Markku Ropponen: Kuhala ja vapaa pudotus

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 374 s.


Huhtikuu on kuukausista julmin – eikä vain säätyyppinsä takia

Juuri kun keskisuomalainen kevät alkaa näyttää parhaita puoliaan yksityisetsivä Otto Kuhalalle, pitkänlinjan vinkkimies Hinku paiskautuu kerrostalon korkeuksista asfalttiin Kuhalan jalkojen juureen. Vain hetkeä aiemmin Hinku on soittanut Kuhalalle ja pyytänyt tältä apua. Pian etsivätoimiston rospuuton kyntämälle pihamaalle ilmestyy Pentti Mahtomaa, joka palkkaa Kuhalan tutkimaan veljensä odottamatonta maahansyöksyä. 

Johtolankoja on niukasti, jollei sellaiseksi lasketa Hinkun asuintalon kylmästä löylyhuoneesta löytyvää kylpijää, joka ei enää saunaolutta kaipaa. Sen, että kiukaalla makaavaa kirvestä on käytetty muuhun kuin sytykepuiden pilkkomiseen, voi todentaa ilman dna-testejäkin. Kun Kuhala sattuu saman viikon sisällä vielä kolmannen kerran verioopperan näyttämölle, rikoskomisario Saimi Kaakonkulma alkaa kiinnostua yksityisetsivästä muutenkin kuin romanttisessa mielessä.

Takatalvi kurittaa Jyväskylää, eikä tutkinta edisty, kunnes käynnistyy tapahtumasarja, jonka päätteeksi yksi ja toinen on traumaterapian tarpeessa. Kuten Kuhala asian ilmaisee: ”Se mikä ei tapa, ahdistaa.”

Oma arvioni: Siinäpä sitä tuli sanottua kirjan tapahtumista jo vähän liikaakin. Kirjaa voi suositella kotimaisten dekkareiden ystäville.