22. marraskuuta 2014

Mons Kallentoft: Suvisurmat















(Schildts, 2010)

Linköpingin kesä on tukahduttava. Helle hautoo raukeaa kaupunkia, ja metsäpalot riehuvat ympäröivissä metsissä. Mitään ei tapahdu. Kunnes. 

Poliisi saa nimettömän vihjeen, ja kaupungin suurimmasta puistosta löytyy 14-vuotias tyttö alasti, verisenä, muistinsa menettäneenä. Samana aamuna ilmoitetaan toinen teinityttö kadonneeksi.

Ylikonstaapeli Malin Fors ja hänen lähin kollegansa Zeke Martinsson käyvät työhön ilman , mainittavia johtolankoja. Heillä on vain heiveröisiä ajatuksia, ja ennakkoluulot pääsevät ohjaamaan tulkintaa. Samalla huoli omasta tyttärestä, Tovesta, pitää Malinia kuristavassa otteessa. Kuinka kauan pahuus saa vaania viattomuutta ja kylvää kipua ja surua?

Oma arvioni: Jännitys säilyi loppuun asti. Tämän kesäisen dekkarin kuumuus toi mukavaa kontrastia tänne eteläänkin sataneelle lumelle. Suvisurmat on itsenäinen jatko-osa hyytävälle Sydäntalven uhrille.

P.S. Tällä "tiiliskivellä" lukuhaasteeseen kertyi 427 sivua. Luettua kaunokirjallisuutta  nyt 2579 sivun verran.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!