Siirry pääsisältöön

Drago Jančar: Sinä yönä näin hänet

Kustantaja: Mansarda
Julkaisuvuosi: 2015
Sloveeninkielinen alkuteos: To noč sem jo videl
Suomentanut: Kari Klemelä
Sivumäärä: 202 s.


V
eronikaa ei kukaan voinut valvoa. Kun hän päätti jotain, sitä oli mahdoton estää. Jos hän päätti mennä junalla Sušakiin, hän meni. Jos hän halusi koiranpennun tai siamilaisen kissan sijasta alligaattorin, hän hankki alligaattorin. Ja jos hän halusi ottaa ratsastuksenopettajansa, niin hän otti.

Romaani kertoo nuoren Veronikan elämästä Jugoslaviassa toisen maailmansodan edellä ja sen aikana. Aikana, joka tempasi mukaansa sekä historian vakaumukselliset osanottajat että ne, jotka eivät ymmärtäneet tapahtumia vaan olisivat mieluummin eläneet ”vain” omaa elämäänsä.

Pienen slovenialaisen vuoristolinnan valtiatarta muistelee ensin Jugoslavian kuninkaallisen armeijan upseeri Palmanovan vankileirissä 1945. Pari vuotta sodan jälkeen tarinaa jatkavat tyttärensä paluuta odottava, muistoihin vajonnut äiti, Wehrmachtin sotilaslääkäri ja perheen uskollinen taloudenhoitaja. Viimeisenä pohdiskelee iäkäs partisaani, jo nykypäivän näkökulmasta. Jokainen heistä rakasti tai ihaili tätä elämäniloista ja itsenäistä naista ja vaikutti hänen kohtaloonsa, tahtoen tai tahtomattaan. Kaikille jäi kuitenkin arvoitukseksi, mitä Veronikalle tapahtui ja - miksi.

Sinä yönä näin hänet on Slovenian arvostetuimman ja kansainvälisesti tunnetuimman prosaistin Drago Jančarin mestariteos.

Oma arvioni: Sinä yönä näin hänet on tarina menetetystä rakkaudesta. Kirjailijan mukaan tarina on tosi, mutta kirjassa historian tapahtumia on toki jonkin verran maustettu. Vaikka kirjan aihe ei minua erityisemmin kiinnostanutkaan, oli virkistävää lukea välillä jotakin hieman erilaista. Enpä muista, olenko aiemmin tutustunut slovenialaisen kirjailijan tuotantoon.


Kommentit

  1. Oo, kiva kun nostit esiin tämän kirjan, vaikuttaa kiinnostavalta. Aina hauskaa saada lukulistalle kirjoja, jotka olisivat itseltä menneet ohi :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tommi Kovanen & Jenny Rostain: Kuolemanlaakso

"Pienenä poikana jäällä kuulin tarinan miehestä, jota oli taklattu selkään. Mies oli muuttunut sen seurauksena, kadonnut täysin koko kuvasta. Puhuttiin, että nykyään hän kulki kuin elävä kuollut, ilman valoa silmissään. Ja tuota taklausta ja sen seurauksia alettiin kutsua kuolemanlaaksoksi.” – Tommi Kovanen
26. tammikuuta 2013 Rauman Lukon puolustajalla Tommi Kovasella on edessä peli Bluesia vastaan. Ottelun pitäisi olla aivan tavallinen, samanlainen kuin yli 500 kertaa aiemmin Kovasen liigauran aikana. Kovanen kuitenkin taklataan rajusti takaapäin, eikä mikään ole sen jälkeen kuten ennen.
Seuraamuksia tästä taklauksesta ei tule muille kuin Kovaselle: hänellä diagnosoidaan aivovamma, joka pakottaa hänet lopettamaan uransa. Kukaan ei ota vastuuta tapahtuneesta, ja Kovasta kehotetaan olemaan asiasta hiljaa. Vamman seurauksena Kovasen tunteet alkavat kadota, ja väsymys tuntuu lamaannuttavalta. Lehdistölle ja läheisille hän uskottelee kaiken olevan hyvin – mutta hänen elämänsä hajoamin…

Pirjo Maijala: Terveyskeskusosasto

"Se on minun
tuo tuolla, joka makaa
jota te käännätte ja väännätte

tuskailette
riesa, vaiva, ei osaa itse vessaan
puhumattakaan muusta
edes ruokailusta.

Se on minun
jolle te äyskitte ja tiuskitte
turhautuneena ja väsyneenä
pudotatte sängystä
annatte vääriä lääkkeitä.

Se on minun
jonka sydämen särjette harva se päivä
se ymmärtää kaiken
vaikka ei kuule tai näe.

Se on minun
jonka te jätätte tuntikausiksi yksin huoneeseen
yön pimeään

otatte kellon, että se ei häiritse kahvitaukoanne
nyrpistätte nenää, kun pesette tai vaihdatte vaippoja aamulla
käännytte pois.

Se on minun."

Oma arvioni: Pirjo Maijalan terveyskeskuksen vuodeosastolle sijoittuvissa runoissa puhutaan suoraan ja kaunistelematta siitä todellisuudesta, jossa monet sairaat vanhukset joutuvat elämänsä loppuaikoja viettämään ja kiireen uuvuttamat hoitajat työtään tekemään. Runot herättivät myös henkilökohtaisia muistoja ajalta, jonka jouduin vuodeosastolla mummojen keskellä viettämään. Voi, kuinka vihasinkaan niitä ylisuu…

Heini Saraste & Kalle Könkkölä: Voihan vammainen – Lasten kuvasanakirja vammaisuudesta

Miksi opaskoiraa ei saa silittää?Kuinka nopeasti sähköpyörätuolilla pääsee?Mikä on pimeä huone? Mitä apua kellosta on ruokalajien valinnassa?

Lasten kuvasanakirja vammaisuudesta on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat tietää enemmän vammaisten ihmisten elämästä. Kirjassa seikkailevat kaverukset Myrsky, Kalle, Siiri, Jaakob ja Leila. Osa lapsista on vammaisia, osa ei. Heille kaikille sattuu ja tapahtuu!
Oma arvioni: Tämän varsin odotetun kirjan idea on suorastaan loistava ja kuvitus mitä mainioin; värikäs, oivaltava ja sopivan humoristinen. Koska kirja on tehty yhdessä Kynnys ry:n kanssa ja sen toimituskuntaan on kuulunut myös muiden vammaisjärjestöjen edustajia, odotukset varsinkin tiedollisen sisällön oikeellisuuden suhteen olivat korkealla.
Vihdoinkin olemme siis saaneet suomalaisen lapsille suunnatun kirjan, jonka kanssa päiväkoti-ikäisten ja alkuopetuksessa olevien lasten kanssa on hyvä lähestyä erilaisuutta – ennakkoluulottomasti ja ilman turhia pelkoja. Lapsethan ovat yleensä luonn…