Jaakko Yli-Juonikas: Vanhan merimiehen tarina

Otava, 2014




















Koskettava kertomus vammaisen tytön elämästä saa yllättävän käänteen.

Aarno ja Niina ovat teini-ikäisen Annikan omaishoitajia. Halvaantunut Annika on ollut koko ikänsä pyörätuolissa ja pystyy kommunikoimaan vain avustetusti tietokoneella. Runojen kirjoittaminen tuo Annikan elämään lohtua, ja pitkästä aikaa perhe suhtautuu tulevaisuuteen toiveikkaasti.


Mutta pimeyden voimat ovat liikkeellä. Vanhemmat joutuvat puolustamaan Annikaa outoa vihollista vastaan. Kuka haluaa perheelle pahaa? Entä kuka on vanha merimies ja mitä hän yrittää viestittää?


Oma arvioni: Kirja käsittelee hyssyttelemättä kommunikointia vammaisten henkilöiden kanssa kuvaamalla arkisia, todentuntuisia tilanteita. Teoksessa käytetään näennäisen taidokkaasti näkökulmatekniikkaa – eli kertojina ovat vuorollaan isä, äiti ja tytär. Mutta, kuka lopulta onkaan kunkin näkökulman takana. Tapahtumien edetessä lukijan epävarmuus vain kasvaa. Ovatkohan kaikki kertomukset itse asiassa enemmän tai vähemmän avustettuja… Tämän kirjan luettuaan voi jälleen kerran olla iloinen siitä, että kykenee ilmaisemaan ajatuksiaan ja tunteitaan sekä kirjallisesti että suullisesti ilman apua – vaikka järjenjuoksua onkin usein kyseenalaistettu fyysisten rajoitteiden vuoksi. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat valmiita ravistelemaan omia pölyttyneitä käsityksiään.