Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2015.

Timo Saarto: Vesimiehen aika

N atsalla juhlii joukko pitkätukkaisia, batiikkipaitoihin, vakosamettihousuihin ja otsapantoihin sonnustautuneita nuoria. Erja Kuusama lähtee jäljittämään huuruisista bileistä poistunutta entistä poikaystäväänsä ja joutuu Kaivopuistossa raa´an murhan silminnäkijäksi. Pahinta on, että hänetkin pannaan merkille. Outoja hahmoja ilmaantuu hänen kintereilleen, eikä kotonakaan ole turvallista, kun kämppäkaverit ovat lähteneet maalle kommuuniin. Ja onko viisasta kääntyä virkavallan puoleenkaan? Rikoksen selvittelyä nimittäin vaikeuttavat poliisilaitoksen tulehtuneet ihmissuhteet, joista lankeaa erityisen synkkä varjo juuri Erjan ylle.

Vesimiehen aika on 1960- ja 1970-lukujen taitteeseen sijoittuva hektinen poliisiromaani, jolle antaa oman, kiinnostavan erityisvärinsä tarkasti ja osuvasti kuvattu aikakauden miljöö ja elämäntapa. Timo Saarron erikoiskirjaan tutustunutta lukijaa ilahduttaa lisäksi kohdata rikostutkinnassa jälleen Vaiteliaasta pojasta tuttu, nyt jo ikääntynyt Albert Vaara.
Oma arvi…

Malva Neva: Valheiden pastoraali

K ahden Italiassa asuvan suomalaisnaisen kirjoittamassa monikulttuurisessa jännityskertomuksessa huumori ja romantiikka, erilaiset henkilöhahmot ja kansalaisuudet, arjen ratkaisut ja ajankohtaiset teemat kietoutuvat yhteen mukaansatempaavaksi lukunautinnoksi.  10-vuotiaan Fragan, lapsikaupan uhriksi joutuneen romanialaistytön selviytymistarina painuu lähtemättömästi lukijan mieleen.
Suomalainen Lea Lind saapuu vapaaehtoisjärjestön kautta harjoittelijaksi umbrialaiselle lammasfarmille, mutta aito-italialaisia makuja tulviva maalaisidylli murenee, kun vehreillä syysniityillä tapahtuu epäselvä kuolemantapaus. Pian Lea huomaa joutuneensa keskelle Itä-Euroopasta lähtöisin olevaa ihmiskauppavyyhteä. Vaikka mieltä painaa myös oma menneisyys, ei Lea voi kääntää tilan ongelmille selkäänsä. Avukseen hän saa ikääntyneen, mutta tarkkanäköisen tuomarismiehen, Umberton.

Oma arvioni: Kirjailijanimen takaa löytyvät Marjatta Heliste ja Varja Lahdenperä, kaksi Keski-Italiassa asuvaa suomalaista naista. Na…

Johan Theorin: Sankta Psykon kasvatit

Nyt vierailija on päiväkodissa. Ja Jan, joka on vastuussa makuuhuoneessa nukkuvista lapsista, on oven takana kellarissa.
R uotsin länsirannikolla, Vallan pikkukaupungissa, sijaitsee Metsäkedon päiväkoti, jonne 29-vuotias  Jan Hauger saapuu sijaiseksi. Mutta Metsäketo ei ole mikään tavallinen päiväkoti: ulkopuolisten katseilta sitä suojaavat korkeat muurit ja kameravalvonta.

Sankta Patrician psykiatrisen klinikan, Sankta Psykon, potilaiden lapset halutaan pitää hyvässä turvassa. Janin vastuulla on saattaa lapset vierailupäivinä klinikan perhehuoneeseen – maanalaista käytävää pitkin. Vaarallisten potilaiden takia työ on rankkaa, mutta ahkera Jan ei valita. Hänellä on omat syynsä hakeutua Sankta Psykon läheisyyteen.

Johan Theorinin romaani vie lukijansa keskelle intensiivistä draamaa, psykologista jännitystä ja vähitellen avautuvaa salaisuuksien kirjoa.
Oma arvio: Koukuttava psykologinen jännäri, jossa sähköinen tunnelma jatkui yllättävään loppuratkaisuun asti. Kirjassa minua viehätti erity…

Kirja-arvio: Stephen Hawkingin Minun lyhyt historiani

”On ollut upeaa olla elossa ja tutkia teoreettista fysiikkaa.” Näin kirjoittaa Stephen Hawking, maailman kenties tunnetuin tiedemies. Lyhyessä elämäkerrassaan mies valottaa ennen kaikkea ajautumistaan kosmologian pariin ja akateemista uraansa. Paikoin kirjassa on sellaisia kohtia, ettei kaltaiseni tavallinen kuolevainen oikein ymmärrä kaikkea lukemaansa. Suotakoon se kuuluisalle fyysikolle. Osansa kirjassa saavat myös miehen entiset vaimot ja Hawkingin kolme lasta.
ALS:iin 21-vuotiaana nuorena miehenä sairastunut Stephen koki tilansa epäreiluksi: ”Miksi niin piti tapahtua minulle?”, hän kysyi. Hän ajatteli, ettei koskaan pääsisi näyttämään kykyjään, joita hänellä mielestään oli – ja olihan toki. Hän ei kuitenkaan kuollut nopeasti kuten oli luullut, vaan voi edelleen 50 vuotta myöhemmin todeta olevansa hiljaisen tyytyväinen elämäänsä. Vammaisuus ei ole ollut hänen mukaansa haitta tieteellisen työn kannalta. Se on mahdollistanut hänen omistautumisensa kokonaan tutkimukselle. Vaikka ymmä…

Kaija Juurikkala: Sielu ei nuku

Y ö on portti alitajuntaan. Silloin ihminen on lähimpänä sellaisia henkisiä kykyjään, joita ei valveaikaan käytä aktiivisesti. Sielu ei nuku rohkaisee tutkimaan näitä alueita: Miten mieleni ohjaa minua tietämättäni? Miksi mielen sijaan olisi hyvä oppia kuuntelemaan sielun viestejä?
Kaija Juurikkala kärsi pitkään unettomuudesta, kunnes oppi lepäämään öisin ilman että nukkuisi sikeästi. Kirjassaan hän kertoo huonon nukkujan elämäntarinansa – jossa on onnellinen loppu. Yllättäen hän alkaakin nukkua hyvin. Miten se on mahdollista?
Oma arvioni: Kirja maalaa kuvan naisen hektisestä, unettomuuden ja sairastelun sävyttämästä elämästä lapsuudesta tähän päivään. Teos on kiehtova ja salaperäinen matka luovuuden maailmaan. Tartuin kirjaan ennen kaikkea siksi, että aika ajoin tulee öisin valveilla ollessa tuijoteltua kelloa, vaikka pitäisi nukkua. No, eipä ollut tämä kirja ihan perinteisimmästä päästä, mitä tulee ns. kuinka nukkua paremmin –kirjallisuuteen. Juurikkalan ”hömpötys” ei oikein kolahtanut…

Johanna Holmström: Sulje silmäs pienoinen

V auraan omakotiyhteisön suuret maisemaikkunat kätkevät taakseen painajaismaisia salaisuuksia.

Kolmekymppinen lastenpsykologi Robin palaa vasta­hakoisesti lapsuusmaisemiinsa. Pieni, eristynyt oma­kotialue tuntuu kihelmöivän pinnanalaisesta jännityksestä. Niin lapset kuin aikuisetkin ovat peloissaan.
Vähitellen Robin ajautuu itsekin osaksi merkillistä salajuonten verkostoa. Sen keskiössä on hyvänteke­väisyysjärjestö, jonka hänen isä­puolensa perusti aikoinaan ennen ulkomaille katoamistaan. Kerääkö se todella rahaa Itä-Euroopan orpokoteihin, vai mistä on kysymys?
Hyytävä psykologinen trilleri on harvinaista herkkua suomalaisessa jännityskirjallisuudessa.
Oma arvioni: Mysteerien vyyhti oli lopulta sen verran laaja, että aiheita olisi riittänyt varmasti useampaankin trilleriin. Kerronta oli varsin intensiivistä, joten se piti tiukasti otteessaan. Vaikka Holmströmin luoma maailma onkin kylmä ja lapset pelinappuloita aikuisten maailmassa, kauheuksilla mässäilyyn ei onneksi sorruttu. Ja oli kirja…

Marja-Sisko Aalto: Tappavaa lunta

- Ei jumalauta pojat! Mitä helvettiä me nyt tehdään? sanoi ryhmänjohtaja Kesänen päätään pidellen.

T ornion maihinnousu vuonna 1944, Pikku-Berliinin valtaus ja saksalaisten  viinavarastojen löytyminen. Tähän tilanteeseen Marja-Sisko Aalto pudottaa lukijansa uudessa, tiivistunnelmaisessa Annette Savolainen -dekkarissaan.
Lapin sodan aloittanut operaatio tyssää suomalaissotilaiden railakkaisiin juominkeihin. Pieni ryhmä syyllistyy humalapäissään anteeksiantamattomiin surmatekoihin. Miehet välttävät kuitenkin tuomion, sillä sotavoimilla on kiire ja kaikkia tarvitaan karkottamaan saksalaiset pois Suomesta.
Seitsemänkymmentä vuotta tapahtumien jälkeen vanhempi konstaapeli Annette Savolainen saa selvitettäväkseen murhan, jonka tutkimukset johtavat Tornion veritekojen kautta salaperäisen huumeliigan jäljille.
Annetten poliisiparina jatkaa sympaattinen, mutta naisten kanssa auttamattoman kömpelö Aatu Heiskanen. Myös eläkkeellä oleva lakimies Herman Harviainen osoittaa hyödyllisyytensä omaperäise…

Robert Crais: Vartija

Hyväuskoisuus johtaa vaarallisesti harhaan

H irmumyrsky Katrina on pakottanut Dru Raynen ja setänsä Wilson Smithin hylkäämään kotinsa New Orleansissa ja aloittamaan uuden elämän Los Angelesissa voileipäpuodin pitäjänä. Väkivaltainen latinojengi ottaa heidät kuitenkin silmätikukseen, ja vain Joe Piken onnekas väliintulo pelastaa Wilson Smithin pahoinpitelyltä. Drun sydäntäsärkevän tarinan – ja kauniiden silmien – liikuttamana Pike lupautuu kaksikon henkivartijaksi. Mutta kuvio on vaarallisempi kuin ensisilmäykseltä näyttää…
Oma arvioni: Koukuttava ja vauhdikas jännäri, jossa dialogi on varsin sujuvaa ja kuvaus visuaalisesti vahvaa, mikä ei olekaan yllätys, sillä kirjoittaja on käsikirjoittanut myös muun muassa tunnettuja televisiosarjoja.





James Church: Korealainen kuurupiilo

”Ohjeistuksessani ei mainittu suuntia, käsky oli ainoastaan tähyillä autoa. Ei väriä, ei kuvausta, vain ’auto’. Näin se aina oli.”
T arkastaja O:lle annetaan tehtäväksi ottaa valokuva autosta. Tarkempia ohjeita ei tarvita, sillä Pjongjangiin kulkevalla moottoritiellä ei aamuhämärissä ole liikennettä. Kamera ei kuitenkaan ratkaisevalla hetkellä toimi. Myöhemmin samainen auto löytyy ojasta – sen kuljettaja on tapettu kuten on myös pieni poika, joka löydetään lähimaastosta.  Kansan turvallisuusministeriön tarkastajan yksinkertainen tehtävä muuttuu syöksykierteeksi, jonka ytimessä ovat valhe, petos ja kuolema.
Pohjois-Korea on maa, missä mikään ei toimi odotetulla tavalla ja missä kehenkään ei voi luottaa. Sympaattinen tarkastaja O joutuu vallan, vakoilun ja vääryyksien verkkoon, jossa jokainen rauhoittava teekupillinenkin tuntuu karkaavan hänen ulottuviltaan.
Oma arvioni: Tässä olikin vaihteeksi hieman erilainen dekkarielämys varsin mutkikkaine juonikuvioineen. Mutta se ei liene mikään ihm…

Juhani Känkänen: Luppa ja Tattis

On kuin sika ajaisi Cadillacia ja koira lukisi karttaa. Edessä on eläimellinen matkakertomus täynnä kuohkeaa puhetta ja lennokkaita takaa-ajoja. 


O ntuva hyvinvointivalmentaja Luppa ryhtyy kävelyttämään istuvilleen juuttunutta kirjabloggari Tattista kohti uutta terveellisempää elämäntapaa. Alustavan kuntokartoitusjakson aikana Luppa päätyy sauvakävelyn kautta Tattiksen lukupiiriin ja sitä myöden kuskaamaan vastahankaista kirjailija Fasadia vastaanottamaan kirjallisuuspalkintoa Forssaan.

Kulttuurimatka vanhalla amerikanraudalla ei tietenkään suju ongelmitta, joten matkaan lyöttäytyy jotenkin supikoiraa muistuttava mekaanikko, ja vastaan sattuu muutenkin toinen toistaan eläimellisempiä tyyppejä. Sadan kilometrin etappi muuttuu eteläisen Suomen halki kulkevaksi maagiseksi odysseiaksi – tai takaa-ajoksi, sillä Lupan ilkeältä ja pitkähampaiselta kuntoilukarhuajalta Amerikankääpiöltä matkajoukko ei saa sen siunaamaa rauhaa.
Oma arvioni: Mielikuvituksellinen ja hauska eläimellinen matkakertomus,…

Reijo Mäki: Tulivuori

Jussi Vares suuntaa Kanarialle ginivalkoisin siivin!
V areksen ex-heila murhataan Kanariansaarilla hämärissä olosuhteissa. Jussi lentää etelään ja joutuu hengenvaaralliselle keihäsmatkalle lomaparatiisin pimeään ytimeen. Vareksen henkilökohtaisin työkeikka vie sumuisille vuorenrinteille ja riehakkaille terasseille.
Uusi Vares-dekkari on jännityksen ja epäkorrektin huumorin all inclusive -ranneke. Se tärähtää kuin uima-altaan reunalla kietaistu aamun ensimmäinen Long Island Ice Tea. ¿Dónde está el bar?
Oma arvioni: Tuttu Vares seikkailee jälleen, ja tällä kertaa matka vie hänet Kanarialle asti. Tässä kirjassa on nähtävissä myös karskin yksityisetsivän pehmeämpi puoli. Arvailla voi, johtuuko seestyminen kenties tapauksen henkilökohtaisuudesta vai Jussi Vareksen ikääntymisestä. Oli syy mikä tahansa, kyllä tässäkin kirjassa vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Tämän kirjan parissa en tosin nauranut läheskään niin paljon kuin joskus aiemmin Vareksen ja kumppaneiden matkassa Turun katuja k…

Lauri Mäkinen: Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset

L ounais-Afrikka, Ambomaa, marraskuu 1924. Suomalaisten lähetyssaarnaajien rakentama kappeli palaa keskellä yötä, pihalla makaa pahoin palanut nainen, kappelin sisällä istuu hiiltynyt tuntematon ruumis. Pastori Tobias Johanssonin vanhuudenpäivät lähetyskentällä muuttuvat hetkessä levollisesta rutiinista kaaokseksi. Hän yrittää pelastaa syyttömän naisen kuolemantuomiolta ja tulee samalla kaivaneeksi esiin päivänvaloa kestämättömiä asioita, jotka lopulta muuttavat niin Tobiaksen kuin koko lähetysaseman kohtalon.
Oma arvioni: Lauri Mäkisen esikoisromaani on varsin vakuuttava taidonnäyte, joka yhdistää kiinnostavasti ja onnistuneesti murhamysteerin ja historiallisen lukuromaanin. Romaanin vahvuuksia ovat mielestäni etenkin uskottava ajankuva ja eksoottinen miljöökuvaus – ei sovi unohtaa mieleenpainuvia henkilöhahmojakaan. Kysymys on jännitysnäytelmästä, jossa käydään taisteluja niin reviireistä kuin paikallisten sieluistakin erilaisin inhimillisin motiivein. Tarina jättää lukijaansa jäljen …

Katri Tapola: Härkätaistelu

T aina Toro on murtumaton mahtinainen. Kaikki on kunnossa. Komeasti pystytetty arki muistuttaa asialistaa, sillä Taina hallitsee kauppalaskut, kilohinnat, sohvalle linnoittautuneen miehen sekä lapsen nimeltä Tex Willer.

Mutta Taina tahtoo lisätä näkyvyyttä, ja niin hän keksii sen, suurhankkeen, monumentin rauhanajan Suomen naiselle. Mutta samalla murtumaton nainen alkaa rakoilla, kun kotitalon yllä leijailevat uhkat ja unettomat yöt tuovat omat muistot kylään. Entä mitä, minkälaisia sanoja kaipaa aviomies, entä omissa maailmoissaan elävä lapsi?

Katri Tapolan romaani Härkätaistelu on viisas teos sanattomuudesta ja muistoista, jotka pakottavat keksimään uuden kielen, oman. Tapolan rakentamalla härkätaisteluareenalla kamalillekaan asioille ei voi olla nauramatta Taina Toron sauvoessa vastapäivään samalla kun naapurin rouvat kiertävät reipasta lenkkiään myötä.

Oma arvioni: Härkätaistelu on ennen kaikkea tarina ihmisistä. Se on kertomus perheestä, parisuhteesta, lapsesta ja vanhemmista. Tarin…

Tuomas Kyrö: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja

Itse tehty on aina paras. Koti, sarkahousut tai arkku.
I losia aikoja, Mielensäpahoittaja -romaani pysyy sysisuomalaisten perusasioiden äärellä. Elämän, kuoleman ja elementtirakentamisen.
Mielensäpahoittaja kirjoittaa oman muistokirjoituksensa, koska kuka muu hänen elämänsä ja tekonsa tuntee? Hautakivi hankitaan ajoissa, kun halvalla saa. Testamenttiinsa Mielensäpahoittaja kirjaa aineellisen ja henkisen perintönsä, joka ei ole sen pienempi kuin kokonaisen sukupolven kokoinen. Mielensäpahoittaja haluaa itse päättää kuka saa talon, kuka Voortti Eskortin ja kummalle miniälle kumpi emännän koruista. Mutta samalla kun peräseinä lähestyy, vanha mies kurkistaa myös lähtöviivoille, syntymään ja lapsuuteen.

Mielensäpahoittaja myöntää jopa tehneensä virheitä elämässään. Laskutavasta riippuen yhden tai kaksi.
Oma arvioni: Kun kirjoittajana on Tuomas Kyrö ja lukijana Antti Litja eli mielestäni ”se ainoa oikea mielensäpahoittaja”, voiko äänikirja enää parempi olla, kyllä ei varmaan voi… Harvoin palaan…

Taina Latvala: Ennen kuin kaikki muuttuu

K iehtova kertomuskokoelma aikuiseksi kasvamisen vaikeudesta, kanssa­kulkijoiden vaihtuvista naamioista ja kohtaamisista, jotka jättävät jälkensä
Nainen haluaa kilpikonnan, mies kihloihin. Baariin astuva näyttelijä saa kaiken sekaisin yhdellä katseella. Naamiohuveissa ystävä paljastaa todelliset kasvonsa. Elämänkokoinen rakkaus mahtuu 29,5 neliöön, mutta seinien ulkopuolella on kova maailma.

Taina Latvalan toisiinsa kietoutuvat kertomukset tarttuvat surun ja huumorin sävyttämiin hetkiin, joiden jälkeen mikään ei ole enää ennallaan.

Oma arvioni: Vaikka Latvalan uusin teos on luokiteltu novellikokoelmaksi, muodostavat yksittäiset tarinat kokonaisuuden, joka on varsin romaanimainen, vaikka tapahtumat eivät kronologisesti etenekään. En erityisemmin pidä novelleista, koska ne jäävät minusta ikään kuin aina jotenkin kesken. Tämän kirjan kohdalla niin ei kuitenkaankäynyt, joten voisin suositella kirjaa niillekin, jotka eivät novellikokoelmiin yleensä tartu. Latvala on taitava kertoja, jonka tek…

Tytti Isohookana-Asunmaa: Meren tuuli

P itkän linjan poliitikkona tunnetun Tytti Isohookana-Asunmaan runoissa tuntuu voimakkaasti luonnon läheisyys; meren suolainen tuuli, rannan taipumaton katajikko ja hunajantuoksuinen kanervikko. Läsnä on myös elämänkierto, saapumisineen ja lähtöineen. Runojen keskeinen viesti välittyy elämänmakuisesti muun muassa seuraavista teksteistä:
”Aika on ikuisuus.
Mutta
minulla on vain elämänmittainen aika
toteuttaa kaikki unelmani.”


”Miten nopeasti
päivä vaihtuu yöksi
ilo suruksi
tyyni myrskyksi
läheisyys etäisyydeksi.”

Lars Strang: Ahneuden hinta

Ihmissuhteista kukoistavat vain ne, joista on hyötyä bisnekselle

S ulkemisajan jälkeen Kasperi Vuorela pujahtaa head hunter –yrityksen toimistoon, josta löytyvät kylpyhuonevalmistaja Banyanin konsernijohtajan paikkaa hakeneiden tiedot. Hän toteaa olevansa itse sijalla kolme. Kasperi muokkaa parhaiden hakijoiden profiileja niin, että nousee joukon kärkeen. Sulkiessaan tietokonetta Kasperi kohtaa toimiston pimeydessä naisen ja joutuu turvautumaan väkivaltaan peitelläkseen rikoksensa.

Kasperi saa paikan, mutta huomaa etteivät rikoksen jäljet pysy salassa ilman vaarallisia lisäjärjestelyjä. Pian yrityksen rahat ja henkilökohtainen omaisuus alkavat mennä uhkaavasti sekaisin.
Oma arvioni: Strangin kirjan vahvuus on mielestäni sinä, että jännitystä luodaan ilman verta ja murhia. Kirjan päähenkilö on todella ärsyttävä tyyppi; narsistinen psykopaatti, jonka häikäilemätöntä käyttäytymistä motivoi ennen kaikkea raha ja sen mukana tuleva valta. En oikein edes uskalla ajatella, kuinka paljon tämän pä…

Harri Winter: Pahan palkka

Pahan palkka jatkaa mukaansa tempaavaa More Justice -sarjaa, jonka aloitti vuonna 2014 julkaistu Hyvät pahat pojat –dekkari.


O maa oikeuttaan toteuttavan More Justicen viimeiseksi sovittu operaatio on käsillä. Hyvät pahat pojat ovat vuosien varrella onnistuneesti huijanneet moraalittomia rikollisia, mutta kansainvälisen huumekaupan johtoporrasta ei niin vain kuritetakaan. Sisäpiiristä kalasteltujen tietojen pohjalta suunniteltu vedätys uhkaa paisua maailmanluokan ajojahdiksi, joka saattaa ryhmän jäsenet todelliseen vaaraan. Hyväntekijöiden ympärille kietoutuvaa verkkoa kiristää myös kostoa hautova More Justicen entinen uhri.
Traagisten tapahtumien mainingeissa jopa Britannian tiedustelupalvelu kiinnostuu kansainvälisistä laittomuuksista. Pahimmalta rikokselta tuntuu kuitenkin ystävän petos. Kun pahan piireihin on kerran päässyt sisälle, onko sieltä enää pääsyä pois?

Pahan palkan tarina liikkuu Helsingissä, Tukholmassa, Lontoossa, St Lucialla ja  Bangkokissa.

Oma arvioni: En ole lukenut tämä…

Tuomo Jäntti: Talven hallava hevonen

En enää voinut olla varma oliko se siellä. Hengitys jatkui aikansa, eikä oikeastaan ollut hengitys ollenkaan. Muuttui ensin pusikossa kohahtavaksi tuuleksi, sitten muistutti heinäsirkkoja, joiden ääni tuntui vieraalta niin monen vuoden jälkeen.

H elsinki 2019. Ronille soitetaan päiväkodista. Olisi Parempi tulla käymään. Nuori isä käy läpi vanhempien tyypilliset painajaiset: tapaturma, onnettomuus… Perillä selviää, että Ronin tytär Silja on osoittanut nukkea sormella ja nukke on kohonnut ilmaan. Seuraavaksi Roni huomaa, että joku seuraa heidän liikkeitään.
Puutikas 2001. Ronin äiti Sanna yrittää turhaan tavoittaa uutta poikaystäväänsä Jacoa. Jacon puhelin löytyy läheisen oikopolun varrelta, ja poliisi pyytää yleisöltä havaintoja valkoisesta Opel Vectrasta.
Rauma 1957. Matilda kiinnittää asuntolan kattoon julisteen tähtitaivaasta palatakseen lähes neljännesvuosisadan takaiseen talviyöhön. Tuona yönä Kuivasjärvellä mitattiin ennätyspakkaset, hevonen paleltui kuoliaaksi, mies syttyi palamaa…

Maikki Harjanne: Minttu kirjastossa

T änään on Mintun onnenpäivä. Hän pääsee isän kanssa kirjastoon ja saa ikioman kirjastokortin.
Oma arvioni: 1970- ja 80-lukujen vaihteessa julkaistut rakastetut Minttu-lastenkirjat ovat nyt saatavilla näköispainoksina. Ja tänä päivänä Minttu ystävineen seikkailee myös e-kirjoissa.  Minä olen Minttu -kirjan (1978) muistan lapsuudestani hyvin. Itse asiassa Minttu on varmasti yksi varhaisimmista kirjoissa esiintyneistä hahmoista, jotka ovat jääneet mieleeni ajalta, jolloin en vielä itse osannut lukea.

Muistojen herättämiseksi palasin hetkiseksi tuon tomeran pikkutytön seuraan – ja minne muuallekaan sitä Mintun mukana matkasin kuin kirjastoon. Paikkaan, joka oli jo lapsena varsin kiehtova, aivan samoin kuin Mintullekin. Kyseinen kirja on toki ilmestynyt vasta vuonna 2000 ja sähköisenä 2012, joten en ole sitä lapsena lukenut. Mutta kirjan pieni sankaritar on kestänyt hyvin aikaansa. Hän tuntuu olevan edelleen oma iloinen itsensä.

Kirja nosti hymyn huulille. Ja samoin kuin ennenkin, Mintun ta…