Tuomas Kyrö: Liitto

WSOY, 2005

Nuorella miehellä on sisko, hyvä ihminen, jonka kohtalon sanelee rakkaus Adolf Hitleriin. Alkaa sota, joka ei pääty rauhaan. He käyvät sitä kaikki, elämänsä loppuun saakka. 

Liitto on tragikoominen romaani ihmisistä, joiden unelmia ja vaatimuksia elämä ei ota huomioon. Se on tarina ihmisistä, jotka vahingossa uhreina ja tietämättään sitkeinä selviävät yhdestä sodasta vain kohdatakseen seuraavan. He sopeutuvat, luopuvat ja selviytyvät, toistensa avulla ja toisistaan huolimatta. Liitto on suuri tarina pienistä ihmisistä. Se naurattaa ja itkettää, on armoton ja armelias – yhtä kohtuuton kuin elämä itse. 

Oma arvioni: Liiton keskiössä ovat ihmiset – neljä eri kertojaa ja kolme eri liittoa. En yleensä erityisemmin pidä kirjoista, joissa on useita kertojia, mutta Kyrön luomat henkilöhahmot ovat kiinnostavia ja persoonallisia. Kirjan kerronta on astetta vakavampaa ja riisutumpaa kuin Kyrön teoksissa yleensä, mutta kyllä huumoria on tässäkin teoksessa. Tämä Tuomas Kyrön kolmas romaani ei mielestäni kuitenkaan aivan yllä esimerkiksi Mielensäpahoittajien tasolle.