16. syyskuuta 2014

Kate Morton: Hylätty puutarha


(Bazar, 2014)

Kate Mortonin Hylätty puutarha on unenomainen, monikerroksinen lukuromaani, joka vie lukijansa kiehtovalle, lähes vuosisadan mittaiselle nojatuolimatkalle erään suvun historiaan ja sen synkkään salaisuuteen. Yleensä en erityisemmin pidä kirjoista, joissa liikutaan eri aikakausissa ja tarina etenee eri kertojien mukana ajasta ja paikasta toiseen.  Morton on kuitenkin onnistunut luomaan sellaisen tarinan, jossa jokaisella asialla, pienintä yksityiskohtaa myöten, on oma paikkansa. Näin ollen tapahtumien seuraaminen on mielestäni paitsi vaivatonta myös mukaansatempaavaa.
Olen aina ollut kiinnostunut historiasta, joten etenkin 1900-luvun alun englantilainen kartanomiljöö kiehtoo: voin melkein nähdä itseni eksymässä tuon kätketyn puutarhan labyrinttiin. Kirjan keskeisenä sanomana on mielestäni se, että vain tuntiessaan menneisyytensä ihminen voi rakentaa tulevaisuuttaan. Eikä tuo itsensä löytäminen ole aina helppoa. Sen kokee vahvasti myös Cassandra, joka isoäidiltään saamansa yllättävän perinnön vuoksi lähtee selvittämään tämän salattua menneisyyttä.  

Kirja on perustunnelmaltaan samanaikaisesti sekä salaperäinen että varsin surumielinen. Erilaisia tekstilajeja on yhdistelty sujuvasti, ja kieli on paikoin jopa runollista. Salaisuudet paljastuvat lukijalle pala palalta – vähitellen selviää muun muassa se, kuka oli tuo mystinen Kirjailijatar, jota pieni Nell-tyttö odotti Australiaan matkaavan laivan kannella.  
Hylätty puutarha on kokonaisuudessaan lumoava lukuelämys, joka sekä koukuttaa että koskettaa. Kirjaa voi suositella lämpimästi kaikille ns. suurten lukuromaanien ystäville, sillä sellainen Mortonin Hylätty puutarha ehdottomasti on. Tarina ei ole kevyt – eikä sitä ole itse kirjakaan, onhan siinä yli 600 sivua. Uskon lukukokemuksen olevan erityisen vaikuttava silloin, kun lukijalla on mahdollisuus uppoutua kirjan maailmaan kaikessa rauhassa.  
En muista lukeneeni Kate Mortonin tuotantoa aiemmin, mutta tämän kirjan luettuani voin mainiosti kuvitella tutustuvani hänen muihinkin teoksiinsa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!