Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2015.

Roman Schatz: Voi maamme, Suomi

Kuva
Kansallisten ajatustottumustemme riemukkaita ristikuulusteluja.

Kuinka Suomi aikoo pelastaa Euron? kysyi Saksan radion toimittaja Roman Schatzilta kesällä 2013. Tajuavatko suomalaiset, kuinka kusessa he ovat?
Roman Schatz on saanut seurata, miten tämä pieni kansa teki perinpohjaisen kurssinvaihdon Idästä Länteen, miten se pikavauhtia vaurastui, ja yritti hampaat irvessä rentoutua cocktailien, lumilautailun ja nettipokerin parissa. Hän on saanut todistaa basilikaruukkujen ja marihuanan, optiomiljonäärien ja prostituution, Big Brotherin ja PopUp-ravintoloiden saapumisen Suomeen. Mutta kuinka meidän käy Nokian jälkeen, kun Putinin Venäjä on naapurina ja uusi uljas Eurooppa on toimintakyvytön sirkus?

Noin 12 Suomea ja suomalaisuutta luotaavaa esseetä. Ennakkoluulottoman isänmaallisesti. Suomeksi ja englanniksi samoissa kansissa. Teoksen kuvittaa Fingerporin läänitaiteilija Pertti Jarla.


Oma arvioni: Hykerryttävän tarkkanäköisiä havaintoja Suomesta ja suomalaisista ennen ja nyt. 



Risto Juhani: Ei tikkua ristiin

Kuva
Komisario Pesonen ja Kapu Kapanen tällä kertaa samalla puolella?
Komisario Paavo Iisakki Pesonen istuu aamukahvilla kaupungin torilla. Sairauslomaa viettävän lonkkatoipilaan seuraksi änkeytyy yllättävä henkilö: taparikollinen Kapu Kapanen. Kapun asiakin on yllättävä. Hän pyytää vanhalta vainoojaltaan apua.
Viola Kapanen on löytynyt kuolleena joesta, ja aviomiestä epäillään henkirikoksesta. Hän väittää olevansa syytön, kuten aina. Lisäksi uusi syyttäjä on sekoittanut koko poliisitalon, joten päällikkökin alkaa anella komisariota palaamaan ja ottamaan tutkinnan käsiinsä. Pystyykö Pesonen vastustamaan houkutusta – ja jos ei, kuka silloin astuu kenenkin varpaille? Entä mikä on totuus Viola Kapasen kuolemasta?
Oma arvioni: Mukava Pesos-dekkari värikkäine henkilöineen.




Paul Torday: Ventovieras

Kuva
”Sitä luulee tuntevansa toisen...”

Elisabethilla ja Michaelilla on takanaan kymmenen tylsää aviovuotta. Arkea ovat rikkoneet vain Michaelin suvun metsästysmajalla, joka on Elizabethista karu ja kammottava paikka. Eräällä viikonloppureissulla Michael kiinnostuu maalauksesta, joka esittää vihreäpukuista tyttöä. Matkan jälkeen Elizabeth huomaa miehensä muuttuneen ja rakastuu uuteen Michaeliin – ehkä ensimmäistä kertaa elämässään. Mutta onko Michael enää sama ihminen kuin aiemmin, onko hän jo liiankin jännittävä? Entä kuka on Lamia, jonka nimeä mies kirjoittaa paperiin uudestaan ja uudestaan? 
Brittiläisen yläluokan hillitystä charmista rasistisiin kannanottoihin, vahvasta psyykenlääkityksestä harhoihin ja kummituksiin, rakkaudettomasta avioliitosta välitilaan, jossa jokainen on hetken metsästäjä. Ventovieras on puolisoiden vuoroin kertoma psykologinen avioliittotrilleri, joka järkyttää, jännittää ja jättää piinaavan jäljen. 

Oma arvioni: Eipä tähän oikein lisättävää jää, ettei juoni paljast…

Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni

Kuva
Olin alkanut kuvitella, millainen mies saarella asui, ja tänään olin erityisen tietoinen hänestä. Yksinäisyyttä oli kestänyt jo kauan ja helle oli niin loputon.

Kuuma alkukesä Saimaalla. Piiliniemi, pieni yksityinen saariparatiisi, josta keski-ikäinen nainen toivoo löytävänsä kirjoitus- ja mielenrauhaa. Toisella puolella salmea kohoaa jylhä ja autio Variskallio – kunnes eräänä päivänä sen rantaan ilmestyy suuri moottorivene ja kallion päällä olevan huvilan ikkunoissa alkaa iltaisin loistaa kutsuva valo.

Trooppisen kosteat kesäyöt tekevät levottomaksi, ja jännitteiset kohtaamiset saavat suhteet solmuun. Jatkuva helle kuumentaa tunteet ja tekee kaikesta epätodellisen tuntuista. Mitä kukakin haluaa, keneen voi luottaa ja mikä on totta? Kesäinen illuusioni on hienovaraisen latautunut psykologinen trilleri.

Oma arvioni: Erinomaista luettavaa kesälomani ensimmäisenä lähes helteisenä päivänä. Pidin kirjan arvoituksellisuudesta. Lukulampun kesäkirjahaasteeseen tämä helteinen kirja sopii mainios…

Belinda Bauer: Kadonneet lapset

Kuva
Teini-ikäinen Jess Took jää vain hetkeksi yksin autoon, mutta se riittää sieppaajalle. Jäljelle jää vain käsin kirjoitettu lappu: ”Te ette rakasta häntä.”
S ama teksti löytyy yhä uudelleen, kun lisää lapsia katoaa. Ei selityksiä, ei lunnasvaatimuksia. Keskellä pelon ilmapiiriä Jessin ikätoveri ja Bauerin aiemmista romaaneista tuttu Stephen rakastuu ensi kertaa elämässään, ja hetkeksi kaikki muu unohtuu – kunnes uhmakas pikkuveli asettuu sieppaajan syötiksi ja kauhun hetket alkavat.
Oma arvioni: Hiuksia nostattavaa jännitystä alusta lähtien tarjoava dekkari. Bauer jatkaa tutulla koukuttavalla tyylillään. Lukulampun kesäkirjahaasteeseen tämä kirja sopii tiiliskiveksi eli paksuksi kirjaksi.


Elina Reenkola: Nainen ja häpeä

Kuva
M
istä kumpuaa se häpeä, joka aiheuttaa tuskaa ja vaatii olemaan toisenlainen, jotta tuntisimme kelpaavamme? Elina Reenkola kartoittaa kirjassaan asiantuntevasti häpeän eri ulottuvuuksia, syitä ja ilmenemismuotoja sekä kertoo, miten edetä itsensä hyväksymisen tiellä. 


Lievänä häpeä on suojeleva voima, edellytys kulttuurin muodostumiselle ja toisten huomioimiselle. Vahva häpeä kuitenkin lamaannuttaa ja tuottaa ihmiselle kärsimystä.

Häpeä herää sisäisenä ristiriitana minän ja ihanteiden välillä. Ihminen kokee, ettei ole hyväksytty ja rakastettu sellaisenaan. Pelko avuttomuuden, vajavaisuuden ja likaisuuden paljastumisesta rajoittaa ja ahdistaa. Aran ja intiimin minuuden paljastaminen on hävettävää.

Häpeän voittamiseksi on tärkeä tutustua omiin vastenmielisiksi koettuihin puoliin ja ottaa tämä "sisäinen sammakko" omakseen. Kun oppii hyväksymään itsensä armollisesti myös heikkona ja vajavaisena, ei tarvitse piiloutua ja kätkeä minuuttaan.

Oma arvioni: Ajatuksia herättävä tietokirja h…

Rauno Vääräniemi: Rutinoff

Kustantaja: Pilot-kustannus
Julkaisuvuosi: 2003
Sivumäärä: 191 s.
Kirjan päähenkilö, Rutinoffin kuski, on noin 35-vuotias perintörahojaan kuluttava, työssä käymätön ja autoiluun  hurahtanut mies. Hänellä on maailman paras auto, eli Rutinoff. Kaikki muut autot ovat hänen mielestään korvikeautoja ja suoranaisia haittoja liikenteessä. Rutinoffin kuski seuraa autoiluun hurahtaneiden ihmisten elämää 
Kirjassa syynätään korvikeautoja sillä silmällä, että voisiko niistä olla korviketta Rutinoffille? Vaikka ajallisesti Rutinoff-kirjan tekstit ovatkin jo hieman retroa, kirja peilaa kuitenkin osuvasti huumorin keinoin ihmisiä autoilun parissa. Kirjaa oli mahdotonta lukea vähintäänkin hymähtelemättä. 

Cecilia Samartin: Los Peregrinos

Kuva
Unohtumaton tarina rohkeudesta, ihmeisiin uskomisesta ja rakkauden voimasta

Jamilet ja herra Peregrino makaavat koomassa Santiago de Compostellan sairaalassa dramaattisen tulipalon ja murhayrityksen jälkeen. Rosa, Carmen, Eddie ja Tomas eivät voi muuta kuin odottaa. 
Helpottaakseen heidän kaikkien tuskaa Rosa turvautuu tarinoiden parantavaan voimaan. Legenda Sinisestä ruususta kuljettaa kuulijat kauas menneisyyteen, joka liittyy odottamattomalla tavalla Jamiletin tulevaisuuteen ja Rosan menneisyyteen.

Los Peregrinos päättää Cecilia Samartinin suositun trilogian, jonka aiemmat osat ovat romaanit Señor Peregrino ja La Peregrina. Oma arvioni: Upean trilogian hieno päätös. Tässä on todennäköisesti sellainen trilogia, jonka tulen lukemaan jossain vaiheessa uudestaankin – ja nimenomaan kaikki kolme kirjaa peräkkäin, ilman turhia taukoja. 



Anders de la Motte: Kupla

Kuva
Hengästyttävä viimeinen osa koukuttavassa Peli-trilogiassa. HP luuli paenneensa Peliä. Hän oli väärässä.

Ennemmin tai myöhemmin kaikki kuplat puhkeavat.



K uusi kuukautta sitten HP tapasi Pelinjohtajan ja sai tehtävän. Sen jälkeen hän on tehnyt kaikkensa piiloutuakseen, mutta on varma, että valvovat silmät seuraavat häntä kaikkialle. HP tuntee olonsa entistä vainoharhaisemmaksi ja tajuaa, että hänen on suoritettava vielä yksi viimeinen tehtävä. 
Poliisista lähtenyt Rebecca tekee uraa PayTagin kasvavassa IT-imperiumissa. Samaan aikaan kun Tukholma jälleen kerran valmistautuu prinsessahäihin, ajautuvat sisarukset yhä pahemmin törmäyskurssille.

Jos todellisuus on pelkkää peliä, miten voi erottaa ystävän vihollisesta? Vai onko vihollinen lopulta sittenkin ystävä – hyvin läheinen ystävä?

Oma arvioni: Kaiken kaikkiaan jännittävä ja hieman erilainen trilogia. Uskallan sanoa niin, vaikka toinen osa, Lume onkin jäänyt itseltäni välistä lukematta. No, en millään malttanut olla tarttumatta tähän kolman…

Michael Hjorth & Hans Rosenfeldt: Mykkä tyttö

Kuva
Psykologisesti koukuttava trilleri!

C arlstenin perhe löytyy julmasti murhattuna kodistaan Torsbyssä. Äiti, isä ja kaksi pikkupoikaa on ammuttu lähietäisyydeltä haulikolla. Kriminaalipsykologi Sebastian Bergman ja henkirikosyksikkö kutsutaan tutkimaan tapausta.
Pian pääepäilty löytyy samalla murha-aseella ammuttuna. Tutkinta mutkistuu lisää, kun käy ilmi, että perheen murhalla on silminnäkijä. Kymmenvuotias Nicole-serkku on ollut vierailulla ja lähtenyt pakoon läheiseen metsään.
Vakavasti traumatisoitunut Nicole on kriminaalipsykologi Sebastian Bergmanin uran haastavimpia tapauksia, eikä vähiten sen vuoksi, että lapsi herättää Bergmanissa muistot perheestä, jonka hän on menettänyt kauan sitten. Henkirikosyksikön on pantava kaikki taitonsa peliin tapauksen selvittämiseksi.

Oma arvioni: Kirja, joka oli pakko lukea lähes yhdellä istumalla. Tämä tiukasti otteessaan pitävä teos jatkoi siis sarjan aiempien osien, Mies joka ei ollut murhaaja ja Oppipoika, tapaan koukuttavaa kerrontaa. Tulipa huom…

Mari Jungstedt: Viimeinen näytös

Kuva
Visbyssä vuosittain pidettävä yhteiskunnallinen keskustelutapahtuma, Almedal-viikko, saa karmean lopun, kun toimittaja Erika Malm löytyy murhattuna hotellihuoneestaan. Ärhäkällä keskustelutoimittajalla on riittänyt vihamiehiä: tutkinnassa löytyy uusnatsien uhkailukirjeitä, mutta myös viitteitä salaisesta suhteesta avioliiton ulkopuolella. Komisario Anders Knutas metsästää johtolankoja, vaikka hänen oma elämänsä on melkoisessa solmussa.
Samaan aikaan idyllisessä Romassa kesäteatteri esittää Shakespearen Loppiaisaattoa täysille katsomoille. Eräs teatteriseurueen jäsen herättää intohimoja, jotka uhkaavat kärjistyä. Kenelle koittaa viimeinen näytös?

Oma arvioni: Teos piti lukijansa tiukasti otteessaan heti alusta alkaen. Tuttua ja taattua Jungstedt –jännitystä. Kirjaa voi suositella lämpimästi kesäistä dekkaria etsiville. 



Tiina Laitila Kälvemark: Karkulahti

Kuva
Vera pujottelee Jaskan käsivarren alle. Se on runko, joka pitää kaadetut pöllit paikoillaan, estää niitä vierimästä pinosta pois.

Venäläinen Vera on lähtenyt maasta, missä kaikki on kaupan ja saapunut Karkulahden taloon Jaskan vaimoksi. Sodan kokenut Elisabet ei olisi toivonut ryssää miniäkseen. Jaska kompuroi kahden naisen ja tahdon välissä, tytär Anna elää Disney-saduissa, ja nurkissa häärii Velipuoli, joka ei puhu mitään mutta näkee kaiken.
Molemmat naiset ovat jättäneet taakseen jotakin, mistä on parempi vaieta. Rakkaus ja syyllisyys, kielletyt tunteet ja menneisyyden salattu häpeä lymyävät Karkulahden rapistuneissa nurkissa. Vera ja Elisabet eivät valinneet toisiaan, mutta ilman toistensa hyvää tahtoa he eivät voi elää. 

Oma arvioni:Voimakas ja lyyrinen tarina, romaani kielletyistä tunteista, rakkaudesta, surusta ja yksinäisyydestä. Ja aarteesta, joka on mahdollista löytää, kun päästää syyllisyydestä irti. Kielelliseltä ilmaisultaan rehevä ja aiheeltaan rehellisen karu kirja ei pääs…

Marianna Kurtto: Rottakuningas

Kuva
Rottakuningas johdattaa evoluution kummajaisten äärelle. Kurton runot saavat lukijan pohtimaan elämän keskeisiä kysymyksiä tuodessaan eteemme kuolemattomien meduusojen miljoonien vuosien muistin, millin mittaisten karhukaisten kyvyn selviytyä missä tahansa olosuhteissa, ydinräjähdysten yli, avaruudessa, absoluuttisen nollapisteen lämpötilassa.

Kokoelmassaan Kurtto muistuttaa muurahaisista, jotka elävät tietokoneiden näppäimistöjen alla ja leviävät paraikaa Yhdysvalloissa. Hän kuvaa frisbeemäisesti lentäviä käärmeitä ja merkillistä rottakuninkaaksi kutsuttua ilmiötä, jossa rotat takertuvat hännistään vyyhdeksi ja muodostavat kruunumaisen patjan.

Rottakuningas-ilmiö on havaittu vain muutaman kerran ja se saattaa olla myytti, mutta kaikki muu Kurton runoissa on tieteellisesti tutkittua faktaa. Rottakuningas on Marianna Kurton viides runokokoelma.

Oma arvioni: Vaikka kokoelman runoilla on syvällistä sanottavaa, tämäntyyppinen ja jotenkin vaikeaselkoinen lyriikka ei minua sytytä. 

Eija Jansson: Petos peilistä katsoo

Kuva
"Petos peilistä katsoo" on Eija Janssonin (s. 1954) kahdeksas rikoskirja, mukaansa tempaava tarina sisarkateudesta ja sen seurauksista.

Elämän katkeroittama Saila kuulee yllättäen olevansa kaksonen. Mieltä myrkyttää paitsi ajatus menetetystä sisaruudesta, myös tieto siitä, että sisko on annettu lapsettomalle pariskunnalle, joka on tarjonnut lapselle kaiken sen, mistä hän itse on jäänyt paitsi. Saila selvittää sisarensa yhteystiedot ja lähtee vierailulle, jolta hän ei aio palata takaisin. Hän haluaa osansa sisaren saamasta hyvästä, mieluiten kaiken.

Toisaalla kemiläinen komisario Palosaari joutuu selvittelemään hukkuneen naisen tapausta. Tutkinnan aikana rikosylikonstaapeli Tarja Anttonen katoaa. Ehtiikö Palosaari pelastaa alaisensa? Entä hukkunut nainen, onko hän sittenkään se, joka hänen oletetaan olevan?

Oma arvioni: Tiheätunnelmainen kotimainen psykologinen jännitysromaani, jossa arvoitus ratkesi vasta viimeisillä sivuilla. Kirjassa oli kesä, joten siinä Lukulampun kesäkirja…

Jari Nissinen: Paha mieli

Kuva
Hyytävä narsistisen mielen kuvaus, josta versoo veret seisauttava romaani Bret Easton Ellisin hengessä. 


Nuori näyttelijä nousee komeetan lailla parrasvaloihin. Äkkiä kaikki on mahdollista. Mutta kuuluisuudella, rahalla ja ihmisillä on hänelle vain välinearvoa. Hänellä on missio: luoda taideteos, joka kohottaa taiteen täysin uudelle tasolle. Hän ei salli minkään tai kenenkään astua päämääränsä toteutumisen tielle. 
Oma arvioni: Taitavasti kirjoitettu, kielikuvilla leikittelevä esikoisteos, joka jätti asioita sopivasti myös lukijan mielikuvituksen varaan. Narsismista aika paljon lukeneena ja teemaan jotenkin kyllästyneenä oletin, etten pitäisi kirjasta. Kirjan alussa tuntui siltä aika vahvastikin, mutta tavoilleni uskollisena jatkoin lukemista – ja hyvä niin. Kaiken kaikkiaan lukuelämys oli varsin vahva. 

Milla Paloniemi: Kiroileva siili 3

Kuva
K iroileva siili on entistäkin muhkeampi! Kolmosalbumi sisältää aiempaa enemmän räväköitä strippejä jo tutuksi käyneen siiliporukan elämästä. Mullistuuko Kiroilevan siilin maailma kun se on kiepsahtanut selälleen? Mitä tapahtuu kun kaupunkilaissiili saapuu liehittelemään ”varattua” maalaisneitoa? Entä mitä kuuluu Antille, muorille ja city-siilille?
Oma arvioni: Jo tutuksi tulleen siiliporukan piikikästä puuhaa :D

Risto Vuorinen: Ei hymy hyyry. Pakinoi Turu murttel

Kuva
K irjas o 43 uutta, hyväl huumoril klaserattu murrejuttu. Joku voi sanno, et ei se ny iha noi menny. Mut ei passa olla tosissas. Kaik jutut tartte otta, nii ettei hymy hyyry. 
Oma arvioni: Ei hyytyny hymy ei =)

Patrick Modiano: Jotta et eksyisi näillä kulmilla

Kuva
Onko kadonneen ajan etsiminen turhaa - tai edes mahdollista?

Nobel-palkittu Patrick Modiano vie lukijansa muistin sumearajaiseen valtakuntaan. Vanha osoitekirja sysää liikkeelle matkan halki kolmen aikakauden.
Kirjailija Jean Daragane saa puhelun, joka nostaa muistin syövereistä esiin tärkeän muiston lapsuudesta. Menneisyyden mysteerejä selvittäessään Daragane saa huomata, ettei ole helppoa laatia omasta elämästään johdonmukaista kertomusta.

Patrick Modiano kiteyttää: "Jotta omasta elämästään voisi luoda kirjallisen teoksen, siitä täytyy minun nähdäkseni yksinkertaisesti uneksia – unikuvissa muisti ja mielikuvitus sekoittuvat toisiinsa."

Oma arvioni: Vähäeleinen ja unenomainen kerronta vievät lukijan ikääntyneen kirjailijan lapsuusmuistoihin. Mutta, mitä on oikeasti tapahtunut, ja mikä on pelkkää kuvitelmaa, on lähes mahdotonta tietää. Miellyttävä, "pariisilainen" lukuelmämys. 



Tommy Hellsten: Kun uskot unelmiisi, alat kasvaa niitä kohti

Kuva
Tunnetun terapeutin syvällisiä ja oivaltavia ajatuksia elämästä.

Rohkeus elämänmuutokseen kasvaa hiljaisessa, levollisessa läsnäolossa. Vauhtia pitää hidastaa eikä lisätä. Tommy Hellsten rohkaisee ottamaan oman elämän tosissaan. Kun rohkenee uskoa unelmiinsa, väistämätön tapahtuu ja ne alkavat pikkuhiljaa toteutua. Kirjan tekstit ovat syntyneet päivittäisissä mietiskelyhetkissä. Teksteistä huokuu vuosien kokemus terapiatyöstä, itsensä ja toisten ihmisten kohtaamisesta.
Kirja on kuvitettu Tommy Hellstenin omilla tuokiokuvilla.
”Elämässä on kyse muutoksesta, ei perille pääsemisestä. Muutos jatkuu ja sen tulee jatkua läpi elämän, sillä se on elämän luonne. Sellaista elämä on, jatkuvaa matkustamista, jatkuvaa kasvamista, jatkuvaa tulemista siksi, mikä syvällä sisimmässään on.”

Oma arvioni: Kaunis, inspiroiva ja rohkaiseva kirja.

Elaine N. Aron: Erityisherkkä ihminen

Kuva
Onko sinulla voimakas ja vilkas mielikuvitus?
Pidätkö ajoittaista yksinoloa yhtä välttämättömänä kuin hengittämistä?
Ovatko kovat äänet, kirkkaat valot tai ihmispaljous sinulle usein liikaa?
Pitävätkö muut sinua ”ujona” tai ”herkkänä”?


Erityisherkällä ihmisellä on rikas sisäinen maailma, ja hän eläytyy voimakkaasti ympäristön ärsykkeisiin. Monet erityisherkät ovat tarkkanäköisiä, intuitiivisia ja älykkäitä, mutta he saavat helposti liiallisen latauksen hälystä, kiireestä sekä muista ihmisistä. Ylilatautuneena herkkä ihminen voi ahdistua, sulkeutua tai poistua paikalta, minkä perusteella muut saattavat tulkita hänen olevan ujo, vaativa, herkkänahkainen tai poissaoleva. 
Psykoterapeutti Elaine Aron kehitti termin highly sensitive person (HSP) eli erityisherkkä ihminen kuvatakseen ihmisiä, jotka reagoivat tavallista herkemmin ulkoisiin ärsykkeisiin. Tällaisia ihmisiä arvioidaan olevan noin viidennes väestöstä. Ilmiötä ja sen eri osa-alueita on kuvattu muun muassa nimillä tunne- ja aistiherkkä…

Herman Koch: Lääkäri

Kuva
Y leislääkäri Marc Schlosser on tehnyt hoitovirheen, jonka vuoksi yksi hänen potilaistaan, kuuluisa näyttelijä Ralph Meier, on kuollut. Marc joutuu vastaamaan hoitovirheestään valvontalautakunnalle, mutta ei ole asiasta ollenkaan huolissaan, sillä lääkäripiireissä kaikki tuntevat toisensa. Luvassa on varoitus tai korkeintaan hyllytys pariksi kuukaudeksi.
Mutta oliko se sittenkään hoitovirhe? Olihan Marcilla kana kynittävänä potilaansa kanssa, sillä Ralph oli osoittanut hiukan liikaa mielenkiintoa Marcin Caroline-vaimoa kohtaan. Vai liittyikö hoitovirhe tapahtumiin Meierin pariskunnan kesähuvilalla, jonne Schlosserin perhe oli kutsuttu viettämään lomaa? Lääkäri on jännittävä kertomus koston oikeutuksesta ja rajojen ylittämisestä silloin, kun oikeutta ei voida käydä tavanomaiseen tapaan.
Oma arvioni: Kirjassa yhdistyy taidokkaasti tarkka psykologinen ihmiskuvaus, jännittävät tarinankäänteet ja osuva huumori. Kertomuksen moraaliset kysymykset jäävät askarruttamaan mieltä vielä pitkään lukem…

Hanna Tuuri: Ranta

Kuva
Ranta ei ollut päästänyt Norasta irti. Se huusi Noran sisällä lokkien ja kuohujen ja luodetasangon äänellä, kutsui ja vaati tulemaan kunnes Nora noudatti käskyä

T iheätunnelmainen romaani kolmesta lapsuudentoverista ja menneisyydestä, joka ei päästä heitä otteestaan. 


Oma arvioni: Irlantiin sijoittuva Ranta on vahva tarina, jossa vallitsee tuulinen ja usvainen tunnelma. Kirjan kieli on kaunista, tosin joissakin tilanteissa vähemmän olisi kuitenkin enemmän. Samaa voisi sanoa myös näkökulmista, joita tässä teoksessa oli – mielestäni jopa lian monta. Kaikesta huolimatta kysymyksessä on hieno kertomus, johon kannattaa tutustua, jos kaipaa luettavakseen jotakin pureskelua vaativaa. 

Lukulampun kesäkirjahaasteeseen tämä kirja ”osallistuu” ns. bonusehdolla, joka on tässä tapauksessa seuraava: suomeksi kirjoitettu ulkomaille sijoittuva kirja.

Mehmet Murat Somer: Gigolomurha

Kuva
K irjan nimetön päähenkilö, päivisin tietokonehakkerina toimiva transvestiittiklubin omistaja, on syvästi masentunut yllättäen päättyneestä suhteestaan. Hätiin saapuu tomeran isosiskon korvike, niin ikään naiseksi pukeutuva, kookas ja rääväsuinen Tupsu, joka ottaa heti ohjat käsiinsä. Kun Tupsu tutustuttaa ystävänsä Haluk Pekerdemiin, kuolettavan komeaan, naimisissa olevaan lakimieheen, veri alkaa jälleen virrata suonissa. Kaiken lisäksi Halukin sukulaista epäillään minibussikuskin murhasta, eikä mikään toki vedä vertoja amatöörietsivän hommille – paitsi ehkä jumalainen Audrey Hepburn.

Oma arvioni: Gigolomurha on hieman erilainen dekkari. Se vie lukijan värikkään ja omaleimaisen henkilögalleriansa matkassa Istanbulin yöhön ja sen alamaailmaan. Jännittävä murhamysteeri päättyy etenkin Agatha Christielle tyypilliseen loppunäytökseen, jossa kaikkiin kysymyksiin lopulta vastataan. Kirja tarttui käteeni kirjaston hyllyltä ihan sattumalta (Lukulampun kesäkirjahaaste, kohta 7). Olen lukenut se…