4. lokakuuta 2014

Mikko Viljanen: Ensimmäinen elämä
















(Teos, 2014)

”Hän ajattelee tulevaisuutta, se on olemassa vielä kauan.”

N
uorena Sara Malm kuului radikaaliin aktivistiryhmään, joka uskoi että ekokatastrofin välttämiseksi täytyy toimia vaikkapa lainvastaisesti, jos muu ei auta.
35-vuotiaana Sara on työlleen omistautunut, tunnustusta saanut arkkitehti, joka yrittää mahduttaa vaativan työnsä ja perhe-elämänsä samaan pohjapiirustukseen. Mutta Saran ja hänen entisten aktivistiystäviensä elämää varjostaa 15 vuoden takainen traaginen onnettomuus, johon heillä jokaisella on osuutensa ja jonka kukin selittää omalla tavallaan.

Ensimmäinen elämä
on tosi ja taidokas kertomus muistoista, toiveista, peloista ja haluista.

Voiko maailmaa muuttaa? Tai omaa menneisyyttään?


Oma arvioni: Romaanissa tarkastellaan sitä, millaiset sattumat määräävät yksilön kohtalon. Se on herkkä läpileikkaus päähenkilön peloista, toiveista ja haaveista. Samalla kirjassa liikutaan niin ajallisesti kuin paikallisestikin viidentoista vuoden ajan. Kyseessä on siis myös tarkka ajankova 1990-luvulta tähän päivään. Pidin kirjasta, mutta olisin kuitenkin kaivannut hieman pehmeämpää otetta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!