30. joulukuuta 2014

Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin – 3. Kuolema

Johnny Kniga, 2014


Kuolema päättää Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin trilogian. Ensin oli rakkaus. Sitten tuli sairaus. Ja kaiken päättää kuolema. He olivat nuoria miehiä, joilla oli elämä edessään, mutta äkkiä kaikki onkin jo ohi. He istuvat kerta toisensa jälkeen hautajaisissa ja aina heitä on yksi vähemmän. He todistavat yhä uudelleen sitä, kuinka homo muuttuu kuollessaan heteroksi. Mutta Paulin hautajaisissa Paul on käsikirjoittanut kaiken itse. Ja  ihmisillä on murheen keskellä kerrankin hauskaa. Tätä koskettavaa ja riipaisevan rehellistä kirjaa lukiessaan on mahdoton unohtaa, että loppujen lopuksi kysymys on kuitenkin elämästä ja elämisestä.

Trilogian aiemmat osat ovat Rakkaus ja Sairaus.


29. joulukuuta 2014

Ulla Järvi (toim.): Tautinen media

Duodecim, 2014


Tautinen media on ensimmäinen suomalainen kokonaisesitys terveysjournalismista. Sen ovat kirjoittaneet suomalaiset viestinnän tutkijat ja tekijät.

Terveysjournalismi mielletään usein vain terveysvalistukseksi. Lääkäreille ja terveydenhuollon viranomaisille on perinteisesti annettu asiantuntijoina oikeus määrittää, mitä on hyvä terveys ja millaista on hyvä terveysvalistus. Terveysvalistuksen ja median suhde ei ole vailla ristiriitoja. Median pyrkimys tuottaa koskettavia tarinoita on johtanut siihen, että faktojen rinnalle uutisjournalismiinkin ovat tulleet tunteet ja yksittäiset kokemukset.  Terveydenhuollon hallintoa ja terveyspolitiikkaa käsittelevät uutiset ovat myös terveysjournalismin lajeja. Terveyden sijaan mediassa puhutaan yhä enemmän taudeista ja rahasta. 

FT Ulla Järven toimittamassa kirjassa analysoidaan lisäksi sosiaalista mediaa ja pohditaan, miten asiantuntijat voisivat tulla sinne mukaan. Median viestien analysoiminen on välttämätöntä, jotta ymmärrämme, miten media meitä puhuttelee. Se on myös osa terveyslukutaitoa. Kirjan tavoitteena on syventää mediavälitteistä terveysviestintää ja tarjota sen yleisölle uusia näkökulmia median seuraamiseen ja journalismin tulkintaan. Kirja sopii terveysviestinnän ammattilaisille, viestinnästä kiinnostuneille terveydenhuollon asiantuntijoille, koulujen terveystiedon opettajille ja terveydestä kiinnostuneelle suurelle yleisölle.

Oma arvioni: Kiinnostavia ja tuoreita näkökulmia terveysjournalismista tarjoava yleistajuinen teos, jossa osansa saa myös sosiaalisen median rooli terveystiedon tarjoajana. Kirja haastaa lukijansa miettimään myös omaa terveyslukutaitoaan. 

28. joulukuuta 2014

Daniel Galera: Hyöky

Otava, 2014

Entä miksi vaari sitten tapettiin. Mä olen tulossa siihen. Malta nyt.

Oma arvioni: Tarinassa mies matkustaa Garopaban kauniiseen kalastajakylään tutkimaan isoisänsä selvittämättä jäänyttä murhaa, ja etsimään samalla omaa identiteettiään. Isoisä Gaudério oli matkustellessaan päätynyt uneliaaseen pikkukylään, mutta paikallisten kaunat olivat johtaneet hänen kollektiiviseen puukottamiseensa. Gaudérion poika on aina epäillyt tarinan todenperäisyyttä. Brasilian nykykirjallisuuden nuoren tähden vaikuttavaa sankaritarinaa kuljettaa hauska, elävä dialogi.

27. joulukuuta 2014

Amity Gaige: Schroder

Schildts & Söderströms, 2014


Erik Schroder kirjoittaa tutkintavankeudesta kirjettä entiselle puolisolleen Lauralle. Hän yrittää selittää, miksi selityksittä otti ja lähti yhdeksänvuotiaan tyttärensä Meadown kanssa päämäärättömälle autoretkelle, jonka seurauksena hänet onetsintäkuulutettu useissa eri osavaltioissa.

 Mihin he päätyivät, mitä he tekivät? Oliko se kidnappaus, kuten polii si asian näkee, vai oliko teko rakkauden ja pakon sanelema, kuten Eric ajattelee? Ja miksi Laura on kaikki nämä vuodet luullut olleensa naimisissa amerikkalaisen Eric Kennedyn, eikä Itä-Saksasta paenneen Erik Schroderin kanssa?

Oma arvioni: Schroderin selittelevästä kirjeestä kasvaa vähä vähältä apologia, elämänmittaisen valheen myöntävä anteeksipyyntö ja sydänjuuria myöten ravisteleva tunnustus. Romaani on eleginen tarina rakkaudesta, eroamisesta ja erossaolon kivusta, valheista ja niille rakentuneesta minuudesta. Mitä jää jäljelle, kun petos on paljastunut? Mikä on kaiken jälkeen totta? Kirja, joka pitää tiukasti otteessaan loppuun asti.



26. joulukuuta 2014

Saara Kesävuori: Tarkasti vartioitu

Tammi, 2013


Kun ahneus ja itsekkyys vallitsevat, on murha vain yksi hoidettava asia.


Yksityissairaala Nervuksessa säilötään dementoituneita vanhuksia ja väkivaltarikollisia. Yksi potilaista on pikkuveljensä murhannut ja isänsä pahoinpidellyt Kaarlo Karemaa. Oikeuspsykiatri Katri Palmgren aikoo käyttää Karemaata uransa pönkittämiseen, mutta joutuukin lähtemään Ateenaan asti katkaistakseen Karemaan alulle paneman tapahtumaketjun.

Majuri Holma tuntee vanhastaan Karemaan rikokset. Hän matkustaa Ateenaan etsimään vanhempiensa tuttavan, apteekkari Seferin jäljettömiin kadonnutta poikaa. Miten katoamiseen liittyvät äärioikeiston nousu, hädänalaiset pakolaiset ja Seferien vauraan suvun kunnia?

Entä miksi Kreikassa on suomalaisia ruuhkaksi asti – sattumaa vai osa suurempaa suunnitelmaa?


Oma arvioni: Monitasoista jännitystä – ja koukuttavaa sellaista.

25. joulukuuta 2014

Leena Kirstinä: Kirsi Kunnas – Sateessa ja tuulessa

WSOY, 2014


Näin puhui sateenvarjo
Kun sataa, pikku Marjo
unohda sateenvarjo
edes joskus, pikku Marjo.

Älä sitä avaa,
sillä jos et koskaan
suin päin ravaa
räntäsade-vesiloskaan
etkä sateen anna
otsaasi koskea
etkä tuulta päästä
puraisemaan poskea
et tiedä mitään sadesäästä!

Et edes tajua
miten maa ja ilma
ja maailma taivaan alla
voi olla ihanaa rajua
sadevesi-koskea,
kun sataa kaatamalla.
Siis pikku Marjo,
unohda sateenvarjo,
edes joskus, pikku Marjo.

Oma arvioni: Suomalaisen runouden uudistajan ja rakastetun saturunoilijan elämää monipuolisesti valottava elämäkerta. "Et rupea uudeksi Saima Harmajaksi!" varoitti Sylvi Kunnas tuberkuloosiin sairastunutta tytärtään Kirsiä. Äiti oli löytänyt tytön runovihon ja pelkäsi tämän kokevan 23-vuotiaana kuolleen kirjailijan kohtalon. Kirsi omaksui asenteen, ettei sairautta saanut jäädä itkemään. Hän sinnitteli jaloilleen, unohti haaveen taidemaalarin urasta, paneutui vimmalla kirjoittamiseen ja mullisti suomalaisen runouden.

Henkilökohtaista elämäänsä julkisuudelta varjellut runoilija kertoo nyt uransa hapuilevasta alusta, toisen kokoelman huimasta menestyksestä ja siitä miten karkasi rakastuneena Tampereelle ahtaaksi käyneitä kirjallisia piirejä. Kunnas meni naimisiin, perusti perheen ja omistautui uudelle yleisölle lapsille. Apunaan hänellä oli Tiitiäinen, suomalaisen lastenkirjallisuuden rakastetuin menninkäinen.

Kokonaisuudessaan todella hieno kirja, kiitos sekä kirjoittajalle että kirjan päähenkilölle.



24. joulukuuta 2014

Jörn Donner: Poika ja isä. Erään rikoksen tarina

Otava, 2014

Mystinen rikos yhdistää isän ja pojan vuosien eron jälkeen

25-vuotias aloitteleva rikostoimittaja Erik haluaa löytää uudelleen yhteyden isäänsä, joka hylkäsi perheensä kymmenen vuotta aiemmin. Erikin isä David elää Helsingissä itseään huomattavasti nuoremman Marian kanssa. 

Matkalla romanttiselle maaseutumatkalle hän pysäyttää auton metsä aukiolle. Kuuluu laukaus, ja David tuupertuu maahan. Hän selviää hengissä mutta halvaantuu. Erik alkaa selvittää arvoitukseksi jäänyttä ampumista. Tutkimukset johtavat keskelle isän hämärää menneisyyttä, ja matkalla Israeliin Erik joutuu vastakkain terroristijärjestön kanssa.

Oma arvioni: Alaotsikostaan huolimatta Donnerin romaani ei ole dekkari. Odotin siltä jostain syystä enemmän, mutta rehellisestä kerronnastaan huolimatta teos ei erityisemmin vakuuttanut. 





23. joulukuuta 2014

Susanne Staun: Punainen merkki

WSOY, 2014


Tervetuloa Maria Krausen painajaiseen

O
ikeuslääkäri Maria Krause on kova nainen. Hänellä on käsivoimia avata ruumiit itse, eikä häntä saa töissä kiinni tunteilusta. Hänen vaarallisen haavoittuvaa puoltaan ei tunne kukaan muu kuin Nkem, nigerialainen oikeuskemisti, ja juuri Nkemin perässä Maria vaihtaa työpaikkaa Kööpenhaminasta Odensen oikeuslääketieteen laitokselle. Sitä päätöstä hän saa katua. 

Marian uudella alueella Fynin saarella liikkuu kauhistuttavan raaka sarjamurhaaja. Punainen jälki murhattujen iholla on viesti, jonka vain Maria osaa lukea. Sen vetämänä hän joutuu rikosvyyhteä selvittäessään itsekin lähelle kuolemaa, mustan metsän uumeniin. 

Oma arvioni: Raaka ja monikerroksisuudessaan jopa liiankin sekava dekkari, josta en pitänyt oikein millään tasolla. Harvoin niin käy, mutta joskus kuitenkin…

















21. joulukuuta 2014

Laura Paloheimo: Mama mojo

Otava, 2014

J
ulian ensimmäinen kesä äitinä on yhtä rallia. Töyssyjä riittää, kun anoppi avautuu Skypessä ja mies rehkii rasvamontussa. Vähemmästäkin voi mamma menettää mojonsa. 

Ovatko vintage-mekot vaihtuneet lopullisesti maitoläikkäiseen kauhtanaan? Missä välissä äitiydestä oikein oli tarkoitus nauttia? Ja voiko vastuullinen emo nukuttaa vauvan helikopterissa? 


Oma arvioni: Kevyttä hömppää jo joululoman tarpeessa oleville aivoille.


19. joulukuuta 2014

Päivi Storgård: Keinulaudalla

Schildts & Söderströms, 2013


Aaron ei kestä heikkoutta,
hetteiköllä kulkemista, 
muuttuvia suunnitelmia.
Ymmärrän, että hän pelkää.
Minä pelkään.
Hän sanoo usein; 
olet kaunis, kun hymyilet.
Olen ollut pitkään ruma.



Outi on nelikymppinen nainen, jolla menee hyvin. Tietenkin menee: hänellähän on kiinnostava ura televisiossa, huomaavainen ja lahjakas aviomies Aaron, ja heille syntyy vielä kaksi ihanaa lastakin. Joskus masentaa, lasten syntymän jälkeen etenkin. Sitten taas menee hyvin. Lujaa, ehkä liiankin lujaa – mutta sellaistahan elämä vain on. Välillä menee paremmin ja välillä huonommin. Kaikki se kuuluu asiaan. Vai kuuluuko?


Jokin alkaa purkautua Outissa. Hän ei enää pääse masennuksesta ylös. Hän ei osaa enää pysäyttää itseään silloin, kun vauhti karkaa käsistä.

Oma arvioni: Rehellisen uskottava ja riipaisevan koskettava kuvaus mielen sairastumisesta. Kirjailijan omakohtaiset kokemukset heijastuvat tarinaan selvästi, vaikka kysymyksessä onkin romaani. Vaikka kirjassa käsitelläänkin mielen sairastumista ja siihen liittyviä pelkoja ja jatkuvaa epävarmuutta, kerronta ei ole kuitenkaan epätoivoista. Teoksen pääsanoma lienee se, että avun tarvitseminen ja pyytäminen ei ole häpeällistä. Eihän kukaan meistä pärjäisi elämässä ilman toisia ihmisiä. Meillä on paitsi lupa – niin myös velvollisuus – välittää toinen toisistamme. 







Bisquit: Taatamalliset säkeet

Siltala, 2014


Yli kymmenen vuotta on jouduttu odottamaan Bisquitin uutta kirjaa. Viimeinkin tarjolla parhaat vuosien 2003–2014 sadosta.

Seppo Ahti (s. 1944 Tampereella) on paitsi pakinoinut Bisquitina myös käsikirjoittanut lukuisia television viihdeohjelmia, muun muassa Katapulttia (1971), Parempi myöhään -ohjelmaa (1979) ja Hymyhuulia (1987–1988). Hän on ollut mukana käsikirjoittamassa Uuden Iloisen Teatterin UIT:n revyitä teatterin perustamisvuodesta 1979 lähtien. Ahti on palkittu muun muassa Valtion kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1978 ja Suomen Kuvalehden journalistipalkinnolla vuonna 1989. Pahkasika-lehden myöntämän Taavi ja Emmi Kurpan muistorahaston palkinnon hän sai vuonna 1989, sekä Kossu-palkinnon vuonna 1996.

Oma arvioni: Hillittömän hulvatonta mutta samalla myös hyvin hallittua asiapitoista ja ajankohtaista sanoilla ilottelua. 

10. joulukuuta 2014

Kirsi Kunnas: Tiitiäisen tuluskukkaro

WSOY, 2000


Kirsi Kunnaksen lastenrunojen satumaailmassa elämä ja luonto välittyvät koskettavasti iloineen ja suruineen. Myös aikamme ilmiöitä ja tekniikkaa runoilija kuvaa riemastuttavasti ja nasevasti kuten netissä surffailevia hiirenpentuja. Tiitiäisen tuluskukkaro sisältää yhteensä 140 runoa A niin kuin Ajatuksesta ö niin kuin öhky-ölppösten sukutarinaan. Mukana on kirjailijalle rakkaita eläin- ja luontorunoja ja lisäksi muun muassa matkustusrunoja. 

Tiitiäisen elämänkaari alkaa Tiitiäisen satupuusta (1956) ja jatkuu Tiitiäisen tarinoiden (1957) sekä Tiitiäisen pippurimyllyn (1991) kautta Tiitiäisen tuluskukkaroon.

TUUMAN MITTA

Kun ollaan yksituumaisia
ollaan tuuman pituisia,
yhden tuuman mittaisia,
tuumi mittarimato
ja mittasi
päästä päähän asti;
2 ja ½ senttiä ollaan sopivasti!




Kirsi Kunnas: Kani Koipeliinin kuperkeikat

WSOY, 2009

Mutta miksi ja mikä niksi 
sen Kanin teki taikuriksi, 
sitä ei kertonut kukaan muu 
kuin Kani itse, tuo halkisuu, 
tuo villi runopilli 
Kani Kaniini.



Kani Koipeliinin kuperkeikat on runosatujen klassikko, suuren runoilijan uudistusvoiman ja taitojen näyte. Teos toi Kirsi Kunnakselle Kirjallisuuden valtionpalkinnon vuonna 1979, ja sittemmin se on monien tasojen leikillään onnistunut tavoittamaan iättömän lukijakunnan ajattoman suosion.

Kani Koipeliinin kuperkeikat on vahva puheenvuoro vapauden ja omaehtoisuuden puolesta. Sen sankari on itsenäiseksi, villiksi runopilliksi kasvava kanihahmo.


Cristel Rönns on luonut teokseen uuden kuvituksen, jossa tarinoinnin ilo tulee vahvana lukijaa lähelle.


Oma arvioni: Alun perin vuonna 1979 ilmestynyt monitasoinen runosatu, joka tarjoaa porkkanoita myös aikuisille. 

4. joulukuuta 2014

Hannu Salama: Hakemisen riemu – Harri Salmisen luistelmia

Otava, 2014


Onko tämä minun viimeinen totuuteni?
Ja jos on, pitääkö se häikäilemättä tuoda julki?
Hannu Salama kertoo miten asiat ovat.


Oma arvioni: Hannu Salaman uusin teos on sekä muodoltaan että rakenteeltaan kollaasi, moninaisista palasista koostuva ristiriitaisen räiskyvä kokonaisuus. Vaikka kirjailija Salama saattaa välillä muistellakin, tässä teoksessa hänen alter egonsa enemmänkin luistelee. Ironiaa ja itseironiaa ei tästä teoksesta todellakaan puutu – ja tyylilajit vaihtuvat sujuvasti.