31. joulukuuta 2013

Ann Rosman: Porto Francon vartija

Bazar, 2013

Pakkoavioliittoa paennut nuori ja kaunis Agnes nousee maihin Marstrandin vapaasatamassa vuonna 1793. Yhteisössä asuu merimiehiä, kauppiaita, salakuljettajia ja muita rikollisia – monenlaista väkeä, joiden puuhat eivät kestä päivänvaloa. Agnes naamioituu mieheksi, jotta voisi aloittaa uuden elämän tuossa armottomassa loukossa. Hän ei halua palata kotiinsa enää ikinä.

Yli kaksisataa vuotta myöhemmin Klöverönin pienen ja idyllisen saaren rauha rikkoontuu, kun Göteborgin kasvitieteellisen yhdistyksen retkeläiset tekevät kammottavan löydön: suon uumenista paljastuu naisen ja vastasyntyneen lapsen ruumiit. Poliisi ryhtyy tutkimaan tapausta, mutta ruumiiden tunnistaminen onkin hankalampi juttu. Varmaa on vain se, että ne ovat olleet suossa jo hyvin kauan…

Porto Francon vartija on kolmas osa rikoskonstaapeli Karin Adlerista kertovassa dekkarisarjassa. Ann Rosman yhdistää uskottavalla tavalla Ruotsin Bohuslänin rannikon nykyhetken ja historialliset faktat jännittäväksi, perinteiseksi murhamysteeriksi.

Oma arvioni: Mukaansa tempaava jännäri. Täytynee lukea myös aiemmat osat. 

30. joulukuuta 2013

Timo Sandberg: Dobermanni

Karisto, 2010

Ammattiyhdistysjohtajien salainen saunailta Tuusulan Krapihovissa päättyy karmealla tavalla, kun Metalliliiton viestintäpäällikkö Torppola löydetään aamulla hangesta kuolleena. Torppola on ollut hyvää vauhtia matkalla SAK:n puheenjohtajaksi, ja uraputken varrella on jalkoihin jäänyt useampikin kollega, jolla olisi syytä kantaa kaunaa. Komisario Heittola on kovan paineen edessä, sillä juttu halutaan nopeasti pakettiin – saunaillassa oli mukana myös elinkeinoministeri Piiparinen.

Oma arvioni: Komisario Heittola –sarjan viides romaani vie lukijan keskelle ay-liikkeen valtapeliä, joka ei itseäni erityisesti kiinnostanut, mutta, siitä huolimatta kirjan juoni vangitsi ja värikkäät henkilöhahmot ja heidän edesottamuksensa kiinnostavat yhä.

29. joulukuuta 2013

Timo Sandberg: Pöllön huuto

Karisto, 2007


Komisario Heittolalla on valtakunnan tason sensaatio tutkittavanaan: kaupungin vierasmajalla on ammuttu Järvenpään kaupunginjohtaja Risto Törmänen ja tämän rakastajatar, pastori Hertta Rämö. Epäiltyjen listalle nousevat kaupunginvaltuuston istunnoissa riehunut, Törmäselle uhkauskirjeitä lähetellyt häirikkö, joukko paikkakunnalla pyöriviä venäläisiä – ja Hertta Rämön aviomies, jolla tuntuu itselläänkin olevan jotakin salattavaa. Kyseisen salaisuuden paljastuminen onkin Heittolalle varsinainen henkilökohtainen uutispommi! Samaan aikaan Heittolan omassakin rakkauselämässä on entistä enemmän säpinää, mutta aivan ongelmitta ei silläkään rintamalla edetä. Ja työpaikkaromanssi tarjoaa luonnollisesti herkullisia naljailunaiheita kollegoille…

Timo Sandberg tökkii kolmannessa Komisario Heittola -romaanissaan Järvenpään kaupungin kipupisteitä, jollaisia on jokaisessa suomalaisessa pikkukaupungissa. Huonosti voivan yhteiskunnan mannekiineiksi nousevat huumeidenkäyttäjät ja muut elämän kolhimat. Sandbergin uuden romaanin roolivalikoima on jälleen kerran värikäs ja herkullinen, koskettavakin.

Oma arvioni: Sympaattinen komisario kumppaneineen vei lukijan jälleen mukaansa seuraamaan rikollisten jalanjälkiä. 

Heleena Lönnroth: Diverssikauppiaan kuolema ja muita murhia

Zuppa di Porri, 2013


Kauppaneuvos Erik Strömforsista on elämänsä aikana ollut moneksi. Lopulta hän on onnistunut luomaan kannattavan bisneksen perustamalla Pyhtäälle vanhan tehtaan tiloihin basaarimaisen diverssikaupan. Kaupan tuotevalikoima perustuu siihen, että ihmisillä on varaa somistaa ja kalustaa kotiaan mitä ihmeellisimmillä tavaroilla. Outo, ajallisesti tai maantieteellisesti kaukainen alkuperä on erityisen chic. Venäläisistä on tulossa uusi asiakasryhmä. 

Strömfors tuo liikkeeseensä tavaraa eri puolilta maailmaa, mutta tärkeä yhteistyökumppani on Italian mafia. Kaikki sujuu hyvin, kunnes Strömforsin seitsemänkymmentävuotisjuhlissa käy ilmi, että homopojalla onkin musta morsian. Yhtäkkiä liiketoiminnan jatkaja ei olekaan itsestään selvää. 


Neuvos katoaa Italian matkallaan. Kaakonetsivät, jotka samaan aikaan ovat lottovoittoaan tuhlaamassa Venetsiassa, Napolissa ja Roomassa, hälytetään etsintöihin. Shakespearelaisttain ruumiita alkaa syntyä, tässä karibialaisella voodoolla, erityisesti mustalla magialla on sijansa.

Oma arvioni: Kepeä kotimainen rikosromaani italialaisin maustein – vaikkapa välipalaksi.




28. joulukuuta 2013

Kyösti Mäkimattila: Suuntatähti. Runoja ja Sanoja.

Aurinko Kustannus, 2013


Vuoden 2013 tangokuningas Kyösti Mäkimattila avaa ensimmäisellä runoteoksellaan ovia lauluntekijän valojen ja varjojen maailmaan. Pitkät kilometrit, yksinäiset yölliset mietteet ja oman tien etsiminen piirtyvät elämänmakuiseksi kerronnaksi, joka vie lukijan mystisellä tavalla mukaansa tempaavalle matkalle. 

Elämää herkällä taiteilijasielulla tarkasteleva Mäkimattilan runoissa ja sanoissa kulkee ikuinen polvihousupoika ahnaassa aikuisten maailmassa kipuineen ja pelkoineen, mutta myös sydäntä pakahduttavine onnentunteineen. Matkaa maailmalle, omalle tielle ja kohti kaivattua kotia ohjaa tietä valaiseva Suuntatähti.

Oma arvioni: Rouheanherkkä runoteos.

Rake Tähtinen: Hiljaisuuteen haudattu

Myllylahti, 2010


Surmattu vanhus äitienpäivänä kivilouhoksessa ja surmapaikan läheltä löytyy hylätty vene. Uusikaupunkilainen rikoskomisario Petri Petäjämäki joutuu kollegoineen visaisen tutkinnan eteen. Liittyykö kadonnut veneilijä vanhuksen surmaan, vai onko kaikki vain onnetonta yhteensattumaa? Tutkinta polkee paikallaan, kunnes tapahtuu sukellusonnettomuus…


Oma arvioni: Jännitystä, joka pitää otteessaan alusta loppuun asti

26. joulukuuta 2013

J.D. ROBB: Kuolema ovella


Gummerus, 2013


Kukaan ei halua olla yksin juhlapyhien aikaan. Yhdelle New Yorkin tyylikkäimmistä deittipalveluista, Personally Yours, se onkin oivallista aikaa yhdistää yksinäiset sydämet. Komisario Eve Dallas on kuitenkin ritualistista sarjamurhaajaa jäljittäessään tehnyt karmaisevan havainnon: kaikki surmatut naiset linkittyvät deittipalveluun. Kun ruumiita tulee lisää, Eve astuu tosirakkauttaan etsivän eliitin maailmaan, jossa tappaja etsii seuraavaa uhriaan ja rakkauden voima vie äärimmäisiin tekoihin.

Eve Dallas -sarja on Nora Robertsin nimellä J. D. Robb julkaisema vauhdikas jännityssarja, joka on kivunnut kirja toisensa jälkeen New York Timesin bestseller-listan kärkeen. 2050-luvun lopun New Yorkissa hyytäviä rikoksia ratkoo säpäkkä komisario Eve Dallas tukenaan hurmaava miljonääriaviomiehensä Roarke.  Kuolema ovella on sarjan seitsemäs osa. 

Oma arvioni: Tulevaisuuteen sijoittuvaa viihdyttävää jännitystä.  

25. joulukuuta 2013

Kate Atkinson: Kaikkein vähäpätöisin asia

Schildts & Söderströms, 2012


On kesä ja Edinburghin festivaalit. Teatterin matineaesitykseen jonottava ihmisjoukko joutuu todistamaan hämmentävää raivokohtausta, joka on vähällä johtaa veritekoon. Vaikka tilanne purkautuu ohikulkijoiden puututtua asiaan, kaikkien sivullisten elämä saa tapauksen ansiosta uuden käänteen.

Oma arvioni: Lähes absurdi ja varsin sekava tapahtumavyyhti. En tykännyt kirjasta lainkaan.

24. joulukuuta 2013

Rake Tähtinen: Musta joulu

Myllylahti, 2008

Uusikaupunkilainen lumeton ja vesisateinen jouluaatto saa entistä synkempiä piirteitä, kun kerrostaloasunnosta löytyy surmattuna nuori nainen. Yhteinen joulu kuusivuotiaan tyttären kanssa on rikoskomisario Petäjämäelle enää kaukainen muisto, kun surman tutkinta käynnistyy täydellä teholla. Hämmennystä tutkijoille aiheuttaa epäiltyjen puuttuminen ja rituaalimurhan mahdollisuus. Surmaaja iskee kaupungissa toisen kerran ja rikoskomisario huomaa jahtaavansa kollegoineen uransa ensimmäistä seksuaalimurhaajaa. Kuinka monta uhria tarvitaan ennen kuin painajainen loppuu? Petäjämäellä on pelissä lopulta myös läheiseksi tulleita ihmisiä... Onko musta joulu myös loputon?

Oma arvioni: Pidin Tähtisen esikoisdekkarista, Seuraan mielelläni Petäjämäen kommelluksia jatkossakin.

21. joulukuuta 2013

Pasi Lönn: Lunastaja

Tammi, 2013


Jyväskylässä liikkuu taivaallinen kostaja, jolla on synkkiä suunnitelmia koko kaupungin varalle


Lasse Flink ja hänen kollegansa Riitta Mäkinen saavat selvitettäväksi harmittoman eläkeläispariskunnan murhan. Murhapaikalla leijuu oudosti tuttu tuoksu, josta tulee mieleen mummolan navetta tai kynsilakanpoistoaine. Mutta murhaajaa ja motiivia se ei paljasta.

Samaan aikaan liikkeellä on Marjukka, avohoitopotilas, joka uskoo päätyneensä taivaaseen. Salaperäisellä Tutorilla on hänelle tehtävä.


Pia Vaahtera etsii edesmenneen isänsä ryöstösaalista Katajanokan vankilahotellissa. Poliisin korviin kulkeutuu huhu aarteenetsinnästä, josta tulee monipolvisempi retki kuin Pia oli ajatellutkaan. 

Oma arvioni: Realistinen ja ronski poliisiromaani, jonka kovan kuoren alta paljastuu myös herkkää isien ja tyttärien välisten suhteiden kuvausta. Pidän erityisesti hyvin hiotusta kielestä. Täytynee lukea kirjailijan muutakin tuotantoa. 



20. joulukuuta 2013

Erkka Mykkänen (toim.): Supernyrkki

Teos, 2013


Novelli palaa! –kirjoituskilpailun parhaat

Kuka löysi pullopostiin jätetyn joutsenensulan?

Loiko nainen taivaan ja maan?

Mitä jos katsoisimme aiheelliseksi seurata katutaiteilijaa?

Kumpi on oudompi: kiusaaja vai kiusattu?

Miksi kukaan ei auta kuiviin vuotavaa Sasha Sokolovia?

Miksi lapsi repeää kahtia? 

Ota selvää.

Oma arvioni: Mielenkiintoisia aivoituksia nuorten kirjoittajien "kynistä".

Risto Vuorinen: Ei tartte mököttä. Pakinoi Turu murttel

Turkuseura, 2013



Risto Vuorinen, naantalilaine juristi, o syntyperässi turkulaissi ja asunu Turus pualet elämästäs. Hän on Turkuseura aktiivei, hallitukse jäsen 1995-2000 ja murrejaostom puhejohtaja vuarest 1993. Kirjottanu murrepakinoi Suomen Turku -lehte 1991 alkate. Kirjoissas Älä mittä murhetu, Koko raha erest, Pakka nauruttama, Ei hymy hyyry ja Ai vaa hullumppa Vuarine on kuvanu pakalaiste Jussi, Mari ja heijä lähipiiris eresottamuski täsä epävakavas mailmas. Kaik mene heil koko aja vaa hassumaks ja hauskasemmaks.

Uusitte pakinattem päälkirjotukset herättä ussemppi kysymyksi, niin ku mitä taik ketä syytä varo, peljättik ilmavaivoi, misäpäin kattu tatuoitti, ketä oli huanoil teil, kenel tarjotti nuijanukutust, mist oli paha aaninki, epälttik jottan kotirauha rikkomisest, mitä veretti hatust ja miksei apu kelvanu. Näihi ja moni muihin kysymyksi vastatan kirjam plareil. Kirjas o uussi pakinoi kaikkiastas 55. Jussi, Mari ja kumppanit o eläväist, färikäst ja tavalise hassu porukka. Mikkä ei heit paina, ei ikä eikä liika järki. Mut lukijan kannalt o hyvä, et ei tartte mököttä.



Oma arvioni: On se jännä, et kyl nää Vuorise jutu ain vaa tuppava naurattama. (Pyydän anteeksi, etten osaa kieltä oikein, mutta en olekaan Turkulainen, vaikka TYKS:ssa satuinkin syntymään.)

18. joulukuuta 2013

Antti Heikkinen: Pihkatappi

Siltala, 2013



Jussihan minusta sitten tuli, Jussi Timo Tapio. Niin sanoi kastajaisissa körttipastori Jormalainen ja valeli vettä päähäni. Siinä oli nimi, jossa maistui multa ja timotei, siinä oli suolaisella voilla päällystetyn rukiisen leivän aromia ja siinä tuntui toukopellolta poisviskatun kivenmurikan karkeus. Nelilehtinen apila ja talikon piikkiin tarttunut paskakokkare. Maamieskoulu ja keskustapuolue. Kaikki se mitä minulta odotettiin, jo kastajaisissa valmiiksi kirjoitettu ja täyttymättä jäänyt kohtalo.

Oma arvioni: Omintakeinen ja elämänmakuinen nuoren miehen kasvukertomus ja sukutarina, jossa todella maistuu ruisleipä ja tuoksuu multa. Kieli on rikasta ja hersyvä huumori tempaa lukijan mukaansa miellyttävälle matkalle maalta kaupunkiin ja takaisin. Pidin Heikkisen lämminhenkisestä esikoisromaanista todella paljon. 

15. joulukuuta 2013

Tomi Takamaa: 875 grammaa. Pirpanan tarina

Gummerus, 2013


Tämä on koskettava kertomus siitä, kuinka isän rakkaus omaan lapseensa saa aikaan ihmeitä.

Takamaan perheen lähtö synnytyslaitokselle tuli kaksi ja puoli kuukautta liian aikaisin. Pirpana painoi syntyessään 875 grammaa. Helpottaakseen sukulaisille tiedottamista Tomi Takamaa perusti Facebook-ryhmän nimellä 875 grammaa. Sitten tapahtui kummia: ryhmä alkoi paisua. Tuore isä tarttui tilaisuuteen ja alkoi levittää tietoa keskosuudesta ja kerätä rahaa hyväntekeväisyyteen. Pian ryhmällä oli yli 100 000 tykkääjää ja rahaa kasassa 130 000 euroa. Lööpeissä Tomista tuli superiskä.

Päätoimittaja ja entinen vartija Takamaa kertoo nyt itse mitä tapahtui.

"Vaikka tämä kirja kertookin perheemme tarinan, se on omistettu kaikille niille vähemmän onnekkaille perheille. Niille vanhemmille, joiden pian pois kuihtuva aivan liian aikaisin syntynyt keskoslapsi ei saa Facebookissa tuhansia "Facebook-enkeleitä", -tykkäyksiä tai -tsemppauksia. Tämä kirja on myös sille viereisen huoneen pikkuenkelille, jolle luettiin hätäkastetta, kun tytärtämme puettiin samaan aikaan söpöön pinkkiin nuttuun."

Kirjan hinnasta 2 euroa lahjoitetaan Lastenklinikoiden Kummit ry:n kautta uuden lastensairaalan rakentamiseen.


Oma arvioni: Kun näen kuvia pienistä keskosista, liikutun aina. Reaktioni johtuu varmasti ainakin osittain omasta keskoshistoriastani – vaikka en tuosta ajasta onneksi mitään muistakaan. Synnyin lähes 40 vuotta sitten yli kaksi kuukautta liian aikaisin alle puolitoistakiloisena rääpäleenä. Elämäni kaksi ensimmäistä kuukautta vierähtivät TYKS:n keskolassa. Äidin syliin pääsin vasta, kun sain lähteä kotiin. 

On mukava lukea siitä, kuinka vanhemmat saavat tänä päivänä osallistua aktiivisesti keskosvauvojensa hoitoon; on kenguruhoidot ym. hienoudet. Maamme kehittyneen lääketieteen ansiosta yhä pienemmät vauvat jäävät eloon, ja monet heistä saavat kasvaa ja kehittyä ongelmitta. Minuun keskosuus jätti jälkensä 2-vuotiaana diagnosoidun CP-vamman (spastinen diplegia) muodossa. Olen aina liikkunut pyörätuolilla, mutta lukuisista lääkäreiden ”ennustuksista” huolimatta esimerkiksi näön, hahmotuksen ja oppimisen ongelmat tulivat itselleni tutuiksi vasta yliopisto-opintojen kautta, eivät itse koettuina. Siksi toivonkin, että  asiantuntijat osaavat nykyään jo edetä päivän kerrallaan. Mahdollisilla ongelmilla on turha liiaksi pelotella vanhempia, jotka ovat jo valmiiksi huolissaan liian varhain syntyneistä lapsistaan.


Pirpanan tarina osoittaa mainiosti sen, että kaikkeen on mahdotonta varautua etukäteen, elämä kun on yllätyksiä täynnä – eivätkä ne ole aina positiivisia. Mutta onneksi ihmisellä on usein uskomaton kyky löytää taistelutahtoa silloin, kun sitä eniten tarvitaan. Ja ihmeitäkin tapahtuu; ”isän blogista” kasvaa lyhyessä ajassa laaja nettiyhteisö, jossa koskettavat ja suloiset kuvat pikkuisen tytön elämän alkutaipaleelta keräävät tuhansittain tykkäyksiä – ja mikä tärkeintä, hyväntekeväisyyskampanjalla saadaan kerättyä rahaa muun muassa keskoskaappiin. 

875 grammaa -kirja on pieni suuri kertomus. Sitä voi suositella lämpimästi etenkin kaikille keskosvauvojen vanhemmille. Kirjan toisen osan Vanhempien selviytymisopas on varmasti hyödyksi niille, jotka joutuvat astumaan vanhemmuuteen odotettua aikaisemmin. Keskostarinat elävästä elämästä ovat puolestaan esimerkkejä siitä, että epävarman ja vaikean alun jälkeen elämä voi kantaa, joten toivoaan ei kannata heittää. Tätä koskettavaa ja elämänmakuista kirjaa lukiessa kannattaa varautua silmäkulmien kostumiseen. 

12. joulukuuta 2013

Siina Tiuraniemi: Kukkia Birgitalle

Minerva, 2013

Miska lähtee äitinsä pyynnöstä viemään kukkia kaukaiselle sukulaiselleen hoitokotiin. Birgitta osoittautuu pahansisuiseksi, rikkaaksi alkoholistiksi, jonka jalat on juuri amputoitu. Eikä hän kaipaa tulppaaneita, vaan jotain tanakampaa mielialan kohentamiseen.

Tästä alkaa energinen tarinavyöry, johon sekaantuu kummallinen ja teatraalinen herra Kurttu, hoitokodin asukkaat ja henkilökunta. Vai alkaako kaikki jo siitä, että Miskan paras ystävä, Ville, on löytänyt uuden tyttöystävän, Manalan porton.

Kukkia Birgitalle
on riemastuttava romaani sukupolvikuilusta, joka silloittuu yllättävällä tavalla. Siina Tiuraniemi todistaa esikoisromaanissaan armoitetun tarinankertojan lahjansa, jossa vakavat teemat yhdistyvät salaviisaaseen huumoriin.

Oma arvioni: Hersyvän hauska kirja, joka oli luettava yhdellä istumalla. Sujuva kerronta vei mennessään. Tämä lämminhenkinen tarina osoittaa oivallisesti sen, että yksinäisyys on pahasta kaikille – niin nuorille kuin vanhoillekin, ja kukista voi olla iloa kenelle tahansa =D

11. joulukuuta 2013

Virpi Hämeen-Anttila: Marionetit

Otava, 2013


Emma ja Janne ovat nelikymppinen aviopari. Heidän liittonsa, uravalintansa ja elämäntapansa näyttävät aroilta kompromisseilta. Emman isosisko Julia ja Jannen paras ystävä Mikael ovat sen sijaan tavoitelleet rohkeasti korkeaa päämäärää ja onnistuneet.

Emman ja Jannen lukkiutunut arki järkkyy, kun Julia palaa yllättäen suuresta maailmasta Suomeen. Menneisyyden toiveet ja tavoitteet muistuvat mieleen, ristiin menneet rakkaudet ja sisarten välinen kauna heräävät henkiin.

On tullut aika miettiä, miksi ollaan siinä missä ollaan. Voisiko elämän kääntää vielä toiseen suuntaan - ja mitä siitä seuraisi?

Oma arvioni: Kepeää draamaa ihmissuhdelabyrintissa. Odotin kirjalta hieman enemmän. Kirja on mielestäni ihan hyvä lukuromaani, mutta ei Hämeen-Anttilan parhaimpia teoksia.

Marissa Mehr: Veristen varjojen oppera

WSOY, 2013

Ooppera. Intohimo. Valta.

Vuonna 1994 oopperaohjaaja Juliette Roche muuttaa Venäjälle unohtaakseen menneisyytensä. Jevgeni Oneginin harjoituksissa hän tapaa Dmitrin, valtaa suruttomasti käyttävän baritonin. Lavalla rakkautta taiten tulkitseva mies muuttuu parisuhteessa etäiseksi, ja muutto Moskovaan vain syventää Julietten yksinäisyyttä.

Pian Juliette huomaa olevansa sidottu Dmitriin tavalla, jota ei itsekään ymmärrä. Ooppera muuttuu painajaisten näyttämöksi, joka tempaisee hänet pakkomielteisen karnevaalin pyörteisiin.

Sädehtivässä esikoisromaanissa todellisuuden merkitys katoaa ja ainoaksi mahdollisuudeksi jää elää oopperan ehdoilla.

Oma arvioni: Arvoituksellinen romaani oopperan kiehtovasta maailmasta ja elämästä vieraassa kulttuurissa ja narsistin valtapelin osana. Kirja, jonka sivuilla oopperat heräävät henkiin – viulut soivat ja laulu kaikuu.

8. joulukuuta 2013

Stephen Booth: Henkäys vain

Blue Moon, 2008

Henkäys vain kaivautuu syvälle monessa mielessä. Mansell Quinn vapautuu vankilasta kärsittyään murhasta maksimirangaistuksen. Quinn katoaa, ja hänen vankilavuosien aikana etääntynyt perheensä ja entinen lähipiirinsä huomaavat olevansa vaarassa.

Eriparinen poliisikaksikko Ben Cooper ja Diane Fry tutkivat tapausta, ja puolentoista vuosikymmenen takaisen alkuperäisen jutun papereihin tutustuva Cooper havaitsee voivansa itsekin olla Quinnin listalla. Mutta oliko ja onko Quinn todella syyllinen? Ja missä hän piileksii? Ehkä valtavassa luolastossa, joka ulottuu syvälle vuoren uumeniin ja jonka menneisyydestä paikkakunnalla elää karmivia tarinoita.

Oma arvioni: Tämä Peak District -sarjan viides osa edustaa taattua Booth-laatua. Kannattaa lukea. 

6. joulukuuta 2013

Timo Sandberg: Kihokki

Karisto, 2002


Naisystävysten Ruotsin-risteily päättyy pahimmalla mahdollisella tavalla, kun toisen naisista epäillään pudonneen laivalta. Poliisin mukaan kyseessä on itsemurha, mutta in ystävättären mielestä tapaus halutaan vain unohtaa vähin äänin - olihan kadonneen naisen salaisena matkaseurana itse sisäministeri. 

Ystävän menetys ei jätä Anita Oksmania rauhaan, vaikka omassa elämässäkin riittää ongelmia: tytär elää pahinta murrosikäänsä ja miesystävän ura on umpikujassa. Samaan aikaan paikallinen poliisi yrittää saada kaupungin huumerikollisuutta kuriin. Tutkimuksissa tarvitaan myös Anitan apua.

Oma arvioni: Kihokki on ensimmäinen osa Timo Sandbergin rikosromaanisarjassa. Tässäkin dekkarissa on Sandbergille tyypilliseen tapaan järvenpääläinen paikallisväri, vahva psykologinen ote ja terävä huumori.

5. joulukuuta 2013

KIRJA-ARVIO: Maija Haavisto: Häpeämätön

Radium-kirjat, ei vielä ilmestynyt)




Häpeämätön on Maija Haaviston kokonaisuutena varsin vaikuttavan vammaisromaanitrilogian päätösosa. 

Kirjan minäkertoja, Vesa, on lapsesta asti ollut erityisen kiinnostunut ihmisäänestä ja nauhoittanut toisten ihmisten puhetta – samoin kuin Jukka-enonsakin. Vesa tietää, että elämässä kaikki ei aina suju suunnitelmien mukaan; ihmissuhteet kariutuvat ja haaveet kaatuvat, mutta elämä kuitenkin jatkuu.


Vesan räväkkä taiteilijatyttöystävä Enna kipuilee omassa elämässään monella tasolla, eikä vähiten fyysisesti, kamppaillessaan Ehlers-Danlosin syndrooman aiheuttamien kipujen ja lisääntyvien rajoitteiden kanssa. Kyseistä diagnoosia aiemmin tuntemattomalle lukijalle välittyy sairaudesta mielenkiintoista tietoa. Haavistolle tyypillinen tarkkuus lääketieteellisten faktojen esittämisessä jatkuu  myös tässä kolmannessa romaanissa. Kyseinen piirre miellyttää minua kovasti, mutta se saattaa toki joitakin lukijoita ärsyttääkin. 

Pidin erityisesti kirjan värikkäästä henkilögalleriasta ja juonen yllätyksellisyydestä. Lukukokemus oli itselleni melko ainutlaatuinen, sillä luin kirjan ilman etukäteistietoja. Takakansiteksti ohjaa valitettavasti helposti lukijan ajatuksia tiettyyn suuntaan ja paljastaa pahimmillaan teoksen sisällöstä liian paljon. Nyt minulla oli mahdollisuus aloittaa lukeminen täysin avoimin mielin – kiitos kirjailijan lähettämän pdf-muotoisen arvostelukappaleen.

Häpeämätön on tarina epävarmuudesta ja häpeän taakasta, mutta myös toivosta. Kirja on sujuvasti kirjoitettu eli se on kielellisesti helppolukuinen, mutta oletettavasti romaanin lukuisat pienet vivahteet avautuisivat eri tavoin toisella lukukerralla.
Suosittelen tätä moniäänistä kirjaa lämpimästi kaikille, joita ihmisten erilaisuus joko kiinnostaa tai kauhistuttaa. 



Lisa O'Donnell: Mehiläisten kuolema

Moreeni, 2013


Marniella ja Nellyllä on salaisuus. Edes naapurin kiltti Lennie ei tiedä, mihin tyttöjen vanhemmat ovat hävinneet, mutta hän tekee parhaansa auttaakseen ja suojellakseen sisaruksia.

Ja apua he tarvitsevatkin, kun tuttavat, opettajat ja viranomaiset käyvät yhä tungettelevammiksi ja valheiden verkko alkaa rakoilla.

Oma arvioni: Vaikka tarina onkin hiukan makaaberi, se on kiehtova kertomus sisaruudesta, ystävyydestä ja lojaaliudesta. 

1. joulukuuta 2013

Hilkka Ravilo: Terhi

Myllylahti, 2013


Jo 16-vuotiaana on Terhin palkallaan osallistuttava vanhempiensa asuntolainan maksuun. Haaveet kampaajakoulusta vaihtuvat työläisen arkeen. 

On 1970-luku ja yliopisto-opiskelijat puuhaavat taistolaista vallankumousta laulamalla työn orjista ja uhoamalla uudesta uljaasta maailmasta, joka koittaa kommunismin myötä.

Ensirakkaus päättyy murhenäytelmään, kotikylää järkyttää Terhin työtoverin murha, vanhemmat kuolevat liikenneonnettomuudessa ja Terhistä tulee pikkusisarensa Annen yksinhuoltaja. Hän kokee kasvatustehtävänsä niin tärkeäksi, että nuoruus jää melkein kokematta ja elämä lähes elämättä, vaikka naapurissa asuu rikkaan talon perijä Juhana, joka on rakastanut Terhiä hiekkalaatikkoiästä lähtien.

Vasta Annen aikuistuessa Terhi huomaa tämän merkinneen hänelle enemmän kuin hän Annelle, ja alkaa vihdoin ottaa kiinni elämästä. Sitten Anne tuo kotiin Terhin nuoruuden murhenäytelmän aiheuttajan, eikä mikään ole enää kuten ennen.

Oma arvioni: Omaperäinen ja moni-ilmeinen kirja, jota lukiessa mietin, onko kyseessä enemmän rakkaustarina kuin dekkari. Kiinnostava kokonaisuus.