23. lokakuuta 2014

Leila Tanskanen: Appelsiinilyhty

















(Mediapinta, 2013)

Leila Tanskasen elämänmakuiset runot kuvaavat juurettomuutta ja juurien etsintää. Runojen näyttämönä on syvä elämänvirta, jossa ajelehdimme osana sukupolvien ketjua.
Seuraavassa kaksi kokoelman runoa, jotka kolahtivat minuun erityisen vahvasti:

Akanvirta


Tänään on rentojen pohkeiden päivä.

Otan vuosilomaa huolista.
Ehkä jään sänkyyn koko päiväksi
ja piilottelen peittojen alla. 
Loikoilen kissana, 
luonnoltani koira. 
En rynni marketeissa.
Kulutukseni seisahtukoon päiväksi
vaikka vastuuttomuuteni närästäisi
huolestuneita tahoja. 

En suorita
puurra
enkä syyllisty.
Vielä ehtii. 
Ihmistä venytetään piukaksi
kuin kutistunutta paitaa.
Slow lifeä

Päivä koirana 
olisi itse kullekin terveellinen
silloin tällöin. 
Kolme asiaa riittää
täysipainoiseen elämään.
Jollei ruokakupissa näy mitään eikä pääse lenkille,
kannattaa ottaa torkut. 
Ilmastonmuutos – ketä kiinnostaa?
Talouskriisi – häh? 
Kai nyt makkaraa aina tehdään?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!