14. syyskuuta 2015

Leif GW Persson: Possujuhla

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2010
Ruotsinkielinen alkuteos: Grisfesten
Suomentanut: Kari Koski
Sivumäärä: 316 s.

Toukokuu 1977. Tukholman Dalagatanilla tapahtuu postiryöstö. Ei sormenjälkiä, ei tietoa kansallisuudesta, ei mitään johtolankoja. Vain yksi on varmaa: ryöstäjä toimi poikkeuksellisen kylmäverisesti.

T
ukholman poliisin väkivaltarikosyksikkö käynnistää tutkimukset laihoin tuloksin. On sietämätöntä, että ryöstäjä nettoaa kolmessa minuutissa neljä kertaa komisarion vuosittaisen bruttopalkan verran, ja katoaa jälkiä jättämättä.

Tutkimuksiin tulevat sattuman oikusta vedetyiksi myös keskustan tiedusteluyksikön poliisit Jarnebring ja Johansson. Heidän epäkiitollinen tehtävänsä viime aikoina on ollut kytätä kaupungin bordelleja: aina kun verkkoon alkavat uida isot kalat, ylhäältä tulee käsky katkaista tutkimukset. Turhautuneille poliiseille postiryöstö on mukavaa vaihtelua, eikä aikaakaan, kun alkaa polttaa.

Possujuhla on legendaarisen rikoskirjailijan pisteliään satiirinen esikoisromaani.

Oma arvioni: Kuuluisan ruotsalaisdekkaristin esikoisromaanissa pikkurikollisia kärrätään linnaan ja isot konnat paistattelevat yhteiskunnan tukipilareina. Vaikka kyseinen teos on alun perin ilmestynyt jo vuonna 1978, tuntuu niin olevan ainakin jossain määrin vielä nykyäänkin. En erityisemmin pitänyt kirjasta. Se oli minusta jotenkin sekava ja minua häiritsivät suunnattomasti ns. tietopätkät sinänsä ihan mukavasti etenevän yhteiskuntakriittisen jännityksen lomassa. Osaksi tuntemuksiini vaikutti taatusti myös lukemiseen keskittymistä haittaava flunssa. Kritiikistä huolimatta aion kuitenkin tutustua myös kyseisen kirjailijan myöhempään tuotantoon.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!