19. marraskuuta 2014

Juha Itkonen: Ajo

Otava, 2014

Dramaattinen romaani ylittämättömistä esteistä. Surusta, joka piiskaa ihmistä kohti tuntematonta määränpäätä. 

Kesä 1966. 50-vuotias kotirouva Heljä menee autokouluun ja istuu ratin taakse ensimmäistä kertaa elämässään. Kädet tärisevät, mutta vaihtoehtoa ei ole. Mies ei aio enää autoa ajaa. Kesä 2013. 40-vuotias copywriter Aino ajaa saksalaista autobahnia etelään. Takapenkillä on poika Aarne, istuin vieressä on tyhjä. BMW on Piin, matka Ainon. Takaisin ei voi kääntyä. On myös 18-vuotias nuorukainen ja musiikki: Rolling Stones, Renegades… Elämä, joka soi.

Oma arvioni: Kirja on monin tavoin tuttua Itkosta. Kerronta on tarkkanäköistä, ja siinä on samanaikaisesti läsnä jotakin hyvin henkilökohtaista ja yleistä. Henkilöhahmot jäävät sen sijaan melko epätarkoiksi. Romaanissa liikutaan taitavasti ajasta ja paikasta toiseen. Teos jatkaa osaltaan Itkosen hienoa perheromaanien sarjaa. Ajo on paitsi viihdyttävää niin myös nopeaa luettavaa. 


P.S. Marraskuun lukuhaastetta tuli kartutettua tällä kirjalla 282 sivun verran. Kaiken kaikkiaan kaunokirjallisia tuotoksia on tullut tähän mennessä luettua 1832 sivua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!