Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2015.

Yiyun Li: Yksinäisyyttä kalliimpaa

Kuva
Yksinäisyyttä kalliimpaa on murhamysteeri, harvinaislaatuinen kuvaus Kiinan muutoksesta viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ja herkkä kertomus kolmesta ihmisestä, joiden on vaikea löytää paikkaansa muiden keskellä.

Oma arvioni: Monikerroksinen lukuromaani, jossa kuljetaan samanaikaisesti kahdella eri aikakaudella. Kerronta oli ehkä aavistuksen liian pelkistettyä minun makuuni. Aluksi oli vaikeuksia hahmottaa, kuka on kuka. 




Markku Ropponen: Kuhala ja vapaa pudotus

Kuva
Huhtikuu on kuukausista julmin – eikä vain säätyyppinsä takia
Juuri kun keskisuomalainen kevät alkaa näyttää parhaita puoliaan yksityisetsivä Otto Kuhalalle, pitkänlinjan vinkkimies Hinku paiskautuu kerrostalon korkeuksista asfalttiin Kuhalan jalkojen juureen. Vain hetkeä aiemmin Hinku on soittanut Kuhalalle ja pyytänyt tältä apua. Pian etsivätoimiston rospuuton kyntämälle pihamaalle ilmestyy Pentti Mahtomaa, joka palkkaa Kuhalan tutkimaan veljensä odottamatonta maahansyöksyä. 
Johtolankoja on niukasti, jollei sellaiseksi lasketa Hinkun asuintalon kylmästä löylyhuoneesta löytyvää kylpijää, joka ei enää saunaolutta kaipaa. Sen, että kiukaalla makaavaa kirvestä on käytetty muuhun kuin sytykepuiden pilkkomiseen, voi todentaa ilman dna-testejäkin. Kun Kuhala sattuu saman viikon sisällä vielä kolmannen kerran verioopperan näyttämölle, rikoskomisario Saimi Kaakonkulma alkaa kiinnostua yksityisetsivästä muutenkin kuin romanttisessa mielessä.

Takatalvi kurittaa Jyväskylää, eikä tutkinta edisty,…

Klaus Helkama: Suomalaisten arvot. Mikä meille on oikeasti tärkeää?

Kuva
Suomalaiset arvostavat luontoa, rehellisyyttä ja sivistystä – vai arvostavatko? Onko vapaus oikeiston hyve ja tasa-arvo vasemmiston? Kuinka uskonto ja talous vaikuttavat arvomaailmaan?
Arvot ohjaavat ihmisen toimintaa. Jos arvostaa ystävyyttä yli kaiken, tekee erilaisia valintoja kuin jos tärkeintä ovat suoritukset. Arvoja on sekä yksilöillä että kulttuureilla, ja niitä voidaan kartoittaa ja tyypitellä.
Suomalaisten arvot kertoo, mitkä arvot kuuluvat suomalaisten omakuvaan ja vastaavatko ne yksilöiden arvoja ja toimintaa. Teos pohtii myös, miten ikä ja koulutus muuttavat arvoja ja miten arvot vaikuttavat maiden kilpailukykyyn.
Professori Klaus Helkama on Suomen keskeisimpiä arvotutkijoita. Hän kirjoittaa tutkimuskohteestaan maanläheisesti, höystäen tekstiä omakohtaisilla havainnoilla uimahalleista, kirjallisuudesta ja laulujen sanoituksista.
Oma arvioni: Kirja tarjoaa monipuolisen katsauksen suomalaisten arvoihin ennen ja nyt ja monien eri maiden kansalaisiin verrattuna. Minua viehätti pa…

Jenni Haukio: Paitasi on pujahtanut ylleni

Kuva
Esikoisrunokokoelman herkkä kertoja ei haluaisi kasvaa aikuiseksi, vaan hän haluaa säilyttää lapselle tyypillisen ihmetyksenomaisen suhteen luontoon.
Luonto- ja kasvamistematiikan ohella runoissa puhutaan myös rakkaudesta. Haukion arkisen kauniissa runoissa tuoksuu meri ja humisee tuuli...
Tämän vuonna 1999 Runo-Kaarina –kilpailun voittaneen kokoelman kirjoittaja oli tuolloin vasta 22-vuotias.

Hanna Nikkanen & Anu Silfverberg: Pimeyden ydin

Kuva
Neurobiologi James H. Fallon on etevä lukemaan aivokuvia. Niin etevä, että vuonna 2005 eräs kollega pyysi häntä analysoimaan viidenkymmenen psykopaattimurhaajan aivokuvat. Fallon löysi niistä poikkeavia rakenteita, jotka hänen mukaansa selittivät julmuuden syntyä. Myöhemmin hän löysi samat rakenteet omasta päästään. No, ei se mitään tarkoita, hän ajatteli.
”Tämä selittää paljon”, hänen ystävänsä sanoivat.
Norjan kansallispäivänä toimittajat Hanna Nikkanen ja Anu Silfverberg matkustivat Oslon laukkaradalle tapaamaan amerikkalaisprofessoria, joka väittää löytäneensä psykopaatin sisältään.
Kansallispukuihin sonnustautuneiden juhlijoiden keskellä ja hevosten laukatessa Fallon kertoi, miltä tuntuu nähdä muut ihmiset koneina. Mutta mitä on olla paha? Synnytäänkö sellaiseksi?Tekisikö James Fallon oikeasti pahaa kärpäsellekään? Tekisimmekö me kaikki?

Oma arvioni: Long Playn kahdeksas single etsii kiinnostavalla tavalla vastausta siihen, mistä psykopaattiset murhaajat on tehty.




Maija Vilkkumaa: Nainen katolla

Kuva
N ainen katolla on moniääninen romaani, jonka henkilöinä nähdään UG-lehti Parsaan gonzoa kirjoittava stand up –koomikko Linda, internetin löytänyt kuusikymppinen juorutoimittaja Leila, kotiäiti Silja, joka yrittää kirjoittaa esseetä, mutta päätyy suoltamaan tarinoita sivupersoonastaan Gwendolynistä, hänen miehensä Harri, joka valloittaa maailmaa pelialan start up -yrityksensä Jano Entertainmentin kanssa sekä äidinkielenopettaja Ville, joka pohtii maahanmuuttoa.
Heidän elämänsä kietoutuvat toisiinsa ja käynnistävät tapahtumien ketjun, josta muodostuu anarkistinen, yllättävä ja hykerryttävän osuva kertomus 2010-luvun Suomesta. 
Oma arvioni: Maija Vilkkumaan monikerroksinen esikoisromaani erilaisten ihmisten elämästä iloineen ja suruineen upposi erinomaisesti ainakin tämän keski-ikäisen naisen kirjamakuun. 

Mo Yan: Viinamaa

Kuva
Kun viranomaisten korviin kantautuu huhu, että Viinamaa-nimisessä maakunnassa syödään poikavauvoja, syyttäjänviraston erikoistutkija Ding Gou´er lähetetään ottamaan tilanteesta selvää. Hän aloittaa tutkimuksensa Luoshanin kaivokselta, missä hän tapaa pääepäiltynsä, Viinamaan propagandaviraston varajohtaja Jin Gangzuanin, jonka legendaarinen viinapää on tehnyt hänestä paikallisen sankarin. Mikään ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan. Viina virtaa, ja erikoistutkija eksyy yhä syvemmälle houreiseen labyrinttiin.

Oma arvioni: Rehevän runsas romaani, jossa yhteiskuntakritiikki on taitavasti kirjoitettu huumorin muotoon. Absurdi lukuelämys, jota voi suositella ennakkoluulottomille lukijoille. 

Dennis Lehane: Likaista rahaa

Kuva
Dennis Lehane parhaimmillaan: rakkautta ja likaista rahaa Bostonin kujilla
Yksinäinen baarimikko Bob yrittää pysyä kaidalla polulla. Kun hän löytää hylätyn koiranpennun ja tapaa samalla kovia kokeneen Nadian, elämässä tuntuu olevan pitkästä aikaa toivoa. Mutta Bobin serkun pyörittämä baari toimii tsetseenimafian postilaatikkona, paikkana jossa likainen raha vaihtaa omistajaa.

Kun baarin toiminnasta kiinnostuvat omaa etuaan tavoitteleva poliisi ja koiranpennun entinen omistaja, Bobin on aika tehdä tilit selviksi – myös itsensä kanssa. 

Oma arvioni: Tuttua, taattua Lehane-laatua.  

Seija Mäki: On kotona koira tai kaksi

Kuva
Hellyyttävää ja viisasta vapaamuotoista runoa ihmisen parhaasta ystävästä
Yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi kertova kirja koirasta perheenjäsenenä; lämmintä runosanomaa kaikille koiranystäville. Vapaamuotoisissa runoissaan Seija Mäki kuvaa koiranelämää pikkupennusta vanhaksi viisaaksi ystäväksi. Hänen mukanaan käydään riemukkailla aamulenkeillä ja totisilla eläinlääkärimatkoilla, jännitetään pentujen syntymää ja asetutaan rauhalliseen vanhuuteen. Runojen lomaan sijoittuvat Maija Mäkisen ihastuttavat piirrokset, jotka avaavat oman näkökulmansa ihmisen ja koiran väliseen yhteiselämään.
Oma arvioni: Entisenä koiranomistajana ja ikuisena koiraihmisenä runot herättivät tunteita ja veivät ihanien koiramuistojen äärelle. Kuinka kaipaankaan koirani kaunista katsetta, sanatonta ystävyyttä. Seuraava runo kosketti erityisesti, sillä ”sehän on/oli vain koira” –lausahdukset ovat niin typeriä. Todelliset koirien ystävät kyllä ymmärtävät miksi:
"Miksi ei saisi itkeä ystävää vain siksi, että  ystävä…

Thomas Bernhard: Häiriö

Kuva
E räänä aamuna lääkäri ja hänen poikansa laittautuvat potilaskierrokselle Itävallan vuoristoiselle maaseudulle. Alusta asti matkaa varjostaa edellisenä yönä paikallisessa kievarissa tapahtunut kohtalokas veriteko. Mitä pidemmälle päivä etenee, sitä irvokkaampiin ihmiskohtaloihin he törmäävät: kurjuutta, hulluutta, kuolemaa kaikkialla. 
Lopulta vuorossa on linnassa asuva omalaatuinen, mieleltään järkkynyt ruhtinas Saurau. Ruhtinaan päättymättömässä yksinpuhelussa alkaa hiljalleen paljastua, mitä on jäljellä silloin, kun ihminen on lakannut olemasta satu.

Oma arvioni: Omaleimaista kerrontaa, josta on paikoin vaikea saada otetta, mutta omituisen oivaltava ja vaikuttava kirja kaikesta huolimatta. 

Arvo Hämäläinen: Kansallinen palindromikirja

Kuva
Yli 300 palindromia, joiden aiheet ulottuvat taiteesta urheiluun ja parisuhteesta pontikankeittoon.

Aku Ojala: Antelias kaupunki

Kuva
Antelias kaupunki on nuoren miehen odysseia läpi kaupungin ja mielen sisäavaruuden. Antero yrittää kirjoittaa, mutta aihe pakenee, ja kun hän lähtee perään, hän löytää itsensä panemasta tyttöystävänsä kaveria, mielenosoituksesta tai milloin mistäkin.

Antelias kaupunki aukeaa lukijan eteen panoraamana, joka pursuaa kutkuttavia yksityiskohtia ja nerokkaita havaintoja. Kun huohottavan säkenöivä kieli ja rajaton mielikuvitus yhdistyvät röyhkeään asenteeseen ja silkkaan hävyttömyyteen, mikä tahansa saattaa avata reitin hurmaavaan pienoistarinaan tai synnyttää äkkiväärän mikroesseen.

Aku Ojala kuljettaa päähenkilöään Henry Millerin ja J. D. Salingerin, Jack Kerouacin tai Louis-Ferdinand Célinen hengessä, eikä koskaan voi olla varma, missä kaupunki päättyy ja kuvitelma alkaa. Aku Ojala voitti Anteliaan kaupungin käsikirjoituksella Gummeruksen ja Elisan järjestämän Suuren romaanikilpailun 2014.
Oma arvioni: Omaleimainen kirja, jota paremmin ymmärtääkseen pitäisi todennäköisesti olla nuori mies…

Annamari Marttinen: Vapaa

Kuva
Syvältä kouraiseva kertomus selviytymisestä


Mahdi pakenee poliisin kidutussellistä Bagdadista ja päätyy Suomeen, entiseen vankilaan. Mitä alkaa ihmisessä tapahtua, kun elämä on tauolla ja oma kohtalo toisten käsissä?
Mahdin oli jätettävä taakseen kotinsa, perheensä ja järkyttävät muistonsa. Nyt hän odottaa vastaanottokeskuksessa, että viranomaiset tekevät hänen elämästään päätöksen. Odotuksen kestoa ei ole määrätty. 
Kun elämä jähmettyy välitilaan, mieli avautuu kuvitelmille ja varovaisille unelmille. Huoneen hiljaisuudessa Mahdille alkaa puhua Patu, samassa sellissä rangaistustaan kärsinyt. Mitä Patu, rikollinen, voi muka kertoa kunnolliselle Mahdille? Tulkkina toimii opettaja, enkelin näköinen. 
Päivät ovat sekaisena massana päässäni ja muistikuvat välähtelevät silmissäni. En tiedä enää mikä on unta ja mikä totta.

Oma arvioni: Koskettavaa, todentuntuista kerrontaa epävarmuudesta ja ilonpilkahduksista. Kipu ja tuska ovat kirjassa vahvasti läsnä, mutta epätoivolle ei anneta liikaa tilaa. I…

Stig Sæterbakken: Läpi yön

Kuva
Kun hammaslääkäri Karl Meyerin poika kuolee, perhe-elämä on sirpaleina. Suuri menetys pakottaa pohtimaan tragedian syitä ja tekee filosofisen ongelman elämän jatkamisen mielekkyydestä pelottavan kouriintuntuvaksi. Olisiko onnettomuuden voinut estää? Olisiko pitänyt välittää enemmän? Löytyykö vastaus kaikkiin kysymyksiin Itä-Euroopassa sijaitsevasta salaperäisestä talosta, jossa ihminen kohtaa pahimmat pelkonsa ja syntyy uudelleen - tai tuhoutuu?
Oma arvioni: Koukuttavan kutkuttava psykologinen trilleri, jossa yhdistellään taidokkaasti muun muassa kauhukertomuksen ja sadun elementtejä. Ei ihme, että teos on palkittu. Harmillista vain, että kirja jäi itsemurhan tehneen kirjailijan viimeiseksi. 

Marko Hautala: Kuokkamummo

Kuva
Te mietitte, mitä Kuokkamummo tekee. Kuokkamummo tappaa lapsia. Se on vanha kuin meri ja taivas. Se hiipii rantametsissä ja niiden isojen kivien välissä ja kaatuneiden puiden takana. Paljain laihoin varpain se menee kuin minkki. Ja jokainen, joka käy sen talon pihalla ilman lupaa, joko kuolee tai tulee hulluksi. Se odottaa, että joku liikaa kiroillut jää joukosta jälkeen, kuselle tai tekstaamaan tai katsomaan perhosta tai pelastamaan linnunpoikaa. Se odottaa, että sille käännetään selkä. Se humauttaa kuokan lapaluiden väliin niin, että ilmat menee pihalle ja jaloista häviää tunto.

Syrjäisen lähiön nuoret kokoontuvat pommisuojaan peloteltavaksi Kuokkamummolla. Onko kyse pelkästä leikistä? Maisa kiinnostuu tekemään väitöskirjaa lapsuusseudustaan, siellä elää yhä sama, hänellekin tuttu julma perinne, johon lapset painostavat toisiaan osallistumaan. Muistot kotiseudusta ja teinirakkaudesta vaivaavat yhä myös aikuista Samuel Autiota, hän ei saa niistä otetta. Jos Kuokkamummo on pelkkää kaup…