17. joulukuuta 2015

Päivi Kannisto: Elämäni nomadina: Irtolasia, seikkailijoita ja elämäntapamatkailijoita

Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 300 s.

M
iltä tuntuisi jättää taakseen työ, jatkuva kiire ja velvollisuudet ja tehdä jotain sellaista, mitä on aina halunnut? Menestyneen liike-elämän konsultin Päivi Kanniston vuoden kohokohta oli ollut maailmalla vietetty lomakuukausi, mutta kahdeksan vuotta sitten hän pakkasi rinkkansa lopullisesti ja hyppäsi pois oravanpyörästä. Lähtiessään maailmalle hän tiesi vain haluavansa vaihtaa työkeskeisen arjen elämään, jossa olennaista olisi täydellinen vapaus. Tällä matkalla Kannisto on edelleen. Elämäni nomadina -kirjassa Kannisto kertoo, miltä tuntuu luopua kaikesta tutusta ja turvallisesta, millaista arki on reissun päällä, ja miten vapaalle heittäytyminen on taloudellisesti mahdollista. Kirjassa tutustutaan myös liikkuvan elämäntavan juuriin: mistä nykypäivän nomadien ihanteet ovat peräisin? Entä millaisia olivat löytöretkeilijät, pyhiinvaeltajat ja vaeltavat munkit, boheemit taiteilijat ja tieteen-tekijät tai työtä vieroksuvat irtolaiset?

Elämäni nomadina on ensimmäinen suomalainen elämäntapamatkailusta kirjoitettu tietokirja, jota varten Kannisto haastatteli 30 pysyvästi matkalle jäänyttä kulkija-kollegaansa 15 maasta. FT Päivi Kannisto kirjoitti Elämäni nomadina -kirjaa Italiassa, Kreikassa, Keniassa, Malesiassa, Laosilla, Filippiineillä, Thaimaassa, Australiassa, Myanmarissa ja Kiinassa.

Oma arvioni: Kirjaa lukiessa huomasin monta kertaa ihmetteleväni, kuinka joku pystyy jättämään kaiken taakseen. Minulta se ei kyllä onnistuisi enkä toisaalta sitä haluaisikaan. Matkustelu olisi toki mukavaa, mutta silti… Kirjaa voinee suositella ainakin kaikille elämäntapamatkailusta haaveileville.





1 kommentti:

  1. Minussa tämä kirja herätti todella voimakkaita tunteita. Niitähän kirjoittaja jo osin ennakoikin ja argumentoi paikoin kärkkäästikin arvostelijoita vastaan. Siitä huolimatta uskallan olla nihkeä kirjan elämänarvoja kohtaan. Vähän samaan tapaan kuin siinä kirjassa Miten elää ilman rahaa tms. vapaamatkustus on mahdollista, kun vain toiset pysyvät lestissään ja tekevät töitä/tienaavat rahaa, joista sitten nämä matkailijat nauttivat. Kannisto esimerkiksi on närkästyneen pilkallinen niitä tuttujaan kohtaan, jotka alkoivat selvästi osoittaa, etteivät vieraat enää parin viikon oleilun jälkeen olleet ihan tervetulleita. Muistan myös kohautelleeni kulmiani sille, että pariskunta kyllä palkkasi itselleen kotiapulaisen jossain päin maailmaa. Hänen vapautensa ei siis ollutkaan tarpeeksi arvokasta?

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!