29. helmikuuta 2016

Marjo Vilkko: Suomi on venäläinen

Kustantaja: Kustantamo S&S
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 322 s.
 


A
iemmassa teoksessaan ja käsikirjoittamassaan tv-sarjassa Suomi on ruotsalainen Marjo Vilkko taidokkaasti todisti, että Ruotsin ajan perintö näkyy Suomessa yhä. Entä Venäjä? Mitä vaikutteita Venäjä on suomalaisuudelle antanut?Yhteistä taustaa on 300 vuotta: 1700-luvulta pieni osa nykyistä Suomea kuului Venäjään, ja sitten Suomi kuului yli sata vuotta Venäjän imperiumiin. Nykypäivän – kovin tuoreita – ilmiöitä ovat venäläisten maahanmuutto ja Suomen-matkailu.

Mielikuvia Venäjästä ovat ryydittäneet vierauden ja pelon tunteet, joita sorron ja sotien täyttämä historiakäsitys on ruokkinut. Tarina Suomen venäläisyydestä onkin tarina siitä, millä kaikilla keinoin suomalaiset ovat yrittäneet pitää venäläisyyttä loitolla. Keisarikunnan aika ei tehnyt meistä venäläisiä – vaan pikemminkin vahvisti ruotsalaista perintöämme ja tuki suomalaisuuden nousua –mutta Venäjän vaikutus historiaamme ja kansalliseen identiteettiimme on ollut suuri. Aina kun Venäjällä tapahtuu muutoksia, suomalaisten käsitykset itsestään ovat joutuneet puntariin, ja se on usein muuttanut myös Suomen suuntaa ratkaisevalla tavalla.

Kirja perustuu samannimiseen tv-sarjaan, jota seurasi yli puoli miljoonaa katsojaa keväällä 2015. Teoksessa etsitään venäläisyyttä niin suomalaisesta musiikkimausta ja poliittisesta kulttuurista kuin saunasta ja koivumetsästäkin. Löytyykö yhteisiä nimittäjiä suhteestamme sotaan? Vai onko venäläisintä suomalaisuutta sittenkin kaihomieli ja voivottelu? Karsastammeko venäläisyyttä enemmän kuin ruotsalaisuutta?

Oma arvioni: Monipuolinen ja mielenkiintoinen kurkistus Suomen venäläisyyteen. Tulipa samalla kerrattua monia historian tunneilta tuttuja asioita.  Tämä kirja saa todennäköisesti lukijansa pohtimaan myös omaa suhtautumistaan venäläisyyteen. No, ainakin minua on aina viehättänyt venäläinen melankolinen musiikki. Sen innoittamana aloin aikoinaan myös opiskella mielestäni kaunista – ja virheellisesti vaikeaksi ”haukuttua” venäjän kieltä. Niin, ja kyllä minä saunasta ja koivuistakin pidän…


Mons Kallentoft: Vesienkelit

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2015
Ruotsinkielinen alkuteos: Vattenänglarna
Suomentanut: Raija Rintamäki
Sivumäärä: 444 s.

”Missä ovat maailman kadonneet lapset? Onko joku perkele vienyt heidän ihmisyytensä?”
M
alin Fors Linköpingin poliisin väkivaltayksikön ahdistunut mutta loistava tähti, älykäs ja lähes yliluonnollisen intuitiivinen. Alkoholisti. Pakenee itseään työhön, johon suhtautuu pakkomielteisesti.

Eräänä syyskuisena aamuna Malin kollegoineen hälytetään varakkaan väen asuma-alueelle tutkimaan Cecilia ja Patrick Andergrenin murhaa. Käy ilmi, että pariskunnan viisivuotias adoptiotytär Ella on kadonnut.

Murhatutkinta ja kadonneen tytön kiihkeä etsintä manaavat esiin Malin Forsin omat geenit, ja houkutus tarttua pulloon on kovempi kuin koskaan. Mutta periksi ei voi antaa.

”Minun täytyy jatkaa takaa-ajoa. Ajaa takaa pahuutta.”

Oma arvioni: Vesienkelit on koukuttava murhamysteeri rakkauden voimasta ja menetyksen tuskasta.  Se on taitavasti kirjoitettua jännitystä, jonka kieli on paikoin runollisen kaunista, vaikka kirjan tapahtumista kauneus onkin kaukana. Pahimmalta tuntuu kuitenkin se, että Kallentoftin kuvaamat julmuudet eivät ole niin fiktiivisiä kuin niiden soisi olevan.


Malin Fors on kiinnostava hahmo omine ongelmineen monenkirjavassa rikosten ratkaisijoiden joukossa. Vesienkelit on jo kuudes osa Malin Fors –sarjasta. Suosittelen lukemaan kirjat aikajärjestyksessä, jotta aiemmat tapahtumat eivät hämmennä liikaa ja haittaa siten tämän pahuutta takaa ajavan tarinan ”ahmimista”. 

27. helmikuuta 2016

Laura Lehtola: Pelkääjän paikalla

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 238 s.


R
akkaus ei lopu, kun toinen osapuoli kuolee. Riipaiseva, lämpimän huumorin sävyttämä romaani nuoresta perheenisästä, joka selviää vaimonsa kuolemasta, koska muuta vaihtoehtoa ei ole.

Aapon ja Annan avioliitto muuttaa muotoaan, kun Anna sairastuu vakavasti. Leskeksi jäätyään Aapo yrittää jatkaa elämää: huolehtii tyttärestä, hoitaa työnsä ja etsii elämälle uusia merkityksiä. Insinöörin logiikalla tuntuu anteeksiantamattomalta, että toinen on noin vain häipynyt kuvioista.
Surusta huolimatta on käytävä parturissa, puettava lapsi päiväkodin valokuvaukseen ja kestettävä netti­treffejä. Lukija tutustuu myös Veeraan, joka osuu Aapon tielle ihan väärällä hetkellä. Vai onko hetki sittenkin juuri oikea?

Oma arvioni: Lehtolan esikoisromaani kertoo pienperheen äidin sairastumisesta ja kuolemasta aviomiehen ja pikkutytön äänin.  Surusta huolimatta elämä jatkuu ja arjen on pyörittävä. Pidin kirjan henkilöhahmoista, heidän aitoudestaan ja kirjailijan kyvystä kirjoittaa jopa kauniin kepeästi, vaikka aihe onkin raskas. Välillä teksti soljuu eteenpäin lähes runollisesti. Synkkyyden vastapainona kirjassa on läsnä toivo. Kaikesta on mahdollista selvitä, kun ei ole olemassa vaihtoehtoa.

Suosittelen tätä hienoa esikoiskirjaa ihan kaikille elämänmakuisten tarinoiden ystäville. Kuten elämässä yleensäkin, tässäkin kirjassa itku ja nauru ovat lähellä toisiaan. Nenäliinapaketti kannattaa siis pitää käsien ulottuvilla. 

Liisa-Maria Patjas & Katleena Kortesuo: Uusi etunimikirja Aadasta Äijöön

Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 336 s.

U
usi etunimikirja on uuden ajan hauskasti kirjoitettu hakuteos ja inspiraation lähde vauvansa nimeä pohtiville vanhemmille ja jokaiselle nimistä kiinnostuneelle. Kirja selvittää suomalaisten etunimien historiaa ja merkityksiä, nimeämisen perinteitä ja nimiin liittyviä muotivirtauksia. Ennen kaikkea se pohtii, miten nimi istuu käyttöön – kirjassa varoitetaan, jos nimellä on erityisen hankala taivutus, yllättäviä merkityksiä tai sekaantuvia rinnakkaismuotoja. Kirjassa vinkataan myös sisaruksille sopivia synonyymi- ja anagramminimiä ja kerrotaan, miten voi johtaa uusia harvinaisia nimiä niin, että ne istuvat tyylikkäästi nykyiseen nimistöön.

Uusi etunimikirja tekee myös katsaukset nimistöntutkimukseen, nimilakiin ja almanakkakäytäntöihin. Teoksen nimiartikkelit sisältävät sekä almanakassa olevat nimet että harvinaiset nimet, jotka vielä odottavat nimipäiväkalenteriin pääsyä. Hyvien hakemistojen ansiosta kirjan käyttäminen ja nimien maailmaan uppoutuminen on helppoa ja antoisaa.
 
Oma arvioni: Olen aina ollut kiinnostunut nimien taustoista. Tästä kirjasta löytyi kiinnostavia tietoja monista tutuista ja tuntemattomista nimistä - ja almanakassa tapahtuneista muutoksista. En ole aina erityisemmin pitänyt omasta etunimestäni, mutta tämän kirjan luettuani olen kyllä vanhemmilleni kiitollinen hyvästä nimivalinnasta. Luojan kiitos nimeni ei ole vaikkapa Lumia Sirpaleena Mustikka. Ai, miksikö? No, eihän se nimi naistakaan varmasti pahenna, mutta luettuasi Uutta etunimikirjaa ymmärrät paremmin, mitä tarkoitan. 



26. helmikuuta 2016

Mary Higgings Clark & Alafair Burke: Tuhkimomurha

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2015
Englanninkielinen alkuteos: The Cinderella Murder
Suomentanut: Turun yliopiston suomentajaseminaari
Sivumäärä: 324 s.

Kuka murhasi Tuhkimon?

K
oe-esiintymiseen matkalla ollut Susan Dempsey löydetään murhattuna. Syyllistä ei koskaan saada kiinni. 20 vuotta myöhemmin tuottaja Laurie Moran haluaa Tuthkimomurhan uuteen tosi-tv-sarjaansa. Miksi Susanilla oli löydettäessä vain yksi kenkä? Miksi Susanin äiti on vakuuttunut että syyllinen on tyttären poikaystävä? Mitä tekemistä asian kanssa on miljonääri Dwight Cookilla joka osallistui samalle tietotekniikkakurssille kuin huippulahjakas Susan? Näitä kysymyksiä Laurie ja ohjelman juontaja Alex Buckley ryhtyvät selvittämään, joskin Alexilla tuntuu olevan keskittymisvaikeuksia. Johtuuko se ihastuttavasta Lauriesta vai jostakin ihan muusta?

Oma arvioni: Kirjassa on hyvä, lukijaa otteessaan pitävä juoni. On miellyttävää, kun mysteeri ei ratkea liian nopeasti. Eipä Mary Higgins Clarkia aivan syyttä ole jännityksen kuningattareksi kutsuttu. Tämä dekkari on tosin kirjoitettu yhdessä toisen yhdysvaltalaiskirjailijan kanssa. Varsin onnistunutta yhteistyötä, sanoisin.


















25. helmikuuta 2016

Virpi Pöyhönen: Doe

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 276 s.

P
atty Jonesilla on seitsemän lasta: kuusi poikaa ja tytär Mary. Koko elämänsä Patty on yrittänyt pärjätä. Ja pettynyt usein. Eräänä iltana 14-vuotias Mary katoaa ja Patty alkaa etsiä häntä epätoivoisesti kaduilta, joita hallitsee mystinen Harry Battlefield ja joilla vilisee villiintyneitä koiria.

Doe on Pattyn ja Maryn kertomus. Se on kuvaus vapaudenkaipuusta ja lähtemisestä sekä köyhästä amerikkalaisesta pikkukaupungista, jonka yllä leijuu epämääräinen uhka.

Oma arvioni: Mystinen tarina perheestä ja pikkukaupungista, joissa kummassakaan monikaan asia ei ole tavanomaisesti. Doe on kertomus vapaudenkaipuusta – jokainen haluaa löytää oman paikkansa ja tietää kuka oikeastaan on. Se on myös kertomus äidin ja tyttären suhteesta, jossa haetaan etäisyyttä, jotta voidaan lopulta nähdä lähelle. Teoksessa puhutaan lisäksi muun muassa vallankäytöstä ja vallanhimosta sekä niiden moninaisista seurauksista. Pöyhönen piirtää intiaanien elämästä amerikkalaisessa pikkukaupungissa varsin lohduttoman kuvan.

Doessa lähdetään, hylätään ja vaietaan paljonpuhuvasti. Juuri se on seikka, joka tekee tästä romaanista mielestäni erityisen kiinnostavan. Kirjaa voisi suositella kaikille viihdyttävän mutta samalla ajatuksia herättävän kirjallisuuden ystäville.




Merete Mazzarella: Solkattens år


Kustantaja: Schildts & Söderströms
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 250 s.

T
iden går. Jag ska fylla sjutti. I skrivande stund är det en månad kvar till min födelsedag. Jag hör till en generation som mer än tidigare generationer varit van att stå i centrum, framförallt van att vara ung. Vi hade svårt att fatta att vi blev medelålders och nu har vi svårt att fatta att vi blir gamla.

I Solkattens år skriver Merete Mazzarella om att leva lyckligt omfamnad av den sena kärleken i en värld som är allt annat än trygg och stabil. Hon resonerar kring förtrolighet och erotik, »det framgångsrika åldrandet», svek och trohet, yngre och äldre generationer – och följer världshändelserna med stigande oro.På sitt seismografiska och analytiska sätt dokumenterar Merete Mazzarella året fram till sjuttioårsdagen. Varje dag betraktar hon den japanska lyckokatten – köpt i San Francisco – som står i fönstret och drivs av en solpanel. Den ger året sin rytm; när solen gassar på katten knakar tassen av ansträngning, i november vinkar den långsamt och matt.Jag kan få för mig att hon vill påminna mig om tidens gång, om att det är bråttom med mitt liv.

Oma arvioni: Tarkkanäköisiä huomioita ikääntymisestä, aikakautemme ilmiöistä ja ajan kulusta. Uutuuskirjassaan Mazzarella ammentaa taas tuttuun tyyliinsä omasta elämästään. Olivatko asiat sittenkään ennen paremmin? Millainen on vanhustenhuollon tulevaisuus? Kirjaa voi suositella lämpimästi kaikille ikääntymistään pohtiville. Kirja on ilmestynyt suomeksi nimellä Aurinkokissan vuosi.









24. helmikuuta 2016

Arto Juurakko: Rakkahan kans – Lemmenhippuja pohojalaasittain

Kustantaja: Minerva
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 110 s.


A
rto Juurakon uusimmassa runokokoelmassa koetaan onnen tuokioita ja läheistä lämpöä, räpsytellään muskeliripsiä ja siirretään sydämiä rakkaan lähettyville.

Vastapainona hempeyksien keskellä vilahtaa silloin tällöin arjen harmaa, hulmuava viitta. Mutta arjen huolista huolimatta rakkahan kans vietetyt vuodet ovat kultahippuja ja hopeahelmiä täynnä.

Kokoelma jatkaa tuttua eteläpohjalaisen murteen taivuttelua arkiromanttisiin hellittelyihin. Vaikka huumori rehottaa tuttuun juurakkomaiseen tapaan, kirja sisältää tarkkoja havaintoja parisuhteesta – ja sen puutteesta.

Oma arvioni: Itselle ”vieraalla” murteella kirjoitetut runot ovat piristävää vaihtelua. Pidän erityisesti Juurakon rustaamien riimien elämänmakuisuudesta ja siitä, että ne on kirjoitettu pilke silmäkulmassa.


23. helmikuuta 2016

Pauliina Susi: Takaikkuna


Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 555 s.

J
ärjestelmä on havainnut tunkeutujan. Elämäsi on uhattuna. "Se tuli taas, tunne että joku katsoo. Että häntä juuri tällä hetkellä tarkkaillaan salaa pimeästä, eikä suinkaan hyväntahtoisesti. Olen kuullut, mitä voi tapahtua, Leia ajattelee. Nyt se tapahtuu minulle." Netin vihapuhe. Seksikauppa. Rasismi... Yksinhuoltajaäiti Leia Laine ei aavista, mihin kaikkeen sotkeutuu kun ottaa vetääkseen hankkeen, jonka tarkoituksena on tarjota tukea prostituoitujen palveluja käyttäville miehille. Puolet Suomesta raivostuu. Myös uusi, äkkijyrkistä mielipiteistään tunnettu oikeusministeri, jonka ura on vaarassa päivänvaloa kestämättömän intiimin digitaalisen kanssakäymisen takia, ja nettivelho, jonka mielestä virtuaaliset raja-aidat on tehty vain ylitettäviksi.

Pauliina Susi on vantaalainen kirjailija, joka on tunnettu ajankohtaisia aiheita käsittelevistä romaaneistaan. Takaikkuna on piinaavan jännittävä kuvaus digiajan vainoamisesta, siitä mitä tapahtuu, kun vihollinen liikkuu takapihan sijaan bittiavaruudessa


Oma arvioni: Hyvin kirjoitettu, koukuttava ja tässä ajassa kiinni oleva dekkari. Suden jännitys on omaperäistä – ja pelottavaakin, sillä nettiurkintaa ei tapahdu vain kirjallisuudessa. Verkon vaarat vaanivat meitä kaikkia. Takaikkunasta ei yllättäviä käänteitä puutu, ja tarina synkkenee luku luvun jälkeen. Vaikka avainasemassa on digiteknologia, kysymys on myös vallankäytöstä. Voisin suositella tätä dekkaria etenkin kaikille ict-maailmasta kiinnostuneille, lukevat he sitten yleensä jännityskirjallisuutta tai eivät.

22. helmikuuta 2016

Nina Karlsson, Esa Koivuranta, Kati Pehkonen, Otto Ponto, Tuija Sorjanen & Anniina Vainio: Marimekko – Suuria kuvioita

Kustantaja: Into
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 472 s.

Marimekon ihmeellinen historia. Kaunistelematta ja täynnä herkullisia tarinoita.

K
un Jackie Kennedy vuonna 1960 pukee ylleen punaisen mekon, suomalaisesta firmasta tulee kansainvälinen hitti yhdessä yössä. Kaikki alkaa kuitenkin jo vuosikymmen aiemmin Armi Ratian pään sisällä, mutta millainen on hänen erityinen visionsa ja miten hän sen toteuttaa? Miten Marimekko syöksyy vaikeuksiin ja osaksi isoa konsernia, ja miten Kirsti Paakkanen ostaa ja nostaa yrityksen uuteen suuruuteen? Mikä on seuraava käänne?

Tutkivien toimittajien kirjoittama teos perustuu yli sataan haastatteluun ja kymmeniin arkistolähteisiin.

Oma arvioni: Vaikka kirjaa varten tehty taustatyö onkin mittava, teoksessa oli vain muutama kiinnostava yksityiskohta. Kokonaisuutena kirja olikin sitten mielestäni huomattavasti tylsempää luettavaa kuin oletin sen olevan.  Nimiä vuosilukuja ja suuria summia vain vilisi sivusta toiseen. Odotin myös teoksen visuaaliselta ilmeeltä hieman enemmän.



21. helmikuuta 2016

Nora Roberts: Tulen sylissä

Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2013
Englanninkielinen alkuteos: Chasing fire
Suomentanut: Päivi Pouttu-Deliére
Sivumäärä: 529 s.

R
owan Tripp on rohkea palonainen, jonka työnä on hypätä lentokoneesta sammuttamaan tiiminsä kanssa metsäpaloja. Tulimerenä leimuava metsä ja korkealle kohoavat savupilvet eivät saa häntä pysymään poissa, vaan hän liittää liekkien keskelle ja taistelee syrjäisen erämaan luonnonvoimia vastaan.

Rowanilla savuhyppääjän ammatti on verissä: hänen isänsä on alan legenda, ja hän on itse taistellut liekkejä vastaan kahdeksantoistavuotiaasta lähtien. Hänen hyppypartnerinsa kuolema edellisenä vuonna vaivaa kuitenkin edelleen hänen mieltään, ja asiat mutkistuvat, kun joku etsii tapahtumaan syyllistä ja janoaa kostoa Rowanille.

Onneksi hyppytiimi on parhaasta päästä. Gulliver Curry on lupaavimpia koulutettavia palomiehiä ja saa muutenkin Rowanin kiinnostuksen heräämään. Mutta uskaltaako Rowan antautua kuumaan romanssiin, kun hänen elämänsä on muutenkin leimahtaa liekkeihin?

Oma arvioni: Tulen sylissä on mielestäni lukemisenarvoinen yhdistelmä draamaa, jännitystä ja roihuavaa romantiikkaa. Edellisen Robertsin kirjan lukemisesta pääsikin vierähtämään melkoinen tovi.  


















20. helmikuuta 2016

Romain Puértolas: Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2016
Ranskankielinen alkuteos:
La petite fille qui avait avalè un mage grand comme la tour Eiffel
Suomentanut: Taina Helkamo
Sivumäärä: 224 s.

K
ykeneekö äidinrakkaus raivaamaan tuhkapilvet taivaalta? Sydämeenkäypä, lämpimän huumorin täyteinen tarina matkasta sairaan adoptiotyttären luo Marokkoon.

Juuri sinä päivänä, kun ranskalaisen postiljoonin Providencen on määrä matkustaa Marrakechiin hakemaan vakavasti sairas adoptiotytär Zahera luokseen, Islannissa purkautuva tulivuori halvaannuttaa koko Euroopan lentoliikenteen.

 Silloin äidin on opittava itse lentämään.


Oma arvioni: Lämminhenkinen ja taianomainen tarina rakkauden voimasta. Kerronta on sujuvaa, joten kirjaa on helppo lukea. Tässä aikuisten sadun muotoon kirjoitetussa kertomuksessa on yllättävä loppu, mutta en halua paljastaa siitä sen enempää. Tätä kirjaa voi suositella mainiosti vaikkapa jännittävien dekkareiden vastapainoksi. 

”Ja elämä on otettava vastaan sellaisena kuin se tulee. Kaikki sen kauneus mutta myös sen suurin heikkous.”

19. helmikuuta 2016

Pekka Hämäläinen: Elämisen vimma ja syvä ilo - Opas täydempään elämään

Kustantaja: Minerva
Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 266 s.
Et ole kuka tahansa, miksi siis tyytyisit mihin tahansa.

P
ekka Hämäläisen pääteos kertoo, miten voimaannuttava vaikutus on positiivis-realistisella minäkuvalla ja miten tuo voimaantuminen muutetaan teoiksi omassa elämässä.

Pieni ääni monen ihmisen sisimmässä kysyy, voisiko elämäni olla kokonaan toisenlaista. Miten arjen harmauden voisi muuttaa selkeäksi näkemiseksi, kirkkaaksi visioksi elämisen arvoisesta tulevaisuudesta?
Kirja tarjoaa kokonaisvaltaisen ja moniulotteisen analyysin siitä, mikä meitä estää elämästä sitä elämää, jota pohjimmaltamme kaipaamme. Lisäksi kirjassa on paljon käytännön neuvoja siitä, miten päästä eteenpäin oman itsensä löytämisen vaativalla tiellä.

Oma arvioni: Puhutteleva teos, jonka keskeinen sanoma kiteytyy siihen, että tapamme asennoitua elämään vaikuttaa ratkaisevasti siihen, mitä elämämme meille tarjoaa. Voimme valita, näemmekö haasteet ongelmina vai mahdollisuuksina ja uskallammeko unelmoida. Kirjassa ei kuitenkaan kielletä sitä, etteikö elämä olisi välillä vaikeaa ja epäoikeudenmukaista, mutta se kertoo keinoja, joilla yksilö voi siirtyä omassa elämässään pelkääjän paikalta kuljettajan penkille.  Helppoa se ei ole, mutta aina kannattaa yrittää.

”Elämän jokainen hetki on tärkeä, jokainen kohtaaminen, jokainen teko, kaikki oleminen. Ja kun elämän perusluonne on ajan jatkuva virta, se antaa vain tämän hetken meille. Kohta sitä ei enää ole. Jos emme osaa sitä oivaltaa, hetket menevät meiltä ohi.”  



18. helmikuuta 2016

Annakaisa Iivari: Tyttöministeri

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 315 s.

M
aailman tavallisin ruotsinopettaja Iiris Luoto Lietossalmelta on tympääntynyt elämäänsä ja päättää ostaa räväkänpunaisen untuvatakin. Tästä alkaa yllättävä tapahtumaketju, joka heittää Iiriksen Perinteiset arvot –puolueen juhlittuna äänikuningattarena Arkadianmäelle ja aina ministeriksi asti. Pian kannoilla notkuvat lööppitoimittajat sekä liikemies Vladimir, jonka rinnalla kotiin jäänyt toistaitoinen Paavo näyttää yhtä jännittävältä kuin anopin virkkaama patakinnas.

Miten Suomen uusin itsepalveluministeri selviää hallinnon haasteista ja Helsingin houkutuksista? Entä miten puolueen kantapeikot selviävät tomerasta tyttöministeristä?

Annakaisa Iivarin toinen romaani on hersyvä yhdistelmä jokanaisen kehitystarinaa ja poliittista satiiria.


Oma arvioni: Iivarin Tyttöministeri oli hauskaa ja nopeatempoista luettavaa. Kirjassa minua viehätti sekä tapahtumarikkaus että kerronnan moniäänisyys. Tätä hyväntuulista romaania voi suositella mainiosti niillekin, joita politiikka ei kiinnosta, sillä tässä kirjassa sitä lähestytään samanaikaisesti sekä viihteellisesti että purevasti. 

17. helmikuuta 2016

Pekka Hyysalo: Fight Back – toinen mahdollisuus

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2o15
Sivumäärä: 260 s.

Uskomaton selviytymistarina

I
nspiroiva, rohkaiseva kertomus vakavasti loukkaantuneen nuoren miehen taistelusta takaisin elämään.

Freestylehiihtäjä Pekka Hyysalo (s. 1990) kilpaili big airissa, half pipessa ja slopestylessä ja nousi menestyksekkään kauden 2009–2010 päätteeksi big airin maailmanrankingissa sijalle 11. Huhtikuussa 2010 hän joutui Ylläksellä vakavaan hyppyonnettomuuteen, sai hengenvaarallisen aivovamman ja oli koomassa kolme viikkoa. Vastoin kaikkia ennusteita Hyysalo kuitenkin käveli jo kuusi kuukautta myöhemmin. Tässä kirjassa hän kertoo omin sanoin uskomattoman tarinan onnettomuudestaan ja sisukkaasta kuntoutumisestaan, joka jatkuu edelleen.

Oma arvioni: Kiinnostava kirja sisukkuuden voimasta ja omien rajojen ylittämisestä. Omalla esimerkillään Pekka on osoittanut sen, että positiivisella asenteellakin on merkitystä siihen, mikä on mahdollista. Luja tahto, intensiivinen rankka kuntoutus ja läheisten tuki kantavat pitkälle, mutta esimerkiksi käveleminen tai puhuminen ei silti onnistu kaikilta välttämättä koskaan.

Pekan tarina antaa kuitenkin varmasti toivoa etenkin monille hänen tavoin onnettomuuksissa vammautuneille nuorille. Koskaan ei kannata antaa periksi. Toinen mahdollisuus voi olla edessämme jo huomenna.



15. helmikuuta 2016

Kari Hotakainen: Henkireikä

Kustantaja: Siltala
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 200 s.


”Heikko ihminen viimeistelee sen, mikä vahvalta jää kesken. Heikko tulee vahvaksi, kun voimia ei enää ole. Varokaa heikkoja. Niitä, jotka ovat saaneet tarpeekseen.”

M
itä tekee se, joka ei ole koskaan mitään tehnyt? Mistä muistetaan se, joka on aina itsensä unohtanut? Mitä tapahtuu, kun ihminen ylittää ylittämättömän rajan? Ja millaisiin vaatteisiin vainajat puetaan?

Henkireikä on hypnoottinen ja kiihkeä romaani rakkauden ja vihan töistä. Se on järkyttävän hauska ja kipeän traaginen tarina rikoksen anatomiasta, sitä mitä emme kenties tee, mutta jota suunnittelemme silloin, kun kysytään niitä voimia joita meillä ei enää ole.

Oma arvioni: Kerronta on raadollisen todentuntuista, mutta Hotakaiselle tyypillinen vino ja aika musta huumori kukkii Henkireiän sivuilla sen verran hyvin, ettei teoksen tunnelma muutu liian synkäksi, vaikka aihe vakava onkin. Pidin tästä näennäisen kevyestä kirjasta ja voin suositella sitä varsinkin sellaisille lukijoille, jotka haluavat ajatella asioita.

"Hetki, nyt ja tässä. Elämä on ensin pitkä ja sitten lyhyt. Se kiteytyy pisaraan, vaikka olisi satanut kaatamalla."





13. helmikuuta 2016

Stuart MacBride: Pahan postia

Kustantaja: HarperCollinsNordic
Julkaisuvuosi: 2015
Englanninkielinen alkuteos: Birthdays for the Dead
Suomentanut: Virpi Kuusela
Sivumäärä: 416 s.

M
ediat ovat antaneet hänelle nimen ”Syntymäpäiväsankari”. Hän on siepannut tyttöjä vuosien ajan, aina 13-vuotissyntymäpäivän kynnyksellä. Hän lähettää tytön perheelle aina syntymäpäiväkortin, josta käy ilmi kuinka hän hitaasti kiduttaa tytön kuoliaaksi.

Rikostarkastaja Ash Hendersonin Rebecca-tytär katosi viisi vuotta sitten. Vuosi katoamisen jälkeen tuli ensimmäinen kortti – polaroid-kuva tuoliin sidotusta tytöstä. Sen jälkeen on tullut joka vuosi uusi, toinen toista pahempi kortti.

Mutta Ash ei ole koskaan kertonut kenellekään syntymäpäiväkorteista. Sillä jos totuus tulisi julki, hänet siirrettäisiin pois rikostutkinnasta, ja silloin hän ei voisi pitää huolta siitä, että Rebeccan murhaaja saa ansionsa mukaan…

Oma arvioni: Hyytävän jännittävä, karmaisevan koukuttava. Kerronta on tummaa ja varsin vakuuttavaa. Lue ihmeessä, jos uskallat.





11. helmikuuta 2016

Hannu Simola: Koulutusihmeen paradoksit: Esseitä suomalaisesta koulutuspolitiikasta

Kustantaja: Vastapaino
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 350 s.

K
oulutusihmeen paradoksit kokoaa yhteen kasvatussosiologian professori Hannu Simolan keskeisimpiä kirjoituksia koulutuksesta viime vuosikymmenen ajalta. Simola on Suomen kansainvälisesti arvostetuimpia koulutustutkijoita.

Teos avaa uudenlaisen kriittisen mutta samalla realistisen näköalan koulutuksen kehittämiseen. Simolan teksteissä on vahva tieteellinen ja teoreettinen pohja, mutta silti hän päätyy usein käytännöllisiin, vallitsevia totuuksia kyseenalaistaviin johtopäätöksiin. Teos onkin eräänlainen koulutuspoliittisen toisinajattelun käsikirja.

Simola keskittyy esseissään ennen kaikkea suomalaisen koulutuspolitiikkaan ja sen historialliseen kehkeytymiseen. Opettajan, tutkijan ja tinkimättömän ajattelijan auktoriteetilla hän pohtii koulun kehittämisen vaikeutta, markkinaliberalistisen koulutuspolitiikan vaikutuksia sekä Suomen PISA-menestyksen syitä. Miten suomalainen koulu on voinut pärjätä, vaikka se tekee kaiken vasten valtavirran oppeja?


Oma arvioni: Koulutus on maassamme muuttunut viimeisen kahden vuosikymmenen aikana jopa enemmän kuin koskaan ennen. Mutta kaikki muutokset eivät ole kuitenkaan juuri sellaisia kuin oletamme niiden olevan. Jos oppilas kykeni aiemmin ikään kuin piiloutumaan muiden oppilaiden joukkoon, mutta tänä päivänä yksilöllisyyttä korostettaessa se ei enää oikein onnistukaan. Ja valitettavasti on toisaalta niinkin, että yksilöllinen opetus ja sitä kautta myös oppiminen jäävät edelleen usein pelkkien puheiden tasolle. Tämä ei ole ihme, sillä luokkakoot jatkavat kasvamistaan. Opettajien työ on siis kaikkea muuta kuin helppo. Pehmeitä arvoja edustavat puheet yksilön tärkeydestä, mutta todellisuus koulumaailmassa – ja koko yhteiskunnassamme on usein huomattavasti kovempi.

Uskon, että tavalla tai toisella jatkuvien muutospaineiden alla olevalla koulutuskentällä toimivat henkilöt saavat tästä kriittisen tarkkanäköisestä esseekokoelmasta taatusti paljon ajattelemisen aiheita.  

6. helmikuuta 2016

Tuula Kallioniemi: Eläköön Reuhurinne!

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015
Kuvittanut: Jii Roikonen


Näpit irti koulustamme! Mars mielenosoitukseen!

R
euhurinteen alakoulua uhkaa lakkauttaminen. Vanha koulurakennus aiotaan purkaa ja oppilaat siirtää Hepolan isoon kouluun. On siis toimittava nopeasti!

Pian koko alakoulun väki näpyttelee upouusilla tableteillaan vetoomusta paikallislehteen ja marssii kunnantalolle mieltään osoittamaan. Mutta moni muukin kysymys kuohuttaa tunteita: Kuka on Pullan salaperäinen treffikaveri? Miksi Möly tallustelee kuin unessa välinevarastoon? Asusteleeko koulussa sittenkin tonttu?

Oma arvioni: Riemastuttavan hauska ja oivalta kirja digiaikaa eläville alakoululaisille. Ei taida vain oikeassa elämässä koulujen lakkautuksiin onnistuneesti puuttuminen sujua ihan yhtä mutkattomasti. Tuula Kallioniemi on kirjoittanut Reuhurinne –sarjaa jo lähes kaksikymmentä vuotta, sillä sarjan ensimmäinen osa on vuodelta 1997.

Itse tartuin tähän kirjaan ihan uteliaisuuttani, kohderyhmäikä kun on mennyt kohdallani menojaan jo joitakin vuosia sitten:) Oletan kirjan olevan mukavaa lukemista sekä tytöille että pojille. Kuvitus keventänee ”luku-urakkaa” mainiosti.

 Mikäli kertojan ääni on ”passeli”, kirja saattaisi toimia erinomaisesti myös äänikirjana.






5. helmikuuta 2016

Carl-Johan Forssén Ehrlin: Kani joka tahtoi nukahtaa

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015
Ruotsinkielinen alkuteos: Kaninen som så gärna ville somna
Suomentanut: Ulla Lempinen
Kuvitus: Irina Maununen
Sivumäärä: 29 s.


M
aailman myydyimmäksi iltasaduksi mainittu Kani joka tahtoi nukahtaa lupaa tainnuttaa kaikki iltakukkujat. Skeptisenä ihmisenä ajattelen heti, että kylläpä on paljon luvattu. No, eipä silti minulla ei ole edes tilaisuutta testata tämän tarinan toimivuutta käytännössä, jollen itse sitten nukahda tätä meditatiivista satua lukiessani.  Mutta ihan pakko tämä ilmiöksi noussut kirja oli kuitenkin avata.

Pieni kani nimeltä Kalle on kyllä ihastuttava. Hän tahtoi kovasti nukkua, mutta ei saanut unta juuri nyt. Hän olisi mieluummin valvonut ja leikkinyt koko illan, mutta kuinkas sitten kävikään…

Kalle-kanin kaltaisia lapsia on varmasti kaikkialla, joten heidän lienee helppoa samaistua kanin tilanteeseen. Tässä sadussa parasta oli ehdottomasti sen onnellinen loppu. Joten eipä muuta kuin makoisia unia itse kullekin.

Olisi kyllä todella kiinnostavaa kuulla, millaisia kokemuksia teillä on kyseisen kirjan toimivuudesta lasten nukuttajana.

Lisää tietoa kirjasta ja sen kirjoittajasta voi lukea täältä.









Anneli Mylläri: 33 päivää Santiago de Compostelaan - Vaeltajan päiväkirja

Kustantaja: Mediapinta
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 158 s.
 


Camino, vaellus, on kuin elämä pienoiskoossa ylä- ja alamäkineen, iloineen ja huolineen. Kumpaakin edetään vain askel ja hetki kerrallaan. Tiedämme vain kulkemamme matkan määrän, emme sitä, mihin saakka pääsemme tänään tai huomenna.”

Tämä kirja on kuvaus suomalaisen pariskunnan tekemästä 33 päivän mittaisesta pyhiinvaelluksesta halki Pohjois-Espanjan, sen luoteiskolkassa sijaitsevaan Santiago de Compostelaan. Matkalla tulevat tutuiksi niin jylhät vuoristot kuin haastava ylätasanko, mesetakin. Vaelluksen aikana on aikaa pohtia itselle tärkeitä kysymyksiä tai vain kulkea levollisena ja mieli tyhjentyneenä.

Kirja innostaa ja rohkaisee lähtemään taipaleelle ja tarjoaa hyödyllisiä vinkkejä vaellusta suunnittelevalle. Hyvää matkaa! Buen camino!

Oma arvioni: Mielestäni kirjan parasta antia olivat maisemakuvaukset. Olisi ollut mukavaa, että valokuvia olisi ollut enemmän. Uskon, että kaikki kyseistä vaellusta suunnittelevat saavat kirjasta paljon hyödyllistä tietoa.



4. helmikuuta 2016

Sanna Vehviläinen: Ohjaustyön opas

Kustantaja: Gaudeamus
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 239 s.

O
hjaajia ja ohjattavia on jokaisella työpaikalla ja kaikissa oppilaitoksissa. Hyvin onnistunut ohjaus tekee oppimisesta mielekästä ja toiminnasta tuloksellista sekä säästää aikaa ja rahaa. Parhaimmillaan ohjaaminen on yhteistyötä, joka ottaa huomioon niin ohjaajan kuin ohjattavankin voimavarat ja antaa tilaa luovuudelle.

Ohjaustyön opas tarjoaa kokonaiskuvan ohjauksesta ja sen keinoista. Teos auttaa ohjaamaan tavoitteellisemmin, jäsentyneemmin ja yhteisöllisemmin ja sisältää käytännön esimerkkejä opinnäytteen ja työharjoittelun ohjauksesta, työvoimapoliittisesta uraohjauksesta sekä erilaisista työnohjauksen tilanteista. Mukana on ohjaustyötä ja sen suunnittelua helpottavia muistilistoja, pohdintatehtäviä ja harjoituksia. Tavoitteena on keventää ohjaajan työtaakkaa, vahvistaa yhteistyötä ja löytää ohjauksen palkitsevat puolet.

Ohjaustyön opas on tarkoitettu opettajille, opinnäytteiden ohjaajille, kouluttajille, työharjoittelun ohjaajille, opinto-ohjaajille, työnohjaajille, valmentajille, uraohjaajille, mentoreille ja tuutoreille. Se tarjoaa tukea myös asiakaskohtaamisiin, esimiestyöhön, johtamiseen ja konsultointiin. Teos sopii sekä ohjaajan että ohjattavan työskentelyn tueksi, ja sen avulla voi myös kehittää ohjausta yhteisöissä.

Oma arvioni: Informatiivinen, inspiroiva ja innostava kokonaisesitys ohjauksesta, sen haasteista ja mahdollisuuksista. On erittäin hyödyllistä tarkastella omaa toimintaansa oppimisen ohjaajana (tuntiopettajana ja tutorina), jotta voi kehittää omia toimintatapojaan entistä paremmiksi. Hampurilaismallin olen jo vuosien myötä hyväksi havainnut, mutta kenties tästä oppaasta jäi käteen uusiakin ideoita. Saa nähdä. Kirjan tarjoamat käytännölliset esimerkit olivat joka tapauksessa todella valaisevia. Suosittelen kirjaa kaikille ohjaustyötä tekeville alaan ja kokemushistoriaan katsomatta.


Ja lopuksi sallittakoon pieni mainos. Tämä oli ensimmäinen kännykällä lukemani ja fabulan kautta tilaamani kirja. Ohjelma toimi moitteettomasti, vaikka onhan tuo kännykän näyttö aika pieni ruutu tuijoteltavaksi. Pienissä pätkissä lukeminen oli kuitenkin ihan miellyttävä kokemus. Tällaisen tietokirjan lukemiseen kyseinen ratkaisu sopi hyvin.  Joten jatkoa seuraa…

Helvi Ahvenainen: Kukkia lumessa

Kustantaja: Kirjokansi
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 187 s.

M
itä on syntyä vaikeasti liikuntavammaisena tyttölapsena pohjoiskarjalaiseen suurperheeseen sodanjälkeisessä Suomessa? Perheellä ei ole valmiuksia selviytyä tilanteesta, mutta siihen sopeudutaan.

Varhaislapsuus perhepiirissä antaa suojaa ja vapautta liikkua omilla ehdoilla, koulunkäynti tulee mahdolliseksi vain erityiskoulussa Helsingissä. Sisäoppilaitoksesta tulee toinen kasvuympäristö. Se on suljettu 1950-lukulainen laitosympäristö, joka mahdollistaa 8-vuotisen kansakoulun oppimäärän suorittamisen. Koulu tarjoaa myös myönteisiä ihmissuhteita ja virikkeitä taiteellisten sekä kirjallisten harrastusten parissa. Vieraantuminen kotiympäristöstä on väistämätöntä.

Kirja on tekijänsä esikoisteos. Vasta vuosikymmenien takaa on ollut mahdollista nähdä, miten kiinteästi oma lapsuustarina on liittynyt suomalaisen yhteiskunnan kehittymiseen. Havainto on auttanut pääsemään yli lapsuuteen liittyneistä kipukohdista.

Oma tarina on ollut tarpeen kertoa senkin vuoksi, että se on samalla erään lapsiyhteisön tarina, jota aikaisemmin ei ole kerrottu.

Oma arvioni: Kiinnostava ja koskettava tarina. Minun oli vaikea laskea kirjaa kädestäni ennen kuin viimeinenkin sivu oli luettu. Oma ”laitoshistoriani” on varmasti osasyynä tähän kirjan koukuttavuuteen. Olin varhaislapsuudessa pitkiä aikoja Lastenlinnassa osastojaksoilla.  Kirjaa lukiessani tunsin suurta helpotusta siitä, että olen syntynyt vasta 1970-luvulla. Se kun mahdollisti minulle koulunkäynnin tavallisessa koulussa pyörätuolilla liikkumisesta huolimatta. Kukkia lumessa kertoo paitsi liikuntavammaisen Helvin ja hänen perheensä tarinan, niin myös tarinan sodanjälkeisestä yhteiskunnastamme. Vaikka tänä päivänä vammaisten lasten tilanne on monissa asioissa huomattavasti paremmin kuin vuosikymmeniä sitten, on yhteiskuntamme toisaalta muuttunut myös yllättävän vähän.





Marco Malvaldi: Viiden korttipeli

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2014
Italiankielinen alkuteos: La briscola in cinque
Suomentanut: Inkeri Koskinen
Sivumäärä: 231 s.


T
ervetuloa Bar Lumeen, helteisen italialaiskylän hermokeskukseen, jossa murhien ratkomisen ohella keskitytään juoruiluun, palturin puhumiseen ja muiden asioista huolehtimiseen. Kaikkien aikojen hilpein dekkarisarja alkaa tästä!

Pinetan idyllisestä rantakylästä löytyy nuoren naisen ruumis. Bar Lumen isäntä Massimo ei haluaisi sekaantua asiaan, mutta baarissa alituiseen korttia iskevien eläkeläispappojen juoruilu tekee siitä vaikeaa. Massimon looginen mieli alkaa väkisinkin hahmottaa tapahtumien kulkua, ja kun totuus viimein valkenee, pölkkypäisellä komisario Fuscolla on ihmettelemistä. Toraisilla ukoillakin on ongelma: mistäs nyt juorutaan?

Varoitus: Sisältää äreän baarinpitäjän

Oma arvioni: Dekkari, joka tarjoaa veren ja väkivallan sijaan hurttia huumoria, idyllisen italialaiskylän kesäistä tunnelmaa ja murhamysteerin, jossa syyllisen selvittäminen ei olekaan juorujen keskellä ihan yksinkertaista. Pidin kirjan värikkäistä henkilöhahmoista ja viihdyttävästä tunnelmasta. Ei sitä dekkareita lukiessaan aina saa nauraa. Aion seurata Massimon – tämän italialaisen ”Poirotin” – edesottamuksia myös jatkossa. Jos etsit kepeää jännitystä, on Marco Malvaldin Bar Lumen murhat –sarjan avaus oivallinen valinta.






3. helmikuuta 2016

Dan Fante: Point Doom



Kustantaja: Sammakko
Julkaisuvuosi: 2013
Englanninkielinen alkuteos: Point Doom
Suomentanut: Kari Aartoma
Sivumäärä: 288 s.

R
entturomaaneistaan tutun Dan Fanten teos on tekijältään uusi aluevaltaus, tiivistunnelmainen jännitysdekkari Point Doom. Tuittupäinen oman tiensä kulkija JD Fiorella on entinen yksityisetsivä, joka alkaa tutkia automyyjäystävänsä Woodyn brutaalia murhaa. New Yorkista Los Angelesiin muuttanut Fiorella kärsii väkivaltaisen menneisyytensä painajaisista ja sähläämisestä päihteiden kanssa. Tutkimukset sysäävät Fiorellan vaaralliseen suhteeseen hollywoodblondin Vikkin kanssa ja tapahtumien karuselliin, natsien kouliman psykopaatin jäljille, jolla tuntuu olevan outoja yhteyksiä Fiorellaan. Konstailematon teos ei petä Fanten faneja ja tekijä saanee nyt myös uusia lukija kovaksikeitetyn dekkarin ystävistä.

Oma arvioni: Tulipahan luettua pitkästä aikaa dekkari, josta en pitänyt lainkaan; en juonesta, en henkilöistä enkä oikein ilmaisustakaan. Kirjan jättäminen kesken oli todella lähellä. Karkeaa kiroilulla kyllästettyä kohellusta oli minun makuuni ihan liikaa. Tällainen kirja onkin todennäköisesti enemmän ns. miesten juttu.