30. joulukuuta 2014

Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin – 3. Kuolema

















(Johnny Kniga, 2014)

Kuolema päättää Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin trilogian. Ensin oli rakkaus. Sitten tuli sairaus. Ja kaiken päättää kuolema. He olivat nuoria miehiä, joilla oli elämä edessään, mutta äkkiä kaikki onkin jo ohi. He istuvat kerta toisensa jälkeen hautajaisissa ja aina heitä on yksi vähemmän. He todistavat yhä uudelleen sitä, kuinka homo muuttuu kuollessaan heteroksi. Mutta Paulin hautajaisissa Paul on käsikirjoittanut kaiken itse. Ja  ihmisillä on murheen keskellä kerrankin hauskaa. Tätä koskettavaa ja riipaisevan rehellistä kirjaa lukiessaan on mahdoton unohtaa, että loppujen lopuksi kysymys on kuitenkin elämästä ja elämisestä.

Trilogian aiemmat osat ovat Rakkaus ja Sairaus.


29. joulukuuta 2014

Ulla Järvi (toim.): Tautinen media

















(Duodecim, 2014)



Tautinen media on ensimmäinen suomalainen kokonaisesitys terveysjournalismista. Sen ovat kirjoittaneet suomalaiset viestinnän tutkijat ja tekijät.

Terveysjournalismi mielletään usein vain terveysvalistukseksi. Lääkäreille ja terveydenhuollon viranomaisille on perinteisesti annettu asiantuntijoina oikeus määrittää, mitä on hyvä terveys ja millaista on hyvä terveysvalistus. Terveysvalistuksen ja median suhde ei ole vailla ristiriitoja. Median pyrkimys tuottaa koskettavia tarinoita on johtanut siihen, että faktojen rinnalle uutisjournalismiinkin ovat tulleet tunteet ja yksittäiset kokemukset.  Terveydenhuollon hallintoa ja terveyspolitiikkaa käsittelevät uutiset ovat myös terveysjournalismin lajeja. Terveyden sijaan mediassa puhutaan yhä enemmän taudeista ja rahasta. 

FT Ulla Järven toimittamassa kirjassa analysoidaan lisäksi sosiaalista mediaa ja pohditaan, miten asiantuntijat voisivat tulla sinne mukaan. Median viestien analysoiminen on välttämätöntä, jotta ymmärrämme, miten media meitä puhuttelee. Se on myös osa terveyslukutaitoa. Kirjan tavoitteena on syventää mediavälitteistä terveysviestintää ja tarjota sen yleisölle uusia näkökulmia median seuraamiseen ja journalismin tulkintaan. Kirja sopii terveysviestinnän ammattilaisille, viestinnästä kiinnostuneille terveydenhuollon asiantuntijoille, koulujen terveystiedon opettajille ja terveydestä kiinnostuneelle suurelle yleisölle.

Oma arvioni: Kiinnostavia ja tuoreita näkökulmia terveysjournalismista tarjoava yleistajuinen teos, jossa osansa saa myös sosiaalisen median rooli terveystiedon tarjoajana. Kirja haastaa lukijansa miettimään myös omaa terveyslukutaitoaan. 

28. joulukuuta 2014

Daniel Galera: Hyöky
















(Otava, 2014)

Entä miksi vaari sitten tapettiin. Mä olen tulossa siihen. Malta nyt.

Oma arvioni: Tarinassa mies matkustaa Garopaban kauniiseen kalastajakylään tutkimaan isoisänsä selvittämättä jäänyttä murhaa, ja etsimään samalla omaa identiteettiään. Isoisä Gaudério oli matkustellessaan päätynyt uneliaaseen pikkukylään, mutta paikallisten kaunat olivat johtaneet hänen kollektiiviseen puukottamiseensa. Gaudérion poika on aina epäillyt tarinan todenperäisyyttä. Brasilian nykykirjallisuuden nuoren tähden vaikuttavaa sankaritarinaa kuljettaa hauska, elävä dialogi.

27. joulukuuta 2014

Amity Gaige: Schroder
















(Schildts & Söderströms, 2014)

Erik Schroder kirjoittaa tutkintavankeudesta kirjettä entiselle puolisolleen Lauralle. Hän yrittää selittää, miksi selityksittä otti ja lähti yhdeksänvuotiaan tyttärensä Meadown kanssa päämäärättömälle autoretkelle, jonka seurauksena hänet onetsintäkuulutettu useissa eri osavaltioissa.

 Mihin he päätyivät, mitä he tekivät? Oliko se kidnappaus, kuten polii si asian näkee, vai oliko teko rakkauden ja pakon sanelema, kuten Eric ajattelee? Ja miksi Laura on kaikki nämä vuodet luullut olleensa naimisissa amerikkalaisen Eric Kennedyn, eikä Itä-Saksasta paenneen Erik Schroderin kanssa?

Oma arvioni: Schroderin selittelevästä kirjeestä kasvaa vähä vähältä apologia, elämänmittaisen valheen myöntävä anteeksipyyntö ja sydänjuuria myöten ravisteleva tunnustus. Romaani on eleginen tarina rakkaudesta, eroamisesta ja erossaolon kivusta, valheista ja niille rakentuneesta minuudesta. Mitä jää jäljelle, kun petos on paljastunut? Mikä on kaiken jälkeen totta? Kirja, joka pitää tiukasti otteessaan loppuun asti.



26. joulukuuta 2014

Saara Kesävuori: Tarkasti vartioitu


















(Tammi, 2013)


Kun ahneus ja itsekkyys vallitsevat, on murha vain yksi hoidettava asia.


Yksityissairaala Nervuksessa säilötään dementoituneita vanhuksia ja väkivaltarikollisia. Yksi potilaista on pikkuveljensä murhannut ja isänsä pahoinpidellyt Kaarlo Karemaa. Oikeuspsykiatri Katri Palmgren aikoo käyttää Karemaata uransa pönkittämiseen, mutta joutuukin lähtemään Ateenaan asti katkaistakseen Karemaan alulle paneman tapahtumaketjun.

Majuri Holma tuntee vanhastaan Karemaan rikokset. Hän matkustaa Ateenaan etsimään vanhempiensa tuttavan, apteekkari Seferin jäljettömiin kadonnutta poikaa. Miten katoamiseen liittyvät äärioikeiston nousu, hädänalaiset pakolaiset ja Seferien vauraan suvun kunnia?

Entä miksi Kreikassa on suomalaisia ruuhkaksi asti – sattumaa vai osa suurempaa suunnitelmaa?


Oma arvioni: Monitasoista jännitystä – ja koukuttavaa sellaista.

25. joulukuuta 2014

Leena Kirstinä: Kirsi Kunnas – Sateessa ja tuulessa















(WSOY, 2014)


Näin puhui sateenvarjo
Kun sataa, pikku Marjo
unohda sateenvarjo
edes joskus, pikku Marjo.

Älä sitä avaa,
sillä jos et koskaan
suin päin ravaa
räntäsade-vesiloskaan
etkä sateen anna
otsaasi koskea
etkä tuulta päästä
puraisemaan poskea
et tiedä mitään sadesäästä!

Et edes tajua
miten maa ja ilma
ja maailma taivaan alla
voi olla ihanaa rajua
sadevesi-koskea,
kun sataa kaatamalla.
Siis pikku Marjo,
unohda sateenvarjo,
edes joskus, pikku Marjo.

Oma arvioni: Suomalaisen runouden uudistajan ja rakastetun saturunoilijan elämää monipuolisesti valottava elämäkerta. "Et rupea uudeksi Saima Harmajaksi!" varoitti Sylvi Kunnas tuberkuloosiin sairastunutta tytärtään Kirsiä. Äiti oli löytänyt tytön runovihon ja pelkäsi tämän kokevan 23-vuotiaana kuolleen kirjailijan kohtalon. Kirsi omaksui asenteen, ettei sairautta saanut jäädä itkemään. Hän sinnitteli jaloilleen, unohti haaveen taidemaalarin urasta, paneutui vimmalla kirjoittamiseen ja mullisti suomalaisen runouden.

Henkilökohtaista elämäänsä julkisuudelta varjellut runoilija kertoo nyt uransa hapuilevasta alusta, toisen kokoelman huimasta menestyksestä ja siitä miten karkasi rakastuneena Tampereelle ahtaaksi käyneitä kirjallisia piirejä. Kunnas meni naimisiin, perusti perheen ja omistautui uudelle yleisölle lapsille. Apunaan hänellä oli Tiitiäinen, suomalaisen lastenkirjallisuuden rakastetuin menninkäinen.

Kokonaisuudessaan todella hieno kirja, kiitos sekä kirjoittajalle että kirjan päähenkilölle.



24. joulukuuta 2014

Jörn Donner: Poika ja isä. Erään rikoksen tarina
















(Otava, 2014)



Mystinen rikos yhdistää isän ja pojan vuosien eron jälkeen

25-vuotias aloitteleva rikostoimittaja Erik haluaa löytää uudelleen yhteyden isäänsä, joka hylkäsi perheensä kymmenen vuotta aiemmin. Erikin isä David elää Helsingissä itseään huomattavasti nuoremman Marian kanssa. 

Matkalla romanttiselle maaseutumatkalle hän pysäyttää auton metsä aukiolle. Kuuluu laukaus, ja David tuupertuu maahan. Hän selviää hengissä mutta halvaantuu. Erik alkaa selvittää arvoitukseksi jäänyttä ampumista. Tutkimukset johtavat keskelle isän hämärää menneisyyttä, ja matkalla Israeliin Erik joutuu vastakkain terroristijärjestön kanssa.

Oma arvioni: Alaotsikostaan huolimatta Donnerin romaani ei ole dekkari. Odotin siltä jostain syystä enemmän, mutta rehellisestä kerronnastaan huolimatta teos ei erityisemmin vakuuttanut. 





23. joulukuuta 2014

Susanne Staun: Punainen merkki


















(WSOY, 2014)

Tervetuloa Maria Krausen painajaiseen

O
ikeuslääkäri Maria Krause on kova nainen. Hänellä on käsivoimia avata ruumiit itse, eikä häntä saa töissä kiinni tunteilusta. Hänen vaarallisen haavoittuvaa puoltaan ei tunne kukaan muu kuin Nkem, nigerialainen oikeuskemisti, ja juuri Nkemin perässä Maria vaihtaa työpaikkaa Kööpenhaminasta Odensen oikeuslääketieteen laitokselle. Sitä päätöstä hän saa katua. 

Marian uudella alueella Fynin saarella liikkuu kauhistuttavan raaka sarjamurhaaja. Punainen jälki murhattujen iholla on viesti, jonka vain Maria osaa lukea. Sen vetämänä hän joutuu rikosvyyhteä selvittäessään itsekin lähelle kuolemaa, mustan metsän uumeniin. 

Oma arvioni: Raaka ja monikerroksisuudessaan jopa liiankin sekava dekkari, josta en pitänyt oikein millään tasolla. Harvoin niin käy, mutta joskus kuitenkin…

















21. joulukuuta 2014

Laura Paloheimo: Mama mojo

(Otava, 2014)


J
ulian ensimmäinen kesä äitinä on yhtä rallia. Töyssyjä riittää, kun anoppi avautuu Skypessä ja mies rehkii rasvamontussa. Vähemmästäkin voi mamma menettää mojonsa. 

Ovatko vintage-mekot vaihtuneet lopullisesti maitoläikkäiseen kauhtanaan? Missä välissä äitiydestä oikein oli tarkoitus nauttia? Ja voiko vastuullinen emo nukuttaa vauvan helikopterissa? 


Oma arvioni: Kevyttä hömppää jo joululoman tarpeessa oleville aivoille.


19. joulukuuta 2014

Päivi Storgård: Keinulaudalla
















(Schildts & Söderströms, 2013)

Aaron ei kestä heikkoutta,

hetteiköllä kulkemista, 
muuttuvia suunnitelmia.
Ymmärrän, että hän pelkää.
Minä pelkään.
Hän sanoo usein; 
olet kaunis, kun hymyilet.
Olen ollut pitkään ruma.



Outi on nelikymppinen nainen, jolla menee hyvin. Tietenkin menee: hänellähän on kiinnostava ura televisiossa, huomaavainen ja lahjakas aviomies Aaron, ja heille syntyy vielä kaksi ihanaa lastakin. Joskus masentaa, lasten syntymän jälkeen etenkin. Sitten taas menee hyvin. Lujaa, ehkä liiankin lujaa – mutta sellaistahan elämä vain on. Välillä menee paremmin ja välillä huonommin. Kaikki se kuuluu asiaan. Vai kuuluuko?


Jokin alkaa purkautua Outissa. Hän ei enää pääse masennuksesta ylös. Hän ei osaa enää pysäyttää itseään silloin, kun vauhti karkaa käsistä.

Oma arvioni: Rehellisen uskottava ja riipaisevan koskettava kuvaus mielen sairastumisesta. Kirjailijan omakohtaiset kokemukset heijastuvat tarinaan selvästi, vaikka kysymyksessä onkin romaani. Vaikka kirjassa käsitelläänkin mielen sairastumista ja siihen liittyviä pelkoja ja jatkuvaa epävarmuutta, kerronta ei ole kuitenkaan epätoivoista. Teoksen pääsanoma lienee se, että avun tarvitseminen ja pyytäminen ei ole häpeällistä. Eihän kukaan meistä pärjäisi elämässä ilman toisia ihmisiä. Meillä on paitsi lupa – niin myös velvollisuus – välittää toinen toisistamme. 







Bisquit: Taatamalliset säkeet

















(Siltala, 2014)


Yli kymmenen vuotta on jouduttu odottamaan Bisquitin uutta kirjaa. Viimeinkin tarjolla parhaat vuosien 2003–2014 sadosta.

Seppo Ahti (s. 1944 Tampereella) on paitsi pakinoinut Bisquitina myös käsikirjoittanut lukuisia television viihdeohjelmia, muun muassa Katapulttia (1971), Parempi myöhään -ohjelmaa (1979) ja Hymyhuulia (1987–1988). Hän on ollut mukana käsikirjoittamassa Uuden Iloisen Teatterin UIT:n revyitä teatterin perustamisvuodesta 1979 lähtien. Ahti on palkittu muun muassa Valtion kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1978 ja Suomen Kuvalehden journalistipalkinnolla vuonna 1989. Pahkasika-lehden myöntämän Taavi ja Emmi Kurpan muistorahaston palkinnon hän sai vuonna 1989, sekä Kossu-palkinnon vuonna 1996.

Oma arvioni: Hillittömän hulvatonta mutta samalla myös hyvin hallittua asiapitoista ja ajankohtaista sanoilla ilottelua. 

10. joulukuuta 2014

Kirsi Kunnas: Tiitiäisen tuluskukkaro
















(WSOY, 2000)

Kirsi Kunnaksen lastenrunojen satumaailmassa elämä ja luonto välittyvät koskettavasti iloineen ja suruineen. Myös aikamme ilmiöitä ja tekniikkaa runoilija kuvaa riemastuttavasti ja nasevasti kuten netissä surffailevia hiirenpentuja. Tiitiäisen tuluskukkaro sisältää yhteensä 140 runoa A niin kuin Ajatuksesta ö niin kuin öhky-ölppösten sukutarinaan. Mukana on kirjailijalle rakkaita eläin- ja luontorunoja ja lisäksi muun muassa matkustusrunoja. 

Tiitiäisen elämänkaari alkaa Tiitiäisen satupuusta (1956) ja jatkuu Tiitiäisen tarinoiden (1957) sekä Tiitiäisen pippurimyllyn (1991) kautta Tiitiäisen tuluskukkaroon.

TUUMAN MITTA

Kun ollaan yksituumaisia
ollaan tuuman pituisia,
yhden tuuman mittaisia,
tuumi mittarimato
ja mittasi
päästä päähän asti;
2 ja ½ senttiä ollaan sopivasti!




Kirsi Kunnas: Kani Koipeliinin kuperkeikat
















(WSOY, 2009)




Mutta miksi ja mikä niksi 

sen Kanin teki taikuriksi, 
sitä ei kertonut kukaan muu 
kuin Kani itse, tuo halkisuu, 
tuo villi runopilli 
Kani Kaniini.



Kani Koipeliinin kuperkeikat on runosatujen klassikko, suuren runoilijan uudistusvoiman ja taitojen näyte. Teos toi Kirsi Kunnakselle Kirjallisuuden valtionpalkinnon vuonna 1979, ja sittemmin se on monien tasojen leikillään onnistunut tavoittamaan iättömän lukijakunnan ajattoman suosion.

Kani Koipeliinin kuperkeikat on vahva puheenvuoro vapauden ja omaehtoisuuden puolesta. Sen sankari on itsenäiseksi, villiksi runopilliksi kasvava kanihahmo.


Cristel Rönns on luonut teokseen uuden kuvituksen, jossa tarinoinnin ilo tulee vahvana lukijaa lähelle.


Oma arvioni: Alun perin vuonna 1979 ilmestynyt monitasoinen runosatu, joka tarjoaa porkkanoita myös aikuisille. 

4. joulukuuta 2014

Hannu Salama: Hakemisen riemu – Harri Salmisen luistelmia














(Otava, 2014)


Onko tämä minun viimeinen totuuteni?
Ja jos on, pitääkö se häikäilemättä tuoda julki?
Hannu Salama kertoo miten asiat ovat.


Oma arvioni: Hannu Salaman uusin teos on sekä muodoltaan että rakenteeltaan kollaasi, moninaisista palasista koostuva ristiriitaisen räiskyvä kokonaisuus. Vaikka kirjailija Salama saattaa välillä muistellakin, tässä teoksessa hänen alter egonsa enemmänkin luistelee. Ironiaa ja itseironiaa ei tästä teoksesta todellakaan puutu – ja tyylilajit vaihtuvat sujuvasti. 


29. marraskuuta 2014

Lars Sund: Kolme sisarta ja yksi kertoja



















(Schildts & Söderström, 2014)


”Olen elätellyt sellaista suunnitelmaa, että kirjoittaisin kertomuksen sodanjälkeisestä Suomesta. Mieleeni on tullut, että valitsisin keskeisiksi hahmoiksi kolme nuorta naista. Minulla on sellainen ajatus, että heidän elämäänsä seurataan sen jälkeen monta vuotta.”

Näin tuumaa Lars Sundin romaanin kertoja, rampautunut ratavartija, ja näin myös käy. Puitteet antava selluloosankatkuinen paikkakunta on pieni mutta syntyvä kertomus suuri. Siellä polkee pyörällään vastavalmistunut kansakoulunopettajatar, uraa ja perhettä suunnitteleva Ulla-Maj, siellä mittailee peilikuvaansa muodollisiin haaveisiin luottava Margit, siellä punastelee Iris, joka tekee lopulta sopimattomista luku-ja mielihaluista totta, ja osansa saa kaupunkilaisista moni muukin. Eikä kirjoitusurakasta tulisi mitään ilman tarkkasilmäistä varista ja herkkävireistä runoilijaa.

Tarina käynnistyy pian sodan jälkeen ja ulottuu seitsemänkymmentäluvun kynnykselle. Sinä aikana ehtii muuttua niin maailma kuin ihminenkin, mutta pikkukaupungin asukkaita yhdistävä tragedia, se ei unohdu.

Oma arvioni: Lars Sundin romaani on kiehtovan moni-ilmeinen ja sopivan arvoituksellinen. Kaikkeen ei tarjota vastauksia, vaan lukijan mielikuvitukselle jätetään mukavasti tilaa. Kirjan päähenkilönaisia kuvataan kiinnostavasti, mutta oma suosikkihahmoni ei ole kuitenkaan kukaan heistä. Kaiken muun runsauden lisäksi, kirjan kielikin on varsin rikasta. Pidin kirjasta todella paljon. 


P.S. Kirjassa oli sivuja hieman yli 500… Olen tainnut jo seota laskuissani ja joistakin kirjoista taisivat sivut jäädä laskemattakin, mutta tiedän silti ylittäneeni tuon päivittäisen kolmenkymmenen kaunokirjallisuussivun rajan varsin selvästi…



27. marraskuuta 2014

Olle Lönnaeus: Menneisyyden hinta
















(Minerva Crime, 2013)




Kidnappausdraama, jossa kollega saa surmansa, suistaa toimittaja Konrad Jonssonin raiteiltaan. Hän ei kykene hoitamaan enää sen paremmin ihmissuhteitaan kuin työtäänkään. Vähäiset säästöt, joiden varassa hän joutuu elämään, on pian syöty.

Konradin elämä on saavuttamassa pohjakosketuksen, kun hänen adoptiovanhempansa Herman ja Signe murhataan. Hänen on vastoin tahtoaan palattava takaisin lapsuutensa ja nuoruutensa maisemiin Skooneen. Tomelillan pikkukaupungissa Konrad alkaa miettiä elämäänsä ja sitä, mitä tapahtui hänen Agnes-äidilleen. Yhteisössään hyljeksitty puolalaissyntyinen Agnes katosi jälkiä jättämättä ennen kuin Konrad ehti kouluikään. Konrad sijoitettiin perheeseen, jossa äidistä ei saanut puhua sanaakaan.

Nyt Konrad saa järkytyksekseen huomata, että häntä itseään epäillään adoptiovanhempiensa murhasta. Kun sitten kaksi albanialaisnuorukaista yhdistetään tapaukseen löyhin perustein, hän on aluksi helpottunut. Mutta kaikki ei täsmää. Miksi nämä olisivat tappaneet syvästi uskonnollisen, aran pariskunnan. Ilmapiiri kylässä muuttuu yhä rasistisemmaksi, ja Konrad saa todeta, että tapahtumien jäljet johtavat kauas menneisyyteen – aina Agnesin katoamiseen saakka. 

Oma arvioni: Menneisyyden hinta on todentuntuinen kuvaus pikkukaupungin elämästä – ja siitä todellisuudesta, että kaikki tuntevat toisensa. Vai tuntevatko sittenkään? Tarinan edetessä pääepäillyt murhasta vaihtelevat, joten kirjailija onnistuu ylläpitämään jännitystä aivan viimeisille sivuille asti. Lukija saa kokea todellisen ahaa-elämyksen. 

P.S. Sivuja tämä dekkari tarjosi 332. 

24. marraskuuta 2014

Kirsi Kunnas: Tiitiäisen pippurimylly

















(WSOY, 1991)

Kirsi Kunnas (s. 1924) on yksi Suomen uuden runouden valovoimaisimmista kiintotähdistä, eikä syyttä. Hänen hauskat runonsa sopivat kaikenikäisille. 

Tiitiäisen pippurimylly on kokoelma monitasoisia runoja; jotkut niistä naurattavat hetkisen, toiset käynnistävät pohdinnan syvällisen.  Kunnas töksäyttelee asioita hykerryttävän omintakeiseen tyyliinsä. Tämän kirjan runot sopinevat erinomaisesti vaikkapa iltasaduiksi – vaikka kaikki sisältö ei pienimmille kuulijoille avaudukaan. 

Kyrmyn Peili

Kotisen Kyrmy oli totisen yrmy,
ei nauranut milloinkaan,
ei päivin, ei illoinkaan.
– Vetoa löisin
ettei naura edes öisin,
sanoi peili ja meni rikki.
– Viimeinen tikki!
sanoi Kotisen Kyrmy
eikä nauranut silloinkaan.

Leskenlehti

Kun leskenlehti ilmestyy
siihen on hyvä syy:
painotuore lehtinen 
kertoo meille uutisen
ja otsikoi sen huolella:
OLLAAN KESÄN PUOLELLA!




22. marraskuuta 2014

Mons Kallentoft: Suvisurmat















(Schildts, 2010)

Linköpingin kesä on tukahduttava. Helle hautoo raukeaa kaupunkia, ja metsäpalot riehuvat ympäröivissä metsissä. Mitään ei tapahdu. Kunnes. 

Poliisi saa nimettömän vihjeen, ja kaupungin suurimmasta puistosta löytyy 14-vuotias tyttö alasti, verisenä, muistinsa menettäneenä. Samana aamuna ilmoitetaan toinen teinityttö kadonneeksi.

Ylikonstaapeli Malin Fors ja hänen lähin kollegansa Zeke Martinsson käyvät työhön ilman , mainittavia johtolankoja. Heillä on vain heiveröisiä ajatuksia, ja ennakkoluulot pääsevät ohjaamaan tulkintaa. Samalla huoli omasta tyttärestä, Tovesta, pitää Malinia kuristavassa otteessa. Kuinka kauan pahuus saa vaania viattomuutta ja kylvää kipua ja surua?

Oma arvioni: Jännitys säilyi loppuun asti. Tämän kesäisen dekkarin kuumuus toi mukavaa kontrastia tänne eteläänkin sataneelle lumelle. Suvisurmat on itsenäinen jatko-osa hyytävälle Sydäntalven uhrille.

P.S. Tällä "tiiliskivellä" lukuhaasteeseen kertyi 427 sivua. Luettua kaunokirjallisuutta  nyt 2579 sivun verran.


21. marraskuuta 2014

Graeme Simsion: Vaimotesti
















(Otava, 2014)



Siansorkkakriisi, Takkijupakka, Aprikoosijäätelökatastrofi. Donin kontaktit naisten kanssa eivät ole olleet kovin rohkaisevia. Yhtäkkiä ratkaisu oikean kumppanin löytämiseksi tuntuu päivänselvältä. Kyselylomake!

Urallaan menestynyt mutta ihmissuhteissaan kompuroiva genetiikan professori Don Tillman päättää etsiä vaimon tieteellisin menetelmin. Testin avulla hän suodattaisi pois ajanhaaskaajat, jäätelödiskriminoijat, visuaalisesta häirinnästä valittajat, kristallipalloihin tuijottajat, muotihullut, vegaanit, urheilunseuraajat, luomisopinkannattajat, tupakoitsijat, tieteellisesti lukutaidottomat ja homeopaatit. Ideaalitapauksessa jäljelle jäisi täydellinen kumppani.

Odottamatta tielle osuu Rosie, kyselytutkimuksen valossa täysin mahdoton vaihtoehto - mutta hänestäpä Don ei niin vain pääsekään eroon. Vaimoprojekti poikii Isäprojektin.

Oma arvioni: Vaimotesti on suorastaan vastustamaton romanttinen komedia. Suosittelen.

P.S. Lukuhaasteeseen kertyi tällä teoksella kaikkiaan 320 sivua. Kaunokirjallisuutta on luettuna nyt 2152 sivun edestä.

Anne Karilahti: Vapaaksi! luo itse oma elämäsi
















(Readme.fi, 2014)
Tämän kirjan avulla:
Opit luottamaan siihen, että se, kuka sinä olet, riittää
Opit kuuntelemaan omaa itseäsi ja luottamaan sisäiseen viisauteesi sekä intuitioosi
- Opit luomaan parempia ihmissuhteita ja luovimaan elämässäsi menestystä tuottavalla tavalla
- Opit kunnioittamaan ja arvostamaan itseäsi
- Opit vetämään rajoja ja sanomaan ”Kiitos ei”
- Opit, mitä mielekäs työ sinulle merkitsee ja miten voit luoda kokonaisvaltaista hyvinvointia ja vaurautta
- Opit, että menestyksen luomiseksi sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin oikeita valintoja oikealla hetkellä

Oma arvioni: Tämä eräänlainen pikaopas onneen, menestykseen ja hyvään elämään lupasi todella paljon, mutta antoi varsin vähän. Olen harvoin törmännyt näin huonosti oikoluettuun kirjaan. Kirja edustaa minulle ns. joopa joo -osastoa, joten en osaa suhtautua siihen täysin vakavasti. 

20. marraskuuta 2014

Elina Hirvonen: Suojelupäätöksiä
















(Long Play, 2014)

Kun 8-vuotias helsinkiläinen Eerika kuoli kidutettuna sänkyynsä, moni kysyi: miksi lastensuojelu ei tehnyt mitään? Kun poliisi Oulussa kantoi rimpuilevat kaksospojat kotoaan sijoitettavaksi, ihmiset tyrmistyivät: oikeusmurha!

Julkisuudessa lastensuojelulla on kahdet kasvot: viranomaiset joko polkevat vanhempien oikeuksia mielivaltaisesti tai korostavat niitä aivan liikaa ja unohtavat lapsen kärsimyksen. Kirjailija Elina Hirvonen seurasi lastensuojelun arkea Helsingissä. Kävi ilmi, että lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä on koko ajan kiire. Asiakastapaamisiin he lähtevät juosten. Kiireen keskellä he tekevät päätöksiä, jotka vaikuttavat lapsiin ja heidän vanhempiinsa koko loppuelämän. Oikeita ratkaisuja on vaikea tehdä, koska jokainen ratkaisu on jonkun mielestä väärä.

Long Playn neljästoista juttu vie yhden toimistohuoneen kautta syvälle hyvinvointivaltion ytimeen.

Oma arvioni: Lastensuojelu herättää aina tunteita puolesta ja vastaan. Tämä juttu kuvaa kaunistelematta sitä jatkuvan kiireen keskellä tehtävää vaikeaa työtä, jota sosiaalityöntekijät tänä päivänä eri puolilla Suomea tekevät – ja niitä haastavia tilanteita, joihin perheet nykyään syystä tai toisesta ajautuvat.

Valitettavasti lapsen edun turvaamisessa ei aina onnistuta.  Mutta on pelottavaa edes ajatella suojelun ja tuen tarpeessa olevien lasten ja nuorten tilannetta, jos tätä arvokasta työtä tekeviä ammattilaisten joukkoa ei olisi olemassa. Kunpa vain joskus henkilöstöresurssit saataisiin riittäviksi myös sosiaalityössä ja etenkin lastensuojelussa. Lapset ansaitsevat osakseen arvostusta – niin tänään lapsen oikeuksien päivänä kuin kaikkina muinakin vuoden päivinä. 

19. marraskuuta 2014

Juha Itkonen: Ajo
















(Otava, 2014)

Dramaattinen romaani ylittämättömistä esteistä. Surusta, joka piiskaa ihmistä kohti tuntematonta määränpäätä. 

Kesä 1966. 50-vuotias kotirouva Heljä menee autokouluun ja istuu ratin taakse ensimmäistä kertaa elämässään. Kädet tärisevät, mutta vaihtoehtoa ei ole. Mies ei aio enää autoa ajaa. Kesä 2013. 40-vuotias copywriter Aino ajaa saksalaista autobahnia etelään. Takapenkillä on poika Aarne, istuin vieressä on tyhjä. BMW on Piin, matka Ainon. Takaisin ei voi kääntyä. On myös 18-vuotias nuorukainen ja musiikki: Rolling Stones, Renegades… Elämä, joka soi.

Oma arvioni: Kirja on monin tavoin tuttua Itkosta. Kerronta on tarkkanäköistä, ja siinä on samanaikaisesti läsnä jotakin hyvin henkilökohtaista ja yleistä. Henkilöhahmot jäävät sen sijaan melko epätarkoiksi. Romaanissa liikutaan taitavasti ajasta ja paikasta toiseen. Teos jatkaa osaltaan Itkosen hienoa perheromaanien sarjaa. Ajo on paitsi viihdyttävää niin myös nopeaa luettavaa. 


P.S. Marraskuun lukuhaastetta tuli kartutettua tällä kirjalla 282 sivun verran. Kaiken kaikkiaan kaunokirjallisia tuotoksia on tullut tähän mennessä luettua 1832 sivua.


18. marraskuuta 2014

Katri Helena: Taivaan tie
















(Otava, 2014)

K
ysy itseltäsi: Mitä rakkaus tekisi? Katri Helenan mietelmät ilahduttavat, pohdituttavat ja tarjoavat lohtua. Katri Helena on vuodesta 1988 saakka kirjoittanut muistiin viestejä, joita hän on saanut läheisiltään henkimaailmasta. Viestit ovat tarjonneet vastaanottajalleen suunnattoman määrän opastusta, tukea ja voimia. Suru on sulanut rinnassa ja kauniit sanat ovat lohduttaneet. Nyt Katri Helena avaa mietelausein täytetyn muistikirjansa lukijoille.

Oma arvioni: Kirjan lukeminen herätti ristiriitaisia tunteita. On ymmärrettävää, että sivuille kirjatut viestit ovat varmasti tarjonneet lohtua saajalleen.  Valtaosassa viestejä on varsin yleinen sävy, joten kai niissä jollekin ulkopuolisellekin voi jotakin annettavaa olla. Kirjan tiimoilta käydyn keskustelun pohjalta odotin kuitenkin vieläkin henkilökohtaisempaa teosta. 

P.S. Kaunokirjallisuushaasteeseen kertyi sivuja lisää 127, kokonaissivumäärän ollessa nyt 1550.







17. marraskuuta 2014

Kjell Westö: Kangastus 38
















(Otava, 2014)

A
sianajaja Claes Thune on palkannut Matilda Wiikin konttoristiksi pieneen toimistoonsa. Nainen suorittaa kaikki tehtävät moitteettomasti, mutta hänessä on jotain arvoituksellista. Hiljattain eronneen Thunen elämän kiintopiste on kuuden ystävyksen Keskiviikkoklubi, joka kokoontuu väittelemään politiikasta. 

Kun kerho kokoontuu Thunen toimistossa, Matilda tunnistaa äänen menneisyydestään. Pintaan nousevat piinaavat muistot vankileireiltä, eikä entiseen ole enää paluuta. Yöllä kuvat tulivat väkisin, ensimmäistä kertaa aikoihin. Matilda oli ollut mukana ensimmäisessä kuljetuksessa.

Oma arvioni: Kangastus on hieno ja vaikuttava historiallinen romaani, jota ei ole syyttä palkittu. Tapahtumapaikkana on tuttuun tapaan Helsinki. Kirjan tapahtumat keskittyvät vuoteen 1938, mutta toki teoksessa katsotaan paljon myös taaksepäin. Viihdyttävän lukuromaanin henkilögalleria on värikäs ja huolella rakennettu ajankuva uskottava. Pidän yleisesti Westön tuotannosta – etenkin hänen historiallisista suurromaaneistaan enkä joutunut pettymään nytkään. Suosittelen Kangastusta lämpimästi kaikille historiallisen kaunokirjallisuuden ystäville. 

P.S. Tämän hienon romaanin lukeminen kartutti marraskuun lukuhaastetta kaikkiaan 334 sivua. Kaunokirjallisuutta on luettuna tähän mennessä yhteensä 1423 sivua.

14. marraskuuta 2014

Valhe & viettelys: tarinoita pettämisestä
















(Helsinki-kirjat, 2011)



Monilla ihmisillä on kokemuksia pettämistä, petetyksi tulemisesta tai petoksesta. Petetyksi tuleminen tuntuu ymmärrettävästi varsin raastavalta, mutta pettämisessä on aina useita puolia. Pettää voi siksi, että rakastaa, tai ei voi muutakaan. Entä, voiko pettäminen olla joskus hyvinkin oikeutettua? Vaikea sanoa, mutta varmaa on kuitenkin se, että motiivit ovat moninaisia, totuudet suhteellisia, ja tunteet aina pinnassa.

Valhe & viettelys on moni-ilmeinen novelliantologia pettämisestä ja petoksesta. Kokoelmassa ovat tarinoillaan mukana Pasi Ilmari Jääskeläinen, Riku Korhonen, Tommi Liimatta, Tiina Lymi, Leena Parkkinen, Tiina Raevaara, Asko Sahlberg sekä Jarkko Tontti ja Tuija Välipakka. Vaikka pettäminen on ollut yksi kaunokirjallisuuden perusteemoista jo iät ja ajat, Valhe & viettelys ei pysähdy ilmeisempiin näkökulmiin. Siksi tämä kirja saattaa muuttaa sinunkin käsityksiäsi pettämisestä ja petoksesta.

PS. Lukuhaasteeseen karttui tällä kirjalla 189 sivua, joten kokonaissivumäärä on nyt 1089 - ja lukeminen jatkuu...



12. marraskuuta 2014

Rake Tähtinen: Arvottomat
















(Myllylahti, 2010)

Kultasepän ryöstömurha ja perhepiiriin kiirivä suru-uutinen vievät rikoskomisario Petäjämäen arvokysymysten äärelle. Samaan aikaan uusikaupunkilaisen nuoren itsemurha paljastuu murhaksi.

Poliisit joutuvat tapauksen kautta paneutumaan myös yhteiskunnan nurjimpaan puoleen lastensuojeluviranomaisten kautta. Petäjämäki ajautuu siviilielämässään vaikean, kauaskantoisen valinnan eteen. 

Oma arvioni: Tähtinen jatkaa tutulla tyylillään rikoksista kirjoittamista ihmisläheisesti ja yhteiskuntakriittisesti. 

PS. Kaunokirjallisuutta luettu marraskuussa tähän mennessä tasan 900 sivua.

8. marraskuuta 2014

Pirjo Tuominen: Muistatko Marjatan?
















(Tammi, 2013)


Kesä 1958. Hulmuavia helmoja, kesäheiloja ja aurinkoisia päiviä. Ja järkyttävä onnettomuus, jonka varjo heittyy nykypäivään asti.


M
ailis Sarka, virkeä eläkeläinen ja taiteilija, saa tehtäväkseen suunnitella lavasteet ja puvut Mailisin nuoruudenystävän, diiva Nina Bergin, ohjaamaan näytelmään. Kunnianhimoinen ohjaaja ei ole helpoin ystävä eikä työtoveri, mutta hänen vaihtelevaa rakkauselämäänsä on viihdyttävää seurata.

Mailisin ajatukset palaavat nuoruuden kesään, jolloin Ninan luokkatoveri Marjatta nukkui tyttöjen yhteisellä purjehdusretkellä. Pohdittavaa riittää nykyhetkessäkin, kun kummallisten ja järkyttävien kuolemien sarja ravistaa Mailisin ja hänen lähipiirinsä elämää. Vasta menneisyyden maisemissa Saimaalla johtolangoista muodostuu karmaiseva kuvio, jonka paljastumisella on tuhoisia seurauksia.

Pirjo Tuominen tarjoilee uutuudessaan arvoituksellisia tapahtumia, yllättäviä käänteitä sekä viihdyttävää ihmissuhdekuvausta.

Oma arvioni:Tiukasti otteessaan pitävää jännitystä alusta loppuun asti.

P.S. Kaunokirjallisuutta luettuna nyt 629 sivua...