30. tammikuuta 2016

Dare Talvitie: Epäsoinnun periaatteet

Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 277 s.

E
päsoinnun periaatteita voi luonnehtia reaalifantasiaksi, joka leikittelee ja nauraa yliopistomaailman koukuille ja kiemuroille, mutta hymynkin takana ovat totiset kasvot. Yhdessä yössä Eikan ja Kristan kanssa lukija käy läpi yliopisto-opiskelun ylä- ja alamäet.

Eikka on järkevä matemaattisen alan tutkijanalku, vailla halua sotkeutua mihinkään omituiseen tai vaaralliseen. Krista on omituinen humanistisen alan opiskelija, jonka kosketus järkevään maailmaan heikkenee jatkuvasti. Yliopisto heidän ympärillään kätkee jotain pelottavaa ja vaarallista, jota vastaan niin kvantitatiiviset kuin kvalitatiivisetkin kenttätyön metodit tuntuvat voimattomilta.

Tarina luvattomasta tunkeutumisesta, akateemisesta anarkismista ja möröstä kellarissa.

Oma arvioni: Epäsoinnun periaatteet on Talvitien omintakeinen ”rakkauskirje” sivistysyliopistolle. Kyseessä on erilainen esikoiskirja, jota voi suositella erityisesti ennakkoluulottomille akateemisille lukijoille. Tämän kirjan luettuani en kyllä haluaisi joutua viettämään yötä yliopiston tiloissa…





29. tammikuuta 2016

Natalie Goldberg: Hyvä kaukainen ystävä. Kuinka kirjoittaa elämäntarina

Kustantaja: Kansanvalistusseura
Julkaisuvuosi: 2009
Englanninkielinen alkuteos: Old Friend from Far Away. The Practice of Writing Memoir
Suomentanut: Marja-Riitta Vainikkala
Sivumäärä: 336 s.


"Kohtaa se, mitä pelkäät", kannustaa Natalie Goldberg. Kirjoittajan tulee kirjoittaa siitä, mikä askarruttaa hänen mieltään. On hellitettävä kontrollista ja irrottauduttava arkijärjestä. Rohkeus kirjoittaa avoimesti antaa tekstille terän ja tekee siitä kiinnostavan.

Hyvä kaukainen ystävä –teoksessaan Goldberg tarkastelee erityisesti elämänkerrallista kirjoittamista. Hän rohkaisee tarttumaan kynään ja aloittamaan heti omien kokemusten kirjaamisen.

Kirjoittamisen harjoittaminen on jatkuvaa tutustumista omaan itseen. Samalla se on keino hankkia aineistoa. Kirja on persoonallinen puheenvuoro kirjoittamisen ja muistamisen puolesta. Se sisältää inspiroivia harjoituksia elämäntarinan ja kaikenlaisen omasta kokemuksesta ammentavan tekstin kirjoittamiseen.

Oma arvioni: Hyvä kaukainen ystävä on todella kiinnostava, innostava ja hyödyllinen teos kaikille oman elämäntarinansa kirjoittamisesta innostuneille, sillä Goldberg todella tietää, mistä hän kirjoittaa.  Suosittelen lämpimästi. Tämän kirjan pariin on varmasti mukava palata uudestaankin.
 




28. tammikuuta 2016

Danielle Steel: Osoitteena Charles Street 44

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2015
Englanninkielinen alkuteos: 44 Charles Street
Suomentanut: Marja Helanen
Sivumäärä: 264 s.

Kaunis talovanhus Manhattanilla herää eloon

F
rancesca Thayerin kuviot ovat sekaisin. Hänen kaunis vanha talonsa kaipaa perinpohjaista kunnostusta, ja kun miesystävä jättää, kituliaan taidegallerian omistava Francesca jää yksin suurten lainojensa kanssa, eikä hänen auta muu kuin tarjota huoneita vuokralle.

Pian Francesca saa hämmästyksekseen huomata, että kolmesta vuokralaisesta tulee hänelle kuin perheenjäseniä. Heidän yhteinen vuotensa osoitteessa Charles Street 44 on täynnä iloa, sydänsurua ja toivoa.

Oma arvioni: Olen lukenut lähes kaikki Danielle Steelin kirjoittamat kirjat. Ne ovat yleensä mukavan keveitä ”välipalaksi”. Tosin monissa niistä toistuu varsin samantyylinen kuvio. Tässäkin kirjassa on monia ennalta arvattavia juttuja, mutta onneksi sentään muutama yllätyskin. Ihan mukavaa luettavaa vaihtelun vuoksi.





27. tammikuuta 2016

Terry Hayes: Vaeltaja

Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2015
Englanninkielinen alkuteos: I am Pilgrim
Suomentanut: Sami Rouhento
Sivumäärä:  810 s.


N
uhjuisen newyorkilaishotellin kylpyammeesta löytyy murhattuna nainen, happoon upotettuna ja kaikki tuntomerkit tuhoutuneina. Yhdysvaltain tiedustelupalvelusta hiljaiseloon vetäytynyt salainen agentti joutuu palaamaan takaisin tositoimiin. Vain harvat tietävät hänestä, eikä hänen oikeaa nimeään tiedä kukaan. Hän on Vaeltaja, mies jota ei ole olemassa. Mutta hän on kirjoittanut kirjan rikosteknisestä tutkinnasta, ja nyt joku käyttää sitä täydellisen murhan oppikirjana.


Murha on kuitenkin vasta alkusoittoa salaperäisessä tapahtumien vyyhdissä, joka ulottuu auringon paahtamasta Mekasta luksuspiireihin Turkin rannikolle ja syyrialaiselta klinikalta Hindukuin vuoristossa tapahtuvaan ihmiskokeeseen. Vaeltajalla on vastassaan Saraseeni, jolla on täydellinen suunnitelma Yhdysvaltojen tuhoamiseksi. Katkera menneisyys ja kärsivällinen luonne tekevät Saraseenista vaarallisen vastustajan mutta hänen jäljillään onkin Vaeltaja, jonka vaistot elämä on koulinut äärimmilleen.

Oma arvioni: Tässäpä olikin sellainen ”tiiliskivi” luettavaksi, että huh, huh. Ei, en suinkaan tuskaillut sivumäärää. Yleensä olen nimittäin sitä mieltä, että mitä enemmän kirjassa on sivuja, sitä parempi. Kestääpä lukeminen edes hieman kauemmin. Kädet tämän kanssa koville joutuivat. Mutta sisältö oli kyllä kaiken ”tuskan” arvoista. Vaeltaja on trilleriä parhaimmillaan. Ei liene yllättävää, että tarina on varsin elokuvamainen – onhan Terry Hayes elokuvakäsikirjoittaja. Vaeltajakin tullaan näkemään myöhemmin valkokankaalla.  















23. tammikuuta 2016

Nina Hurma: Hatuntekijän kuolema

Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 346 s.

R
ougen pieni seurue viettää joutilasta lomaa Suvisaaristossa. Jazz soi, kukaan ei viitsi laittaa ruokaa, sen sijaan tehdään drinkkejä lääkekonjakista. Yöllä paratiisiin hiipii käärme: Sörkan vankilan portit ovat sylkäisseet ulos vanhan tutun, joka saapuu perimään velkoja. Samaan aikaan Eerikinkadun saunassa puhutaan työasioita. Korpelan ja Mustaojan haave kesäillan naukusta jää toteutumatta, kun nainen putoaa kuolemaan heidän silmiensä edessä. Kadun toisella puolella roikkunut ikkunanpesijä katoaa saman tien paikalta.

Asiat kytkeytyvät toisiinsa. Helsingin kaduilla vaeltaa sekä punainen että valkoinen varjo. Rougen ja Korpelan tiet kohtaavat jälleen, ja vastentahtoisesti he joutuvat mukaan tapahtumiin, joiden pitää jäädä salaisiksi.
Hatuntekijän kuolema on itsenäinen jatko-osa Yönpunaiselle höyhenelle, joka aloitti 1920-luvun Helsinkiin sijoittuvan noir-henkisen dekkarisarjan.

Oma arvioni: Tarkkaa miljöö- ja ajankuvaa sekä kiinnostavia käänteitä tarjoava dekkari, jota värittävät myös laulut. Kirja tarjoaa mielenkiintoisen matkan menneeseen, vaikka kokonaisuus onkin hieman sekava. Hurman dekkareita voi suositella paitsi historiasta kiinnostuneille, niin myös vähemmän verisen jännityksen ystäville.


22. tammikuuta 2016

J.K. Johansson: Noora

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 270 s.

Kiitetyn Palokaski-sarjan odotettu jatko-osa, jonka oikeudet on myyty jo viiteen maahan!


K
orhonen, rikoskomisario, jolle lukiolaistyttö Lauran kuolinsyyn selvittämisestä on tullut pakkomielle. Noora, Lauran koulukaveri. On valmis tekemään mitä tahansa tullakseen yhdeksi koulun suosituimmista tytöistä. Sanoo pelkäävänsä henkensä puolesta.

Miia, nettiriippuvainen erityisopettaja ja entinen nettipoliisi, jonka orastavaa ihmissuhdetta varjostaa hämäräperäinen ex-hoito. Nikke, koulupsykologi, jolla on huolestuttavan tiivis suhde tiettyihin oppilaisiin. On ollut kiinniotettuna Lauran murhasta epäiltynä. Tiina Ojantaus, verkostomarkkinointikuningatar, jonka lonkerot tuntuvat ulottuvan kaikkialle.

Oma arvioni: Palokaski 2 on teräväkatseinen psykologinen trilleri, joka on vahvasti kiinni tässä ajassa. Kuvauksen keskiössä ovat muun muassa sellaiset ihmissuhteet, joissa rakkaus ei olekaan tärkeintä. Luin kirjan ihan mielelläni, mutta mikään erityinen lukukokemus se ei minulle ollut. Voi olla, että luen sarjaa lisää tai sitten en…




21. tammikuuta 2016

Asko Sahlberg: Irinan kuolemat

Kustantaja: LIKE
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 156 s.


Ehkä menneisyys, hän ajatteli, oli silkkaa sepitettä. Menneisyys oli siellä, vuosien hämärässä, mutta vääristyneenä kuin isojen kivien painon murjoma luuranko.

I
rinan kuolemat kertoo sotalapsesta, joka lähetetään talvella 1944 pommien turmelemasta Helsingistä Länsi-Ruotsiin. Se on kertomus ihmisistä, jotka hapuilevat pimeässä itseään ja toisiaan. Se on nuoren tytön kehitystarina, kertomus hänen matkastaan sodan painajaisesta yksityiseen painajaiseen. Se on mestarillinen analyysi menneisyyteen palaamisen mahdottomuudesta, kaunis kertomus ihmisen sammumattomasta toivosta, kuolemisesta ja henkiin heräämisestä.
Oma arvioni: Irinan kuolemat on kooltaan pieni mutta sisällöltään suuri kirja siitä, mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän menettää kaiken. Kerronta on varsin intensiivistä ja kaunista – jopa runollista. Vaikuttava tarina vie lukijan helposti mennessään. Tämän hienon pienoisromaanin tärkein sanoma on mielestäni se, että vasta pimeän kohtaamisen jälkeen on mahdollista nähdä taas valoa.  Suosittelen lämpimästi.
”Päivät ikävöivät öitä. Ne roikkuivat öiden välissä harmaina ja haluttomina. Ne olivat narulle unohtunutta pyykkiä.”



17. tammikuuta 2016

Matti Remes: Tappaja

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 250 s.


Amerikan serkku tuo Hankoon kohtalokasta lisäväriä – verenpunaista

R
uben Waaran kesälomaan tulee vauhtia, kun mustaihoinen amerikkalainen Neil Kärki ilmestyy Hankoon suorittamaan adoptioisänsä antamaa varsin omalaatuista tehtävää.

Neil on ollut onnekas. Hurskasta lahkoa johtava perhe adoptoi pojan ja on yrittänyt istuttaa entiseen nuorisorikolliseen jumalanpelkoa, ja melkein onnistunutkin. Mutta aikuisena Neil horjuu yhä useammin eikä osaa totella.

Nytkin hän on etsinyt Hangosta sukulaisensa Maxin, mutta on varsin haluton tekemään sen mitä on pyydetty: murhan.


Oma arvioni: Minulle Ruben Waara oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Täytynee tutustua Matti Remeksen muihinkin teoksiin. Kesäinen Hanko on raikas miljöö jännittävälle tarinalle. 














13. tammikuuta 2016

Jo Nesbø: Verta lumella II – Lisää verta

Kustantaja: Johnny Kniga
Julkaisuvuosi: 2015
Norjankielinen alkuteos: Mere blod
Suomentanut: Outi Menna
Sivumäärä: 272 s.

Kalastaja löytää aina etsimänsä.

Y
ksinäinen mies astuu ulos linja-autosta pikkuruisessa Kåsundin kylässä Finnmarkissa, Pohjois-Norjassa.

Paikalle sattuneelle saamelaiselle hän esittäytyy Olofiksi. Se ei ole hänen oikea nimensä. Mies sanoo tulleensa metsästämään, vaikka metsästyskausi ei ole vielä alkanut. Ystävälliset kåsundilaiset auttavat Olofia majoittumaan ja asettumaan kylään.

Pian myös toisenlainen metsästäjä, Johnny Moe, saapuu Kåsundiin. Hänen toimeksiantajansa on Kalastaja, joka muiden toimiensa ohessa hallitsee Oslon huumekauppaa. Suvereenisti nyt, kun Daniel Hoffmann on pysyvästi poissa kuvioista.

Olof on Johnnyn kohde, Kalastajan etsimä mies, jonka veren on tarkoitus värjätä karu maa punaiseksi, kun kaksi asianhoitajaa kohtaa. Mutta punainen on myös rakkauden väri.

Oma arvioni: Pidin kirjan yllättävän onnellisesta lopusta, mutta en oikeastaan paljosta muusta. Toisin kun Nesbøn dekkarit yleensä, tämä kirja oli minulle melkoinen pettymys. Yleensä pyrin lukemaan kirjat ns. oikeassa järjestyksessä, mutta tämän toisen osan perusteella ei ensimmäinen oikein edes houkuttele. No, kaikesta ei voi tykätä eikä onneksi tarvitsekaan.






11. tammikuuta 2016

Hannu Lauerma: Hyvän kääntöpuoli

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 269 s.

”Luulin enkeliä valkoiseksi, mutta sitten näin Sertolla pestyn perkeleen.”

T
erävä kirjoituskokoelma pahuudesta ja siihen liittyvistä myyteistä. Sanottavaa riittää muun muassa nettipalstojen anonyymeistä asiantuntijoista, uskomushoidoista, viihteellistyneestä tiedonvälityksestä, syrjäytymisestä, väkivallasta, suomalaisesta rangaistuskäytännöstä ja monenlaisesta humpuukista ja lööperistä. Pahuuden ilmenemismuotoja on paljon, ja usein paha verhoutuu näennäiseen hyvyyden kaapuun. Vaikka pimeän puolella mennään, kirjoituksissa on myös pilkettä silmäkulmassa.

Oma arvioni: Lauerma tarjoaa tarkkanäköisiä havaintoja hyvän kääntöpuolesta. Kokonaisuus saa lukijan miettimään monenlaisia asioita, mikä ei liene koskaan pahasta. Pidin erityisesti kirjailijan huumorin sävyttämästä ja monin paikoin myös valoisasta otteesta. Kirjaa voi suositella lämpimästi kaikille, jotka ovat valmiita katsomaan pahuutta silmiin. 














8. tammikuuta 2016

Jørgen Brekke: Uneton

Kustantaja: Johnny Kniga
Julkaisuvuosi: 2013
Norjankielinen alkuteos: Drømmeløs
Suomentanut: Päivi Kivelä
Sivumäärä: 286 s.


T
rondheim 2011. Outo sävel vetää ohikulkijaa puoleensa, kohti metsää ja nuoren naisen lumista hautaa. Ruumiin päälle on jätetty kehtolaulua soittava antiikkinen soittorasia. Kun komisario Odd Singsaker jäljittää unetonta surmaajaa, etsii tämä laululle täydellistä tulkitsijaa.

Trondheim 1767. Poliisimestari Nils Bayer havahtuu yrttiviinan huurruttamasta unesta ja ehtii tuskin tahraista paitaansa vaihtaa, kun on sännättävä jotakin kuollutta trubaduuria katsomaan. Vainaja on tullut tänne kaukaa, mukanaan muutama taaleri ja laulu, joka lupaa vaivuttaa uneen jokaisen, joka sen kuulee.

Oma arvioni: Uneton on taitavasi rytmitetty kahdella eri aikakaudella liikkuva mysteeri. Kirja tarjosi aimo annoksen tyylikkään kiehtovaa jännitystä. Eikä henkilöhahmoistakaan kiinnostavaa omintakeisuutta puutu. En ole lukenut Brekken kiiteltyä esikoisteosta. Mutta juuri lukemani perusteella Armon piiri tuskin jää lukematta.


7. tammikuuta 2016

Henning Mankell: Ruotsalaiset saappaat

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015
Ruotsinkielinen alkuteos: Svenska gummistövlar
Suomentanut: Kari Koski
Sivumäärä: 495 s.


S
yrjäiseen saareen vetäytynyt entinen kirurgi Frederik Welin herää elokuun yönä siihen, että hänen talonsa palaa. Italialaiset kengät –romaanin dramaattinen tarina jatkuu.

Frederik pakenee tulipaloa viime hetkellä, jaloissaan kaksi vasemman jalan kumisaapasta. Hänen koko omaisuutensa on mennyttä. Koko syksynä Frederik ei löydä iloa edes tyttärensä raskaudesta, kunnes hän tapaa paikallislehden toimittajan Lisa Modinin, ja hänen sisällään syttyy jotakin, minkä hän oli jo luullut kadonneen. Uudenvuoden aattona Frederik järjestää juhlat. Samana yönä saaristossa palaa toinen talo, ja tapahtuvat johtavat päätökseen, jollaista Frederik ei ikinä olisi osannut kuvitella.

Oma arvioni: Mankell todella osasi kirjoittaa koukuttavasti aivan viimeiseen asti. Kirjailijan viimeiseksi jäänyt teos Ruotsalaiset saappaat kulkee dekkarin jalanjäljissä, mutta se on kirja, jossa pohditaan vanhenemista, yksinäisyyttä, perheen merkitystä. Suuri kysymys on viime kädessä se, että mihin tässä elämässä ihminen voi lopulta luottaa – kuolemaanko? Hieno kirja tarjosi lukijalle syvällisen lukuelämyksen. Ja niinhän se on, että totuus on aina väliaikainen ja muuttuvainen, kuten Henning Mankell kirjansa jälkisanojen lopuksi toteaa.







5. tammikuuta 2016

Nina Peura: Kuolemankukkia

Kustantaja: Kustannus-Mäkelä
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 202 s.

H
elsinkiläisen rikoskomisario Olli Bergin romanttinen viikonloppuloma Tampereella keskeytyy äkillisesti. Psykologian opiskelijoiden yölliset juhlat ovat päättyneet siihen, että niiden emäntä on löydetty aamulla kuolleena keittiöstä.

Kuolemaan ei tunnu aluksi löytyvän mitään syytä. Onko kyseessä rikos, itsemurha vai sairauskohtaus? Varsin pian ainakin paljastuu, että juhlien opiskelijajoukolla on yhteinen tulevaisuudenhaave, mutta jokaisella on myös omat salaisuutensa.

Kuollut Anu Salo oli kaikkien suosiossa eikä kukaan juhlijoista nähnyt tai kuullut mitään poikkeavaa yön aikana. Tapausta tutkiva Olli Berg joutuu tutkinnan aikana pohtimaan omaa elämäänsä eivätkä muidenkaan suunnitelmat ole kovin selkeitä.

Esikoiskirjailija Nina Peura on rakentanut Helsinkiin sijoittuvan, viihdyttävän rikosromaanin, jota vauhdittavat monimutkaiset ihmissuhteet.


Oma arvioni: Kirjan juoni jäi ohueksi ja kerronta monin paikoin hieman liian pinnalliseksi. Kaikesta huolimatta Peuran esikoisdekkari kannatti kuitenkin lukea. Se sopii hyvin vaikkapa kevyeksi välipalaksi.

4. tammikuuta 2016

Leonie Swann: Ihmissutta ken pelkäisi

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2011
Saksankielinen alkuteos: Garou
Suomentanut: Ilona Nykyri
Sivumäärä: 448 s.
Murha laitumella –lammasdekkarin kekseliään hulvaton jatko-osa

G
lenkillin irkkulampaat pääsevät paimenensa, lampuri Rebeccan johdolla Euroopan-matkalle. Tarkemmin sanottuna Ranskaan napsimaan ruohoa tummanpuhuvan linnan laitumelle. Viereisessä aitauksessa keppostelevat pähkähullut vuohet suostuvat onneksi tullkkaamaan paikallisten ihmisten outoa kurnutusta.

Lampaat täyttää pelko, sillä metsässä riehuva peto on kammottavasti raadellut kauriita. Huhut ihmissudesta voimistuvat, kun poliisi löytää linnan yleismiehen hopealuodilla ammuttuna. Myös Rebecca joutuu epäilyjen kohteeksi, ja älykkölammas neiti Maple alkaa selvittää tapausta omalakisella logiikallaan. Visusti lampaat uskovat, että tarot-korttien popsimisesta on apua.

Kuka tai mikä on ihmissusi? Metsään karannut lammasko on sen seuraava uhri? Vai lammastaan etsivä Rebecca? Vai koko lauma? Vai onko kaikki vain laiduntajien vuolaana virtaavan mielikuvituksen tuotetta?

Oma arvioni: Jatko-osa ei ollut ihan ensimmäisen osan veroinen, vaikka ei huono ollutkaan. Kirja oli sekä jännittävä että viihdyttävä. 

3. tammikuuta 2016

Virpi Hämeen-Anttila: Käärmeitten kesä

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 351 s.

Koukuttava murhamysteeri 20-luvun Helsingissä Agatha Christien hengessä

K
äärme. Se Björkille tuli mieleen. Äänetön kuolema, joka lymyili viidakon suojissa näkymättömissä, iski tappavasti ja katosi saman tien.
Kesällä 1921 Karl Axel Björk saa selvitettäväkseen vanhan naisen kuoleman, jonka poliisi on sivuuttanut pelkkänä sydänkohtauksena. Kun paljastuu toinen kuolemantapaus, alkaa näyttää siltä, että vainajat ovat ovelan myrkyttäjän uhreja.

Samaan aikaan Suomessa syttyy ulkopoliittinen skandaali, jossa hallitus, armeija ja suojeluskuntajärjestö taistelevat kukin arvovallastaan koko ajan kovenevin panoksin. Björkin vanhat viholliset Valaveljet eivät myöskään lepää, vaan käyvät hänen kimppuunsa odottamattomilla aseilla.

Oma arvioni: Björk jatkaa seikkailujaan 1920-luvun Helsingissä. Kirjailijan tekemän taustatyön laajuus ja laadukkuus näkyy etenkin kirjan lukuisissa yksityiskohdissa – ja luonnollisesti myös kirjassa käytetyssä kielessä. Kun ei juonikaan ollut hassumpi, kirja oli jälleen kerran varsin kiehtova lukuelämys. Saa nähdä, liikutaanko sarjan kolmannessa osassa Helsingin syksyisillä kaduilla…


Jos historia ja Björkin maailma kiinnostavat, kannattaa tutustua seuraavaan sivustoon

2. tammikuuta 2016

Sebastian Lindell: Rajatapaus

Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 366 s.

S
ynkkänä joulukuun iltana löytyy ruumis hyisestä Tornionjoesta. Kuuluisan kaivosprofessorin viimeiset teot ovat sijoittuneet pahaksi onneksi molemmin puolin valtakunnanrajaa. Tutkinnan helpottamiseksi KRP:n ylikonstaapeli Sonja Friberg siirtyy konsultiksi Luulajan lääninrikospoliisiin, ja komisario Edelmann saa tukea ryhmäänsä Rovaniemelle Haaparannan rikospoliisilta.

Mitä pitemmälle poikkeuksellisen laaja ja paljon julkisuutta saava juttu etenee, sitä syvemmälle valheiden ja peittelyn verkkoon poliisit joutuvat. Jo unhoon painuneet tornionjokilaaksolaiset häpeätahrat nostavat päätään, ja rikostutkijoille tulee valitettavan tutuksi niin pohjoismaisen yliopistomaailman kuin elintärkeän kaivosteollisuudenkin raadollisuus ja armoton kilpailuhenki.

Oma arvioni: Lindellin neljäs dekkari vie lukijansa lappilaisten rikosten äärelle. Pidin kirjan henkilöhahmoista ja juonen monipolvisuudesta. Jännitys säilyi tiiviinä aivan viimeisille riveille asti.






1. tammikuuta 2016

Alexander McCall Smith: Limpopon yksityisetsiväkoulu

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2014
Englanninkielinen alkuteos: 
The Limpopo Academy for Private Detection
Suomentanut: Outi Järvinen
Sivumäärä: 378 s.

Hyvänmielen dekkarisarjan kolmannessatoista osassa Mma Ramotswe saa odottamattoman vieraan

M
ma Ramotswe nukkuu tavallisesti hyvin, mutta viime aikoina häntä ovat häirinneet unet pitkästä muukalaisesta. Pian jopa Mma Makutsin on myönnettävä, että odottamattomia asioita tapahtuu Naisten etsivätoimisto numero 1:n liepeillä. Autokorjaamon apupoikaa syytetään rikoksesta ja orpokodin lannistumaton johtajatar katoaa. Mma Ramotswe alkaa palauttaa järjestystä ympärilleen aseinaan rohkeus, ystävällisyys ja luontainen kyky vainuta asioiden taustalla piilevä totuus.

Oma arvioni: Uusi ”lukuvuosi” tuli korkattua todellisella hyvän tuulen dekkarilla monien sarjan aiemmista osista tutuiksi tulleiden ”hahmojen” seurassa. Tästä on hyvä jatkaa uusien kirjallisten seikkailujen pariin.