29. maaliskuuta 2014

Vera Vala: Kosto ikuisessa kaupungissa

Gummerus, 2013





















Rooman yö on täynnä vaaraa ja intohimoa


Yksityisetsivä Arianna de Bellis saa toimeksiannon parlamentaarikko Anna Lucarellilta, joka epäilee sisarpuolensa olevan vaarassa. Kun Laura löytyy kuolleena, Arianna potee syyllisyyttä ja alkaa selvittää tapausta, vaikka Lucarelli kieltää. Laura oli sisarensa vastakohta: hymyilevä ja herkkä assyriologian professori. Hän oli myös ympäristöaktivisti ja kuului Italian ja Ranskan välistä luotijunaratatunnelia vastustavaan liikkeeseen. 

Puhuttaessaan Lauran kollegoita Assyriologian laitoksella Arianna huomaa pian tiiviin yhteisön jännitteet. Pinnan alla hiertävät kateus, kostonhimo ja salatut halut. Selvittäessään Lauran yhteyksiä anarkistipiireihin Arianna pääsee myös pahamaineisen, jalkaansa ontuvan Marcon jäljille. Arianna huomaa joutuneensa keskelle vaarallista tapahtumaketjua, sillä kovilla panoksilla pelaava Marco suunnittelee jotain arvaamatonta.

Oma arvioni: Helteinen Rooma kauniine maisemineen tarjoaa upeat puitteet tiivistyvää jännitystä yllättävine juonenkäänteineen sisältävälle dekkarille.  Kosto ikuisessa kaupungissa on Arianna de Bellis tutkii –sarjan toinen osa. Kyseessä on siis Kuolema sypressin varjossa –romaanin itsenäinen jatko-osa. Kirjaa voi suositella lämpimästi kaikille romanttisen jännityksen ystäville. 

28. maaliskuuta 2014

Vappu-Tuuli Fagerson: Special Edition

Elisa Kirja, 2014

Olen kaukana nerosta. Se vika usein on vammaisena olemisessa, että ollakseen hyvä jossakin, pitää olla ilmiömäisen hyvä: Forrest Gump juoksee kuin riivattu, Sademies laskee kortit pokeripöydässä ja Stephen Hawking löytää mustat aukot. Normaali tietotaitotaso ei riitä mihinkään. Ainut harmillinen piirre pyörätuoleissa on dramaattisten poistumisten hankaluus. Seurustelusuhteessa on hyvä olla mahdollisuus lukkiutua vauhdikkaasti esimerkiksi vessaan. Se on käytännöllistä, jos on tarpeellista ottaa aikalisä ja miehen pitää sovitella oven läpi. Monet myös liittävät pyörätuolien käyttäjät laitosmaailmaan ja pukevat nämä mielikuvissaan ilmeettömiin kaapuihin. Ei ihme, jos paljaan dekolteen vilahtaminen aiheuttaa reaktioita. Vappu nauttii elämästään ilmaisjakelulehden toimittajana ja elämäntaitoluennoitsijana. Hän oivaltaa, että lista asioista, jotka haluaa tehdä ennen kuolemaansa, on syytä tehdä hyvissä ajoin. Toteutuvatko kaikki suunnitelmat? Hyvää nostetta juuri alkaneeseen kesään tuovat ainakin pomon suoma mahdollisuus debytoida kolumnistina, maailmanpyöräajelu ja luottoystävä Sami, joka näyttää hautovan mielessään ajatuksia muustakin kuin pelkästä ystävyydestä. Vapun nelipyöräinen elinkumppani, pyörätuoli, on kaikessa pelkkä sivuseikka. Special Edition on rempseä kertomus nuoren naisen arjesta, pinttyneistä ennakkoluuloista ja mediamaailman ilmiöistä. Se perustuu kirjoittajan omiin kokemuksiin.

Oma arvioni: Kirja oli kepeyden ja sujuvan kerronnan vuoksi miellyttävää luettavaa. Se oli suorastaan pakko ahmia kerralla. Monessa kohdassa nauraa hykertelin – en siksi että tilanteet olisivat sinänsä olleet erityisen huvittavia, vaan siksi että monet kirjassa kuvatut ”kohtaamiset” ovat tuttuja minullekin. Liikunhan Vapun tavoin nelipyöräisen kumppanin eli pyörätuolin kanssa.  Kirja sopii mainiosti kannustukseksi liikuntavammaisille nuorille, mutta itse suosittelen sitä erityisesti niille näennäisesti vammattomille kanssakulkijoille, jotka voivottelevat ja säälivät meitä vamman vuoksi kärsimään joutuvia raukkoja. (Siis, mistä näitä virheellisiä oletuksia oikein tulee…) Vappu osoittaa tarinallaan, että vamman kanssa eläminen on tavallista elämää iloineen ja suruineen. Omien ennakkoluulojensa tuulettamisen voi hyvin aloittaa tämän mainion kirjan lukemisella.
Kirjasta voisi toki kirjoittaa paljon enemmänkin, mutta en halua paljastaa liikaa sen sisällöstä. Kannattaa siis suunnata tänne ja lukea Vappu-Tuuli Fagersonin erityisen avartava esikoisteos vaikka heti.

27. maaliskuuta 2014

Timo Koivurova & Elina Pirjatanniemi (toim.): Ihmisoikeuksien käsikirja

Tietosanoma, 2013


Ihmisoikeuksien käsikirja on yleistajuinen, kattava esitys ihmisoikeuksista. Ihmisoikeuksien kehityksen, nykytilanteen ja tulevaisuudennäkymien lisäksi kirja käsittelee käytännönläheisesti ja monipuolisesti eri ihmisryhmien oikeuksia: muun muassa lasten, työntekijöiden, nnnaisten, maahanmuuttajien, alkuperäiskansojen ja vähemmistöjen ihmisoikeuksia. Huomioon on otettu myös politiikkaan, yritystoimintaan ja ympäristönsuojeluun liittyvät ihmisoikeuskysymykset. Ihmisoikeuksien seurannan ja valvonnan kansalliset ja kansainväliset mekanismit avataan selkeästi ja ytimekkäästi.

Kirja on tarkoitettu kaikille ihmisoikeuksista kiinnostuneille ja niistä tietoa tarvitseville, muun muassa opettajille, sosiaali- ja terveydenhuollossa työskenteleville, viranomaisille, kansalaisjärjestöille ja yhteiskunnallisissa tehtävissä toimiville. Se soveltuu erinomaisesti myös näiden alojen oppikirjaksi.


Oma arvioni: Painava opus niin sisällöltään kuin muutenkin. Tietoa tästä järkälemäisestä teoksesta ei todellakaan puutu. Vaikka käsiteltävät asiat eivät yksinkertaisia olekaan, kirjan teksti on yllättävän helppolukuista. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille ihmisoikeuksista kiinnostuneille alaan tai asemaan katsomatta. 

26. maaliskuuta 2014

Mia Puolimatka: Minkä arvoinen on ihminen?

KKJMK, 2013


Kristinuskon vaikutuksesta lapsi ymmärretään kulttuurissamme ainutlaatuiseksi yksilöksi, jolla on ehdoton ihmisarvo. Tämän uskonnollisen ja moraalisen oivalluksen perintöä on kulttuurisen omantunnon herkistyminen myötätunnolle ja lähimmäisenrakkaudelle. Kirja avaa mielenkiintoisesti ja pysäyttävästi kristinuskon merkitystä ihmisoikeuksille ja elämän arvoa korostavalle kulttuurille.

Kenen on lupa elää epätäydellisyydestä huolimatta? Sitä pohditaan tässä kirjassa historiallisten faktojen, juridisten ja eettisten näkökulmien, ihmisten omakohtaisten kokemusten sekä ennen kaikkea Raamatun ja kristillisten arvojen valossa. Kirja sisältää pohdintoja muun muassa abortista, eugeniikasta, eutanasiasta ja feminismistä.

Oma arvioni: Kirja koskettaa, hätkähdyttää ja hämmentää. Vaikka teosta voi suositella kaikille epätäydellisille ihmisille, kovin herkkiä ihmisiä on syytä varoittaa: teksti saattaa järkyttää, sillä kirja on paikoin varsin karua luettavaa. Jos kirjan lukeminen ei herätä tunteita, jokin on  pahasti vialla.

25. maaliskuuta 2014

Mari Pyy: Kadonnut

Myllylahti, 2013



Sosiaalityöntekijä Inka Uusimaan palatessa kesälomaltaan alaikäisten turvapaikanhakijoiden vastaanottokotiin, hän kuulee järkyttävän uutisen. Nuori turvapaikanhakijatyttö Nasim Moha on kadonnut jäljettömiin.

Inka haluaa selvittää suojattinsa kohtalon, mutta kollegat ja poliisi suhtautuvat katoamiseen omituisen välinpitämättömästi. Yhtä aikaa Nasimin katoamisen kanssa vastaanottokodin elämään ilmestyvät uusina lasten edustajina aloittelevat Rami Khan ja Janne Kivi. Molemmat vaikuttavat tehtävästään ja lasten edusta aidosti kiinnostuneelta, mutta kyteekö pinnan alla jotain muuta?

Inkan oma menneisyys paiskautuu hänen silmilleen repien rikki vanhoja haavoja. Liian myöhään Inka tajuaa joutuneensa mukaan itseään suurempaan kuvioon, jossa keneenkään ei voi luottaa.

Kadonnut on espoolaisen Mari Pyyn vahvasti elämänmakuinen ja kantaa ottava esikoisjännityskirja. Pyy on työskennellyt alaikäisten turvapaikanhakijoiden vastaanottotyössä ja saanut näin eturivin paikan tarkasteltaessa suomalaista turvapaikanhakijasysteemiä alaikäisten lasten osalta.

Oma arvioni: Vahva ja tiivistunnelmainen esikoisdekkari, jonka aihe tempaisi mukaansa maahanmuuttajalasten karuun arkeen. Ensin fiktiivisen tekstin seassa olevat lehtileikkeet häiritsivät hieman, mutta loppujen lopuksi on kuitenkin myönnettävä niiden antaneen arvokasta tietoa tästä vaikeasta ja koskettavasta aiheesta.

23. maaliskuuta 2014

Timo Parvela & Kari Väänänen: Taivaan tulet

Mäntykustannus, 2008

Konstaapeli Rauni Väänäsen paluumuutto Kemijärvelle ja sopeutuminen kotiseudulleen ei ole aivan mutkatonta. Vuodet etelässä ovat vieroittaneet hänet niin pohjoisen murteesta kuin tavoistakin. Pettymykset ihmissuhteissa seuraavat matkassa vaikka etelän keinovalot vaihtuvat taivaan tuliin. Raunin suhde vanhaan isäänkään ei ole aivan kunnossa. 

Taivaan tulet -romaanin tapahtumat ovat yhtä monivivahteisia kuin taivaalla tanssivat revontulet. Siinä on pohjoista karheutta ja lumoavuutta. Tarinassa leiskuvat vahvat tunteet ja huumori, isot ilot ja suuret surut. Siinä on vapaudenkaipuuta ja onnenetsintää. Ja ennen kaikkea - siinä on rakkautta!

Romaani perustuu keväällä 2007 televisiossa suurta suosiota saavuttaneen 12-osaisen Taivaan tulet-draamasarjan tapahtumiin. Timo Parvelan ja Kari Väänäsen TV-käsikirjoituksen pohjalta romaanin on toimittanut Miisa Lindén.

Oma arvioni: Olipa mielenkiintoista lukea pitkästä aikaa kirjaa, jonka henkilöt ja tapahtumat ovat "tuttuja" jo ennestään. Pidin tv-sarjasta kovasti - eikä kirjakaan tuottanut pettymystä. Värikkäät henkilöt ja pohjoisen lumo tulivat lähelle lukijaa.

Antonio Hill: Kuolleiden lelujen kesä

Otava, 2012

Kaukana aurinkoisista rantabulevardeista sijaitsee Barcelonan pimeä puoli, jossa valtaa käytetään väärin ja toivoon on varaa vain harvoilla.
Rikkaan perheen 19-vuotias poika Marc putoaa kotinsa ylimmän kerroksen ikkunasta juhannusjuhlien aikana. Monelta taholta vakuutetaan, että kyse on traagisesta onnettomuudesta tai itsemurhasta, mutta Marcin äiti ei anna periksi.
Juttua alkaa tutkia pitkältä pakkolomalta poliisivoimiin palannut komisario Héctor Salgado. Argentiinalaissyntyisen poliisin työtä tukahduttavan kuumassa Barcelonassa seuraa hänen oma anteeksiantamaton erehdyksensä, josta hän joutuu edelleen karvaasti maksamaan.
Vähitellen Marcin kuoleman takaa alkaa paljastua pitkään jatkunut julma vyyhti, jossa etuoikeutettujen pieni piiri suojelee toisiaan loppuun saakka – ja seurauksista välittämättä.
Antonio Hill johdattaa trillerisarjan avauksessa elämää sykkivän Barcelonan synkkiin varjoihin ja ihmismielen pimeisiin huoneisiin.

Oma arvioni: Koukuttavan monitasoista jänntystä Espanjan auringon alla.





20. maaliskuuta 2014

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike

WSOY, 2012


Hyvää ruokaa ja mielipahaa!

Mies osaa rakentaa taloja, mutta ei tehdä ruokaa. Ja kun emäntä on Kuusikodin vuodeosastolla, isäntä on nälässä. On tartuttava kauhaan, kattilaan ja karjalanpaistiin. Etsittävä ohjeita ja harjoiteltava ruuanlaiton jaloa taitoa. Kirjaston valikoimasta löytyy Pankleesialaisia makuja ja Kasvissyöjän maailma, mutta missä on helppoja kotiruokaohjeita tarjoava kirja perunaan uskovalle miehelle?

Seuraa yrityksiä, erehdyksiä ja jäljittelemättömiä näkemyksiä siitä, mikä maailmassa ja ruokamaailmassa on väärin. Ja miten asioiden pitäisi olla, että ne olisivat oikein. Eikä koskaan ole liian myöhäistä oppia tekemään makkarasoppa, jota vieraat haluavat toisenkin lautasellisen. Kuten naapurin Kolehmainen. 

Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike tarjoaa hykerryttävän kokoelman taattua mielipahaa ja näkemyksiä tolkullisesta ruuasta. Ja elämästä. 

Oma arvioni: Kyllä niin puhuttiin taas asiaa että. Kyllä minä niin mieleni pahoitan, jos en saa aamulla kunnon kahvia:) Naurua kirvoittavaa viihdettä.



18. maaliskuuta 2014

Rake Tähtinen: Sidotut kohtalot

Myllylahti, 2013

Lenkkeilijä joutuu seksuaalirikollisen uhriksi. Juuri parisuhteensa päättänyt nuori nainen katoaa muutamaa päivää myöhemmin.

Häirikön maineessa oleva kaupunginvaltuutettu penää kuukausia aiemmin tekemänsä tutkintapyynnön tilaa. Kaatopaikalta löytyy ruumis. Palapeli alkaa valmistua. Mutta minkälainen kuva siinä loppujen lopuksi on? 

Sidotut kohtalot on kuudes romaani suositusta Petäjämäki –sarjasta.



Oma arvioni: En pitänyt tästä kirjasta yhtä paljon kuin sarjan aiemmista osista. Mutta rikospalapelin kokoaminen oli jälleen kerran jännittävää aina loppumetreille asti, vaikka välillä hieman pitkästyinkin. 

13. maaliskuuta 2014

Kirsti Kuronen: Väärää verta


Myllylahti, 2014

Jos kuolen
en tiedä löydätkö kumppanin 
tuleeko sinusta isäleikitkö legoilla taas

Jos kuolen

en tiedä nauratko usein
mitä lauluja laulat
hiihdätkö saareen ja takaisin

Keväällä 2008 kirjailija Kirsti Kuronen sai tietää sairastavansa myeloomaa, pahanlaatuista verisyöpää, josta tuli hänelle pysyvä kanssakulkija.


Väärää verta kertoo mielen kohinoista heti diagnoosin kuulemisen jälkeen ja kuvaa kantasoluhoidon vaiheita päivä päivältä. Välittömyys antaa runoihin kuumeista vimmaa. 

On jäljellä vain tämä paikka, johon kietoutuu eilinen ja tuleva. Kaikki aika solmiutuu yhteen kimppuun, halausetäisyydelle.


Oma arvioni: Kurosen runoissa ei kaunistella eikä kauhistella. Niissä kuvataan konkreettisesti ja rehellisesti, miltä vakavasti sairastuneesta ihmisestä tuntuu. Pelon ja epätoivon, hädän ja hoidon rinnalla läsnä on vahvasti myös arkinen ilo.  


Katja Kaukonen: Kohina

WSOY, 2014

Missä äiti on?” kysyin.
”Poissa”, isä totesi, ”ihmisiä katoaa joka päivä, ihan tavallisia ihmisiä.


Äidit eivät olleet tavallisia ihmisiä.


Arkkitehti Alvar Malmbergin ollessa vielä pieni hänen äitinsä katosi Venetsiaan. Isä keskittyi poikansa kasvattamisen sijasta pitämään huolta siitä, että elämä näytti ulkoapäin hyvältä.


Kun jo keski-ikään ehtineen Alvarin elämä kriisiytyy taas, hän pakenee tuuliselle saarelle pohtimaan välinpitämättömyyden noidankehää. Alvarin muistelua säestää ihmiselämään kuuluva kohina, jota ei pääse pakoon edes yksinäisellä saarella.


Salaperäiset kirjeet keskeyttävät Alvarin rauhallisen saarielämän, kuka kirjeitä lähettää ja kenelle?


Oma arvioni: Kirja vie lukijan mielenkiintoiselle matkalle identiteetin etsintään ja syyllisyysproblematiikkaan. Se on kertomus pienen ihmisen yksinäisyydestä ja ulkopuolisuuden tu
nteesta. Kerronta on välillä niukkaa ja välillä syväluotaavaa. Teoksessa kohisee meri, ja lukiessa voi miltei tuntea tuulen puhaltavan kasvoille.

8. maaliskuuta 2014

Antonio Hill: Kauniit kuolemat

Otava, 2013
































Komisario Salgado saa jälleen huomata, että kiillotettu kuori kätkee harvoin mitään kaunista. 

Barcelonan kesän hikinen tunnelma on vaihtunut talven kosteaan kylmyyteen. Komisario Héctor Salgadon ex-vaimo Ruth on edelleen kateissa, ja äitiyslomalle jäänyt Leire Castro alkaa selvitellä katoamistapausta. 


Héctor Salgado tutkii itsemurhilta vaikuttavia kuolemia, joiden uhrit ovat työskennelleet samassa barcelonalaisessa kosmetiikkayrityksessä. Mitä piilee yrityksen silotellun pinnan alla? 

Salgado saa viettää monta unetonta yötä ja polttaa lukuisia savukkeita ennen kuin likainen vyyhti alkaa kiertyä auki.


Oma arvioni: Mielenkiintoiset murhatutkimukset tempaavat lukijan helposti mukaansa. Eikä henkilögalleriakaan tylsä ole. Täytyypä lukea heti myös tuo Hillin kiitelty esikoisteos Kuolleiden lelujen kesä. 




5. maaliskuuta 2014

Viveca Sten: Syvissä vesissä

Crime Time, 2012





















Keväällä jäiden lähdettyä kalaverkkoon sotkeutuneen miehen ruumis ajautuu rantaan Sandhamnissa Tukholman saaristossa. Tapaus vaikuttaa asiaa selvittävän Nackan poliisin Thomas Andreasssonin mielestä aluksi ikävältä kalastusonnettomuudelta, sillä itsemurhaankaan ei mikään tunnu viittaavan.


Tutkinta saa uuden käänteen, kun saarelle saapunut hukkuneen sukulainen löytyy raa´asti surmattuna majapaikastaan. Mikä liitää kuolemat toisiinsa? Mistä löytyy puutuva linkki kahden ruumiin välillä? Kuka surmasi serkukset ja miksi? Löytyykö syyllinen kesäparatiisista?


Vastasyntyneen tyttärensä menettänyt ja avioeroon ajautunut saaristolaispoliisi Thomas paneutuu täydellä tarmolla outoon mysteeriin. Hän saa apua lapsuudenystävältään, Sandhamnissa lomiaan viettävältä tukholmalaisjuristi Nora Lindeltä.


Murhaaja on vapaalla, ja median paine kasvaa. Saaristolaisten ja kesäasukkaiden suhteet kiristyvät, kun läpimurtoa ei saada. Murhaaja on löydettävä ennen kuin lisää ihmishenkiä menetetään.

Oma arvioni: Mielenkiintoisia henkilöitä ja yllätyksellisiä juonenkäänteitä. Suosittelen pohjoismaisten dekkareiden ystäville.