28. lokakuuta 2013

Ilona Rauhala: Uskalla! Nainen työelämässä

Uskalla! - nainen työelämässä
Otava, 2011



Voiko omaan tulevaisuuteensa vaikuttaa?

Televisiosta tuttu psykologi Ilona Rauhala tarjoaa ajattelun aineksia kaikille naisille, jotka kaipaavat muutosta ja toivovat elämältä jotakin parempaa. Rauhala esittää uusia kiinnostavia näkökulmia naisten työuraan sekä työn ja yksityiselämän yhdistämiseen. Hän kannustaa kyseenalaistamaan omia uskomuksia, onnistumaan henkilökohtaisissa hankkeissa ja löytämään omat päämäärät.

Asioiden käsittelytapa on vilpitön ja
henkilökohtainen. Rauhala saa lukijan pohtimaan luovasti omaa tilannettaan ja muistuttaa, että työ ja yksityiselämä on mahdollista yhdistää onnistuneesti. Tarvitaan vain uskallusta!


Oma arvioni: Voimaannuttavia ajatuksia antava kirja.

27. lokakuuta 2013

Miska Rantanen: Kukkiva syyspervo ruukussa. Kirjallisen viestinnän tähtihetkiä


Kukkiva syyspervo ruukussa - kirjallisen viestinnän tähtihetkiä
Schildts & Söderströms, 2013




Suomalaiset rakastavat suomen kielen kielioppiaaoikeinkirjoitussääntöjä. Oikolukuohjelmia on, ja pilkunviilaajia piisaa - mutta kirjoitustaidottomia ja lukihäiriöisiä ei estä kerta kaikkiaan mikään. Vertaistueksi ja vahingoniloisille: nyt yksiin kansiin koottuna toimittajien ja muiden tekstinikkareiden parhaat mokat ja neronleimaukset lehdistä, mainoksista, ilmoituksista ja kylteistä.


Oma arvioni: =D

Mark Logue & Peter Conradi: Kuninkaan puhe

Otava, 2011


Yksi mies pelasti Englannin kuningasperheen 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Hän oli itseoppinut australialainen puheterapeutti Lionel Logue. Kuningas Yrjö VI:ksi kruunattavan, änkyttävän ja epävarman nuoren miehen ja aatelittoman Loguen kohtalot kietoutuivat toisiinsa monarkian pahimman kriisin aikana. Lionel Loguen päiväkirjat valaisevat paitsi miesten läheisiä välejä, myös kuninkaan puolison kuningatar Elisabetin merkittävää roolia puolisonsa uran pelastajana. Ne paljastavat myös kärsimyksen, jonka Yrjö V pojalleen aiheutti änkytyksen vuoksi.

Oma arvioni: Aiheen kiinnostavuudesta huolimatta tämän kirjan lukeminen kesti poikkeuksellisen kauan. Vastoin odotuksiani kirja oli paikoin jopa hieman pitkäveteinen. Uskon, että kuninkaan taistelu puheongelman selättämiseksi pääsee paremmin oikeuksiinsa elokuvan muodossa. Se on toistaiseksi vielä näkemättä.

26. lokakuuta 2013

Timo Sandberg: Pahan morsian

Karisto, 2008



Tuusulanjärvestä tehty karmea löytö antaa Järvenpään poliisille syyn epäillä henkirikosta. Tapaus muodostuu komisario Heittolan uran haastavimmaksi. Vainajan henkilöllisyys ei selviä, tutkinta ei etene ja samaan aikaan eräs nuori nainen katoaa.

Paikallinen saatananpalvontayhteisö, ihmisten asunnoissa luvatta hiippaileva huoltomies ja eroottisia valokuvattavia haaliva yhden miehen yritys antavat kaikki aihetta poliisitutkimuksiin, mutta pitäviä todisteita on vaikea löytää. Pikkukaupungin rikoskuviot yhtyvät lopulta yllättävällä tavalla.


Oma arvioni: Monitasoinen rikosromaani, joka pitää tiukasti otteessaan loppuun asti. Täytynee lukea myös sarjan ensimmäinen osa Kihokki.

24. lokakuuta 2013

Mons Kallentoft: Kevätkuolema

WSOY, 2013


Hyytävä murhamysteeri, jossa on mustaa lumoa.



Linköpingin pikkukaupunki on heräämässä kevääseen, kun torin laidalla räjähtää pommi. Iskussa saavat surmansa nainen ja tämän kuusivuotiaat kaksoset. Tekijäksi ilmoittautuu antikapitalistinen ryhmä, mutta etsivä Malin Fors aavistelee, että kuollut perhe oli iskujen todellinen kohde. Forsin tutkimukset vievät Tukholman hylättyihin metrotunneleihin ja hienostokaupunginosiin – ja lopulta lähes käsittämättömän pahuuden ytimeen.


Mons Kallentoft tuo tummaa tenhoa arkirealistiseen dekkariperinteeseen. Neljänteen osaansa ehtinyt Malin Fors -sarja edustaa kunnianhimoista, psykologista rikoskirjallisuutta. Sarjan ehdoton tähti on herkkä, suorastaan yliluonnollisen intuitiivinen poliisi Malin Fors.



Oma arvioni: Eipä tuohon ole juuri lisättävää. Kannattaa lukea ja kokea itse.


23. lokakuuta 2013

Riitta Väisänen, Lea Geselle & Ulla Järvi: Hilmapäivät. Vertaistukea vaihdevuosiin



Otava, 2009




Tästä et voi kieltäytyä! Kolme räväkkää naista tarjoaa vertaistukea vaihdevuosiin


Itsesäälissä hikoilu ei pitkälle kanna. Hilmapäiviä on helpompi sietää, kun niitä katsoo silmiin ja niille nauraa. Sen tietävät myös Riitta Väisänen ja Lea Geselle. Vinon huumorin ja päiväkirjamaisten merkintöjen keinoin siskokset tilittävät vaihdevuosikokemuksiaan ja heittävät hurttia huumoria ikääntymisestään.


Kirjan hauskassa mutta tiukan asiallisessa tietopaketissa toimittaja Ulla Järvi käsittelee sekä lääketieteelliset että sosiologis-kulttuuriset näkökohdat, eikä ulkonäköjuttujakaan unohdeta.


Oma arvioni: Humoristisuudestaan huolimatta varsin asiallinen teos erilaisista hilmoista.  Kirjaan voi mainiosti tutustua jo ennen kuin on joutunut tekemisiin ”niiden” kanssa. Hilmoja odotellessa taidan kaivaa viuhkat esiin…

22. lokakuuta 2013

Outi Pakkanen: Julma kuu




Crime Time, 2012


Rakkaussuhteissaan epäonninen Johanna Lind törmää kaupungilla elämänsä mieheen.Psykiatri Samuel Mäntynen on kaikkea, mistä Johanna on haaveillut: kypsä, sivistynyt, komea herrasmies, jonka maskuliinisuutta huoleton poninhäntä vain korostaa.

Salamarakkaus sokaisee naisen eikä hän näe vaaran merkkejä eikä kuuntele läheisten varoituksia. Johanna ajautuu syvälle intohimoiseen suhteeseen ennen kuin huomaa, ettei kaikki taidakaan olla sitä miltä päältä päin näyttää.

Naapuritalon yksinäinen tarkkailija näkee mitä on tapahtumassa ja päättää rientää avuksi, mutta tuleeko pelastus sittenkin liian myöhään? Onko narsisti sotkenut uusimman uhrinsa jo liian syvälle petosten verkkoon?

Outi Pakkasen tarkkasilmäinen psykologinen trilleri pureutuu yksinäisten city-ihmisten rakkauden nälkään ja hyväksikäyttöön. Narsismin ja egoismin tappava yhdistelmä piirtää julmalla tavalla kuvaa nyky-yhteiskunnan arvoista. Kirja pohjautuu aikaisemmin ilmestyneeseen jatkokertomukseen.


Oma arvioni: Hyvä psykologinen trilleri, jonka pahaenteinen tunnelma tiivistyy sivu sivulta. Erilaista Pakkaselta, tykkäsin.

18. lokakuuta 2013

Karo Hämäläinen: Ilta on julma

WSOY, 2013

Menu

Robert, äkkirikas nelikymppinen, on osannut rikastua muiden rahoilla ja päästä pelistä pois niin, että varallisuuden sijasta kärsii vain maine.

Mikko on hänen vanha koulukaverinsa, menestynyt ja korkeamoraalinen toimittaja, jota osaavat pelätä kaikki, jotka ovat salaa käyneet firman tai veronmaksajan lompakolla.

Veera on Mikon vaimo, ronskipuheinen pragmaatikko, jolla on ollut Robertin kanssa salasuhde, joka on jo ohi. Jos nyt mikään koskaan on.

Elise on Robertin pokaalivaimo mutta samalla jokeri pakassa ja tikari sukkanauhassa.

On kynimättömiä kanoja, salaisia aikeita, luurankoja kaapissa, pramea samppanjamiekka, syanidikapseli, hyppysellinen myrkkyä ja ruisleipä jota ei kuka tahansa saa syödä. Pöytä on katettu. Jälkiruoka tarjoillaan eloonjääneille.

Oma arvioni: Julma trilleri talouselämän kiemuroiden ja moraalikysymysten äärellä. Herkullisista aineksista koostuva illallinen. Houkutteleva takakansiteksti sai tarttumaan Hämäläisen tuoreeseen teokseen. Ja kyllä kannatti.

Henning Mankell: Haudattu

Tammi, 2013



Vanhan maatalon puutarhasta löytyy ruumis, joka johtaa komisario Kurt Wallanderin murhan jäljille.

Kurt Wallander etsii paikkaa, johon vetäytyä viettämään leppoisia eläkepäiviä. Ystävänsä pyyn nöstä hän lähtee katsomaan taloa, joka on myynnissä hänen lapsuutensa maisemissa ja ihastuu siihen. Viime hetkellä jokin kuitenkin kiinnittää hänen huomionsa: puutarhassa pistää maasta esiin ihmisen käsi. Nykyhetken rauhaisan pinnan rikkoo talon synkkä menneisyys ja selvittämättä jäänyt rikos.

Oma arvioni: Pienoisromaania enemmän itseäni kiinnosti kirjassa oleva Mankellin omakohtainen essee luomastaan rakastetusta komisariosta. Mutta ei varsinainen tarinakaan toki huono ole. Harmi, ettei Wallanderin taival enää kirjojen muodossa jatku.

17. lokakuuta 2013

Lars Kepler: Paganini ja paholainen

Tammi, 2012



Ruotsin asevientipäätöksistä  vastaava Carl Palmcrona löydetään hirttoköydestä edustuskodistaan Östermalmilta. Tyhjässä huoneessa ei ole mitään, minkä päälle hän olisi voinut kiivetä. Silti tapaus vaikuttaa itsemurhalta.

Tukholman edustalta löytyy kuollut nainen holtittomasti ajelehtivasta moottoriveneestä. Naisen keuhkot ovat täynnä vettä, mutta vaatteet ja vene eivät ole märkiä. Onko kyseessä onnettomuus? 

Suomalaistaustainen rikoskomisario Joona Linna alkaa tutkia kuolemia ja löytää niiden väliltä yhteyden. Samalla hän oivaltaa, että kolmaskin ihminen on vaarassa. 

Oma arvioni: Koukuttavaa ja vauhdikasta jännitystä. Ei tosin aivan Hypnotisoijan veroinen, mutta pakkohan tuo trilogian päätösosakin, Tulitodistaja, on jossain vaiheessa lukea.


10. lokakuuta 2013

Kim Edwards: Muisto tyttärestäni

Bazar, 2010


Sydäntä pakahduttava romaani isän valtavasta salaisuudesta


Myrskyisenä yönä vuonna 1964 lääkäri David Henry auttaa vaimoaan synnytyksessä. Norah synnyttää kaksoset, tytön ja pojan. Poika on terve, mutta tytöllä on Downin syndrooma. David haluaa säästää vaimoaan murheelta ja tekee nopean päätöksen, joka vaikuttaa koko perheeseen loppuiäksi. Hän pyytää sairaanhoitajaa viemään tytön laitokseen ja kertoo vaimolleen tyttären kuolleen.


Muisto tyttärestäni on voimakas, tunteita herättävä tarina isän painavasta salaisuudesta, valheesta, joka repii perhettä erilleen. Samalla se on upea kertomus rakkauden tervehdyttävästä voimasta ja anteeksiannosta. Romaanin lopussa on kirjailijahaastattelu kirjan synnystä.



Oma arvioni: Koskettava tarina, joka paikoitellen muistuttaa jännityskertomusta, mutta se on myös ihmissuhdedraama ja tarkka ajankuva.
  

9. lokakuuta 2013

Cathy Kelly: Rakkauden kielioppi

Gummerus, 2009


Kolme elämää. Kolme rakkautta. Kolme syytä päästää irti.

Izzie Silver on jättänyt kotikylänsä Tamarinin taakseen ja aloittanut uuden elämän New Yorkin muotimaailmassa. Muodokas Izzie vähät välittää laihuusihanteista ja haaveilee perustavansa oman mallitoimiston plus-kokoisille naisille. Elämä on mukavaa – kunnes Izzie rikkoo omat sääntönsä ja lankeaa varattuun mieheen.


Kotona Irlannissa Izzien täti Anneliese saa selville, että hänen miehellään on suhde hänen parhaan ystävänsä kanssa. Synkkämielinen Anneliese tuntee olevansa aivan yksin ja hyljätty.

Anneliese ja Izzie ovat tottuneet vastoinkäymisissään turvautumaan vankkumattomaan tukipilariinsa, suvun viisaaseen matriarkkaan Lilyyn.


Kun Lily vaipuu yllättäen koomaan, naisten on pantava omat murheensa syrjään. Sairasvuoteella selviää, että myös tyynellä ja lempeällä Lilyllä on ollut omat salaisuutensa.

Oma arvioni: Romaani tulvillaan sydänsuruja ja sympatiaa – sopii siis mainiosti pimenevien syysiltojen tunnelmaan.

8. lokakuuta 2013

Anja Snellman: Pääoma

Otava, 2013



Anja Snellman palaa Karjalaan, sotaan ja pakolaisuuteen, isän alkoholismiin ja vanhempiensa huojuvaan avioliittoon. Hän kirjoittaa sisaren vammasta josta ei puhuta, julmasta hiljaisuudesta ja elämättömästä elämästä. Siitä millaista on ponnistaa irti monin tavoin kipeästä perheestä, rohjeta kasvaa eheämmäksi, isommaksi kuin isosisko, uskaltaa uneksia itsensä irti painajaisista ja peloista. Ja lopulta pitää hellää huolta sisaresta, josta tulee ennen kuolemaansa pikkusisko.


Oma arvioni: Riipaiseva tarina häpeästä ja syyllisyydestä, mutta myös kiitollisuudesta ja rakkaudesta. Pääoma on varsin henkilökohtainen teos, se on surukirja. Kirjaa lukiessani mietin usein, että onneksi olen syntynyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin kuin Maru. Muussa tapauksessa minusta olisi saattanut hyvinkin tulla hänen laillaan sivullinen. Minulla ei tosin ole puhevammaa eivätkä läheiseni ole koskaan hävenneet tai salailleet erilaisuuttani, mutta syntymästä saakka vaikeasti liikuntavammaisena olen monesti tuntenut olevani yhteiskunnassa se, joka ei kuulu joukkoon.


Anja Snellmanin uusin kirja on paitsi koskettava kuvaus yhden perheen tragediasta, niin myös ajatuksia herättävä analyysi siitä, missä määrin ihmisen kohtalo määräytyy geeneissä, ja millainen merkitys ympäristötekijöillä on yksilön elämänkulun muotoutumisessa. Pääoma on monitasoinen ja kielellisesti rikas romaani, jota voi lämpimästi suositella niille, jotka haluavat luetun tekstin todellakin tuntuvan joltakin ja vaikuttavan aidosti pintaa syvemmällä.





5. lokakuuta 2013

Richard Powers: Muistin kaiku

Gummerus, 2009

Eräänä talvisena yönä Nebraskan syrjäisessä kolkassa 27-vuotias Mark Schluter ajaa viivasuoralla maantiellä autonsa katolleen.

Kun Mark viimein herää koomasta, hän ei tunnista siskoaan Karinia, vaan väittää tätä huijariksi. Karin pyytää epätoivoissaan apua julkkisneurologi Gerald Weberiltä, joka diagnosoi Markilla harvinaisen neurologisen oireyhtymän


Myös itse onnettomuuteen liittyy jotain mystistä. Onnettomuuspaikalla on jälkiä useammasta ajoneuvosta, ja Markin sairaalapöydältä löytyy 

vanhanaikaisella käsialalla raaputettu viesti.

Hitaasti valkeneva totuus onnettomuusyön tapahtumista muuttaa peruuttamattomasti kaikkien kolmen elämän. 

Oma arvioni: Kiehtova, jännitysromaanin tavoin etenevä sukellus ihmismielen syvyyksiin, joka paljastaa ihmisen identiteetin haurauden karusti mutta samalla kauniisti.               


4. lokakuuta 2013

Antonio Muñoz Molina: Kuun tuuli

Tammi, 2011


Mitä unta näkee mies, joka on nukahtanut Kuun pinnalle laskeutuneeseen avaruusalukseen? Tätä miettii Kuun tuulen 13-vuotias kertoja. Hän asuu espanjalaisessa pikkukaupungissa vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa. Siellä eletään kuin keskiajalla Francon, kansalliskaartin ja katolisen kirkon kuristusotteessa. Poika käy ankarien munkkien pitämää koulua ja pakenee elämänsä ahtautta kirjoihin ja elokuviin. Eipä siis ihme, että Vernen, Salgarin ja Wellsin kirjojen ääressä maailmanmatkoista haaveileva poika lumoutuu Apollo 11:n kuulennosta, jota romaanissa seurataan lähtölaskennasta aina Armstrongin ja kumppaneiden ensimmäiseen kuukävelyyn asti.

Jännittävän kuulennon rinnalla kulkevat arki, murrosiän kuohut, koulu, kirkko ja vanhempien elämässä vieläkin tuntuvat sisällissodan traagiset muistot, sekä pojan salaisempi elämä, johon kuuluvat kirjat, elokuvat ja televisio, nuo portit suureen maailmaan.

Kuun tuuli on hieno, nostalginen lukukokemus erityisesti niille, jotka olivat lapsia ja nuoria 21.7.1969, jolloin ihminen astui ensimmäisen kerran Kuun pinnalle. Kiihkeä tieteen ja sivistyksen puolestapuhuja Muñoz Molina on tässä herkästi aikuistumista käsittelevässä kirjassa helppolukuisimmillaan.

Oma arvioni: Hieno lukukokemus myös tällaiselle 1970-luvun lapselle, joka on aina ollut kiinnostunut historiasta ja erilaisissa yhteiskunnissa eläneistä ihmisistä – kirjoista puhumattakaan. Suosittelen.

3. lokakuuta 2013

Linda Howard: Kasvot yössä

WSOY, 2001


Sweeney on menestyvä taidemaalari, joka on juuri muuttanut New Yorkiin. Suurkaupungin vilinään hänen on helpompi piilottaa outo salaisuutensa: hän on selvännäkijä.

Eräänä aamuna Sweeneyn ateljeessa on maalaus, jota hän ei muista tehneensä. Hän on maalannut sen unissaan. Se esittää hänen tuntemaansa miestä - murhattuna maassa makaamassa. Ja murha on todella tapahtunut edellisenä yönä.
Ei aikaakaan kun Sweeneyllä on edessään uusi, keskeneräinen maalaus, jossa näkyvät vain seuraavan uhrin kengät. Joka aamu öisen maalausrupeaman jälkeen hän herää kauheisiin vilunpuistatuksiin, joita lievittää vain Richardin apu. Vahinko vain, ettei Richard ole vielä vapaa ja että hänen erostaan näyttää tulevan katkera kamppailu.


Sweeneyn maalaus valmistuu vähitellen ja paljastaa tappavan salaisuutensa – liian myöhäänkö?


Oma arvioni: Dekkari, joka ei ollut yhtään minun makuuni. 

1. lokakuuta 2013

Maija Haavisto: Marian ilmestyskirja

Muruja-kustannus


”En tiedä pelkäävätkö he tuolia vai minua, vai olemmeko me heidän silmissään yksi ja sama, jonkinlainen kyborgi, pyörä-Maria.”


Maria sairastuu äkillisesti kesämökillä ja tulee sairaalasta kotiin pyörätuolissa. Lääkärit eivät pääse yksimielisyyteen sairauden laadusta tai onko sitä ensinkään olemassa. Vanhemmat vakuuttelevat, että hän paranee vielä, mutta Marian on vaikea uskoa heitä. Lääkäreiden sovinistiset muka-diagnoosit ovat feministiäidille suurempi murhe kuin se, mitä tyttärelle oikeasti käy.

Maria ei ole taiteilija, hän vain piirtää, aina kuin vain mahdollista. Työkseen hän editoi ja kunnostaa videoita, muiden ihmisten elämiä. Rempseä poikatyttö Kiki, itsetuhoinen taiteilija Sini, Guillain-Barrén halvaannuttava punkkarinörtti Teo ja nivelpsoriaasia sairastava taideopettaja Lyydi jättävät jälkensä Marian elämään, mutta vielä aikuisenakin hän kokee itsensä ulkopuoliseksi. Kaikkein synkimpiä salaisuuksia on parempi olla kertomatta kenellekään.

Oma arvioni: Vahva esikoisromaani erilaisuudesta, ennakkoluuloista ja itsensä etsimisestä. Kirjan henkilögalleria on varsin värikäs. Pidin aivan erityisesti kirjan mustasta huumorista.