31. joulukuuta 2015

Mamen Sánchez: On ilo juoda teetä kanssasi

Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2015
Espanjankielinen alkuteos: La felicidad es un tè contigo
Suomentanut: Satu Ekman
Sivumäärä: 306 s.

E
nglantilaisen mahtisuvun komea vesa Atticus Craftsman ei koskaan matkusta ilman Earl Grey –teetä ja lempikirjaansa. Kun hänet lähetetään Madridiin lakkauttamaan Librarte –kirjallisuuslehteä, hän pakkaa laukkuunsa molemmat.

Lehden hurmaavat työntekijät Berta, Soleá, María, Asunción ja Gabriela eivät niin vain lakkauttamiseen alistu. Persoonalliset naiset keittävät kokoon suunnitelman työpaikkansa pelastamiseksi. Ja minkälaisen suunnitelman! Ainakin siihen liittyvät espanjalaiset kitarat ja kuuma Granada. Ja mitä tekemistä Atticus Craftsmanin katoamisella on tämän kaiken kanssa?

Oma arvioni: On ilo juoda teetä kanssasi oli viihdyttävä, hyvän mielen kirja. Kirja tarjosi herkullisen kattauksen pieniä viittauksia kirjallisuuden klassikkoteoksiin. Kirja on miellyttävällä tavalla vanhanaikainen. Sitä voi suositella kaikille lämminhenkisen ja humoristisen jännityksen ystäville. Ja, jos espanjalainen elämänmeno kiinnostaa, uppoaa kirja taatusti vieläkin paremmin. Mikäli en olisi kuullut kirjasta aikaisemmin, olisin varmasti valinnut sen luettavaksi pelkästään kauniin kansikuvan perusteellakin. Kirja oli kerrassaan mainio päätös kirjaisalle Kirjan vuodelle 2015. 


30. joulukuuta 2015

Reijo Mäki: Cowboy

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 428 s.

Viihdemaailman kulissien taakse sukeltava Cowboy huipentaa Suomen Länsi –trilogian

J
oulukaupungin aattoilta tummuu. Varjoissa hiipii paha pukki - ja pian gangstapyrkyri nimeltään Cowboy menettää stetsoninsa, naisensa ja itsekunnioituksensa. Vares joutuu tällä kertaa tutustumaan muun muassa suomalaisen stand up -komiikan outoon maailmaan.


Oma arvioni: Taattua Varesta – ei kuitenkaan ihan parhaimmillaan, ainakaan minun mielestäni. Mutta turkulaisetsivän ystävien kannattaa tämäkin kirja toki lukea. 

29. joulukuuta 2015

Anja Lampela: Lankarullatyttö – autismilapsen tarina

Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 224 s.


L
ankarullatyttö on kertomus autistilapsesta ja hänen perheestään. Se on kertomus rakkaudesta, ymmärtämisestä, väärinymmärtämisestä, syyllisyydestä, totuuksista ja valheista.

”Mutta nyt sana lausuttiin ääneen. Se jysähti päällemme kuin pommi. Eyvind haroi hiuksiaan, katse harhaili kunnes osui paksuun lääkeoppaaseen neurologin pöydällä. Hän tarttui kirjaan ja paiskasi sen kohti lasiovista tarvikekaappia. Yksi laseista helähti sirpaleiksi lattialle. Eyvind lysähti istumaan, kätki kasvot käsiinsä ja alkoi ulista. Painoin hänen päänsä vatsaani vasten ja aloin itsekin itkeä. Neurologi kuivasi silmälasejaan ja kääntyi katsomaan ikkunasta ulos.
Vain Isla istui pikkutuolissaan hiljaa.”

Lapsen autismidiagnoosin jälkeen suomalaisen Iisan ja norjalaisen Eyvindin perheidylli alkaa säröillä. Luottamuksen sijaan tulee salailu ja totuuden korvaa valhe. Enää Isla ei olekaan perheessä ainoa, jonka ajatukset jäävät arvoituksiksi. Pelastaakseen perheensä Iisa on valmis rikkomaan sen, mutta mitä sirpaleet tuovat mukanaan?


Oma arvioni: Elämänmakuinen, rehellisen avoin fiktiivinen kertomus autistisesta tytöstä ja hänen perheestään. Tarina eteni sujuvasti ja kertomuksessa oli myös yllättäviä käänteitä. Kirjaa oli miellyttävä lukea myös hyvän kielellisen ilmaisun vuoksi. Lankarullatyttöä voi suositella oikeastaan ihan kenelle tahansa, mutta etenkin sellaisille lukijoille, jotka haluavat lisätä ymmärrystään autismin kirjoon liittyen. 

28. joulukuuta 2015

Drago Jančar: Sinä yönä näin hänet

Kustantaja: Mansarda
Julkaisuvuosi: 2015
Sloveeninkielinen alkuteos: To noč sem jo videl
Suomentanut: Kari Klemelä
Sivumäärä: 202 s.


V
eronikaa ei kukaan voinut valvoa. Kun hän päätti jotain, sitä oli mahdoton estää. Jos hän päätti mennä junalla Sušakiin, hän meni. Jos hän halusi koiranpennun tai siamilaisen kissan sijasta alligaattorin, hän hankki alligaattorin. Ja jos hän halusi ottaa ratsastuksenopettajansa, niin hän otti.

Romaani kertoo nuoren Veronikan elämästä Jugoslaviassa toisen maailmansodan edellä ja sen aikana. Aikana, joka tempasi mukaansa sekä historian vakaumukselliset osanottajat että ne, jotka eivät ymmärtäneet tapahtumia vaan olisivat mieluummin eläneet ”vain” omaa elämäänsä.

Pienen slovenialaisen vuoristolinnan valtiatarta muistelee ensin Jugoslavian kuninkaallisen armeijan upseeri Palmanovan vankileirissä 1945. Pari vuotta sodan jälkeen tarinaa jatkavat tyttärensä paluuta odottava, muistoihin vajonnut äiti, Wehrmachtin sotilaslääkäri ja perheen uskollinen taloudenhoitaja. Viimeisenä pohdiskelee iäkäs partisaani, jo nykypäivän näkökulmasta. Jokainen heistä rakasti tai ihaili tätä elämäniloista ja itsenäistä naista ja vaikutti hänen kohtaloonsa, tahtoen tai tahtomattaan. Kaikille jäi kuitenkin arvoitukseksi, mitä Veronikalle tapahtui ja - miksi.

Sinä yönä näin hänet on Slovenian arvostetuimman ja kansainvälisesti tunnetuimman prosaistin Drago Jančarin mestariteos.

Oma arvioni: Sinä yönä näin hänet on tarina menetetystä rakkaudesta. Kirjailijan mukaan tarina on tosi, mutta kirjassa historian tapahtumia on toki jonkin verran maustettu. Vaikka kirjan aihe ei minua erityisemmin kiinnostanutkaan, oli virkistävää lukea välillä jotakin hieman erilaista. Enpä muista, olenko aiemmin tutustunut slovenialaisen kirjailijan tuotantoon.


Paulo Coelho: Maktub

Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2015
Portugalinkielinen alkuteos: Maktub
Suomentanut: Sanna Pernu
Sivumäärä: 191 s.


M
aktub eli Tähtiin kirjoitettu koostuu Paulo Coelholle tärkeästä valikoimasta tarinoita, joiden yhteisenä nimittäjänä on oman tiensä löytäminen. Kirjassa ei jaeta neuvoja vaan kerrotaan kokemuksista. Coelho muistelee menneitä ja elettyä elämäänsä. Hän on koonnut kirjaan ikimuistoisia katkelmia tärkeistä kirjoista, oppimestarin opetuksia, ystävien kertomuksia, elettyjä hetkiä ja kuulemiaan taruja. Mukana on mietteitä ajasta ja unelmista, henkisestä etsinnästä ja elämäntiestä.

Maktub-kirjassa olevat tarinat on julkaistu alun perin kolumneina Folha de Sao Paulo -lehdessä.

Oma arvioni: Coelho antaa lukijalleen jälleen kerran paljon ajattelemisen aiheita. 

27. joulukuuta 2015

Thomas Erikson: Pelonkylväjät

Kustantaja: Minerva
Julkaisuvuosi: 2014
Ruotsinkielinen alkuteos: Bländverk
Suomentanut: Torsti Lehtinen
Sivumäärä: 560 s.


K
äyttäytymisen tutkija Alex Kingin yleisöluennolla tapahtuu murha. Yleisössä ollut mies ammutaan. Poliisi haluaa Kingiltä todistajalausunnon, mutta pian hänen ammattitaitoaan tarvitaan myös rikoksentekijän profiloinnissa. Yhdessä rikoskomisario Gabriel Hellmarkin ja rikostutkija Nina Manderin kanssa hän alkaa jahdata kylmäveristä tappajaa, joka viikon sisällä on ampunut kaksi tukholmalaista liikemiestä.

Freelance-toimittaja Fredric Hellmark - rikoskomisario Hellmarkin veli - on saanut tehtäväkseen kirjoittaa menestyneen yritysjohtajan elämäkerran. Kun hänelle selviää, että toimeksiantaja on yksi maan pahimmista gangsteripomoista, on jo liian myöhäistä päästä jutusta irti.

On selvää, että tapaukset liittyvät toisiinsa. Mutta miten? Ennen kuin ratkaisu löytyy, on luvassa monta yllättävää käännettä. Käyttäytymistieteiden tutkijana

Thomas Erikson on punonut esikoisromaanissaan aivan uudenlaisen rikostarinan, joka on kerännyt kriitikkojen kiitokset ja saanut lukijat odottamaan jatkoa.

Oma arvioni: Kirja, jossa lukijaa harhautetaan oikein urakalla. Dekkarin parasta antia onkin sen yllätyksellisyys. Sarjasta on tähän mennessä ilmestynyt jo ainakin kaksi seuraavaa osaa, joten ei muuta kuin niitä kirjastosta metsästämään…



26. joulukuuta 2015

Carolina Garcia-Aguilera: Kuuma häpeä

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2001
Englanninkielinen alkuteos: Bloody Shame
Suomentanut: Jaana Kapari
Sivumäärä: 347 s.

Miamin paras yksityisetsivä Lupe Solano panee jälleen peliin kaiken älynsä ja viehätysvoimansa

T
uttu asianajaja pyytää Lupelta apua. Varakasta kauppiasta syytetään murhasta, vaikka hän väittää ampuneensa ryöstäjän itsepuolustukseksi.
Lupen paras ystävä Margarita ilmoittaa tietävänsä jotain tapauksesta, mutta kuolee traagisesti auto-onnettomuudessa ennen kuin ehtii paljastaa tietonsa.

Jokaisesta johtolangasta versoo tusina uusia, ja ennen pitkää Lupe joutuu itse takaa-ajetuksi.

Kuuma häpeä on toinen Lupe Solano –dekkari, edellinen Kuumat vedet ilmestyi 1999.

Oma arvioni: Mitä pidemmälle jatkoin lukemista, sitä vahvempi oli tunne siitä, että olen lukenut kirjan aiemminkin. Ja niin olinkin - jo vuonna 2011. No, siitä huolimatta kyseessä on ihan luettava, niin kutsuttu kevyehkö välipaladekkari. 


25. joulukuuta 2015

Unni Lindell: Sokerivalhe

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2013
Norjankielinen alkuteos: Sukkerdøden
Suomentanut: Päivi Kivelä
Sivumäärä: 413 s.

Psykologisen laatudekkarin parasta perintöä!

K
ari Helene haluaisi kertoa poliisipäällikkö Martin Eggelle totuuden pikkuveljensä kuolemasta. Mutta päivää ennen heidän tapaamistaan Egge saa surmansa.

Ainoastaan tapausta tutkiva Marian Dahle tietää, miten tärkeä Martin hänelle oli, kuin isä. Tuon salaisuuden takana on paitsi Marianin elämä ja uskollisuus esimiehelleen Cato Isaksenille, myös totuus Martinin kuolemasta.

Spiraalin tavoin avautuva kirja noudattaa pohjoismaisen psykologisen dekkarin parhaita perinteitä. Unni Lindell on mestarillinen juonentekijä, joka lisäksi tietää, että mitä tarkemmin ihmisiä katsoo, sitä arvaamattomammiksi he muuttuvat.  

Oma arvioni: Taattua Lindell-laatua, mutta ei kuitenkaan sarjansa parasta. Tiukasti otteessaan pitävää psykologista jännitystä, joka ratkaisee arvoituksia pala kerrallaan. Viihdyin kirjan parissa mainiosti.


23. joulukuuta 2015

Roope Lipasti: Linnan juhlat

Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 300 s. 


”Ihmisten auttaminen olisi helpompaa, jos ei ihmisiä olisi.”

K
ansallinen haave on päästä presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle – niin myös Hannun. Joka vuosi hän istuutuu parhaimmissaan television ääreen odottamaan kättelyseremoniaa. Joka vuosi hän haaveilee pääsevänsä Maria-puolisonsa kanssa juhliin, kunnes…

Itsenäisyyspäivän 2016 jälkeen Hannulle koittaa epäonnen vuosi: Maria jättää hänet, koti laitetaan myyntiin, työt loppuvat. Kun Hannu horjahtelee marjapuuronpunaisen kivitalon katonreunalla, hän tapaa Mikon, persoonan treenaajan. Mikon kysyessä Hannulta elämän tarkoitusta, Hannun elämän suurinta haavetta, vastaus on jo huulilla.

Hannu ja Mikko alkavat toimia saavuttaakseen tavoitteen. Mikko vie ja Hannu vikisee. Satavuotiaan Suomen syntymäpäivät lähenevät, levottomuudet kaduilla kiihtyvät, Mikon kierrokset kasvavat, Maria ihmettelee muuttunutta Hannua. Mistä kaikessa on kyse? Kuka heiluttaa ketä?

Roope Lipastin (s. 1970) hulvaton ja absurdi tragikomedia keski-ikäisestä ja -luokkaisesta Hannusta pohtii elämän monimutkaisuutta avaralla sydämellä mutta päätä pudistellen. Jos elämän peruspilarit rysähtävät kumoon yksi kerrallaan, ei ole aivan sama, ken vierelläsi on.

Oma arvioni: Hauska ja yllätyksellinen tarina haaveista ja niiden toteutumisesta, ihmissuhteista ja elämän arvaamattomuudesta. Lipasti jatkaa tutulla tyylillään. Kirjaa oli vaikea lukea vähintään hymähtelemättä. Kirja ei kuitenkaan ole niin kepeä, miltä se saattaa aluksi vaikuttaa. Huumorin takaa löytyy monia asioita, joita kannattaa pysähtyä hetkiseksi miettimään. Erinomainen kirja, jota suosittelen lämpimästi kaikille vinon huumorin ystäville. Linnan juhlat on mainio kirjavalinta vaikkapa joululoman ratoksi.



22. joulukuuta 2015

Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme

Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 522 s.


J
okapäiväinen elämämme on kertomus yhdestä merkittävimmästä venäläisestä runoilijasta, Marina Tsvetajevasta, ja hänen tyttärestään Aljasta ja heidän yrityksestään saada yhteys toisiinsa.

Se on unohtumaton kuvaus perheestä, jonka Stalinin terrori tuhoaa. Kiihkeä ja järkyttävän kaunis tarina ihmisyydestä, rakkaudesta ja kirjoittamisen ehdottomuudesta. 

Oma arvioni: Sain kirjan lahjaksi jouluna 2013, mutta vasta nyt oli mielestäni oikea hetki lukea se. Kysymyksessä on hieno henkilöhistoriallinen romaani elämästä kahden sodan melskeessä. Samalla kirja kertoo myös hajonneen Euroopan tarinaa.

Jokapäiväinen elämämme on varsin laaja ja kielellisesti kaunis spektaakkeli venäläisestä mielenmaisemasta 1920-luvulta 1940-luvun alkuun. Kirjassa kuvataan koskettavasti myös lahjakkaan lapsen tragediaa. Kaikin puolin varsin vaikuttava teos, jonka voin mainiosti kuvitella lukevani toistekin. 

20. joulukuuta 2015

Lene Kaaberbøl & Agnete Friis: Satakielen kuolema

Kustantaja: Siltala
Julkaisuvuosi: 2015
Tanskankielinen alkuteos: Nattergalens død
Suomentanut: Aino Ahonen
Sivumäärä: 378 s.

Nina. Nataša. Olha. Kolme naista, joita yhdistää yksi kammottava salaisuus.


N
ataša Dorošenko – ukrainalainen nainen, joka on tuomittu tanskalaisen sulhasensa murhayrityksestä – pääsee pakenemaan vankilasta. Vähän sen jälkeen mies löydetään kuolleena autostaan – sormet murskattuina samalla tavalla kuin Natašan ukrainalaisella miehellä kolme vuotta aikaisemmin.

Sairaanhoitaja Nina Borg ei pysty näkemään Natašaa raakana murhaajana, mutta hänen on myönnettävä, ettei tiedä juuri mitään naisesta, jota on yrittänyt vuosien ajan auttaa. Mikä oikeastaan sai Natašan pakenemaan? Miksi hänen ympärillään on niin paljon kuolemaa? Ja miksi joku yrittää siepata hänen tyttärensä?

Arvoituksen pitkät ja veriset juuret ulottuvat aina Stalinin aikaan ja köyhään, pieneen ukrainalaiskylään. Satakielen kuolema on kolmas Nina Borg –dekkari.

Oma arvioni: Vauhdikas, tiukasti otteessaan pitävä trilleri. Moni asia jäi edelleen epäselväksi, mutta onneksi sarjassa on ilmestynyt jo neljäs osakin. Sitä siis odottelemaan…


19. joulukuuta 2015

Eppu Nuotio: Kingi ja joulujen joulu

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2012
Kuvittanut: Katri Kirkkopelto
Sivumäärä: 122 s.

Kingi-koiran ja saaristolaisperheen joulutunnelma on vertaansa vailla

J
oulunpyhät ovat Kingin, perheen itseoikeutetun keskipisteen, parasta aikaa. Hän saa huomiota, herkkuja ja lahjoja! Joka puolella on säpinää ja salaperäistä touhua. Kuusenkellojen hento kilinä, kynttilöiden lempeä valo ja keittiön herkkutuoksut johdattavatkin Kingin iki-ihaniin joulutunnelmiin. Joulu on silkkaa iloa, lepoa ja rauhaa.

Iso musta koiraherra Kingi neli- ja kaksijalkaisine ystävineen hurmaa jokaisen!

Oma arvioni: Lämminhenkinen jouluinen tarina pienille ja vähän isommillekin koirien ystäville.









Juhani Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot

Kustantaja: Kirjapaja
Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 231 s.



M
iksi meitä jännittää? Sydän tykyttää, kädet hikoavat ja puna alkaa nousta kasvoille - tuttu tilanne? Jännittäminen on tavallista tilanteissa, joissa kokee joutuvansa muiden huomion kohteeksi. Normaali jännittäminen voi joskus muuttua sosiaaliseksi peloksi ja rajoittaa elämää.

Yllättävän usein sosiaaliset pelot ovat seurausta ihmisen herkkyydestä. Aisteiltaan ja tunteiltaan herkät ihmiset tekevät tarkkoja havaintoja ja reagoivat voimakkaasti jopa tiedostamattomiin ärsykkeisiin. Tällainen sensitiivisyys koetaan helposti häpeälliseksi ja se voi heikentää itsetuntoa, varsinkin kun nykyisin ihaillaan ulospäinsuuntautuneisuutta ja esiintymisrohkeutta. Herkkyyttä ei kuitenkaan pidä piilottaa. Se on osa älykkyyttä ja tärkeä voimavara yksilölle ja yhteisölle.

Oma arvioni: Pidin kirjan myönteisestä sävystä. Herkkyys kun tuntuu olevan tänä päivänä monessa yhteydessä vika tai ainakin sellainen ominaisuus, josta olisi päästävä eroon oikeastaan keinolla millä hyvänsä. Sama pätee jännittämiseen ja vaikkapa ujouteen. Jännittämistä on toki hyvä pyrkiä hallitsemaan, jos se rajoittaa liiaksi yksilön sosiaalista elämää,

Jos esiintyminen jännittää tai tunnistat olevasi herkkä, sinun kannattaa ehdottomasti lukea tämä tietoa ja tukea tarjoava kirja.










18. joulukuuta 2015

Marie Hermanson: Hämäränmaa

Kustantaja: LIKE
Julkaisuvuosi: 2015
Ruotsinkielinen alkuteos: Skymningslandet
Suomentanut: Jaana Nikula
Sivumäärä: 299 s.



Hämäränmaassa on toiset säännöt

R
änsistyneessä kartanossa istuu iäkäs Florence tikittävien kellojen ympäröimänä. Hänen oma sisäinen kellonsa on kuitenkin pysähtynyt vuoteen 1943, nuoruuteen.

Hänen ympärilleen ilmestyy joukko nuoria palvelusväeksi. Emäntä tarjoaa heille jotain, mihin yhteiskunta ei ole kyennyt: asunnon ja palkan, joka riittää elämiseen. Kartanossa nuorilla on kaikki hyvin.

Kun eräs kyläilijä keikauttaa kaiken päälaelleen. alkaa hauras rakennelma halkeilla. Mihin asukkaat ovat valmiita saadakseen jatkaa viihtyisää ja maailmasta vieraantunutta eloaan Hämäränmaassa?

Oma arvioni: Jännittävä ja omalaatuinen tarina, jossa outo onkin tavallista, vai onkohan sittenkään… Kirjan ylivoimaisesti parasta antia oli sen monimuotoinen tunnelma – välillä mystinen ja välillä suorastaan painostava. Kirja lähti kirjastosta mukaan ihan sattumalta. Varsin mitäänsanomaton kansikuva ei toki houkutellut lukemaan, mutta todella harvoin muutenkaan valitsen kirjoja kansien perusteella. Kaiken kaikkiaan tämä kirja yllätti minut positiivisesti. Suosittelen sitä omaleimaisesta psykologisesta jännityksestä pitäville lukijoille.






17. joulukuuta 2015

Päivi Kannisto: Elämäni nomadina: Irtolasia, seikkailijoita ja elämäntapamatkailijoita

Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 300 s.

M
iltä tuntuisi jättää taakseen työ, jatkuva kiire ja velvollisuudet ja tehdä jotain sellaista, mitä on aina halunnut? Menestyneen liike-elämän konsultin Päivi Kanniston vuoden kohokohta oli ollut maailmalla vietetty lomakuukausi, mutta kahdeksan vuotta sitten hän pakkasi rinkkansa lopullisesti ja hyppäsi pois oravanpyörästä. Lähtiessään maailmalle hän tiesi vain haluavansa vaihtaa työkeskeisen arjen elämään, jossa olennaista olisi täydellinen vapaus. Tällä matkalla Kannisto on edelleen. Elämäni nomadina -kirjassa Kannisto kertoo, miltä tuntuu luopua kaikesta tutusta ja turvallisesta, millaista arki on reissun päällä, ja miten vapaalle heittäytyminen on taloudellisesti mahdollista. Kirjassa tutustutaan myös liikkuvan elämäntavan juuriin: mistä nykypäivän nomadien ihanteet ovat peräisin? Entä millaisia olivat löytöretkeilijät, pyhiinvaeltajat ja vaeltavat munkit, boheemit taiteilijat ja tieteen-tekijät tai työtä vieroksuvat irtolaiset?

Elämäni nomadina on ensimmäinen suomalainen elämäntapamatkailusta kirjoitettu tietokirja, jota varten Kannisto haastatteli 30 pysyvästi matkalle jäänyttä kulkija-kollegaansa 15 maasta. FT Päivi Kannisto kirjoitti Elämäni nomadina -kirjaa Italiassa, Kreikassa, Keniassa, Malesiassa, Laosilla, Filippiineillä, Thaimaassa, Australiassa, Myanmarissa ja Kiinassa.

Oma arvioni: Kirjaa lukiessa huomasin monta kertaa ihmetteleväni, kuinka joku pystyy jättämään kaiken taakseen. Minulta se ei kyllä onnistuisi enkä toisaalta sitä haluaisikaan. Matkustelu olisi toki mukavaa, mutta silti… Kirjaa voinee suositella ainakin kaikille elämäntapamatkailusta haaveileville.





16. joulukuuta 2015

Juuli Niemi: Tuhat tytärtä

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 93 s.

S
en vaan sanon, että jos kertojaa kaivataan, kannattaa valita perheen kuopus. Hän osaa kuvitella kaiken sen, mitä muut luulevat muistavansa.


Oma arvioni: Juuli Niemi kuvaa proosarunoissaan muun muassa läheissuhteiden valta-asetelmista ja elämässä jatkuvasti läsnä olevasta epävarmuudesta. Niemi kirjoittaa vahvoja tekstejä, joita lukiessa löytää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Tuhat tytärtä on lukemisen arvoinen, jos olet moni-ilmeisen runouden ystävä. 

Kaj Korkea-aho: Paha kirja

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015
Ruotsinkielinen alkuteos: Onda boken
Suomentanut: Laura Beck
Sivumäärä: 317 s.

Älä lue tätä kirjaa tai joudut helvettiin!

P
aha pääsee valloilleen yliopistolla, kun opiskelija Pasi Maars saa vihiä 1920-luvun kohtalokkaasta käsikirjoituksesta.

Tekstin myötä paljon muutakin salattua nousee päivänvaloon, ja lehtori Mickel Granlundin painajaiset muuttuvat todeksi. Kenen nimeä hän huutaa unissaan?

Oma arvioni: Pahasta kirjasta on ollut blogeissa monia arvioita, mutta itse tartuin kirjaan ensisijaisesti kuitenkin takakannen kirkkaanpunaisen huudahduksen vuoksi. Paha kirja on kirja, jossa kirjallisuus on vahvasti läsnä – ja vieläpä varsin persoonallisella tavalla. Kirjan tapahtumat sijoittuvat yliopistomaailmaan, itse asiassa melkein naapuriini. Kirjassa oli siis monia tuttuja katuja ja paikkoja. Paha kirja piti tiukasti otteessaan alusta loppuun asti.

Kaj Korkea-ahon kolmatta kirjaa mainostetaan kauhuna, mutta itse luokittelisin sen enemmänkin psykologiseksi jännitykseksi yliluonnollisilla ja tragikoomisilla aineksilla höystettynä. No, hyvä kirja joka tapauksessa. Jos et ole vielä lukenut Pahaa kirjaa, voin suositella.


15. joulukuuta 2015

Liza Marklund: Rautaveri

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015
Ruotsinkielinen alkuteos: Järnblod
Suomentanut: Sirkka-Liisa Sjöblom
Sivumäärä: 333 s.

Liza Marklundin kirjoja on myyty Suomessa yli miljoona kappaletta! Lue kuinka rakastetun Annika Bengtzonin tarina päättyy.

Y
hdennessätoista ja viimeisessä dekkarissa Annika Bengtzon kohtaa menneisyytensä kipupisteet. Hänen sisarensa Birgitta on kadonnut jäljettömiin. Sisarusten välit ovat etäiset, mutta juuri ennen katoamistaan Birgitta on yrittänyt pyytää Annikalta apua.

Kvällspressenin rikostoimittajana Annika seuraa raakoja murhia käsittelevää oikeudenkäyntiä. Sitten päätoimittaja kertoo, että lehden paperiversio lopetetaan. Annika luovii uusperheen arjessa ja koettaa selättää paniikkikohtaukset. Sisarta jäljittäessään hänen on kohdattava lapsuudenperheensä tulehtuneet haavat.


Oma arvioni: Annika Bengtzonin tarinassa ympyrä sulkeutuu melko dramaattisella tavalla. Kirjan ja samalla koko pitkän dekkarisarjan loppu jätti minut ristiriitaisiin tunnelmiin. 

14. joulukuuta 2015

Luiz Ruffato: Tekokukkia

Kustantaja: Into
Julkaisuvuosi: 2015
Portugalinkielinen alkuteos:
Flores artificiais
Suomentanut: Jyrki Lappi-Seppälä
Sivumäärä: 180 s.

K
irjailija Luiz Ruffato saa erikoisen kirjeen. Se sisältää Maailmanpankin virkamiehen muistelmat ja omituisen pyynnön: kirjoita muistojeni pohjalta kirja.
Tekokukkia on kirja kirjan sisällä. Se havainnoi elämänkohtaloita, vallankumouksia, kadonneiden ihmisten historioita. Yhteen punoutuvat totuus ja fiktio, eikä lukija voi kuin arvuutella mikä on todellista.

Oma arvioni: Tekokukkia on eleginen kokoelma erilaisten ja eri tavoin rikkonaisten ihmisten pienimuotoisia elämäkertoja. Näkymättömät ja näkyvät arvet eivät katso ihmisten asemaa tai kansallisuutta. Kirjailija on vahvasti pienen ihmisen ja hänen yhteisönsä puolella. Kukapa meistä ei etsisi omaa paikkaansa maailmassa tai unelmoisi paremmasta huomisesta. Mutta, onko aitous sittenkin vain pelkkä illuusio? Joka tapauksessa kirja on täynnä koskettavia ihmiskohtaloita. Teoksen hienointa antia oli mielestäni se, kuinka sujuvasti kirjailija kuljetti lukijaansa erilaisissa miljöissä suurista metropoleista tiettömiin syrjäseutuihin. On ihminen sitten kuka tahansa, elämä on oikeastaan pelkkiä sattumia, vai onko.

En ole aiemmin lukenut kyseisen brasilialaiskirjailijan tuotantoa, mutta tämän kirjan luettuani tulen varmasti lukemaan vielä lisääkin, sen verran mielenkiintoinen ja mukavan erilainen lukukokemus Tekokukkia oli. Voin suositella sitä jotakin omaleimaista luettavaa etsiville.


13. joulukuuta 2015

Virpi Hämeen-Anttila: Minun Intiani - Matkoja värien, tuoksujen ja vastakohtien maassa

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 360 s.


K
ulttuuria, historiaa, mielenmaisemia – tervetuloa kaukaiseen, kiehtovaan Intiaan!

Intiassa kaikki on käsittämättömän suurta ja ristiriitaista. Pohjoisessa korkeat vuoret ja läpitunkemattomat viidakot, etelämpänä hiekka-aavikot, jokilaaksot ja merenrannat. Rinnatusten ikivanha kulttuuri ja uusin teknologia, ylevä filosofia ja sokea taikausko, värien hehku ja katujen lika, satujen palatsit ja hökkelikylät. suunnaton rikkaus ja suunnaton köyhyys.

Virpi Hämeen-Anttila on tutkinut nuoresta saakka Intian kieltä ja kulttuuria, ja joka vuosi hän palaa rakastamaansa maahan muuttolinnun tavoin. Kirjassaan hän kertoo, mitä matkailijan tulee tietää Intiasta ja miten suuri, outo maa parhaiten aukeaa ulkopuoliselle.

Oma arvioni: ”Intia ei ole yksi vaan monta. Ei maa, vaan maanosa.” Tämä asia on helppo uskoa ainakin sen jälkeen, kun on lukenut Virpi Hämeen-Anttilan värikkään ja tuoksuja täynnä olevan matkakirjan Minun Intiani. Kirja on myös käytännönläheinen opas kaikille Intiaan matkaaville ja todella monipuolista informaatiota sisältävä tietokirja. Eipä siis mikään ihme, että matkailulehti Mondo valitsi kyseisen moni-ilmeisen teoksen vuoden 2014 matkakirjaksi.

Yhtä asiaa jäin tässä hienossa kirjassa kuitenkin kaipaamaan, nimittäin edes pientä kuvaliitettä. Se olisi tehnyt lukuelämyksestä entistäkin kokonaisvaltaisemman. 

12. joulukuuta 2015

Timo Parvela: Ella ja kaverit liemessä

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2015
Kuvittanut: Mervi Lindman
Sivumäärä: 96 s.

Ella ja kaverit, iloa koko perheelle!

E
llan juhlavuosi 2015 on täynnä riemua. Perheet ovat saaneet nauraa yhdessä jo 20 vuotta, kiitos Timo Parvelan.

Tällä kertaa superpirtelö johdattaa Ellan ja kaverit syvälle liemeen – ja opettajan heidän mukanaan. Opettajalla on nimittäin stressi. Hänen vatsaansa koskee ja häntä hermostuttaa. Sen vuoksi opettajan vaimo kehittelee stressipirtelön. Juomalla on kuitenkin arvaamattomia vaikutuksia ennen kaikkea oppilaisiin, joille opettaja päättää juottaa pahanmakuisen aamujuomansa.

Ella ja kaverit liemessä vie lukijansa riemukkaaseen seikkailuun, joka pursuaa vinoa viisautta, kaltevaa huumoria ja hullunkurisia tilanteita.

Oma arvioni: Ajattelin, että täytyy lukea edes yksi Ella –kirja, jotta voisi ymmärtää, mistä tässä ”ilmiössä” oikein on kysymys. Ja enpä yhtään ihmettele Ellan ja kavereiden suosiota. Sarjan uusin, jo 17. kirja oli hauska ja mainiosti kiinni tämän päivän koulumaailmassa. Jos Ella-kirjat olisivat ilmestyneet omassa lapsuudessani, olisin taatusti ahminut ne kaikki.



Eija Jansson: Valkoinen laakso

Kustantaja: Nordbooks
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 218 s.

K
uului laukaus – vai oliko se laukaus, jokin pamahdus kenties? Jouni kiiruhti katsomaan ja löysi veljensä sekä ystävänsä ammuttuina pihalta, miltei portailta. Jouni mietti veljensä kauheaa kuolemaa ja alkoi solmia vähäisiä langanpätkiä yhteen, vaikka poliisi neuvoikin häntä jättämään tutkimukset ammatti-ihmisille. Asia kuitenkin painaa mieltä ja Jounin on etsittävä vastauksia.

Tie vie miestä Tukholman kautta Espanjan aurinkorannikolle. Mukaan tuppaa väkisin Vertanen, asunnoton, petetty nuori mies. Sattumien oikusta he osuvat sudenpesään ja saavat aikaan hallitsemattomien tapahtumien vyöryn. Tuntuu kuin kuolema kulkisi Jounin kintereillä, mutta niittäisi aina vierestä kuin piruillakseen. Itsepäisesti Jouni kuitenkin jatkaa etsintöjään Vertasen toppuutteluista huolimatta. Löytyykö kysymyksiin vastauksia ja selviääkö veljen kuolema, siitä Jouni ei enää ole varma.


Oma arvioni: Vauhdikkaita käänteitä ei tästä dekkarista todellakaan puuttunut. Jännitys säilyi loppuun asti. Hyvä dekkari, mutta ei kuitenkaan mielestäni aivan Janssonin parhaimpia. 

11. joulukuuta 2015

Jari Sarasvuo: Välähdyksiä pimeässä ja pimeitä välähdyksiä

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 472 s
.


Tarina taivasosuudesta, turmiosta ja toivosta

R
ohkea, avoin ja opettavainen kertomus yrittäjyydestä ja neljännesvuosisadan mittaisesta julkisesta työstä.

”Sain paljon, menetin enemmän. Opin paljon, unohdin enemmän. Tervehdyin, sairastuin Toivun taas. Taidan kostoksi kadotustilani kärsimyksistä menestyä ja antaa anteeksi”, Jari Sarasvuo kuvaa kirjansa lähtökohtia.

Omakohtaisia tarinoita kadotuksen ja kirkkauden välähdyksistä. Kirja osuu ajan hermoon ja ottaa kirjallisesti mittaa kiduttavan pitkästä talouden taantumasta.

Oma arvioni: Muutamia välähdyksiä lukuun ottamatta Sarasvuon eletyn elämän tilitys oli minusta aika pitkästyttävää luettavaa. Seuraava lainaus on kuitenkin varsin hieno oivallus:

”Jokainen tavoittelee omaa onneaan. Jokainen tekee valintoja. Valinnoilla on seuraamuksia. Valintoihin vaikuttaa sattuman, menneisyyden, perimän, olosuhteiden ja ympäristön paine paljon enemmän kuin mihin keskimääräinen ihminen omalla tahdonvoimallaan kykenee vastavaikuttamaan. Siksi tarvitsemme toisiamme ja yhteiskuntaa tueksi.”

Usein ajattelen, että mitä enemmän sivuja kirjassa on, sitä parempi. En kuitenkaan tämän teoksen kohdalla. Odotin kirjalta jotakin enemmän. Ehkä yrittäjähenkiset lukijat saavat kirjasta enemmän irti.



















10. joulukuuta 2015

Mari Pyy: Paperiton

Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 240 s.


P
aperiton on espoolaisen Mari Pyyn toinen jännitysromaani, jossa hän jatkaa esikoiskirjastaan "Kadonnut" (2013) tuttujen maahanmuuttoteemojen käsittelyä. Pyy on aiemmin työskennellyt turvapaikanhakijoiden vastaanottotyössä ja saanut näin eturivin paikan tarkasteltaessa suomalaista maahanmuuttosysteemiä.

Sosiaalityöntekijä Inka Uusimaa on aloittanut ministeriössä työt ihmiskaupan uhrien suojelemiseksi. mutta työskentelee päivätyönsä ohella vapaaehtoisena paperittomien maahanmuuttajien terveysasemalla, Universal Clinicillä. Vaikka Inka epäilee, ettei työnantaja katso osin huumeiden ja prostituution ympärillä pyörivää sivutyötä kovin kauan sormiensa läpi, painaa usko ihmisarvoon enemmän. Rauhallisen asuinalueen ytimessä sijaitsevan terveysaseman tiloista löytyy kuollut asiakas pari päivää ennen kaupunginvaltuuston kokousta, jossa päätetään kiistanalaisen klinikan toiminnan jatkosta. Inka sekaantuu tahtomattaan asiakkaan kuolemantapauksen selvittelyyn piilottaessaan paperittoman naisen asuntoonsa ja selvittäessään klinikan varastosta kadonneiden lääkkeiden kohtaloa.

Mikä rooli on maahanmuuttokriittisen puolueen valtuutetulla Seppo Savolaisella? Entä mitä löytyy valokuvista, joita terveys-aseman toimintaa vastustavat naapurit jakavat Instagram -palvelussa? Miksi klinikan työntekijät eivät halua selvittää kuolleen asiakkaan kohtaloa vaan keskittyvät ainoastaan taisteluun klinikan toiminnan jatkosta? Yhdessä Vihreiden valtuutetun Jenni Suomisen kanssa Inka ajautuu tilanteeseen, jossa puolensa pitäminen voi koitua kohtalokkaaksi.

Oma arvioni: Pyyn jännitysromaani on teemoiltaan todella ajankohtainen. Keskiössä ovat paperittomat maahanmuuttajat ja ihmiskauppa. Kerronta on varsin korutonta ja siksi myös todentuntuista. Pidin kirjasta ja suosittelen sitä siitä riippumatta, millaisia ajatuksia ja tunteita maahanmuuttajat sinussa herättävät.





Lene Kaaberbøl & Agnete Friis: Hiljainen, huomaamaton murha

Kustantaja: Siltala
Julkaisuvuosi: 2014
Tanskankielinen alkuteos: Et stille umaerkeligt drab
Suomentanut: Aino Ahonen
Sivumäärä: 450 s.

Nina Borg –sarja jatkuu

K
aksi köyhää romanipoikaa etsii Pohjois-Unkarissa sijaitsevan, venäläisten jälkeensä jättämän sotilassairaalan raunioista vanhoja laitteita ja aseita, joita he voisivat myydä. Se, mitä he lopulta löytävät, on kuitenkin jotain paljon vaarallisempaa. Löytö herättää kiinnostusta internetissä, ja toinen pojista lähtee suuren rahan toivossa kohti Tanskaa.

Unkarin turvallisuuspalvelu on kuitenkin päässyt verkkoliikenteen jäljille ja varoittaa Tanskan suojelupoliisia, jolla on kohta täysi työ yrittää ehkäistä katastrofi, jonka kaltaista ei ole ennen koettu ja jonka seurauksia on vaikea kuvitella.

Samaan aikaan sairaanhoitaja Nina Borg yrittää auttaa Tanskaan tulleita Unkarin romaneita, jotka asuvat vanhassa autokorjaamossa. Useat heistä ovat sairastuneet mystisesti, ja he salaavat selvästi jotakin. Vähitellen Ninalle selviää, kuinka suuren riskin sairaat ja epätoivoiset ihmiset ovat valmiita ottamaan, jos heille tarjotaan pienikin mahdollisuus onneen ja uuteen elämään.

Oma arvioni: Hiljainen, huomaamaton murha ei todellakaan päästänyt lukijaansa helpolla, niin kuin ei sarjan aloitusosakaan. Kirjan päähenkilöllä on niin vahva halu auttaa hädässä olevia ihmisiä, että hän on valmis vaarantamaan aivan kaiken. Jännitystä ei kirjasta todellakaan puuttunut. Tämä kirja jätti mieleen muutamia kutkuttavia kysymyksiä, jotka saavat toivottavasti vastauksensa sarjan seuraavassa osassa.



9. joulukuuta 2015

Pasi Pekkola: Lohikäärmeen värit

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 459 s.


S
uuren, pakahduttavan tarinan näyttämönä on kiinan armoton lähihistoria. Kolmekymppinen Kimi matkustaa ensimmäistä kertaa äitinsä kotimaahan selvittääkseen äidin arvoituksellista katoamista. Hurjaa nousukautta heräävä Kiina paljastaa pian todellisen luonteensa.

Kun Xiaolong saapui Suomeen 1980-luvulla, vastassa olivat pimeys ja hiljaisuus. Uusi kotimaa tarjosi turvan, mutta edes oman pienen pojan onni ei voinut hyvittää menneisyyden valheita ja valintoja.

Traaginen rakkaustarina vie keskelle Kiinan väkivaltaista kulttuurivallankumousta. Maahan jossa pärjää vain raa´alla selviytymisvaistolla.

Oma arvioni: Tässä romaanissa on paljon: suuri draaman kaari, tragiikkaa ja romantiikkaa, menneisyyden salaisuuksia ja maailmanhistorian käännekohtia. Kirjassa liikutaan sujuvasti sekä lännessä että idässä ja tunnetaan vahvasti niin vihaa, rakkautta, syyllisyyttä kuin pelkoa, epätoivoa kuin toivoakin.

Elämä koettelee etenkin naisia, ja kirjailija haluaakin suurella romaanillaan nostaa esille etenkin prostituoitujen heikon aseman kiinalaisessa yhteiskunnassa. Kyseessä on varsin monitasoinen ja värikäs teos, jota voi suositella ainakin kaikille Kiinasta kiinnostuneille.