27. elokuuta 2015

KIRJA-ARVIO: Stephen Hawking: Minun lyhyt historiani

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2014
Englanninkielinen alkuteos: My Brief History
Suomentanut: Markus Hotakainen
Sivumäärä: 124 s.



”On ollut upeaa olla elossa ja tutkia teoreettista fysiikkaa.” Näin kirjoittaa Stephen Hawking, maailman kenties tunnetuin tiedemies. Lyhyessä elämäkerrassaan mies valottaa ennen kaikkea ajautumistaan kosmologian pariin ja akateemista uraansa. Paikoin kirjassa on sellaisia kohtia, ettei kaltaiseni tavallinen kuolevainen oikein ymmärrä kaikkea lukemaansa. Suotakoon se kuuluisalle fyysikolle. Osansa kirjassa saavat myös miehen entiset vaimot ja Hawkingin kolme lasta.

ALS:iin 21-vuotiaana nuorena miehenä sairastunut Stephen koki tilansa epäreiluksi: ”Miksi niin piti tapahtua minulle?”, hän kysyi. Hän ajatteli, ettei koskaan pääsisi näyttämään kykyjään, joita hänellä mielestään oli – ja olihan toki. Hän ei kuitenkaan kuollut nopeasti kuten oli luullut, vaan voi edelleen 50 vuotta myöhemmin todeta olevansa hiljaisen tyytyväinen elämäänsä. Vammaisuus ei ole ollut hänen mukaansa haitta tieteellisen työn kannalta. Se on mahdollistanut hänen omistautumisensa kokonaan tutkimukselle. Vaikka ymmärrän, että suuren tiedemiehen elämässä on paljon muutakin kertomisen arvoista kuin hänen sairautensa ja vammaisuutensa, olisin lukenut mielelläni näistä asioista paljon enemmänkin. Nyt ne jäivät kirjassa mielestäni liian marginaaliseen asemaan. Ainakin siinä tapauksessa, ettei oteta huomioon lukuisia valokuvia, jossa ovat mukana myös pyörätuoli ja puhesyntetisaattori. Toisaalta juuri tällaisella saavutuksiin keskittyvällä teoksella otetaan vahvasti kantaa sen puolesta, että jokainen vammainen henkilö on paljon muutakin kuin vammansa.

Hawking kirjoittaa osuvasti siitä, kuinka häntä kuvataan, missä ikinä hän kulkeekaan. Osasyynä maailmanlaajuiseen kiinnostavuutensa hän näkee sen, että suuri yleisö näkee hänet stereotypian mukaisena vammaisena nerona. Ja onhan sekin totta, ettei mies kykene naamioitumaan peruukkiin ja aurinkolaseihin, sillä pyörätuoli paljastaa hänet. ”Mielestäni vammaisten pitäisi keskittyä asioihin, joita heidän vammansa ei estä tekemästä, eikä surkutella niitä, joita eivät voi tehdä”, toteaa Stephen Hawking. Viisaan miehen viisaita sanoja. Nyt kun olen lukenut kirjan, haluan ehdottomasti katsoa Hawkingin elämään perustuvan elokuvan Kaiken teoria, joka pyöri elokuvateattereissa jo viime talvena.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!