31. toukokuuta 2014

Viveca Sten: Sisäpiirissä

WSOY, 2013

Menestynyt mutta ylimielinen juristi Oscar Juliander ammutaan ökyveneensä ruoriin kesken purjehduskilpailun startin.

Rikostarkastaja Thomas Andreasson ja tämän rakas lapsuudenystävä, lakimies Nora Linde ryhtyvät penkomaan tapausta ja huomaavat, että ainakaan motiiveista ei ole pulaa: häikäilemätön Juliander jätti jälkeensä pettyneitä rakastajattaria ja katkeria liikekumppaneita.

Kun toinenkin Kuninkaallisen purjehdusseuran jäsen löydetään surmattuna, alkaa idylliin upotettu salaisuus nousta pintaan. Mitä peliä Julianderin ja tämän rikkaiden ystävien sisäpiirissä oikein pelataan?

Sisäpiirissä
on toinen osa Viveca Stenin huippusuositussa Sandhamn-sarjassa, jonka tapahtumat sijoittuvat Tukholman ulkosaaristoon.

Oma arvioni: Kysymyksessä on monella tavalla varsin perinteinen dekkari. Pakko on kuitenkin myöntää, etteivät ökyrikkaat ruotsalaiset ja heidän tyhjä elämänsä jaksaneet erityisemmin kiinnostaa minua. Teos ei siis todellakaan koukuttanut. Kirjan parasta antia olivat ehdottomasti saaristokuvaukset, joissa voi melkein haistaa merituulen ja tuntea sen kosketuksen kasvoillaan. Itse en saaristossa toki haluaisi elää, mutta luen siitä mielelläni. Kirjan teksti on varsin visuaalista, joten eipä ole yllätys, että siitä on tehty jo tv-sarjakin. Ihmetellä sen sijaan sopii, miksi Sandhamn –sarjan suomentaminen on aloitettu nimen omaan tästä sarjan toisesta osasta. Aika erikoinen ratkaisu. 

28. toukokuuta 2014

Tapani Bagge: Havannan kuu



Crime Time, 2014

Johtolanka-palkitun Hämeenlinna noir- sarjan odotettu jatko!


Häkkisen veljekset saavat idean: siepataan pankkiiri Sjöroosin tytär ja vaaditaan miljoonalunnaat. Vanha tuttu Allu Nygren houkutellaan avuksi, vaikka tämä on vannonut poliisi-avovaimolleen Leilalle pysyvänsä erossa rikoksista. Keikkaan sekaantuvat myös narkolepsiasta kärsivä perintämies Hoss, hautausurakoitsija Juuli Keppilä, Jampan avovaimo Pike sekä Mustien enkelien tehokaksikko Tikka & Masala.

Samaan aikaan Ranskan Rivieralla menestynyt huumegangsteri Jean Piron alias Jussi Piironki alkaa toteuttaa pitkään hautomaansa kostoa miljonääri Rasmus Sjöroosille.

Miten käy? Onnistuuko Jussin kosto vai kostautuuko se tekijälleen? Pääseekö Allu saattamaan Valto-poikaansa kouluun vai näkeekö hän jälkikasvuaan vain Rio de Riksun perhehuoneessa? Entä pääsevätkö Häkkiset katsomaan Havannan kuuta vai päätyvätkö he vainajina Vanajaan?

Oma arvioni: Hilpeän humoristista jännitystä. Tapani Baggea ei ole turhaan tituleerattu dekkarimaailman Aki Kaurismäeksi. 



27. toukokuuta 2014

Mirja Kuivaniemi: Siantappajat

Tammi, 2014


Kun sydän särkyy, pysy kaukana perintöpistoolista!



Mustan huumorin sävyttämä tarina naisesta, joka suuttuu rakastajaansa ja yllättää itsensäkin turvautumalla oman käden oikeuteen.

Jarkko ei aiokaan jättää vaimoaan, vaikka Maria on niin uskonut. Nainen saa tarpeekseen, ottaa laatikosta isoisän vanhan siantappoaseen, ampuu rakastajaansa ja ajaa pakoon. Poliisi on kaikkialla, Maria pelkää Jarkon kuolleen, tutut ja tuntemattomat tuntuvat tarkkailevan Mariaa, ja ajotyyliäkin moititaan takapenkiltä. Älä Jumalan tähäre konstaale, taikka oot vielä sinäkin raatona! Se on isoäiti. Hän on ollut haudassa vuosia, mutta sana hänellä on yhä hallussaan.


Oma arvioni: Mustaa huumoria en kirjasta kyllä erityisemmin löytänyt, mutta runsaasti psykologisen rikosromaanin piirteitä kylläkin. Kepeän viihdyttävää luettavaa näin kesän kynnyksellä. 


20. toukokuuta 2014

Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä

Schildts, 2011

Ne olivat ihan tavallisia päiviä. 1970: Kolmevuotias tyttö katoaa jäljettömiin perheen omalta pihalta. 1979: Nuori perheenisä surmataan kotonaan kirveellä, teosta tuomittu vaimo katoaa tuomionsa kärsittyään. 1994: Nuori nainen tapetaan raa´asti keskellä päivää toimiston kokoushuoneessa, eikä murhaajaa löydetä koskaan. 

Jackson Brodien, entisen sotilaan ja poliisin ja nykyisen yksityisetsivän, maailmassa kadonneiden ja löydettyjen tilit eivät ole koskaan tasan. Juonitteluiden, kuoleman sekä musertavien sattumusten keskellä, oman lapsuudentraumansa varjossa, Jackson yrittää nyt selvittää kolmea täysin erillistä, jo vuosia sitten sattunutta katoamistapausta. Vähitellen alkaa näyttää siltä, että näennäisesti täysin irrallisetkin asiat ovat uskomattomalla tavalla toisiinsa kietoutuneet…

Oma arvioni: Ihan tavallisena päivänä on nokkela dekkari, joka on tunnelmaltaan moninainen ja juoneltaan yllätyksellinen. Sen lukeminen herättää tunteita ja antaa ajattelemisen aiheita. Koska kyseessä on hieman erilainen dekkari, voi kirjaa suositella niillekin, jotka eivät yleensä dekkareita lue. 

Pekka Lepikkö: Kyllä taksikuski tietää

Nemo, 2006

”Mä tiedän kyllä missä se on, mutta neuvos nyt vähän ihan huvikses, niin mä näen sitten, että mitä reittiä sä olisit käyttäny.”

”Arvaas mitä?. Tää on sulta tosi tyhmää mennä tää matka pirssillä. Tässä ei oo mitään järkee. Sä pääsisit tän matkan tosi näppärästi bussilla. Eikä maksa kun murto-osan taksikyydistä. Mä taidan tehdä ny sillain, että mä vien sut takasin. Meet siitä sitten samantien bussilla.”


S
uositun Kyllä isä osaa -televisiosarjan tamperelainen käsikirjoittaja Pekka Lepikkö on koonnut taksin takapenkillä kuultuja lohkaisuja, jotka ovat tuttuja kaikille taksin käyttäjille. Takapenkillä istuneet tietävät, että taksi on viimeisiä paikkoja, jossa asiakas ei ole juuri koskaan oikeassa. Tämä kunnianosoitus taksikuskeille ilmestyy suomalaisen taksin 100-vuotisjuhlavuonna.

”Ei millään pahalla, mutta takapenkillä olis kyllä enemmän tilaa. Se on ihan sen takia se etupenkki ihan edessä.”

”Sori vaan, mutta yleensä ei kyllä kukaan mee istuun sinne jos muuallakin on tilaa. Ei oo kato mikään kiva ajella, jos joku istuu selän takana.”



Oma arvioni: Odotin kirjan olevan hauskempi, mutta sai tässäkin muutaman kerran nauraa.


19. toukokuuta 2014

Lauri Luomanen: Aasiakas ei ole koskaan oikeassa

Nemo, 2009
Aasiakas ei ole koskaan oikeassa!


Olemme kaikki tavanneet heitä kauppojen kassoilla, hedelmäosastoilla ja ravintoloissa. Aasiakkaat tahtovat paellansa ilman riisiä ja kameraansa kymmenen megapikkelssiä. He vaativat jäätelöä joka ei sula ja yrittävät maksaa Afrikan tähden seteleillä. Ja kun mikään muu ei auta, he turvautuvat sanoihin ”Ettekö te tiedä kuka minä olen?”

Tähän kirjaan on kerätty asiakaspalvelijoiden hulvattomimmat ja karmaisevimmat kertomukset unohtumattomista työpäivistä kaupoissa, ravintoloissa, hotelleissa, kioskeilla ja puhelinkeskuksissa. Asiakaspalvelijana työskentelevä Lauri Luomanen on koonnut tarinat perustamaltaan Aasiakas.net –sivustolta. 

Nämä tarinat ovat totta!



Oma arvioni: Suorastaan hulvattoman hauska, vaikka kaikkea onkin vaikea uskoa todeksi. Pitäisiköhän kirjoittaa kirjanen Aasiakaspalvelijoista - niitäkin kyllä riittää =D


17. toukokuuta 2014

Satu Koskimies (Toim.): Tämän runon haluaisin kuulla Kaikkien aikojen rakastetuimmat

Tammi, 2014
Kaikkien aikojen rakkaimmat runot yksissä kansissa!

Tämän runon haluaisin kuulla on yksi suomalaisen radiohistorian pitkäikäisimpiä ja pidetyimpiä ohjelmia. Radiossa lausutuista toiverunoista on koottu vuosien saatossa kolme runonystävien suursuosikeiksi noussutta valikoimaa.

Ohjelman pitkäaikainen toimittaja Satu Koskimies on nyt koonnut yksien kansien väliin ainutlaatuisen runsaan kattauksen: tarjolla on paitsi aiempien valikoimien sykähdyttävimpiä säkeitä myös tämän päivän tuoreita toiverunoja. Lukijan eteen piirtyy vaikuttava kuva suomalaisesta runoudesta aina Eino Leinosta ja Edith Södergranista Eeva Kilpeen, Ilpo Tiihoseen ja Heli Laaksoseen. 

Oma arvioni: Tästä yli 600 runon kokoelmasta jokainen runojen ystävä löytää varmasti omat suosikkinsa ja sopivia säkeitä erilaisiin tilanteisiin – niin arkeen kuin juhlaankin. Suosittelen tätä runouden runsaudensarvea etenkin niille, jotka haluavat runon siivin kohota hetkeksi arkisen ankeuden yläpuolelle. 

Donna Leon: Pedon palkka



Otava, 2014
Kanavasta löytynyt miehen ruumis johdattaa venetsialaiskomisarion perimmäisten kysymysten äärelle

Brunetti on varma, että on nähnyt surmatun miehen jossain aikaisemmin. Missä?

Tutkimusten myötä käy ilmi, että rahakkaat sivutyöt teurastamossa ovat houkuttaneet paikallisia eläinlääkäreitä. Brunetti ja Vianello joutuvat seuraamaan läheltä laitoksen suoraviivaista toimintaa, mutta henkilökunnasta ei tunnu irtoavan mitään. Haiskahtaako teurastamossa jokin muukin kuin eläinparkojen veri?

Poliisin todellinen voima, signorina Elettra hallitsee tietotekniikan salat, vaikka hänen menetelmänsä eivät aina kestä päivänvaloa. Komisario Brunetti joutuu välillä ummistamaan silmänsä nokkelan Elettran vauhdissa. 

Oma arvioni: Jostain syystä tämä Donna Leonin uusin, ties kuinka mones komisario Guido Brunettin tutkimuksia valottava dekkari ei kolahtanut lainkaan, vaikka yleensä Leonin kirjoista kovasti pidänkin. Yhtenä selityksenä on kenties tämän teoksen surumielisyys ja aiempaa enemmän taustalle jäävä italialaisuus.

10. toukokuuta 2014

Anna-Leena Härkönen: Takana puhumisen taito

Kirjamedia, 2014

K
aikki eivät juorua, mutta kaikki puhuvat takana päin. Eikä kenelläkään ole niin paljon omia ongelmia, etteikö jossain välissä ehtisi vatvoa muutaman muunkin ongelmia. Takana puhuminen on taitolaji, mutta tässä kirjassa Anna-Leena Härkönen puhuu suoraan elämästään valomerkin ja vaihdevuosien välillä.

Oma arvioni: Härkönen sanoo suoraan, mitä ajattelee. Kirjan tekstit tarjoavat napakoita näkökulmia naisen elämästä. Itselleni se oli oivallinen "välipala", joka antoi eväitä myös kirjoittamiseen. Tämänvuotista Kirjan ja ruusun päivän teosta lukiessa nauru oli herkässä. 

8. toukokuuta 2014

Eva F. Dahlgren: Mihin kadotin itseni? Dokumenttiromaani työuupumuksesta


WSOY, 2007

Mihin kadotin itseni? on dokumenttiromaani sairaudesta, joka ei näy päällepäin. Felicia ei enää tunnista itseään. Hän on menettänyt elämänhalunsa ja ajantajunsa, pieninkin päätös tuntuu ylivoimaiselta, ja arkiaskareet aiheuttavat paniikin. Tiedetoimittajana hän on useita kertoja kirjoittanut stressistä ja loppuunpalamisesta, mutta silti hän ei ymmärrä, mitä hänelle itselleen on tapahtunut. Miksei hän edes pysty ostamaan talouspaperia – hän joka on aina ollut oikea tehopakkaus sekä ammatissaan että yksinhuoltajana? Hänen poikansa Johannes, joka joutuu aikuisen rooliin pitämään huolta äidistään, pelästyy: onko sairaus perinnöllinen?


Tiedetoimittaja Eva F. Dahlgren kuvaa rehellisesti ja karvaan humoristisesti työuupumusta ja sen aiheuttamaa paniikkihäiriötä potilaan omasta näkökulmasta. Felicialle valkenee vähitellen, että hän voi hellittää suorituspaineista ja olla silti riittävän hyvä ihminen.

Oma arvioni: Riipaisevan rehellinen kuvaus työuupuksesta ja paniikkihäiriöistä. Pysähdyttävä lukukokemus.

Toni Morrison: Koti

Tammi, 2014

Nobelistin syvä ja tiivistunnelmainen romaani kuvaa koskettavasti sodan runtelemaa miestä, joka joutuu palaamaan lapsuutensa raskaisiin maisemiin, ja hänen sisartaan, tyttöä, jonka on kasvettava naiseksi. Yhdessä he löytävät kadottamansa kodin, itsensä ja ennen kokemattoman rohkeuden.  

Oma arvioni: Vuonna 1993 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaneen Morrisonin uutuusromaani on rankka ja syvällinen tarina sodan runteleman miehen matkasta takaisin kotiin. Se on myös koskettavan toiveikas selviytymistarina. Kerronta on varsin vakuuttavaa – yksikin sivu voi paljastaa paljon.

6. toukokuuta 2014

Seré Prince Halverson: Äidinrakkaus

Bazar, 2014

Äitiyden, surun ja elämänilon tarina


Ella ja Joe ovat eläneet yhdessä kolme vuotta. Perheen arki kahden Joen aikaisemmasta avioliitosta syntyneen lapsen kanssa kauniissa kalifornialaisessa Elbown kylässä on onnellista. Ella on löytänyt paikkansa sekä perheenäitinä että osana Joen värikästä sukua.

Kunnes tulee aalto, joka kiskaisee Joen varoittamatta pois perheen luota.


Surun ollessa suurimmillaan Joen ensimmäinen vaimo päättää vuosien hiljaisuuden jälkeen palata takaisin lastensa elämään. Alkaa riipaiseva taistelu siitä, kuka on lasten oikea äiti.


Äidinrakkaus ei ole perinteinen kertomus pahasta äitipuolesta, vaan kuvaus kahden äidin välisestä monimutkaisesta suhteesta ja vaietuista salaisuuksista. Halverson kuvaa kirjassaan kauniisti ja inhimillisesti tunteita, joita monia menetyksiä elämässään kokenut
käy läpi.  


Oma arvioni: Halverson käsittelee vaikeita aiheita uskottavasti ja lämpimän hienovaraisella otteella. Kirja vei mukaansa niin vahvasti, että se oli pakko lukea lähes yhdellä istumalla. Kaunista ja koskettavaa luettavaa. Nenäliinapaketti kannattaa varata käden ulottuville. 


5. toukokuuta 2014

Linda Howard: Yön huntu



WSOY, 2012

Vaarallisen viettelevää jännitystä viihteen kärkinimeltä!

Jaclyn Wilde on menestyvä hääsuunnittelija, joka pyörittää yhtä Atlantan parhaista tapahtumatoimistoista ja nauttii työstään. Jaclynin hermot kuitenkin kiristyvät pahan kerran, kiitos harvinaisen ilkeän morsiamen. Epämiellyttävästä työtehtävästä tulee silmänräpäyksessä täysi painajainen, kun morsian murhataan raa’asti.

Jaclynin järkytykseksi murhan tutkinnasta vastaa rikosetsivä Eric Wilder, jonka kanssa hän juuri vietti kiihkeän yön, ja jonka epäilty numero yksi Jaclyn pian tajuaa olevansa. Eric Wilder puolestaan haluaa saada tutkinnan nopeasti ja kaikkien sääntöjen mukaan valmiiksi, jotta voi todistaa Jaclynin syyttömäksi ja jatkaa hänen kanssaan siitä mihin he jäivät. Murhaaja ei ole kuitenkaan vielä lopettanut, vaan lähestyy seuraavaa kohdettaan, silminnäkijäksi epäilemäänsä hääsuunnittelijaa…


Oma arvioni: Howardin tyyli on varsin tunnistettava. Kirjojen juonetkin ovat usein toistensa kaltaisia. Vaikka ne eivät huikeita lukuelämyksiä olekaan, on niillä paikkansa romanttisen jännityksen tarjoajina. Yön huntu viihdytti. 



3. toukokuuta 2014

Antti Tuomainen: Synkkä niin kuin sydämeni


LIKE, 2013

Mitä tapahtui äidilleni?

Aleksi Kivi menettää äitinsä lokakuisena iltapäivänä vuonna 1993. Yhtenä hetkenä äiti istuu työpöytänsä ääressä tekemässä kirjanpitäjän töitään, toisena häntä ei enää ole. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin, 33-vuotiaana Aleksi uskoo tietävänsä kuka on katoamisen takana. Kaikki viittaa rikkaaseen mieheen nimeltä Henrik Saarinen. Poliisi ei ole samaa mieltä. Aleksille jää vain yksi vaihtoehto: hankkiutua Henrik Saarisen lähelle ja selvittää asia itse. 

Synkkä niin kuin sydämeni kertoo äidin ja pojan tarinan. Se on kertomus elämän mittaisesta yksinäisyydestä, lupauksien pitämisestä, pakkomielteiden seurauksista, koston oikeutuksesta ja rakkauden voimasta. Menneisyys on usein siinä, mitä erehdymme luulemaan täksi päiväksi.


Oma arvioni: Tämä dekkari on sävyltään varsin tumma ja surumielinen. Tunnelma tiivistyy vähitellen suorastaan hyytäväksi. Pidin erityisesti Tuomaisen omintakeisesta tyylistä. Kaunis, paikoin jopa runollinen kieli on plussaa – dekkarissakin. 


2. toukokuuta 2014

KIRJA-ARVIO: Markus Ahonen: Jäljet


Smashwords, 2014


Helsinkiläisestä elokuvateatterista löytyy kesken näytöksen mystisesti puukotettu mies.  Tekijän jäljille pääseminen tuntuu suorastaan mahdottomalta.

Valvontakameroiden kuvista ei ole apua, ja murhaajan kengänjälki vaikuttaa olevan joltakin toiselta planeetalta. Tuntuu siltä kuin Helsingissä olisivat vierailleet itse Kuoleman kasvot. Ja surmien seuratessa toisiaan pelko kaupungissa vain kasvaa. 


Markus Ahosen Isaksson-sarjan juuri ilmestyneessä kolmannessa osassa sukelletaan menneisyyden kipeisiin muistoihin. Osansa asioiden tarkkanäköisessä kuvauksessa saavat myös yhteiskuntamme ajankohtaiset kipupisteet. Kirjassa hyvyys ja pahuus ovat vahvasti läsnä.


Romaani piti minua tiukasti otteessaan, ja tykästyin kirjan henkilöhahmoihin ja Ahosen realistiseen kirjoitustapaan siinä määrin, että Isakssonin ja kumppaneiden tekemisistä lukee mielellään lisää – vaikkakin väärässä järjestyksessä.


Lämmin kiitos kirjailijalle arvostelukappaleen lähettämisestä! Kirja tarjosi mukavan jännittäviä lukuhetkiä alkaneen toukokuun kunniaksi. Uskon kirjan ilahduttavan erityisesti helsinkiläisiä dekkareiden ystäviä. 

  
 
 




1. toukokuuta 2014

Sandra Brown: Kova luu

Tammi, 2012


Vaara ja rakkaus vaanivat Texasissa

Dodge Hanley on kovaotteinen yksityisetsivä, joka ei sääntöjä kumarra. Jos hänen on kierrettävä lakia tai särjettävä sydän saadakseen rikollisen kiinni, hän tekee sen anteeksi pyytelemättä.

Silti Dodgen mielenrauha järkkyy perusteellisesti kun entinen rakastettu Caroline King ottaa häneen yhteyttä 30 vuoden jälkeen ja pyytää apua. Heidän tyttärensä Berry – jota Dodge ei ole nähnyt tämän syntymän jälkeen – on vaarassa. Mielenvikaisen ahdistelijan kutoma verkko kiristyy Berryn ympärillä ja Dodge tietää olevansa ainoa, joka voi pysäyttää pakkomielteisen psykopaatin. 


Oma arvioni: Jännäri, josta löytyy ikään kuin jokaiselle jotakin. Tätä voi suositella etenkin romanttisen jännityksen ystäville. Olen lukenut (lähes) kaikki Sandra Brownin suomennetut teokset, joista aika monta löytyy kirjahyllystäkin, Tälläkin kertaa laatu oli taattua, vaikka kyseinen kirja ei mielestäni ihan parhaimpien joukkoon ylläkään.