31. lokakuuta 2015

Ann Rosman: Majakkamestarin tytär
















Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2011
Ruotsinkielinen alkuteos: Fyrmästarens dotter
Suomentanut: Anu Koivunen
Sivumäärä: 340 s.

M
arstrandin kirkon kellot kutsuivat sunnuntain jumalanpalvelukseen kello 10.30, mutta niiden ääni ei kantanut Hamneskärille, missä kaksi puolalaista muuraria oli jälleen palannut työhön. He olivat juuri korjaamassa vanhan ruokakellarin kivistä takaseinää, kun se äkkiä antoi periksi ja romahti. Aivan kuin muurauslaasti ei olisi enää jaksanut kantaa sitä raskasta salaisuutta, jonka kivitalo oli niin kauan säilyttänyt. Seinän takana oli huone, joka oli aikoinaan kuulunut majakkamestarin tyttärelle. Huoneen hämärässä kyyhötti ihmisruumis. Kasvot olivat muurareita kohti, aivan kuin heitä olisi odotettu. Puolalaiset huudahtivat ja tekivät kiireesti ristinmerkin.

Vuonna 1868 rakennettu Pater Noster-majakka aiotaan palauttaa alkuperäiselle paikalleen pienelle saarelle Marstrandin kupeeseen, ja kauan sitten hylättyjä asuinrakennuksia remontoidaan käyttökuntoon. Entisessä majakanvartijoiden ruokakellarissa rakennusmiehet kohtaavat järkyttävän näyn.

Aloitteleva göteborgilainen rikostutkija Karin Adler saa jutun hoitaakseen.  Karinin ainoat johtolangat ovat lista vuosikymmeniä sitten kadonneista ihmisistä ja vihkisormus. Tilannetta ei helpota se, että Karinin ihmissuhteet ovat pahasti solmussa niin työpaikalla kuin kotonakin.

Oma arvioni­
: Erinomainen esikoisteos, jossa historia, mystiikka ja jännitys nivoutuvat mukaansa tempaavaksi tarinaksi. Teoksesta huomaa, että kirjailija todella tietää, mistä puhuu. Hän rakastaa merta ja purjehdusta – ja sekin  näkyy tässä dekkarissa erittäin hyvin. Lukija voi miltei haistaa meriveden suolaisen tuoksun ja kuulla. kuinka mainingit lyövät.
















1 kommentti:

  1. Ann Rosman on noussut yhdeksi suosikkidekkaristikseni (kääk, miten dekkarikirjailija taipuu... ), olen lukenut kaikki suomennetut ja yhden tai kaksi ruotsiksi. Niissä on ollut mielenkiintoisia juonikuvioita, kiinnostavia tarinoita ja tietenkin kiehtova toimintaympäristö. Jostain syystä pidän erityisesti Karinin veneestä :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!