27. helmikuuta 2014

Riikka Ala-Harja: Maihinnousu

(LIKE, 2012)

Sairastava perhe ja Normandian maihinnousu 

Maihinnousu on vimmainen ja puhutteleva romaani ranskalaisnaisesta, joka on menettämässä miehensä ja lapsensa yhtä aikaa. 41-vuotias Julie elää elämänsä raskainta vuotta Normandian maihinnousun maisemissa. Ensin pettää mies, sitten 8-vuotias Emma-tytär sairastuu syöpään.

Liittoutuneet loivat sillanpääaseman Normandiaan kahdessa kuukaudessa kesällä 1944. Julien ja hänen tyttärensä kamppailut eivät ole ohi hetkessä.

Oma arvioni: Hätkähdyttävän puhutteleva romaani, jossa tapahtumat etenevät sujuvasti. Aiheen vakavuudesta huolimatta, kirjaa on kielen moitteettomuuden vuoksi helppo lukea – se vie lukijan lähelle taistelua, jossa toivo ja epätoivo vuorottelevat. Kirja piti minua otteessaan vielä pitkään lukemisen jälkeenkin. Kaiken kaikkiaan varsin vaikuttava lukuelämys siis.


Rake Tähtinen: Kylmä käsi

(Myllylahti, 2012)

Valokuvausharrastaja tekee karmaisevan löydön. Jäällä on irtonainen käsi. Rikoskomisario Petri Petäjämäki yhdessä kollegoineen huomaa varsin pian, että käden omistajan etsiminen osoittautuu visaiseksi pulmaksi. Onko jossain elossa kätensä menettänyt elävä henkilö, vai makaako talvisessa Uudessakaupungissa ruumis jossain lumivaipan alla?

Yksinäisen käden mysteerin selvittely kokee Petäjämäen kohdalla merkittävän ja järkyttävän hidasteen, kun yllättävä puhelinsoitto kotoa muuttaa äkisti asioiden tärkeysjärjestystä.

Kylmä käsi on Rainer Tähtisen viides teos kiitellystä Petäjämäki -romaanisarjasta. Se vie lukijat jälleen syvälle uusikaupunkilaismaisemiin, sen tummimpiin saarekkeisiin ja liikkuu elämän ja kuoleman rajamailla. Häilyvässä, mutta todellisessa.

Oma arvioni: Pidän Tähtisen tyylistä kirjoittaa ihmisenkokoista jännitystä. Tällä kertaa myös nenäliina oli melkein tarpeen, mikä ei ole kovin tavallista tämän genren kirjojen kohdalla. Syytä en kerro, jotta en tule paljastaneeksi juonesta liikaa. 











26. helmikuuta 2014

Jaakko Yli-Juonikas: Vanhan merimiehen tarina


 (Otava, 2014)

Koskettava kertomus vammaisen tytön elämästä saa yllättävän käänteen.


Aarno ja Niina ovat teini-ikäisen Annikan omaishoitajia. Halvaantunut Annika on ollut koko ikänsä pyörätuolissa ja pystyy kommunikoimaan vain avustetusti tietokoneella. Runojen kirjoittaminen tuo Annikan elämään lohtua, ja pitkästä aikaa perhe suhtautuu tulevaisuuteen toiveikkaasti.


Mutta pimeyden voimat ovat liikkeellä. Vanhemmat joutuvat puolustamaan Annikaa outoa vihollista vastaan. Kuka haluaa perheelle pahaa? Entä kuka on vanha merimies ja mitä hän yrittää viestittää?


Oma arvioni: Kirja käsittelee hyssyttelemättä kommunikointia vammaisten henkilöiden kanssa kuvaamalla arkisia, todentuntuisia tilanteita. Teoksessa käytetään näennäisen taidokkaasti näkökulmatekniikkaa – eli kertojina ovat vuorollaan isä, äiti ja tytär. Mutta, kuka lopulta onkaan kunkin näkökulman takana. Tapahtumien edetessä lukijan epävarmuus vain kasvaa. Ovatkohan kaikki kertomukset itse asiassa enemmän tai vähemmän avustettuja… Tämän kirjan luettuaan voi jälleen kerran olla iloinen siitä, että kykenee ilmaisemaan ajatuksiaan ja tunteitaan sekä kirjallisesti että suullisesti ilman apua – vaikka järjenjuoksua onkin usein kyseenalaistettu fyysisten rajoitteiden vuoksi. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat valmiita ravistelemaan omia pölyttyneitä käsityksiään. 


25. helmikuuta 2014

Annika Luther: Opettajainhuone


(Teos & Schilds & Söderströms, 2013)


Eräänä elokuun aamuna äidinkielenopettaja Magdalena herää ahdistukseen: kesäloman viime hetket ovat menossa ja lukukausi alkamassa suunnittelupäivällä. Koulun rehtori Mikaela Mattfolk toivottaa opettajat tervetulleiksi, Toven, kunnianhimoisen kieltenopettajan, eläkeikää lähestyvän Mirrin, jolla on erityistä lahjakkuutta ilkeyteen ja myrkyllisiin pistoihin, Camilla Camilla Ramm-Steinin, joka on oveluudessaan voittamaton, ja Max Morosoffin, koulun suosituimman opettajan joka saa kaiken lisäksi oppilaat tottelemaan ja Fredrik Svanholmin, joka on tulokas, matematiikanopettajan viransijainen ja aiemmin työskennellyt liike-elämän palveluksessa.

Aivan aluksi jaetaan vapaaehtoisille luottamustehtävät: ketkä vastaavat kahvikassasta, Lucia-päivän juhlallisuuksista, juhlakomiteasta. Ja samalla heräävät vanhat kaunat, uudet rakkaudet, toiveet ja käy ilmi että yksinkertaisista asioista on helppoa tehdä todella monimutkaisia: tarvitsee vain ryhtyä.

Annika Luther, joka itsekin toimii opettajana, on kirjoittanut työelämästä ja kouluarjen ristivedoista ajankohtaisen ja hillittömän hauskan aikalaisromaanin.

Oma arvioni: Tarkkanäköinen kuvaus koulutyön arjesta iloineen ja suruineen. Vaikka kirja onkin perusvireeltään positiivinen, on tarinassa mukana myös tummia sävyjä – kuten elämässä yleensäkin. Pidin kirjasta kovasti ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille koulumaailmasta kiinnostuneille. 

21. helmikuuta 2014

Meri Kuusisto: Amerikkalainen

(Otava, 2014)

Hirtehisen hauska esikoisromaani Helsingin katujen - ja kattojen - kulkijoista

Susette löytää amerikkalaisen jalkapallon pesulasta. Roskalavalta löytyvät lastenrattaat, joilla Susette ja pallo nimeltä Amerikkalainen pääsevät kaupungille. Ihmisillä on kummallisia odotuksia äidiltä näyttävien henkilöiden suhteen, mutta Susette on saanut tarpeekseen samanlaisina toistuvista päivistä kahvilan tiskin takana ja illoista vaihtuvissa kapakoissa ja kainaloissa.

Hermanni menee katutasolla paniikkiin, mutta Ison Roobertinkadun korkeimman talon katolla ahdistus helpottaa. Kun kaksi sivummalla kulkijaa ja pallo kohtaavat, syntyy koskettava ja kummastuttava kertomus elämäänsä eksyneistä ihmisistä. Meri Kuusiston esikoisteoksen kieli on kirkasta ja huumori hurmaavan viistoa.

Oma arvioni: Itse en tästä teoksesta erityisemmin innostunut, vaikka sen omaperäisyyttä en voi kiistääkään. Kenties kirja vain meni outoudessaan minun huumorintajuni ohi. 

18. helmikuuta 2014

Juhana Torkki: Tarinan valta – Kertomus luolamiehen paluusta

(Otava, 2014)

Olemme aina valmiit kuulemaan kertomuksen, jossa joku ihminen uskoo unelmaansa - tai jossa jonkun unelma särkyy. Jos haluat muuttaa maailmaa ja vaikuttaa ihmisiin, sinun on osattava kertoa tarinoita. Menestyksekäs tarina ei synny ilman tunnetta.

Mitä yhteistä on Johanna Tukiaisella ja Juudaksella? Entä Steve Jobsilla ja Aristoteleella? Millaisella tempulla Timo Soini houkutteli hiljaisten puolueen vaaliuurnille?

Ajattelumme rakentuu ikiaikaisten arkkityyppien varaan. Juhana Torkki opettaa tarinankerronnan perusteet ja osoittaa, että nykymaailman heimojen syntyä selittävät jo savannin leirinuotioilla tunnetut keinot.

Luolamies on palannut ja lämmittelee globaalien leiritulten loimussa.

Oma arvioni: Tarinan valta on perusteellinen, analyyttinen ja opettavainen teos.  Taustalla palaa leirinuotio ja tämän kiinnostavan kirjan kantavana ajatuksena on ihmisen alkukantainen kaipuu tunteisiin vetoaviin tarinoihin.

17. helmikuuta 2014

Sinikka Nopola: Likka, äite ja rouva Obama

(WSOY, 2013)

Likka syntyy. Likka käy päiväkerhoa. Likka runoilee, seurustelee ja synnyttää. Likka on kapinallinen, mutta likalla on äiti aina mukana. Äiti määrää. Äiti opastaa, ratkaisee ja päsmäröi: ”Kun sun puheitas kuuntelee, niin ei uskois, että sää oot vilosofian kandidaatti.”

Likka väittää, että äitiä kiinnostaa vain näkyvä maailma, likkaa taas näkymätön. Viime kädessä äiti on likan puolella ja valmis järjestämään hänen ”asiansa kuntoon”.

Episodimainen, tragikoominen tarina äidistä (Eila), tyttärestä (likka) sekä heidän lähipiiristään, johon kuuluvat isä (Rampe), sulhanen (Pirkka) sekä tyttövauva, joka kirjan lopussa on 15-vuotias.

Oma arvioni: Kepeän hauska lukuromaani, jota lukiessa ei tarvitse rasittaa aivojaan. 



14. helmikuuta 2014

Jouni Aalto: Aikuisten ystäväkirja

(BookFellow, 2013)

Luettuasi Aikuisten Ystäväkirjan Sinulla ei enää ole ystäviä.

Kirja paljastaa hurttia huumoria käyttäen kaikki ympärilläsi petollisesti visertävät ystäväkandidaatit. Ystävän tunnistusopas kuvailee lintukirjan tavoin eri ystävätyyppejä, niiden esiintyvyyttä ja viserrystä. Tutustut Minäminäminään, Valittajaan, Hyväkkääseen ja moniin muihin ympärilläsi joka päivä visertäviin ystävälajeihin. Saat myös hyviä neuvoja miten voit hankkia itsellesi uusia hyödyllisempiä ystäviä.

Kirja opastaa Sinut muovilta maistuvaan pikaystävyyteen neuvomalla Facebook - päivitysten laatimisessa. Myrkkyopas taas kertoo miten päästä eroon harmillisista tuttavistasi.

Jouni Aallon Aikuisten Ystäväkirja on erilainen katsaus ystävyyteen. Kirja provosoi Sinua huumorin keinoin miettimään ja analysoimaan ystäväpiiriäsi uudella tavalla.

Oma arvioni: Erilainen ystäväkirja, jota lukiessa hymy on herkässä. Mutta on tässä hulvattomassa teoksessa ihan asiaakin, kuten seuraava sitaatti mielestäni oivallisesi osoittaa:
”Ystävyys on miellyttävä tunnetila, joka varmistuu silloin, kun et löydä ystävyydestänne mitään tekijää tai asiaa, josta koituisi taloudellista tai muuta etua. Sinulla on vain puhdas tunne, että pidät ystävästäsi sellaisena kuin hän on, vaikkei hänen tuntemisestaan ole Sinulle mitään muuta hyötyä kuin se mielihyvä ja ilo, minkä jaatte toistenne kanssa.”

13. helmikuuta 2014

Kirsten Jacobsen: Mankell

(Otava, 2012)

Henning on ihminen, joka kantaa sisimmässään suurta valoa, mutta samalla myös suurta pimeyttä.Ei ole varmaan helppoa olla sellainen ihminen. On kuitenkin antoisaa lukea, mitä sellainen ihminen kirjoittaa. – Eva Bergman

Monipuolinen henkilökuva rakastetusta kirjailijasta ja ikuisesta idealistista Henning Mankellista


Henning Mankell kertoo avoimesti lapsuudestaan, nuoruusvuosistaan ja elämästään ”toinen jalka lumessa, toinen Afrikan hiekassa”. Mankellilla on herkkä sosiaalinen omatunto, ja hän tekee uupumatta työtä globaalin oikeudenmukaisuuden puolesta.


Lukijat lumonneen Kurt Wallanderin luoja kuvailee myös kirjojaan, kirjoittamistaan ja hahmojensa syntyä.

Henning Mankell (s. 1948 Tukholmassa) on Ruotsin tunnetuimpia nykykirjailijoita. Hän on asunut jo vuosia Göteborgin ohella Maputossa Mosambikissa, missä hän kirjoittaa ja työskentelee Teatre Avenidan dramaturgina.Wallander-dekkareillaan suomalaistenkin suosikkikirjailijaksi nousseen Mankellin kirjoja on myyty Suomessa jo yli miljoona kappaletta. Hänen laaja tuotantonsa sisältää romaaneja, lasten- ja nuortenkirjoja, näytelmiä, kuunnelmia sekä elokuva- ja tv-käsikirjoituksia. Teokset ovat saaneet lukuisia kirjallisuuspalkintoja.

Oma arvioni: Kiinnostava henkilökuva yhdestä suosikkikirjailijastani. Kirjaa voi suositella lämpimästi etenkin kaikille Kurt Wallanderin ystäville.


Timo Sandberg: Vainooja

(Karisto, 2012)

Pelastuksen Missio –uskonlahkon syrjäisen kokoontumispaikan liepeiltä löydetään nuoren naisen ruumis. Vainajalla on ollut yhteyksiä seurakuntaan, mutta kuolema ei tunnu järkyttävän ketään, ei edes omaisia. Samaan aikaan toisaalla kirjailija Leo Jortikka houkuttelee kirjoittajaoppilaansa Sarin kanssaan sukumökille, lähelle uskonlahkon tiluksia. Latautunut mökkiretki päättyy dramaattisesti: eräänä yönä Sari katoaa. Kun poliisi löytää Jortikan tietokoneelta julman kuvauksen nuoren naisen kuolemasta, tapaus tuntuu vähän liiankin selvältä.

Dekkarisarjan seitsemännessä osassa komisario Erkki Heittola joutuu sekä työssään että yksityiselämässään kovemman paikan eteen kuin koskaan aikaisemmin. Timo Sandbergin rikosromaanit liikkuvat aina uskottavasti tässä ajassa ja tarkastelevat heikkouksien kanssa kamppailevaa ihmistä ymmärtäen, lähituntumasta. Myös Vainoojassa humaaneilla näkökulmilla on vankka sijansa vetävän rikosjuonen rinnalla.

Oma arvioni: Sandberg jatkaa tutulla tyylillään. Tämäkin dekkari on moni-ilmeinen ja tarkkanäköinen.



Maija Haavisto: Hankala potilas vai hankala sairaus: Tietoa huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

(Finn Lectura, 2011)
Homesairaudet, fibromyalgia, histamiini-intoleranssi, krooninen mykoplasma, lisämunuaisen vajaatoiminta, lääkepäänsärky, hypoglykemia, gluteeniyliherkkyys... On lukuisia kroonisia sairauksia, joita pidetään kiistanalaisina, jotka diagnosoidaan useimmiten väärin tai joiden vaikeus tai yleisyys ovat aliarvioituja. Tutummatkin vaivat MS-taudista selkärankareumaan saattavat lääkäriltä jäädä tunnistamatta. Vaikka diagnoosi löytyisikin, hoito voi jäädä retuperälle. 

Hankala potilas vai hankala sairaus on runsas tietopaketti, jossa käsitellään näiden sairauksien lisäksi niiden hoitoja lääkkeistä ravitsemukseen, diagnoosin tekemistä sekä pitkäaikaissairauksiin liittyviä yhteiskunnallisia kysymyksiä. Avarakatseinen, mutta toisaalta kriittisestä näkökulmasta kirjoitettu teos on tarkoitettu sekä lääkäreille että potilaille - etenkin vielä selvittämättömistä oireista kärsiville, mutta myös jo diagnoosin saaneille. Kirjan lopusta löytyy laaja lähdeluettelo.

Kirjan kotisivut ja kirjaan liittyvä blogi löytyvät osoitteesta www.hankalapotilas.net

Oma arvioni: Kirja on monipuolinen tietopaketti, joka toimii erinomaisesti hakuteoksena. Lukija voi löytää yllättäviäkin yhteyksiä erilaisten oireiden väliltä. Kuten lääkärikirjoja lukiessa usein käy, tätäkin teosta lukiessa saattaa itsestään löytää yhden jos toisenkin sairauden merkkejä, mutta diagnooseja ei sentään pelkästään tämän teoksen perusteella kannata tehdä.

11. helmikuuta 2014

Jouni Hynynen: Paskapuhetta

(LIKE, 2013)

Makuu- ja hotellihuonepsykologi Hynynen antaa avaimet onneen

Hynysen viiltävä analyysi kansakuntamme tilasta jättää kaikki kylmäksi – saunan taakse. Miehen mieltä hiertävät tällä kertaa erityisesti politiikka, viihdeteollisuus, verkostoituminen, lastenkasvatus sekä naisen ikuinen mysteeri. Tulikivenkatkuisen tilityksen lomassa tursake jakaa isällisiä neuvoja ja heittäytyy villin seksin pyörteisiin.

”Olen kaivanut takapihalleni haudan valmiiksi”, Hynynen kertoo viharyöppyä odotellessaan. 

Teoksessa on taiteilijan itsensä tekemä piirroskuvitus. 

Oma arvioni: Vaikka en Hynysen karskista kirjoitustyylistä oikein tykkääkään, muutamassa kohdassa oli pakko nauraa - ei pelkkää paskapuhetta.

Marja Björk: Poika

(LIKE, 2013)
Marion eli Makke on aina tiennyt olevansa poika. Perhe yrittää pakottaa Makkea tytöksi ja suojella häntä ulkopuolisilta. Välillä äiti tuntuu tajuavan lastaan ja välillä taas ahdistaa hänet nurkkaan. Naiseksi kasvaminen, pukeutuminen, kaverisuhteet, koulunvaihdot, seurustelu. Muiden nuorten ilon aiheet ja arki ovat Makkelle pelottava temppurata, jolla hän taiteilee yksin.

Poika perustuu Marja Björkin oman pojan kokemuksiin.


Oma arvioni: Päähenkilön tuskan pystyy aistimaan. Tarina on koskettavuudessaan varsin vaikuttavaa luettavaa. Kirja lisää ymmärrystä sellaista toiseutta ja erilaisuutta kohtaan, jota ulkopuolisen on lähes mahdotonta käsittää. Björkin transsukupuolisesta lapsesta kertova romaani oli Finlandia Junior –palkintoehdokkaana.



10. helmikuuta 2014

Markku Ropponen: Kuhala ja jokimurhat

(Tammi, 2013)

Kuhala pestataan varjostamaan myymälävarasta kesäiselle ostarille. Varjostamista tylsempää hommaa ei juuri ole, ja itseään viihdyttääkseen etsivämme naamioituu katusoittajaksi. Hyvin käyntiin lähtenyt keikka loppuu riitasointuun, kun varas havaitaan lojumassa puukko vatsassaan läheisen joen rannassa. Eivätkä ruumiit jää tähän.

Jokimurhaajaa jäljittäessään Kuhala huomaa joen houkuttelevan mitä kummallisimpia kulkijoita, aina lemmikkikaimaanista lähtien. Selvitystyötä häiritsevät niin rosvot kuin poliisitkin, ja ruuhkaa on myös naisrintamalla. Hyttysten ininän sijasta korvissa kaikuvat haulikon laukaukset, eikä aikaakaan, kun Kuhala havaitsee ajautuneensa elämänsä tukalimpaan kesänviettoon.

Oma arvioni: Hersyvällä huumorilla höystetty dekkari, jossa seikkailee mielenkiintoisia henkilöhahmoja. En muista lukeneeni Kuhala –sarjan aikaisempia osia, joten mukavia lukuhetkiä lienee luvassa jatkossakin. 

8. helmikuuta 2014

Stephen King: Kirjoittamisesta. Muistelma leipätyöstä

(Tammi, 2000)

Miten tullaan sellaiseksi menestyskirjailijaksi kuin Stephen King? Miten hän sen oikein tekee?


”Kun minulta kysytään ”menestykseni” salaisuutta (järjetön ajatus, jolta en kuitenkaan pääse karkuun) vastaan usein että niitä on kaksi: olen pysynyt terveenä ja olen pysynyt naimisissa. Se on hyvä vastaus, koska sillä pääsee kysymyksestä eroon ja koska siinä on mukana myös totuuden siemen.”


”Jos sinulla ei ole aikaa lukea, sinulla ei ole aikaa eikä työkaluja kirjoittaa.”


Tämä kirja antaa kenties muutamia muitakin vastauksia. King on kirjoittanut persoonallisen ja rohkaisevan oppaan kirjailijaksi aikoville. Hän kertoo, mitkä ovat kirjailijan työkalut, miten ne hankitaan ja miten ne pysyvät kunnossa. Hän tarjoaa hyödyllisiä neuvoja kielioppiseikoista ja tarinan kuljetuksesta, kirjailijan työtavoista ja kustantajan lähestymisestä. Riemastuttavan havainnolliset esimerkit ovat enimmäkseen hänen omasta tuotannostaan. 



King kertoo myös, miten hänestä tuli se mikä hän on. Mukana on välähdyksiä hänen rosoisista lapsuus- ja nuoruusvuosistaan, joiden maailma oli toisinaan kuin suoraan hänen romaaneistaan, ja kiviseltä tieltä kirjailijaksi ja kirjailijana. Ja kirja huipentuu kerta kaikkiaan koskettavaan kuvaukseen siitä, miten Kingin voittamaton tarve kirjoittaa kannusti häntä paranemaan vakavasta onnettomuudesta ja palautti hänet elämään. 



Oma arvioni: Olen aina ollut sitä mieltä, että lukeminen kannattaa, sillä se antaa eväitä myös kirjoittamiseen. Tämä oivallinen opus kuuluisan kauhukirjailijan kynästä osoitti oletukseni oikeaksi. Kirja on kiehtova sekoitus kirjoitusopasta ja elämäkertaa. Suositellen sitä lämpimästi kaikille kirjailijaksi haluaville, mutta on sillä toki paljon annettavaa niillekin, jotka ovat tekstejään jo julkaisseet. 


5. helmikuuta 2014

Paula McLain: Nuoruutemme Pariisi


(Gummerus, 2013)

”Toivoin että olisin mieluummin kuollut kuin rakastanut jotakuta muuta.” 
– Ernest Hemingway muistelmateoksessaan Nuoruuteni Pariisi

Ujo ja rakkauden suhteen toivonsa menettänyt Hadley Richardson tapaa Chicagossa itseään nuoremman Ernest Hemingwayn ja hullaantuu. Mies on aloitteleva toimittaja mutta tähtää jo vakavasti kirjailijaksi. Pari menee pian naimisiin ja muuttaa Pariisiin. Siellä iloisen 1920-luvun arkea siivittävät absintinhuuruiset illat, jazz ja ystäväpiiri, jossa pyörivät niin Gertrude Stein, Ezra Pound kuin F. Scott Fitzgerald.

Ernest sujahtaa boheemiin ympäristöön heti ja saakin pian uransa lentoon. Hadley huomaa, että se, mikä hänelle riittää – rakkaus ja perhe – on kadotetun sukupolven Pariisissa vanhanaikaista. Retket Espanjan Pamplonan härkätaisteluihin ja laskettelemaan Alpeille ovat täynnä kiihkeitä onnen hetkiä, mutta mukaan tulee vähitellen säröjä. Hadley tukee Ernestiä ja mukautuu tämän tarpeisiin, mutta tehtävästä tulee yhä vaikeampi, sillä Ernest haluaa kaiken ja vielä enemmän. Kun suhteeseen tulee mukaan toinen nainen, Hadleyn ystävä, tosirakkaus pannaan koetukselle.

McLainin romaani on ollut USA:ssa ilmiömäinen menestys, ja sen käännösoikeudet on myyty yli 30 mahan.

Oma arvioni: Paula McLainin kirjoittama kiehtova viihderomaani Nuoruutemme Pariisi on paitsi kaunis tarina rakkaudesta, niin myös realistinen kuvaus taitelijaelämän raadollisuudesta. Kirjan tapahtumien päänäyttämönä on 1920-luvun Pariisi, joten kirja sopii mainiosti romantiikan ja historian ystäville. Tämä tositapahtumiin pohjautuva fiktiivinen teos on tunnelmaltaan pääosin iloisen kepeä – musiikki soi ja ystävät kohtaavat. Huolettomuutta varjostavat kuitenkin alkoholi ja taloudellinen ahdinko.

Pidin kirjasta kovasti, sillä oli kiinnostavaa lukea menestyneen kirjailijan uran alkuvaiheista tämän ensimmäisen vaimon näkökulmasta katsottuna. McLain kirjoittaa aidon uskottavasti ja paikoin myös runollisesti laajasta tunteiden kirjosta - suuresta rakkaudesta syvään epätoivoon. Nuoruutemme Pariisi on hieno kunnianosoitus Hadley Richardson Hemingwaylle, joka miestään tukien ylläpiti hentoa toiveikkuutta avioliitossaan loppuun asti. 

Oli hienoa päästä tutustumaan itselleni aiemmin tuntemattoman kirjailijan vaikuttavaan teokseen ensimmäisten joukossa, kiitos Suuren Suomalaisen Kirjakerhon jäsenpanelistina saamani arvostelukappaleen. Olen iloinen saadessani kuulua lukijoiden eturiviin.

Lisää "esilukijoiden" arvioita ko. teoksesta voit lukea  täältä