja ainoa millä on väliä, aina, on halu jatkaa eteenpäin." Paulo Coelho

Miksi tuhoamme sen mitä rakastamme eniten? Tämän kysymyksen Paulo Coelho, Alkemistin kirjoittaja, esittää itselleen ryhtyessään käsittelemään omaa menneisyyttään.

Paulo lähtee yhdessä Chrisin kanssa matkalle auringon polttaman Mojaven autiomaan halki. Matka kestää 40 päivää, ja sen aikana he tapaavat joukon erikoisia soturinaisia, Valkyrioita.

Valkyrioissa Coelho kertoo avoimesti taistelustaan omia pelkojaan ja epäilyksiään vastaan. Se on myös tarina kahdesta ihmisestä, jotka ponnistelevat ymmärtääkseen toisiaan. Ennen kaikkea se välittää vahvan viestin siitä, miten tärkeää on antaa anteeksi oma menneisyytensä ja uskoa omaan tulevaisuuteensa. Kun hyväksymme ja tunnistamme heikkoutemme ja vahvuutemme, olemme valmiita muuttamaan maailmaa.

Oma arvioni: Kirja, joka sai lukijan miettimään omaa elämäänsä...

19. elokuuta 2013

Paulo Coelho: Alef

Bazar, 2011


Muuta elämäsi. Kirjoita kohtalosi uudelleen.

Maailmanlaajuisen suosion saavuttanut bestseller-kirjailija Paulo Coelho kertoo tässä romaanissa omasta matkastaan. Kuten rakastetun Alkemisti- kirjan päähenkilö, myös Coelho kokee syvän uskonkriisin. Etsiessään tietä henkiseen uudistumiseen hän päättää aloittaa alusta: hän aikoo etsiä uudelleen yhteyden ympärillä oleviin ihmisiin ja maisemiin.
Coelho lähtee etsimään uutta energiaa ensin Afrikasta ja sitten Euroopasta ja Aasiasta Trans-Siperian-junalla. Hän tapaa Hilalin, lahjakkaan nuoren viulistin, jota hän rakasti viisisataa vuotta aiemmin edellisessä elämässään. Tuolloin Coelho toimi raukkamaisesti ja petti naisen tavalla, joka yhä estää häntä löytämästä aitoa onnea. Yhdessä he aloittavat mystisen matkan ajassa ja tilassa ja oppivat rakkautta, anteeksiantamista ja rohkeutta kohdata elämän väistämättömät haasteet. Alef houkuttelee meitä kauniilla ja inspiroivalla tavalla pohtimaan oman, henkilökohtaisen matkamme merkitystä: olemmeko siellä missä haluamme olla ja teemmekö sitä mitä haluamme tehdä?

Jotkin kirjat luetaan. Alef eletään.

Oma arvioni: Ei parasta Coelhoa. Minun makuuni hieman liiankin mystinen tarina. Tuttuja inspiroivia elementtejä onneksi kuitenkin löytyi, vaikka kirja ei odotuksiani vastannutkaan.

15. elokuuta 2013

Unni Lindell: Mörkömies

Mörkömies -
WSOY, 2011


Komisario Cato Isaksen joutuu punnitsemaan uudelleen arvovaltansa perusteita. Uusi työkaveri Marian on oikea terrieri, eikä hänen bokserinsakaan tahdo taipua Caton sääntöihin.


Työpari selvittää parvekkeelta pudotetun Britt Else Bubergin muhaa. Vähän aiemmin nainen on kuullut rappukäytävästä vihellystä, joka sai hänet hätääntymään. Samaan aikaan leirintäalueella työskentelevä puolalainen Lilly on varma, että eräs hiljaa viheltävä mies tietää hänestä sopimattoman paljon.


Marian availee vyyhdin solmuja rivakasti, ja varmuuden puuskassa muutama lanka katkeaakin. Mörkömiehen hiipivää jännitystä liennyttääkin railakas sananvaihto, kun kunniastaan herkkä ja menneisyytensä kanssa painiva poliisipari tuulettaa laitoksen hiljaisia huoneita. Heidän seuraamisensa huvittaa ja riipaisee.

Oma arvioni: Yllätyksellinen ja viihdyttävä dekkari, joka vangitsi mielenkiintoni. 

13. elokuuta 2013

John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa

Bazar, 2008


Poika raidallisessa pyjamassa on koskettava tarina. Yleensä takakannessa kerrotaan jotain kirjan tapahtumista, mutta tässä tapauksessa se luultavasti häiritsisi lukukokemusta. On tärkeää, että aloitat kirjan lukemisen tietämättä liikaa sen juonesta.
Kun avaat tämän kirjan, lähdet matkalle yhdeksänvuotiaan Bruno-pojan kanssa. (Tämä ei kylläkään ole kirja yhdeksänvuotiaille.) Ennen pitkää saavutte Brunon kanssa aidalle. Joka puolella maailmaa on samanlaisia aitoja. Toivottavasti sinun ei koskaan tarvitse kohdata sellaista aitaa.

Oma arvioni: Tämä kirja osui silmiini kirjamessuilla, vuotta en muista... No, innostuin takakannen tekstistä niin, että pakkohan opus oli ostaa. (Joskus ärsyttää todella paljon, kun juonesta kerrotaan ihan liikaa.) Nyt vasta "löysin" kyseisen teoksen  kirjakaapin kätköistä. Koskettava ja pysähdyttävä tarina.  

12. elokuuta 2013

Kristine Barnett: Ihmeellinen mieli. Poikani tarina

Otava, 2013
Kristine Barnettin pojalla on valokuvamuisti ja korkeampi älykkyysosamäärä kuin Einsteinilla, ja hän on matemaattisesti poikkeuksellisen lahjakas. Kun Jacobin autismi todettiin hänen ollessaan kaksivuotias, äidille sanottiin, ettei poika koskaan opi solmimaan kengännauhojaan.

Yhdeksänvuotiaana Jacob alkoi kehittää astrofysiikan teoriaa, josta hänelle povataan Nobelin palkintoa, ja 12-vuotiaana hän alkoi saada palkkaa kvanttifysiikan tutkijana. Tämä on ollut mahdollista, koska äiti uhmasi puolisoaan ja asiantuntijoita ja uskoi pojan erityislahjoihin.

Oma arvioni: Tämä tarina osoittaa erinomaisesti sen, että ns. asiantuntijoiden "ennustuksiin" ei kannata alistua. Kukaan kun ei voi etukäteen varmasti tietää, kuinka paljon lapsessa on potentiaalia. Kaikkien kasvattajien kannattaa ehdottomasti lukea tämä kirja.

11. elokuuta 2013

Katja Alm: Keijuleikki


Nordbooks, 2011


”Nainen näki unta. Hän oli valtavan pallon sisällä. Pallon ohut muovipinta oli kuvioitu pienillä, sinisävyisillä ympyröillä. Tuon pallon sisällä oli muitakin ihmisiä, tuntemattomia, kasvottomia. He kaikki koskettelivat pallon pintaa ja yrittivät painaa sormensa läpi ympyröistä. Hän näki sumeasti muovin läpi ulkopuolisen maailman, joka näytti kesäiseltä ja vihreältä, vapaasti rehottavalta pihalta. Pallon sisällä oli läkähdyttävän kuuma olla, ja ilma tuntui loppuvan. Kiihtyvällä vauhdilla hän paineli sinisiä ympyröitä samalla kun pallo pyöri koko ajan ympäri, ja uudet kuviot olivat aina sormien alla. Hän tiesi, että ainoa keino päästä pallon sisältä pois olisi löytää se yksi ja ainoa oikea ympyrä, jota painamalla sormi menisi läpi, ja tie tuohon ulkopuolella olevaan vihreään vapauteen aukenisi. Hän tajusi myös, että sitä oikeaa sinistä ympyrää olisi mahdotonta löytää, koska niitä ympyröitä oli varmaankin miljardeja, ja pallo tuntui koko ajan pyörivän nopeammin ja nopeammin. Hänen oli jo vaikea hengittää, ja hän toivoi kuolevansa, se ainakin olisi vapautus. Sitten hän tajusi, että eihän hän voi enää kuolla. Hän oli jo kuollut. Hän oli nyt helvetissä, ja tätä tukahduttavaa oloa ja oikean ympyrän etsimistä jatkuisi ikuisesti.”
Mimosa Kopra, lapsena ja vähän myös aikuisenakin kaltoin kohdeltu nuori nainen, asuu pääkaupunkiseudulla ja on tukityöllistettynä kaupungin yhteispalvelupisteessä. Hän rakastuu komeaan poliisikonstaapeliin aivan silmittömästi ja on valmis auttamaan tätä eräässä murhatutkimuksessa. Hän innostuu salapoliisityöstään kuitenkin vähän liikaa, ja kun vielä toinenkin surmatyö sattuu, ovat ainekset todelliseen murhenäytelmään valmiit.
Keijuleikki on kylmä tarina siitä, miten elämä voi muuttua nopeasti, ja kuinka irvokas lopputulos sitten voikaan olla.

Oma arvioni: Dekkari, josta en erityisemmin tykännyt. Minulla oli jopa pieniä vaikeuksia jaksaa lukea kirja loppuun asti - sellaista sattuu todella harvoin.  





9. elokuuta 2013

Veera Vaahtera: Onnellisesti eksyksissä

Tammi, 2012


Elämä, ja muita tapoja sotkea hyvä suunnitelma
Emma Aaltonen on 27-vuotias opiskelija, jolla on kaksi puolivalmista tutkintoa, taipumus päätyä taiteilijanuorukaisten muusaksi sekä poikkeuksellisen huono suuntavaisto.

Kännykkä kertoi kolmesta vastaamattomasta puhelusta. Janek. Ilari. Miikka Saarinen. Havainnon hyvä puoli oli, että verenkiertoni vilkastui välittömästi eikä minulla ollut enää kylmä. Huonoihin puoliin taas kuului, että tunne-elämääni ylikuormitettiin kerralla ja sulake aivoissa paloi, ajatukset löivät tyhjää.
Oma arvioni: Kepeän viihdyttävää kerrontaa siitä, kuinka aikuistuminen on teoriassa aika yksinkertaista, mutta käytännössä se voi osoittautua yllättävänkin haasteelliseksi.
                                      

8. elokuuta 2013

Maija Porma: Kuolema soittaa kelloa

Averssi Kustannus, 2012


Tamperelainen yksityisetsivä Helena Nieminen saa erikoisen tehtävän. Korhosen kartanon omistaja Sointu Korhonen haluaa Helenan hakevan vankilasta ehdonalaiseen vapauteen pääsevän tyttärensä Pilvin. Pitkän harkinnan jälkeen Helena ottaa tehtävän vastaan.

Oikukas ja temperamenttinen Pilvi pitää Helenan kiireisenä. Muutaman päivän kuluttua kartanon mailla olevasta ulkorakennuksesta löytyy nuoren tytön ruumis. Henkirikoksen kohteeksi joutunut on Laura Vierto - sama tyttö, jonka pahoinpitelystä Pilvi on saanut ehdottoman vankeusrangaistuksen.

Poliisin tutkimukset polkevat paikallaan. Kuolleena löydetyn Lauran vanhemmat palkkaavat Helenan selvittämään, kuka surmasi heidän tyttärensä niin raa´alla tavalla. Pian Tampereella katoaa toinenkin tyttö. Uusi kuolemantapaus sekoittaa Helenan tutkimukset perin pohjin. Onko hän sarjamurhaajan jäljillä?

Oma arvioni: Takakannessa olisi voinut paljastaa juonta vähemmän. Nyt tarinan anti jäi aika laihaksi.

7. elokuuta 2013

Donna Leon: Turvasatama


Turvasatama - komisario Guido Brunettin tutkimuksia
Otava, 2013

Kahdeskymmenes Guido Brunetti -dekkari vie suljettujen ovien taakse ja vaiettujen salaisuuksien äärelle. Kaunis Venetsia näyttää pimeän puolensa.


Iäkäs leskirouva löytyy kuolleena asunnostaan, ja kuolinsyyksi paljastuu sydänkohtaus. Vainajan poika vaikuttaa huojentuneelta kuullessaan, että hänen äitinsä on kokenut luonnollisen kuoleman. Komisario Guido Brunetti ei kuitenkaan pääse irti tunteesta, ettei kaikki ole sitä, miltä se näyttää.

Naapuruston hyväntekijänä tunnettu vainaja on ollut monien uskottu. Ovatko toisten synkät salaisuudet koituneet hänen kohtalokseen?

Oma arvioni: Hyvä dekkari tämäkin. Ei kuitenkaan mielestäni Leonin parhaimpia.

3. elokuuta 2013

Arja Saijonmaa: Nuori alaston nainen Mikis ja minä

Otava, 2011

Arja Saijonmaa on lähdössä Pariisista maailmankiertueelle tunnetun kreikkalaisen säveltäjän Mikis Theodorakisin ja hänen muusikoidensa kanssa. Eletään ideologioiden, poliittisen musiikin ja vapaustaistelun aikaa. Mikis elää maanpaossa, hän on paennut diktatuuria kreikkalaisesta vankilasta ja palaa halusta luoda musiikkia, joka vapauttaisi ihmiset.

Kun nuori Arja kohtaa kreikkalaisen mieskulttuurin ja omat voimakkaat tunteensa Mikistä kohtaan, hänen on astuttava tuntemattomaan. Aivan kuin olisin hypännyt vuorelta varmistamatta, että joku ottaisi minut vastaan. Elämäni muuttui.


Kansainvälisen uran luonut laulaja kertoo avoimesti ajasta, jolloin hän kohtasi sekä taiteilijanuransa että elämänfilosofiansa mullistaneen miehen. Kipeän, humoristisen, henkilökohtaisen kasvutarinan kautta aukeaa myös kuohuva 1970-luku.

Oma arvioni: Paikoitellen hieman pitkästyttävä lukukokemus poliittisuudessaan. Parasta antia olivat runot, joista osan saattoi ikään kuin kuulla laulettuna.

2. elokuuta 2013

Kathryn Stockett: Piiat


WSOY, 2012


Helmeilevä bestseller arjen pienistä rikoksista ja uroteoista

Mustat ja valkoiset elävät rinnakkain mutta toisiaan tuntematta Jacksonin Mississipissä. Mustille naisille opetetaan, miten valkoisissa kodeissa palvellaan ja valkoisille, kuinka aviomies napataan. Juuri muita vai
htoehtoja ei elämä etelävaltioiden naisille tarjoa 1960-luvun alussa. 


Vanhan maailman murtuessa parikymppinen Skeeter ei aio päätyä kotirouvaksi. Mustien kotiapulaisten elämästä kirjaa kokoavan Skeeterin hanke on vaarallinen: palkolliset pelkäävät työpaikkojensa puolesta eivätkä isännät halua kohdata elämänsä toista totuutta. Mutta roturajatkaan eivät voi estää aitoa lämpöä ja kiintymystä.


Oma arvioni: Viihdyttävä romaani, joka osoitti mainiosti sen, että kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Maailma ei sittenkään ole mustavalkoinen, vaan oikeastaan varsin värikäs. Haluan ehdottomasti nähdä tämän tarinan elokuvana.