13. maaliskuuta 2014

Kirsti Kuronen: Väärää verta












(Myllylahti, 2014)


Jos kuolen

en tiedä löydätkö kumppanin 
tuleeko sinusta isäleikitkö legoilla taas

Jos kuolen

en tiedä nauratko usein
mitä lauluja laulat
hiihdätkö saareen ja takaisin

Keväällä 2008 kirjailija Kirsti Kuronen sai tietää sairastavansa myeloomaa, pahanlaatuista verisyöpää, josta tuli hänelle pysyvä kanssakulkija.


Väärää verta kertoo mielen kohinoista heti diagnoosin kuulemisen jälkeen ja kuvaa kantasoluhoidon vaiheita päivä päivältä. Välittömyys antaa runoihin kuumeista vimmaa. 

On jäljellä vain tämä paikka, johon kietoutuu eilinen ja tuleva. Kaikki aika solmiutuu yhteen kimppuun, halausetäisyydelle.

Oma arvioni: Kurosen runoissa ei kaunistella eikä kauhistella. Niissä kuvataan konkreettisesti ja rehellisesti, miltä vakavasti sairastuneesta ihmisestä tuntuu. Pelon ja epätoivon, hädän ja hoidon rinnalla läsnä on vahvasti myös arkinen ilo.  


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!