Eppu Nuotio: Kingi ja ponteva pentu
 |
Otava, 2010
|
Arrgh! Saaren vanhan isännän arvokasta koiranelämää
koettelee pieni villi tiibetinmastiffin pentu.
Kingin ja Susse-neidin kevät alkaa murheellisesti, kun koirista vanhin kuolee. Koko kylä suree Miska-mummoa ja Kingi ajattelee, ettei voisi enää koskaan olla iloinen. Sitten Poika ja Keppinainen palaavat kylältä mukanaan villisti viipottava pehmeä karvapallo. Kamala, kaikkialle ehtivä pentu aikoo jäädä asumaan Kingin taloon! Tätä Kingi ei antaisi perheelle koskaan anteeksi! Ainakaan se ei päästäisi pentua omalle sohvalleen! Mutta toisinaan Neiti Silvi Oravainen näyttää nukkuessaan pieneltä karhunpennulta… Ja melko… noh, suloiselta.
Kingin ja Susse-neidin kevät alkaa murheellisesti, kun koirista vanhin kuolee. Koko kylä suree Miska-mummoa ja Kingi ajattelee, ettei voisi enää koskaan olla iloinen. Sitten Poika ja Keppinainen palaavat kylältä mukanaan villisti viipottava pehmeä karvapallo. Kamala, kaikkialle ehtivä pentu aikoo jäädä asumaan Kingin taloon! Tätä Kingi ei antaisi perheelle koskaan anteeksi! Ainakaan se ei päästäisi pentua omalle sohvalleen! Mutta toisinaan Neiti Silvi Oravainen näyttää nukkuessaan pieneltä karhunpennulta… Ja melko… noh, suloiselta.
Iso musta koiraherra Kingi neli- ja kaksijalkaisine
ystävineen hurmaa jokaisen!
Oma arvioni: Hauska lukea "tutulta" kirjailijalta aivan toisenlaista tekstiä kuin yleensä. Vaikka kirja onkin tarkoitettu lapsille, sopii se mainiosti kaikille koiraihmisille - ikään ja kokoon katsomatta. Varoitus: saattaa nostaa lukijalle koirakuumeen:)