Siirry pääsisältöön

Marja-Sisko Aalto: Tappavaa lunta

Kustantaja: Icasos
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 248 s.

- Ei jumalauta pojat! Mitä helvettiä me nyt tehdään? sanoi ryhmänjohtaja Kesänen päätään pidellen.

T
ornion maihinnousu vuonna 1944, Pikku-Berliinin valtaus ja saksalaisten  viinavarastojen löytyminen. Tähän tilanteeseen Marja-Sisko Aalto pudottaa lukijansa uudessa, tiivistunnelmaisessa Annette Savolainen -dekkarissaan.

Lapin sodan aloittanut operaatio tyssää suomalaissotilaiden railakkaisiin juominkeihin. Pieni ryhmä syyllistyy humalapäissään anteeksiantamattomiin surmatekoihin. Miehet välttävät kuitenkin tuomion, sillä sotavoimilla on kiire ja kaikkia tarvitaan karkottamaan saksalaiset pois Suomesta.

Seitsemänkymmentä vuotta tapahtumien jälkeen vanhempi konstaapeli Annette Savolainen saa selvitettäväkseen murhan, jonka tutkimukset johtavat Tornion veritekojen kautta salaperäisen huumeliigan jäljille.

Annetten poliisiparina jatkaa sympaattinen, mutta naisten kanssa auttamattoman kömpelö Aatu Heiskanen. Myös eläkkeellä oleva lakimies Herman Harviainen osoittaa hyödyllisyytensä omaperäisenä tutkijana.

Panokset ovat tällä kertaa äärimmäisen kovat. Tapahtumien edetessä rikollisten otteet raaistuvat eikä kukaan ole heiltä turvassa.
Tappavaa lunta on Marja-Sisko Aallon toinen dekkari. Sen tarkkanäköinen tarina paljastaa syvälle mieleen kätkettyjä salaisuuksia, joiden vankeja – tavalla tai toisella – me kaikki olemme.


Oma arvioni: Kun aloin lukea kirjan takakansitekstiä, ensimmäinen ajatus oli, että ei kiitos. Onneksi luin kuitenkin hieman pidemmälle. Ja päätin lainata kirjan. En olisi ikinä osannut kuvitella, miten tapahtumarikas tarina lopulta oli. Kerronta vei helposti mukaansa. Ja loppuratkaisu yllätti ainakin minut. Kyseisen dekkarin syvällisenä teemana on mielestäni ihmismielen selittämätön mutkikkuus. Yhtenä keskeisenä sanomana näen sen, että ihmisten erilaisuus on rikkautta, eikä pahuutta rikollisuudesta puhumattakaan. Mutta mustan mielen julmuuden aikaansaamat pahat teot ansaitsevat rangaistuksensa. Toivottavasti Aallon luoma poliisikaksikko seikkailee vielä jatkossakin.  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tommi Kovanen & Jenny Rostain: Kuolemanlaakso

"Pienenä poikana jäällä kuulin tarinan miehestä, jota oli taklattu selkään. Mies oli muuttunut sen seurauksena, kadonnut täysin koko kuvasta. Puhuttiin, että nykyään hän kulki kuin elävä kuollut, ilman valoa silmissään. Ja tuota taklausta ja sen seurauksia alettiin kutsua kuolemanlaaksoksi.” – Tommi Kovanen
26. tammikuuta 2013 Rauman Lukon puolustajalla Tommi Kovasella on edessä peli Bluesia vastaan. Ottelun pitäisi olla aivan tavallinen, samanlainen kuin yli 500 kertaa aiemmin Kovasen liigauran aikana. Kovanen kuitenkin taklataan rajusti takaapäin, eikä mikään ole sen jälkeen kuten ennen.
Seuraamuksia tästä taklauksesta ei tule muille kuin Kovaselle: hänellä diagnosoidaan aivovamma, joka pakottaa hänet lopettamaan uransa. Kukaan ei ota vastuuta tapahtuneesta, ja Kovasta kehotetaan olemaan asiasta hiljaa. Vamman seurauksena Kovasen tunteet alkavat kadota, ja väsymys tuntuu lamaannuttavalta. Lehdistölle ja läheisille hän uskottelee kaiken olevan hyvin – mutta hänen elämänsä hajoamin…

Pirjo Maijala: Terveyskeskusosasto

"Se on minun
tuo tuolla, joka makaa
jota te käännätte ja väännätte

tuskailette
riesa, vaiva, ei osaa itse vessaan
puhumattakaan muusta
edes ruokailusta.

Se on minun
jolle te äyskitte ja tiuskitte
turhautuneena ja väsyneenä
pudotatte sängystä
annatte vääriä lääkkeitä.

Se on minun
jonka sydämen särjette harva se päivä
se ymmärtää kaiken
vaikka ei kuule tai näe.

Se on minun
jonka te jätätte tuntikausiksi yksin huoneeseen
yön pimeään

otatte kellon, että se ei häiritse kahvitaukoanne
nyrpistätte nenää, kun pesette tai vaihdatte vaippoja aamulla
käännytte pois.

Se on minun."

Oma arvioni: Pirjo Maijalan terveyskeskuksen vuodeosastolle sijoittuvissa runoissa puhutaan suoraan ja kaunistelematta siitä todellisuudesta, jossa monet sairaat vanhukset joutuvat elämänsä loppuaikoja viettämään ja kiireen uuvuttamat hoitajat työtään tekemään. Runot herättivät myös henkilökohtaisia muistoja ajalta, jonka jouduin vuodeosastolla mummojen keskellä viettämään. Voi, kuinka vihasinkaan niitä ylisuu…

Heini Saraste & Kalle Könkkölä: Voihan vammainen – Lasten kuvasanakirja vammaisuudesta

Miksi opaskoiraa ei saa silittää?Kuinka nopeasti sähköpyörätuolilla pääsee?Mikä on pimeä huone? Mitä apua kellosta on ruokalajien valinnassa?

Lasten kuvasanakirja vammaisuudesta on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat tietää enemmän vammaisten ihmisten elämästä. Kirjassa seikkailevat kaverukset Myrsky, Kalle, Siiri, Jaakob ja Leila. Osa lapsista on vammaisia, osa ei. Heille kaikille sattuu ja tapahtuu!
Oma arvioni: Tämän varsin odotetun kirjan idea on suorastaan loistava ja kuvitus mitä mainioin; värikäs, oivaltava ja sopivan humoristinen. Koska kirja on tehty yhdessä Kynnys ry:n kanssa ja sen toimituskuntaan on kuulunut myös muiden vammaisjärjestöjen edustajia, odotukset varsinkin tiedollisen sisällön oikeellisuuden suhteen olivat korkealla.
Vihdoinkin olemme siis saaneet suomalaisen lapsille suunnatun kirjan, jonka kanssa päiväkoti-ikäisten ja alkuopetuksessa olevien lasten kanssa on hyvä lähestyä erilaisuutta – ennakkoluulottomasti ja ilman turhia pelkoja. Lapsethan ovat yleensä luonn…