16. marraskuuta 2015

KIRJA-ARVIO: Sisko Koskiniemi: Kääntöpuolella lapsuus

Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 166 s.



K
ääntöpuolella lapsuus kertoo Kaijasta, keskisuuren suomalaisen kaupungin poliisilaitoksella työskentelevästä sosiaalityöntekijästä. Työssään hän joutuu kohtaamaan mitä moninaisimpia ongelmatilanteita, ja niiden keskellä elävien ihmisten epätoivoa. Kirja kuvaa kaunistelematta lastensuojelun asiakkaiden ja sosiaalityöntekijöiden todellisuutta erään syksyn aikana. Lastensuojelun haasteellisuutta  havainnollistaa hyvin myös seuraava katkelma:

” Niin mielelläni kuin käskisinkin isäsi pois, en sitä voi tehdä. Ainoa, jonka voin sieltä ottaa on lapsi eli sinä. Miikka tyrskähti ääneen. - Miksi mun pitäs lähteä kotoa pois, en minä halua, en minä hakkaa ketään enkä tee siellä kellekään pahaa, ja sehän on minun kotini! Kaija antoi pojan itkeä rauhassa.”

Tarinoiden lukeminen on sydäntä riipaisevan koskettavaa. Monissa yhteyksissä nousee esiin lapsen ja äidin välisen suhteen merkityksellisyys riippumatta siitä, minkäikäinen lapsi on. Kirjan tapahtumat on kuvattu niin uskottavasti, että ne voisivat olla tottakin – valitettavasti. Sisko Koskiniemi todella tietää, mistä kirjoittaa, sillä hän on työskennellyt kymmenen vuotta sosiaalityöntekijänä poliisilaitoksella ja työskentelee edelleen lastensuojelun parissa.

Kirjassa kerrotut realistiset ihmiskohtalot kertovat omaa karua kieltään yhteiskuntamme nykytilasta.  Mutta tosielämän lööpit, jotka välillä suorastaan huutavat, että sosiaalitoimi ei taaskaan tehnyt mitään, tuntuvat kyllä kohtuuttomilta. Itse sosiaalityön opinnoissani lastensuojelu-ja nuorisotyöhön erikoistuneena haluan ainakin uskoa siihen, että jokainen sosiaalityöntekijä ainakin yrittää tehdä parhaansa. Ikävä tosiasia on kuitenkin se, että resurssit ovat olleet rajalliset jo pitkään, eikä muutosta parempaan ole ainakaan siltä osin näkyvissä.

Paikoin raskasta luettavaa keventävät mukavasti kuvaukset arjesta vaativan työn ulkopuolella. Kaivuri on mielestäni varsin ihastuttava persoona, joten jo hänenkin vuokseen kirja kannattaa lukea.  Kaiken kaikkiaan Kääntöpuolella lapsuus on varsin vaikuttava ja vakuuttava, lukijan iholle tuleva esikoisteos, jota voi suositella kaikille lasten ja nuorten vanhemmille. Ja kirja sopisi mainiosti luettavaksi myös sosiaalityöntekijöiksi opiskeleville tai alasta kiinnostuneille. Tätä kirjaa lukiessa nenäliinapakkaus on syytä pitää käden ulottuvilla.

1 kommentti:

Kiitos kommentistasi!