8. maaliskuuta 2016

Mons Kallentoft: Viides vuodenaika
















Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2014
Ruotsinkielinen alkuteos: Den femte årstiden
Suomentanut: Laura Beck
Sivumäärä: 496 s.

S
itten auto jatkaa matkaansa vieraaseen vuodenaikaan. Siinä vuodenajassa nuorta naista odottaa huone. Armoton huone. Pimeydestä ja valosta tehty huone. Huone ilman tunteita. Huone, jossa kuolemaa ja elämää ei erota toisistaan. Huone, jossa ihminen unohtaa olevansa ihminen.

Raakaakin raaemmin surmatun naisen murhaa tutkiessaan rikoskonstaapeli Malin Fors äkkää yhtäläisyyksiä aikaisempaan, ratkaisemattomaan kidutusrikokseen. Onko samankaltaisia tapauksia muuallakin, ja kuinka laajasta pahuuden vyyhdestä on kyse?

Mons Kallentoft maustaa tummasävyisiä dekkareitaan ripauksella yliluonnollisuutta. Sarjan viidennessä osassa Malin Fors tarvitsee kuudetta aistiaan entistäkin kipeämmin katkaistakseen naisia vaanivalta hydralta joka ikisen pään.

Oma arvioni: Tapahtumien raakuuden vastapainoksi Viidennessä vuodenajassa Kallentoft antaa äänen uhreille, jotka yrittävät puhua rikoskonstaapeli Malin Forsille. Vaikka tämä kirja ei sovikaan kaikkein herkimmille lukijoille, voi sitä suositella ainakin Kallentoftin paikoin jopa lyyrisen kauniin kielen vuoksi todellisille dekkarien ystäville. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!