Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2015.

Erik Axl Sund: Unissakulkija

Kuva
Rikoskomisario Jeanette Kihlberg jatkaa selvittämättömien lapsenmurhien tutkimuksia. Työn keskeyttää uusi järkyttävä tapaus – veriteko, johon liittyy sairaita ritualistisia piirteitä. 


Oma arvioni: Unissakulkija jatkaa siitä, mihin Varistyttö jäi. Kirjan henkilögalleria on varsin runsas, mutta kaikki henkilöt ovat toki tarinan kannalta tärkeitä. Teos vie lukijansa entistä syvemmälle, palaten aina välillä ajassa kauas taaksepäin. Rumuudestaan ja ja raakuudestaan huolimatta Unissakulkija on jollakin oudolla tavalla todella koukuttavaa luettavaa. Minun ainakin on pakko lukea vielä päätösosakin. Tämä trilogia kannattaa mielestäni lukea vain ja ainoastaan ns. oikeassa järjestyksessä. 


Saku Tuominen: Luova järkevyys

Kuva
Olemmeko kadottaneet uskalluksemme? Luova johtaja näyttää tietä aitoon luovuuteen. 

Miksi kaikki puhuvat luovasta hulluudesta? Miksei kukaan puhu luovasta järkevyydestä? Miksi luomiseen liitetään aina luomisen tuska? Missä on luomisen ilo? Miten maailman hienoimmasta asiasta on onnistuttu tekemään jotain omituista ja vaikeaa. Todellisuudessa aidossa luovuudessa on kysymys vain kahdesta asiasta. Kyvystä nähdä ja halusta tehdä. Eri tavalla, paremmin. Mutta miksi se on niin vaikeaa? Onko ongelma siinä, että olemme kadottaneet kykymme nähdä? Vai siinä, ettemme uskalla tehdä? Saku Tuomisen uusi kirja kertoo mitä tälle asialle voi tehdä.
Oma arvioni: Innostava kirja, todellinen arkisen luovuuden ylistys. Kirjoitettu siten, että itseään vähemmän luovana pitävä lukijakin ymmärtää – ja myös oivaltaa. 


Anu Silfverberg: Katoaminen

Kuva
Kaksitoista vuotta sitten kirjailija Anu Silfverbergin isoäiti alkoi käyttäytyä omituisesti. Hän unohteli nimiä ja meni Stockmannille, vaikka tapaaminen oli sovittu Sokokselle. Diagnoosi: Alzheimerin tauti. Alkoi vuosien väsyttävä matka, jonka aikana mummin etsinnöistä tuli koko perheelle eräänlainen sivutyö. Isoäiti peruutti ajassa taaksepäin, luuli työskentelevänsä edelleen VR:n vastaanottovirkailijana. Ja sitten yhtenä päivänä häntä ei enää ollut.
Ikääntyvässä Suomessa Alzheimerin tauti koskettaa tavalla tai toisella lähes kaikkia: Vuonna 2050 täällä on ennusteiden mukaan lähes 400 000 muistisairasta – kolme kertaa enemmän kuin nyt. Parannuskeinoa ei ole. Epidemian lisäksi se on myös henkilökohtainen tragedia.
Kun muistimme lopulta katoaa, kohdellaanko meitä sinä henkilönä, joka joskus olimme vai sinä, mikä meistä on tullut? Silfverberg matkusti Hollantiin ja löysi tulevaisuuden vanhainkodista luokkayhteiskunnan, baarin ja unohtamisen vapauden. Lopulta hän sai myös kuulla, miltä itse…

Jayne Anne Phillips: Murhenäytelmä

Kuva
Lyyrisenä kertojana tunnettu Jayne Anne Phillips hätkähdyttää tositapahtumiin perustuvalla, väkevän suorasukaisella romaanilla. Kirjailijaa vuosikymmenet askarruttanut murhenäytelmä vaarallisen auervaaran kynsiin joutuvasta leskestä on tragedia, rakkaustarina – ja mestarikertojan häikäisevä taidonnäyte. 

Oma arvioni: Suuri romaani, jonka lähtökohdat ovat todellisissa tapahtumissa; vuonna 1931 tapahtunut joukkomurha, syyllisen oikeudenkäynti ja siihen liittynyt mediamylläkkä. Tässä tarinassa elävät ja kuolleet kommunikoivat keskenään. Murhenäytelmä on varsin moniääninen ja kielellisesti rikas romaani. Se on kuin värikäs ja monikerroksinen kollaasi tai kollektiivinen kaleidoskooppi. Murheellisista, karmivistakin tapahtumista huolimatta kokonaisuus on kaunis. 

Lilly Korpiola: Pitkä tie äidiksi

Kuva
Pitkä tie äidiksi on toivoa tuova selviytymis- ja kasvutarina, jossa 17 vuoden lapsettomuus päättyy onnellisesti - eikä kaikkein tavanomaisimmalla tavalla. Lilly Korpiolasta tuli äiti 17 vuoden odotuksen jälkeen, kun hän adoptoi Intiasta 8- ja 13-vuotiaat veljekset Vickyn ja Rahulin. Kirjassaan hän kertoo oman koskettavan tarinansa ja avaa samalla tuoreita näkökulmia suomalaisen naisen elämänkaareen, terapeuttiseen vanhemmuuteen ja monikulttuurisuuteen.

Teos tarjoaa myös katsauksen kansainvälisen adoption muuttuvaan maailmaan, jossa eräs uusi ilmiö on vanhempien lasten adoptio.

Oma arvioni: Erilainen adoptiotarina, joka avaa ilmiöön myös uudenlaisia näkökulmia. Kirjassa on paitsi paljon mielenkiintoista tietoa niin myös suuria tunteita.  


Eeva Nikoskelainen: Itikkakesä

Kuva
K avasteen suvun patriarkka, keuhkolääkäri Johannes Kavaste, 92, säilyttää sairastuttuaankin sotaveteraanin ryhtinsä ja kieltäytyy jyrkästi omaisten puuhaamasta vanhainkotipaikasta. Niinpä hänet kotiutetaan upouuden OmaKotiKullanKallis -projektin turvin. Kavastilasta tulee elektronisten hoivateollisuuslaitteiden kokeilutanner. Piristystä vanhan miehen elämään tuo reipasotteinen omahoitaja, Noora Rusko, jota Johanneksen toinen vaimo Ilmi karsastaa. 
Henrik Lendahl, 33, valmistelee naapurihuvilalla väitöskirjaa ilmaston lämpenemisen vaikutuksesta hyttyskantoihin parannellen samalla kariutuneen rakkaussuhteen kolhuja. Henrik ryhtyy lukemaan heikkonäköiselle Johannekselle tämän sodanaikaisia kirjeitä. Se on sekä ravisteleva että terapeuttinen kokemus molemmille. 

Kaikenikäiset kesänviettäjät kärvistelevät tunnekuohuissa. Pienestä koostaan huolimatta äkäiset itikatkaan eivät tyydy tarinassa sivuosaan. 

Oma arvioni: Tässä lääkärin ja tutkijan kirjoittamassa satiirisessa romaanissa kohtaavat kek…

Markku Pietikäinen: Ystäväni Rosa

Kuva

Matti Kangaskoski: Sydänmarssi

Kuva
Tuomo Manan vaimo on kuollut. Murhattu, väittää Tuomo, vaikka poliisi eikä kukaan muukaan sitä usko. Hatara vihje – renessanssirunoilijan sonetti - ja Tuomon oma vakaumus pakottavat hänet etsimään vaimonsa murhaajan itse. Alkaa takaa-ajo, joka vie hänet Avignoniin, Firenzeen, Roomaan, ja yhä uudet johtolangat sysivät häntä kuumeisesti eteenpäin.


Nyt Tuomo kertoo oman tarinansa sanelukoneelle Pariisilaisessa kuppilassa ja lähettää sen poliisille Helsinkiin. Nauhoja litteroimassa ja kommentoimassa on komisario Malinen, jonka persoona ja tutkimusmetodit herättävät nekin kysymyksiä. On hyvin vaikea päättää, mitä uskoa. 
Matti Kangaskosken ensimmäinen romaani Sydänmarssi on teos, johon pääsee helposti sisään – ulospääsy onkin sitten toinen juttu. 

Oma arvioni: Itselleni Kangaskosken teos oli jännitysromaani ja jännitysromaanin parodia, johon en oikein kunnolla päässyt sisällekään. Osasyynä oli varmasti se, että jouduin lukemaan romaania todella pienissä pätkissä. Mutta yhdestä seikasta teos j…

Kristiina Hanhirova: Rakkautta, rukouksia ja rauhoittavia

Kuva
"Siihen hetkeen loppui se elämä, jota olimme luulleet omaksemme ja ainoaksemme.”
Tv:stä tuttujen Kristiina Hanhirovan ja Timo Laukkion uusioperheen arki särkyi joulukuussa 2005, kun Timon selkäkipuna ja päänsärkynä alkanut oireilu varmistui akuutiksi leukemiaksi. Voimakas sytostaattikuuri oli viedä potilaan hengen, ja luuydinsiirtoa varten tarvittiin tuntematon arkipäivän enkeli. Takana oli kuitenkin vasta sairauskertomuksen johdanto-osuus. Timon yhä jatkuva taistelu paluusta elämään ei olisi mahdollista ilman pariskunnan pettämätöntä huumoria, lujaa uskoa ja horjumatonta rakkautta. Syvästi koskettava mutta hersyvän humoristinen Rakkautta, rukouksia ja rauhoittavia osoittaa, että kuolemanvakava sairaus muuttaa käsityksiä täydellisestä elämänhallinnasta ja siitä, että terveys olisi onnellisen elämän tae. 
Oma arvioni: Hersyvän humoristinen tarina selviytymisestä, rakkauden ja uskon voimasta. Kirja, jossa ei surkutella, vaan kannustetaan ottamaan elämä vastaan sellaisena kuin se kohd…

Janne Kuusi: Kasvoista kasvoihin

Kuva
Jos menneisyys perustuu valheelle, mitä jää jäljelle?
Vuonna 1965 helsinkiläispoiäka Simo Peltonen karkaa kotoaan ja päätyy itäsuomalaiseen poikakotiin, jossa despoottimainen johtaja pitää yllä äärimmäistä kuria.

Vuonna 2014 Kai Kaskivuori syöksyy epäuskon syövereihin, kun hänen avioliittonsa ajautuu kriisiin. Hän on vuosikymmenet kieltäytynyt kohtaamasta armotonta menneisyyttä, joka nousee nyt myrkyllisenä pintaan.
Oma arvioni: Monikerroksinen ja yllätyksellinen romaani, jonka vahvuutena on myös kielellinen rikkaus. Pidin kirjasta kovasti. 

Aleksi Pöyry (toim.): Granta 3: Parhaat nuoret suomalaiset kertojat

Kuva
U uden kirjallisuuden areenan kolmannessa osassa julkaistujen tekstien takaa löytyvät Laura Gustafsson, Johanna Holmström, Juha Itkonen, Emmi Itäranta, Emma Juslin, Juhani Karila, Katja Kettu, Kaj Korkea-aho, Tuomas Kyrö, Taina Latvala, Jenni Linturi, Marjo Niemi, Sofi Oksanen, Leena Parkkinen, Riikka Pulkkinen, Mikko Rimminen, Miina Supinen, Sanna Tahvanainen, Philip Teir ja Jaakko Yli-Juonikas.

Oma arvioni: Osasta teksteistä pidin ja osasta en – ei liene yllätys näin moniäänisen teoksen kohdalla…

Tuula T. Matintupa: Pelitalo

Kuva
Ylikonstaapeli Alina Männyn elämässä tapahtuu paljon. Hänen äitinsä kuolee, ja entisen miesystävän Antti Kallion paluu Seinäjoelle herättää Alinassa kaikkea muuta kuin lämpimiä tunteita. 
Antti Kallio on palkattu konsultiksi paikalliseen nettipeliyritykseen. Pelitalon hittituote Kiss the Frog on menestynyt niin hyvin, että yrityksen myynnistä Taiwaniin huhutaan. Sitten toimitusjohtaja Mikael Schneider löytyy ammuttuna.
Halusiko joku epätoivoisesti estää kaupan? Miksi Pelitalossa työskentelevät nuoret tuntuvat kuin suojelevan toisiaan? Alinan on luotettava omiin vaistoihinsa, jotta hiljaisuus voi saada viestinsä kuuluviin. 
Oma arvioni: Tiivistunnelmaista jännitystä loppuun asti tarjoava dekkari. 

Erik Axl Sund: Varistyttö

Kuva
Kun pieni ja haavoittuva sielu rikotaan, se haluaa hyvityksen.


Juuri nyt, kun poika makasi tokkurassa patjalla, hän oli pelkkä alkio. Kun hän olisi opettanut pojalle, miltä tuntui olla samaan aikaan sekä uhri että tekijä, tämä ymmärtäisi. 
Ensimmäinen lapsi löytyy metroasemalta jätesäkissä. Se, mitä rikoskomisario Jeanette Kihlbergille kohta paljastuu, uhmaa mielikuvituksen rajoja. 

Oma arvioni: Järkyttävän, kauhistuttavan koukuttava trilogian avaus - ei muuta kuin toista osaa "metsästämään"...

Diane Wei Liang: Paperiperhonen

Kuva
Pekingiläinen naisyksityisetsivä Mei Wang on palkattu suuren levy-yhtiön toimesta selvittämään salaperäisesti kadonneen poptähti Kailin kohtaloa. Teräväpäinen Mei kurvailee Kiinan pääkaupungin sokkeloissa punaisella Mitsubishillään mysteerin arvoitusta jäljittäen.
Paperiperhosessa kuvataan elävästi pekingiläistä elämänmenoa ja 1990-luvun nopeasti muuttuvaa yhteiskuntaa: vanhan kaupungin kujia ja asumuksia, ylellistä elämää pilvenpiirtäjissä, teehuoneita ja ravintoloita herkullisine ruokineen. Mysteeriä ratkoessaan Mei Wang törmää Kiinan lähimenneisyyden kipukohtiin, mielivaltaisuuteen ja ihmisoikeusrikkomuksiin. Kiinalaista arkea ja mielenmaisemaa monine jännitteineen avataan kiehtovasti pintaa syvemmältä. 
Paperiperhonen on Mei Wang -dekkarisarjan aloitus.

Oma arvioni: Kriittinen esikoisdekkari, joka on virkistävä poikkeus länsimaisten dekkareiden tulvassa. Kun kirjailija tietää omakohtaisesti mistä kirjoittaa, sen kyllä huomaa.