29. marraskuuta 2014

Lars Sund: Kolme sisarta ja yksi kertoja

Schildts & Söderström, 2014


”Olen elätellyt sellaista suunnitelmaa, että kirjoittaisin kertomuksen sodanjälkeisestä Suomesta. Mieleeni on tullut, että valitsisin keskeisiksi hahmoiksi kolme nuorta naista. Minulla on sellainen ajatus, että heidän elämäänsä seurataan sen jälkeen monta vuotta.”

Näin tuumaa Lars Sundin romaanin kertoja, rampautunut ratavartija, ja näin myös käy. Puitteet antava selluloosankatkuinen paikkakunta on pieni mutta syntyvä kertomus suuri. Siellä polkee pyörällään vastavalmistunut kansakoulunopettajatar, uraa ja perhettä suunnitteleva Ulla-Maj, siellä mittailee peilikuvaansa muodollisiin haaveisiin luottava Margit, siellä punastelee Iris, joka tekee lopulta sopimattomista luku-ja mielihaluista totta, ja osansa saa kaupunkilaisista moni muukin. Eikä kirjoitusurakasta tulisi mitään ilman tarkkasilmäistä varista ja herkkävireistä runoilijaa.

Tarina käynnistyy pian sodan jälkeen ja ulottuu seitsemänkymmentäluvun kynnykselle. Sinä aikana ehtii muuttua niin maailma kuin ihminenkin, mutta pikkukaupungin asukkaita yhdistävä tragedia, se ei unohdu.

Oma arvioni: Lars Sundin romaani on kiehtovan moni-ilmeinen ja sopivan arvoituksellinen. Kaikkeen ei tarjota vastauksia, vaan lukijan mielikuvitukselle jätetään mukavasti tilaa. Kirjan päähenkilönaisia kuvataan kiinnostavasti, mutta oma suosikkihahmoni ei ole kuitenkaan kukaan heistä. Kaiken muun runsauden lisäksi, kirjan kielikin on varsin rikasta. Pidin kirjasta todella paljon. 


P.S. Kirjassa oli sivuja hieman yli 500… Olen tainnut jo seota laskuissani ja joistakin kirjoista taisivat sivut jäädä laskemattakin, mutta tiedän silti ylittäneeni tuon päivittäisen kolmenkymmenen kaunokirjallisuussivun rajan varsin selvästi…



27. marraskuuta 2014

Olle Lönnaeus: Menneisyyden hinta

Minerva Crime, 2013



Kidnappausdraama, jossa kollega saa surmansa, suistaa toimittaja Konrad Jonssonin raiteiltaan. Hän ei kykene hoitamaan enää sen paremmin ihmissuhteitaan kuin työtäänkään. Vähäiset säästöt, joiden varassa hän joutuu elämään, on pian syöty.

Konradin elämä on saavuttamassa pohjakosketuksen, kun hänen adoptiovanhempansa Herman ja Signe murhataan. Hänen on vastoin tahtoaan palattava takaisin lapsuutensa ja nuoruutensa maisemiin Skooneen. Tomelillan pikkukaupungissa Konrad alkaa miettiä elämäänsä ja sitä, mitä tapahtui hänen Agnes-äidilleen. Yhteisössään hyljeksitty puolalaissyntyinen Agnes katosi jälkiä jättämättä ennen kuin Konrad ehti kouluikään. Konrad sijoitettiin perheeseen, jossa äidistä ei saanut puhua sanaakaan.

Nyt Konrad saa järkytyksekseen huomata, että häntä itseään epäillään adoptiovanhempiensa murhasta. Kun sitten kaksi albanialaisnuorukaista yhdistetään tapaukseen löyhin perustein, hän on aluksi helpottunut. Mutta kaikki ei täsmää. Miksi nämä olisivat tappaneet syvästi uskonnollisen, aran pariskunnan. Ilmapiiri kylässä muuttuu yhä rasistisemmaksi, ja Konrad saa todeta, että tapahtumien jäljet johtavat kauas menneisyyteen – aina Agnesin katoamiseen saakka. 

Oma arvioni: Menneisyyden hinta on todentuntuinen kuvaus pikkukaupungin elämästä – ja siitä todellisuudesta, että kaikki tuntevat toisensa. Vai tuntevatko sittenkään? Tarinan edetessä pääepäillyt murhasta vaihtelevat, joten kirjailija onnistuu ylläpitämään jännitystä aivan viimeisille sivuille asti. Lukija saa kokea todellisen ahaa-elämyksen. 

P.S. Sivuja tämä dekkari tarjosi 332. 

24. marraskuuta 2014

KIRJA-ARVIO: Kirsi Kunnas: Tiitiäisen pippurimylly

WSOY, 1991

Kirsi Kunnas (s. 1924) on yksi Suomen uuden runouden valovoimaisimmista kiintotähdistä, eikä syyttä. Hänen hauskat runonsa sopivat kaikenikäisille. 

Tiitiäisen pippurimylly on kokoelma monitasoisia runoja; jotkut niistä naurattavat hetkisen, toiset käynnistävät pohdinnan syvällisen.  Kunnas töksäyttelee asioita hykerryttävän omintakeiseen tyyliinsä. Tämän kirjan runot sopinevat erinomaisesti vaikkapa iltasaduiksi – vaikka kaikki sisältö ei pienimmille kuulijoille avaudukaan. 

Kyrmyn Peili

Kotisen Kyrmy oli totisen yrmy,
ei nauranut milloinkaan,
ei päivin, ei illoinkaan.
– Vetoa löisin
ettei naura edes öisin,
sanoi peili ja meni rikki.
– Viimeinen tikki!
sanoi Kotisen Kyrmy
eikä nauranut silloinkaan.

Leskenlehti

Kun leskenlehti ilmestyy
siihen on hyvä syy:
painotuore lehtinen 
kertoo meille uutisen
ja otsikoi sen huolella:
OLLAAN KESÄN PUOLELLA!




22. marraskuuta 2014

Mons Kallentoft: Suvisurmat

Schildts, 2010


Linköpingin kesä on tukahduttava. Helle hautoo raukeaa kaupunkia, ja metsäpalot riehuvat ympäröivissä metsissä. Mitään ei tapahdu. Kunnes. 

Poliisi saa nimettömän vihjeen, ja kaupungin suurimmasta puistosta löytyy 14-vuotias tyttö alasti, verisenä, muistinsa menettäneenä. Samana aamuna ilmoitetaan toinen teinityttö kadonneeksi.

Ylikonstaapeli Malin Fors ja hänen lähin kollegansa Zeke Martinsson käyvät työhön ilman , mainittavia johtolankoja. Heillä on vain heiveröisiä ajatuksia, ja ennakkoluulot pääsevät ohjaamaan tulkintaa. Samalla huoli omasta tyttärestä, Tovesta, pitää Malinia kuristavassa otteessa. Kuinka kauan pahuus saa vaania viattomuutta ja kylvää kipua ja surua?

Oma arvioni: Jännitys säilyi loppuun asti. Tämän kesäisen dekkarin kuumuus toi mukavaa kontrastia tänne eteläänkin sataneelle lumelle. Suvisurmat on itsenäinen jatko-osa hyytävälle Sydäntalven uhrille.

P.S. Tällä "tiiliskivellä" lukuhaasteeseen kertyi 427 sivua. Luettua kaunokirjallisuutta  nyt 2579 sivun verran.


21. marraskuuta 2014

Graeme Simsion: Vaimotesti

Otava, 2014

Siansorkkakriisi, Takkijupakka, Aprikoosijäätelökatastrofi. Donin kontaktit naisten kanssa eivät ole olleet kovin rohkaisevia. Yhtäkkiä ratkaisu oikean kumppanin löytämiseksi tuntuu päivänselvältä. Kyselylomake!

Urallaan menestynyt mutta ihmissuhteissaan kompuroiva genetiikan professori Don Tillman päättää etsiä vaimon tieteellisin menetelmin. Testin avulla hän suodattaisi pois ajanhaaskaajat, jäätelödiskriminoijat, visuaalisesta häirinnästä valittajat, kristallipalloihin tuijottajat, muotihullut, vegaanit, urheilunseuraajat, luomisopinkannattajat, tupakoitsijat, tieteellisesti lukutaidottomat ja homeopaatit. Ideaalitapauksessa jäljelle jäisi täydellinen kumppani.

Odottamatta tielle osuu Rosie, kyselytutkimuksen valossa täysin mahdoton vaihtoehto - mutta hänestäpä Don ei niin vain pääsekään eroon. Vaimoprojekti poikii Isäprojektin.

Oma arvioni: Vaimotesti on suorastaan vastustamaton romanttinen komedia. Suosittelen.

P.S. Lukuhaasteeseen kertyi tällä teoksella kaikkiaan 320 sivua. Kaunokirjallisuutta on luettuna nyt 2152 sivun edestä.

Anne Karilahti: Vapaaksi! luo itse oma elämäsi

Readme.fi, 2014


Tämän kirjan avulla:
Opit luottamaan siihen, että se, kuka sinä olet, riittää
Opit kuuntelemaan omaa itseäsi ja luottamaan sisäiseen viisauteesi sekä intuitioosi
- Opit luomaan parempia ihmissuhteita ja luovimaan elämässäsi menestystä tuottavalla tavalla
- Opit kunnioittamaan ja arvostamaan itseäsi
- Opit vetämään rajoja ja sanomaan ”Kiitos ei”
- Opit, mitä mielekäs työ sinulle merkitsee ja miten voit luoda kokonaisvaltaista hyvinvointia ja vaurautta
- Opit, että menestyksen luomiseksi sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin oikeita valintoja oikealla hetkellä

Oma arvioni: Tämä eräänlainen pikaopas onneen, menestykseen ja hyvään elämään lupasi todella paljon, mutta antoi varsin vähän. Olen harvoin törmännyt näin huonosti oikoluettuun kirjaan. Kirja edustaa minulle ns. joopa joo -osastoa, joten en osaa suhtautua siihen täysin vakavasti. 

20. marraskuuta 2014

Elina Hirvonen: Suojelupäätöksiä

Long Play, 2014

Kun 8-vuotias helsinkiläinen Eerika kuoli kidutettuna sänkyynsä, moni kysyi: miksi lastensuojelu ei tehnyt mitään? Kun poliisi Oulussa kantoi rimpuilevat kaksospojat kotoaan sijoitettavaksi, ihmiset tyrmistyivät: oikeusmurha!

Julkisuudessa lastensuojelulla on kahdet kasvot: viranomaiset joko polkevat vanhempien oikeuksia mielivaltaisesti tai korostavat niitä aivan liikaa ja unohtavat lapsen kärsimyksen. Kirjailija Elina Hirvonen seurasi lastensuojelun arkea Helsingissä. Kävi ilmi, että lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä on koko ajan kiire. Asiakastapaamisiin he lähtevät juosten. Kiireen keskellä he tekevät päätöksiä, jotka vaikuttavat lapsiin ja heidän vanhempiinsa koko loppuelämän. Oikeita ratkaisuja on vaikea tehdä, koska jokainen ratkaisu on jonkun mielestä väärä.

Long Playn neljästoista juttu vie yhden toimistohuoneen kautta syvälle hyvinvointivaltion ytimeen.

Oma arvioni: Lastensuojelu herättää aina tunteita puolesta ja vastaan. Tämä juttu kuvaa kaunistelematta sitä jatkuvan kiireen keskellä tehtävää vaikeaa työtä, jota sosiaalityöntekijät tänä päivänä eri puolilla Suomea tekevät – ja niitä haastavia tilanteita, joihin perheet nykyään syystä tai toisesta ajautuvat.

Valitettavasti lapsen edun turvaamisessa ei aina onnistuta.  Mutta on pelottavaa edes ajatella suojelun ja tuen tarpeessa olevien lasten ja nuorten tilannetta, jos tätä arvokasta työtä tekeviä ammattilaisten joukkoa ei olisi olemassa. Kunpa vain joskus henkilöstöresurssit saataisiin riittäviksi myös sosiaalityössä ja etenkin lastensuojelussa. Lapset ansaitsevat osakseen arvostusta – niin tänään lapsen oikeuksien päivänä kuin kaikkina muinakin vuoden päivinä. 

19. marraskuuta 2014

Juha Itkonen: Ajo

Otava, 2014

Dramaattinen romaani ylittämättömistä esteistä. Surusta, joka piiskaa ihmistä kohti tuntematonta määränpäätä. 

Kesä 1966. 50-vuotias kotirouva Heljä menee autokouluun ja istuu ratin taakse ensimmäistä kertaa elämässään. Kädet tärisevät, mutta vaihtoehtoa ei ole. Mies ei aio enää autoa ajaa. Kesä 2013. 40-vuotias copywriter Aino ajaa saksalaista autobahnia etelään. Takapenkillä on poika Aarne, istuin vieressä on tyhjä. BMW on Piin, matka Ainon. Takaisin ei voi kääntyä. On myös 18-vuotias nuorukainen ja musiikki: Rolling Stones, Renegades… Elämä, joka soi.

Oma arvioni: Kirja on monin tavoin tuttua Itkosta. Kerronta on tarkkanäköistä, ja siinä on samanaikaisesti läsnä jotakin hyvin henkilökohtaista ja yleistä. Henkilöhahmot jäävät sen sijaan melko epätarkoiksi. Romaanissa liikutaan taitavasti ajasta ja paikasta toiseen. Teos jatkaa osaltaan Itkosen hienoa perheromaanien sarjaa. Ajo on paitsi viihdyttävää niin myös nopeaa luettavaa. 


P.S. Marraskuun lukuhaastetta tuli kartutettua tällä kirjalla 282 sivun verran. Kaiken kaikkiaan kaunokirjallisia tuotoksia on tullut tähän mennessä luettua 1832 sivua.


18. marraskuuta 2014

Katri Helena: Taivaan tie

Otava, 2014

K
ysy itseltäsi: Mitä rakkaus tekisi? Katri Helenan mietelmät ilahduttavat, pohdituttavat ja tarjoavat lohtua. Katri Helena on vuodesta 1988 saakka kirjoittanut muistiin viestejä, joita hän on saanut läheisiltään henkimaailmasta. Viestit ovat tarjonneet vastaanottajalleen suunnattoman määrän opastusta, tukea ja voimia. Suru on sulanut rinnassa ja kauniit sanat ovat lohduttaneet. Nyt Katri Helena avaa mietelausein täytetyn muistikirjansa lukijoille.

Oma arvioni: Kirjan lukeminen herätti ristiriitaisia tunteita. On ymmärrettävää, että sivuille kirjatut viestit ovat varmasti tarjonneet lohtua saajalleen.  Valtaosassa viestejä on varsin yleinen sävy, joten kai niissä jollekin ulkopuolisellekin voi jotakin annettavaa olla. Kirjan tiimoilta käydyn keskustelun pohjalta odotin kuitenkin vieläkin henkilökohtaisempaa teosta. 

P.S. Kaunokirjallisuushaasteeseen kertyi sivuja lisää 127, kokonaissivumäärän ollessa nyt 1550.







17. marraskuuta 2014

Kjell Westö: Kangastus 38

Otava, 2014


A
sianajaja Claes Thune on palkannut Matilda Wiikin konttoristiksi pieneen toimistoonsa. Nainen suorittaa kaikki tehtävät moitteettomasti, mutta hänessä on jotain arvoituksellista. Hiljattain eronneen Thunen elämän kiintopiste on kuuden ystävyksen Keskiviikkoklubi, joka kokoontuu väittelemään politiikasta. 

Kun kerho kokoontuu Thunen toimistossa, Matilda tunnistaa äänen menneisyydestään. Pintaan nousevat piinaavat muistot vankileireiltä, eikä entiseen ole enää paluuta. Yöllä kuvat tulivat väkisin, ensimmäistä kertaa aikoihin. Matilda oli ollut mukana ensimmäisessä kuljetuksessa.

Oma arvioni: Kangastus on hieno ja vaikuttava historiallinen romaani, jota ei ole syyttä palkittu. Tapahtumapaikkana on tuttuun tapaan Helsinki. Kirjan tapahtumat keskittyvät vuoteen 1938, mutta toki teoksessa katsotaan paljon myös taaksepäin. Viihdyttävän lukuromaanin henkilögalleria on värikäs ja huolella rakennettu ajankuva uskottava. Pidän yleisesti Westön tuotannosta – etenkin hänen historiallisista suurromaaneistaan enkä joutunut pettymään nytkään. Suosittelen Kangastusta lämpimästi kaikille historiallisen kaunokirjallisuuden ystäville. 

P.S. Tämän hienon romaanin lukeminen kartutti marraskuun lukuhaastetta kaikkiaan 334 sivua. Kaunokirjallisuutta on luettuna tähän mennessä yhteensä 1423 sivua.

14. marraskuuta 2014

KIRJA-ARVIO: Valhe & viettelys: tarinoita pettämisestä

Helsinki-kirjat, 2011


Monilla ihmisillä on kokemuksia pettämistä, petetyksi tulemisesta tai petoksesta. Petetyksi tuleminen tuntuu ymmärrettävästi varsin raastavalta, mutta pettämisessä on aina useita puolia. Pettää voi siksi, että rakastaa, tai ei voi muutakaan. Entä, voiko pettäminen olla joskus hyvinkin oikeutettua? Vaikea sanoa, mutta varmaa on kuitenkin se, että motiivit ovat moninaisia, totuudet suhteellisia, ja tunteet aina pinnassa.

Valhe & viettelys on moni-ilmeinen novelliantologia pettämisestä ja petoksesta. Kokoelmassa ovat tarinoillaan mukana Pasi Ilmari Jääskeläinen, Riku Korhonen, Tommi Liimatta, Tiina Lymi, Leena Parkkinen, Tiina Raevaara, Asko Sahlberg sekä Jarkko Tontti ja Tuija Välipakka. Vaikka pettäminen on ollut yksi kaunokirjallisuuden perusteemoista jo iät ja ajat, Valhe & viettelys ei pysähdy ilmeisempiin näkökulmiin. Siksi tämä kirja saattaa muuttaa sinunkin käsityksiäsi pettämisestä ja petoksesta.

PS. Lukuhaasteeseen karttui tällä kirjalla 189 sivua, joten kokonaissivumäärä on nyt 1089 - ja lukeminen jatkuu...



12. marraskuuta 2014

Rake Tähtinen: Arvottomat

Myllylahti, 2010

Kultasepän ryöstömurha ja perhepiiriin kiirivä suru-uutinen vievät rikoskomisario Petäjämäen arvokysymysten äärelle. Samaan aikaan uusikaupunkilaisen nuoren itsemurha paljastuu murhaksi.

Poliisit joutuvat tapauksen kautta paneutumaan myös yhteiskunnan nurjimpaan puoleen lastensuojeluviranomaisten kautta. Petäjämäki ajautuu siviilielämässään vaikean, kauaskantoisen valinnan eteen. 

Oma arvioni: Tähtinen jatkaa tutulla tyylillään rikoksista kirjoittamista ihmisläheisesti ja yhteiskuntakriittisesti. 

PS. Kaunokirjallisuutta luettu marraskuussa tähän mennessä tasan 900 sivua.

8. marraskuuta 2014

Pirjo Tuominen: Muistatko Marjatan?

Tammi, 2013

Kesä 1958. Hulmuavia helmoja, kesäheiloja ja aurinkoisia päiviä. Ja järkyttävä onnettomuus, jonka varjo heittyy nykypäivään asti.


M
ailis Sarka, virkeä eläkeläinen ja taiteilija, saa tehtäväkseen suunnitella lavasteet ja puvut Mailisin nuoruudenystävän, diiva Nina Bergin, ohjaamaan näytelmään. Kunnianhimoinen ohjaaja ei ole helpoin ystävä eikä työtoveri, mutta hänen vaihtelevaa rakkauselämäänsä on viihdyttävää seurata.

Mailisin ajatukset palaavat nuoruuden kesään, jolloin Ninan luokkatoveri Marjatta nukkui tyttöjen yhteisellä purjehdusretkellä. Pohdittavaa riittää nykyhetkessäkin, kun kummallisten ja järkyttävien kuolemien sarja ravistaa Mailisin ja hänen lähipiirinsä elämää. Vasta menneisyyden maisemissa Saimaalla johtolangoista muodostuu karmaiseva kuvio, jonka paljastumisella on tuhoisia seurauksia.

Pirjo Tuominen tarjoilee uutuudessaan arvoituksellisia tapahtumia, yllättäviä käänteitä sekä viihdyttävää ihmissuhdekuvausta.

Oma arvioni:Tiukasti otteessaan pitävää jännitystä alusta loppuun asti.

P.S. Kaunokirjallisuutta luettuna nyt 629 sivua...



6. marraskuuta 2014

Kari Kovalainen: Armoton taivas

Gummerus, 2014


Romaani väkivallasta ja vapaudesta


Olli ei ole löytänyt paikkaa elämässä. Hän on etsinyt sitä epätoivoisesti betonikanjoneista, mutta herää aamuun kasvot verillä ja pakenee jokaista syliä, joka hänelle avautuu. Painajaiset eivät jätä häntä rauhaan. Hän tajuaa, ettei tunne tässä maailmassa ketään. Kaikkein vähiten itseään.

Hän jättää taakseen kaiken ja lähtee etsimään lapsuudenystäväänsä Mikkoa, joka on kadonnut Lapin erämaihin. Lapsina pojat olivat parhaita ystäviä, veriveljet. He olivat Geronimo ja Juh, julmat apassisoturit. Molemmat kasvoivat väkivaltaisessa perheessä, turvaa he hakivat toisistaan, metsästä ja mielikuvituksesta. Olli vaeltaa yli soisten lakeuksien ja läpi kitukasvuisten metsien etsimässä ystäväänsä. Oppaakseen hän saa yksisilmäisen koiran.

Armoton taivas on komea ja sydämeenkäyvä romaani. Kari Kovalainen on kirjoittanut modernin erätarinan, jossa voimakas luontokokemus nousee metaforiselle tasolle. Se hakee viimeistä aitouden ja merkityksellisyyden kokemusta julmasta ja kaoottisesta maailmasta.

Oma arvioni: Kautta kirjan luonto on todella vahvasti läsnä, ja lukijana voi melkein tuntea rämpivänsä suolla. Muutenkin Kovalainen kirjoittaa varsin omintakeisesti.

P.S. Lukuhaasteeseen luettuna nyt 357 sivua...










5. marraskuuta 2014

Nelli Hietala: Käsipohjaa


Nemo, 2014


Sintin isä muutti asumaan kylpyhuoneeseen. Oven läpi se sanoi, ettei tarvinnut huolestua, äiti kyllä keksisi jotain. Äidin mielestä lautaset syötiin tyhjiksi, perunat pilkottiin siististi, eikä ruokapöydille saanut kiivetä, jos oli juuri pyydystänyt kaloja mutalikossa. Isosiskon mielestä seksi oli hauskaa ja yksinkertaista, vähän niin kuin pojat. Sintti tekee parhaansa totellakseen äitiä, piristääkseen isää, päästäkseen isosiskonsa suosioon ja saadakseen kiinni kaikkein ovelimmat kalat.


Käsipohjaa on romaani identiteetin etsimisestä, perhesiteistä ja tytöstä, joka ei halunnut olla vaivaksi. Kuinka kasvaa naiseksi kodissa, jossa vaikeimmista asioista vaietaan ja ongelmat lakaistaan maton alle? Käsipohjaa on kiehtova kasvukertomus, jossa kaikki hakevat paikkaansa. Sen kivuliaimpiakin hetkiä sävyttää ymmärtävä huumori. 

Oma arvioni: Hietalan tarina etenee eleettömästi, ja henkilöitä kuvataan sekä viiltävällä tarkkuudella että sydämellisellä lämmöllä. Tunnelma vaihtuu sujuvasti arkisesta absurdiin. Kirja on itse asiassa varsin oivallinen tutkielma normaaliudesta ja erilaisuudesta – sekä niiden usein varsin häilyvästä rajasta. 

P.S. Marraskuun kaunokirjallisuushaasteeseen on nyt luettuna 201 sivua.