30. huhtikuuta 2016

Katri Rauanjoki: Jonain keväänä herään
















Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 270 s.

Missä vaiheessa pimeästä tulee hämärä?

Kaupunki oli täynnä legendaarisia houkutuksia: korkealle mustan veden ylle käkättäen selkänsä köyristäviä siltoja, kiiltäviä moottoriteitä kahden riemukkaan kallioleikkauksen välissä tai köysitehdas, jonka tuotteet olivat lopettaneet monen muunkin haikailevan elämän. Keinoja kyllä löytyi, kunhan saisin rohkeuteni rippeet kerättyä.”

Kerttu on pärjääjä. Hänellä on mies, kaksi lasta, opettajan työ ja unelmiensa talo, mutta. Sitten on se mutta. Kertulla on unikkovihko, johon suunnittelee salaa itsemurhapäiväänsä. Sitten kun perhe ei ole kotona. Sitten kun on sopiva päivä.

Mikä alkoi viirata elämän vinoon, mikä saa ympyröimään päivämääriä kalenterista, mitä tapahtui kun hän oli pieni, mitä tapahtui viime syksynä?

Psykologisesti rikkaasta aineistosta ammentava Katri Rauanjoki tarttuu romaanissaan nykyelämän armottomiin vaatimuksiin, työelämän seksuaaliseen häirintään, parisuhde- ja perheongelmiin sekä riittämättömyyden tuntoihin. Kun maailma ympärillä säröilee, saattaa terävin särö ja lempein lääke silti löytyä hämmästyttävän läheltä. Jonain keväänä herään käy kohti valoa ja toivoa saaden pohjoisen luonnon välkkymään lohduttavissa väreissä.

Oma arvioni: Katri Rauanjoen juuri ilmestynyt uutuusromaani on vahva kuvaus ihmisen pienuudesta suurten vaatimusten edessä. Kirjailija ammentaa omista masennuskokemuksistaan, joten ei ihme, että kerronta tuntuu aidolta ja kaunistelemattomalta. Vakavasta aiheesta huolimatta, tarina ei ole kuitenkaan ole synkkä, sillä värien ja valon pilkahduksia löytyy sieltä täältä.  Pidin kirjasta kovasti, ja etenkin paikoin jopa runollisen kaunis kieli viehätti myös.

Kirjaa voi suositella erityisen lämpimästi varsinkin kaikille masennuksen kanssa kamppaileville ja heidän läheisilleen. Yhden perheenjäsenen sairaus kun  koskettaa aina koko perhettä. 

Kirsti Kuronen: Paha puuska
















Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 75 s.

N
eljätoistavuotiaan Hillan vuotta nuorempi pikkuveli Lauri tekee itsemurhan menemällä junan alle. Hilla kelaa tapahtumat läpi suurella tunteella: poliisien ilmoitus, vanhempien reaktio, kavereiden kohtaaminen, hautajaiset... Äiti purkaa suruaan kotitöihin, isä asuu toimistollaan kunnes muuttaa pois kotoa kokonaan. Hilla istuu Laurin lempikivellä ja käy armotonta keskustelua veljensä kanssa, yrittää löytää tapahtuneelle syyn.

Kirsti Kurosen uutuusteos askarruttaa, itkettää ja lohduttaa. Rohkeasti säkeisiin jaettu muoto palvelee monentasoisia lukijoita ja jättää rivien väliin paljon löydettävää. Itsemurhaan liittyvät ahdistavat tunteet kohdataan pelottomasti silmästä silmään, mutta tarinan pohjavire on toiveikas ja lämmin.

Oma arvioni: Hieno kirja vaikeasta aiheesta. Minua viehätti kirjassa erityisesti tekstin runomuotoisuus. Lämminhenkinen tarina, joka koskettaa ja liikuttaa – varmasti myös nuorempia lukijoita. Suosittelen tätä kirjaa myös pojille. Ja kaikille niille, jotka eivät runokirjoja yleensä edes lue. Tätä ei kannata jättää lukematta.




29. huhtikuuta 2016

Markku Ojanen: Murra onnellisuuden esteet
















Kustantaja: Minerva
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 125 s.

M
ikä estää meitä olemasta onnellisia? ”Onnellisuusprofessori” Markku Ojanen paneutuu teoksessaan kaikkiin niihin asioihin, joiden usein koemme olevan itsemme ja onnellisen elämän välissä. Onko syy tyytymättömyyteemme sittenkään ulkoisissa olosuhteissa?

Onko onnellisuus vain muutamia elämän huippuhetkiä vai onko kyse pitempään jatkuvasta perustilasta, kenties persoonallisuuden piirteestä? Markku Ojanen vastaa: onnellisuudessa on kysymys pitkäaikaisesta perustilasta.

Onnen lähteitä ja esteitä on pohdittu kautta ihmiskunnan historian. Ojanen etsii vastauksia ihmisen sisimmästä: ajatuksista ja asenteista. Ja antaa kullanarvoisia ohjeita onnellisuuden esteiden raivaamiseen. Onnellisuus on taito, joka on opittavissa.

Oma arvioni: Ajatuksia herättävää luettavaa, jota voin suositella kaikille, sillä uskon jokaisen meistä pohtivan aika ajoin omaa onnellisuuttaan. Ojanen toteaa seuraavaa: ”Onnellisuutta alentaa kiusaaminen, väheksyminen, alistaminen, sortaminen, eristäminen, hyväksikäyttö ja väkivalta. Myös sairaudet, menetykset ja epäonnistumiset alentavat onnellisuutta, kun niitä kasautuu lyhyelle ajalle paljon. -- Ihmiset reagoivat näihin asioihin eri tavoin: yksi masentuu, toinen katkeroituu, kolmas sisuuntuu ja neljäs uskoo niiden vahvistavan häntä.”

28. huhtikuuta 2016

Jennifer Egan: Sydäntorni
















Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2013
Englanninkielinen alkuteos: The Keep
Suomentanut: Heikki Karjalainen
Sivumäärä: 346 s.

J
ossakin päin kesytöntä Itä-Eurooppaa kohoaa ikiaikainen linna. Sen vanhin ja vahvin osa on liki tuhat vuotta valloittamatta säilynyt sydäntorni, jossa linnan tuore omistaja Howard näkee sukupolvien ylvään jatkumon. Howardin serkku, restaurointipuuhiin kutsuttu Danny ei näe muuta kuin puuttuvan internetyhteyden. Ja sydäntorniin linnoittautuneen 98-vuotiaan paronitar von Ausblinkerin.

Mutta maaginen sydäntorni kätkee sisäänsä muutakin kuin varsijousella ja muurinmurtajalla varustautuneen, Howardin hotellihankkeeseen vähintäänkin nyreästi suhtautuvan paronittaren. Howard kutsuu sitä menneisyyden nosteeksi, Danny mätäneviksi rakenteiksi. Lapsuuden tragedian muovaamat serkukset hahmottavat paikkansa maailmassa kovin eri tavoin, kunnes osat pikkuhiljaa alkavat vaihtua. Mitä tapahtuu, kun menneisyys lakkaa kantamasta ja sydäntorni murtuu – sen tietää vain tarinaa vankilan kirjoitusterapiaryhmässä kirjoittava Ray. Mutta kuka tarinan henkilöistä on murhasta tuomittu Ray?

Oma arvioni: Jennifer Eganin omintakeinen romaani yhdistelee taitavasti tyylilajeja laidasta laitaan, joten tarinankerronnan rajoja todella venytetään tässä kirjassa. Ja muun muassa Kafkan ja Poen vaikutus on ilmeistä. Kirja tempaisee varmasti lukijan helposti mukaansa eikä yllättäviä asioita todellakaan puutu, mutta itselleni teos oli kuitenkin kaikessa surrealistisuudessaan ja unenomaisuudessaan ikään kuin liian nyrjähtänyt ja omituinen. Mutta kaikki, joihin tällainen monikerroksinen tarina uppoaa, todennäköisesti ihastuvat tähän kirjaan.






27. huhtikuuta 2016

Arman Alizad & Kauko Röyhkä: Armanin maailma
















Kustantaja: Docendo
Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 154 s.

”Mulla on valtava seikkailunhalu, mä olen aina halunnut kokea asioita.”

A
rman Alizad on äärimmäisyyksien mies. Hän tutustuu maailmalla taistelulajeihin, niiden legendaarisiin suurmestareihin ja kamppailee heitä vastaan. Arman liittyy brasilialaiseen rikollisjengiin, Arman on pullonkerääjänä Kamputsean slummeissa, Arman juo Gangesin saastunutta vettä ja saa suolistotulehduksen, joka melkein tappaa hänet Himalajalla. Arman viettää aikaa intialaisten ruumiinpolttajien vieraana. Arman ei pelkää mitään.

”Jos et tee mitään, unelma on pelkkä toivomus. Luovuttaminen tappaa enemmän unelmia kuin epäonnistuminen.”

Arman kertoo kirjassaan tarinansa, lapsuudestaan Iranissa, nuoruudestaan Helsingin skeittari- ja breakdanceporukoissa, opiskelustaan räätälimestariksi ja päätymisestään rajoja rikkovaksi tv-tähdeksi.

Miksi räätäli ja muotitoimittaja riskeeraa oman terveytensä ja henkensä menemällä paikkoihin, joihin kukaan muu toimittaja ei halua astua jalallaan?

Oma arvioni: En ole säännöllisesti seurannut Armanin ohjemia tätä uusinta parhaillaan televisiossa pyörivää Arman Pohjantähden alla –sarjaa lukuun ottamatta. On suorastaan häkellyttävää, kuinka paljon ongelmia ja hätää on aivan lähellämme, mutta tuntuu siltä, että monet päättäjät ja viranomaiset ovat sulkeneet niiltä silmänsä. Apua tarvitsevia ihmisiä ei aina kohdella edes ihmisinä, se on paitsi väärin, niin myös todella surullista.

Tämä kirja oli mielenkiintoinen matka eri maailman kolkkiin ja paikkoihin, joihin en voisi koskaan edes kuvitella meneväni. Se oli myös kurkistus Arman Alizadin elämään ennen näitä hänen uskomattoman rohkeita ja riskialttiita seikkailujaan. Kirjan kieli on kaunistelematonta ja rosoista, mutta se sopii varsin hyvin kuvattuihin tarinoihin.


Kirja saa ohjelmien tavoin tuntemaan kiitollisuutta siitä, kuinka hyvin asiat itsellä loppujen lopuksi ovatkaan ja pohtimaan, mitä itse voisi tehdä, jotta maailma olisi edes vähän parempi paikka jollekin hädässä olevalle ihmiselle...

26. huhtikuuta 2016

Ronja Salmi: Onks noloo?
















Kustantaja: Kirjakauppaliitto
Julkaisuvuosi: 2016
Kuvittanut: Jami Nurminen
Sivumäärä: 85 s.

K
oulu on täynnä mahdollisuuksia olla nolo, eikä itsensä mokaamiselta voi kouluaikana välttyä. Hirvittävästä olosta huolimatta kukaan ei ole koskaan kuollut nolouteen. Ei, vaikka olisi Petja, joka päästää koulun historian isoimman pierun matikantunnilla.

Onks noloo? -sarjan käsikirjoittajana ja juontajana tutuksi tulleen Ronja Salmen ja kuvittaja Jami Nurmisen Kirjan ja ruusun päivän lastenkirjassa nolostutaan paljon ja selvitään aina.

Oma arvioni: Pitihän se taas kirja ostaa, että saisi myös tämän erikoisteoksen. Kysymys on jo perinteestä. En useinkaan edes ajattele sitä, millainen tämä kaupanpäälliskirja on, se on joka tapauksessa mukava saada ja lukea. Mutta, eikö lapsettoman aikuisen ole jotenkin noloa lukea lastenkirjaa? Ei ainakaan minun mielestäni. Tämän vuoden Kirjan ja ruusun päivän kirja on minusta mainiota luettavaa ikään ja sukupuoleen katsomatta. Ja hienoa on sekin, että tähän kirjaan tarttumisen ei ainakaan luulisi olevan noloa pojillekaan – eikä sivumääräkään ole huima varsinkaan luku-urakkaa keventävän ja kekseliään kuvituksen ansiosta.



25. huhtikuuta 2016

Erik Bertrand Larssen: Helvetinviikko – 7 päivää jotka muuttavat elämäsi
















Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2015
Norjankielinen alkuteos: Helvetesuka
Suomentanut: Päivi Kivelä
Sivumäärä: 251 s.


A
rmeijassa helvetinviikko tarkoittaa sekä fyysisesti että psyykkisesti äärimmäisen rankkaa, usein pääsykokeeseen liittyvää harjoitusjaksoa. Erik Bertrand Larssen on tehnyt siitä siviilimuunnelman, jonka kuka tahansa voi toteuttaa.

Helvetinviikon tarkoituksena on saada ihminen miettimään elämäänsä ja tavoitteitaan, korjaamaan tapojaan ja koettelemaan rajojaan, ylittämään itsensä. Viikon jokaisella päivällä on oma teemansa. Maanantaina keskitytään tapoihin, sekä hyviin että huonoihin, ja aletaan korjata huonoja. Tiistaina parannetaan keskittymistä, keskiviikkona tehostetaan ajanhallintaa ja torstaina käydään rohkeasti käsiksi tehtäviin, jotka ovat ikäviä tai pelottavia. Perjantaina harjoitellaan tehokkaita palautumistekniikoita. Lauantain pääaiheena on sisäinen dialogi, ja sunnuntaina katsotaan omaa elämää uudesta näkökulmasta.

Helvetinviikko siirtää Bertrand Larssenin Paras-kirjasta tutun teorian käytäntöön yhden viikon ajaksi. Sen jälkeen alat uskoa mahdollisuuksiisi aivan uudella tavalla.

Hyvää helvetinviikkoa!

Oma arvioni: Tämän kirjan ”oppeja” olisi kyllä kiinnostavaa kokeilla käytännössä. Joutuisin tosin aika paljon soveltamaan asioita, mutta teen sitä toisaalta aika usein arjessa jo nyt. Oman elämänsä miettiminen, tavoitteiden asettaminen, tapojen tiedostaminen ja omien rajojensa koettelu ovat varmasti hyödyllisiä juttuja ihan jokaiselle meistä. Kenties toteutan oman helvetinviikkoni jossain vaiheessa, ja saatan myös raportoida siitä jotakin…













24. huhtikuuta 2016

Dinty W. Moore: Mindfulness ja kirjoittamisen taito
















Kustantaja: Basam Books
Julkaisuvuosi: 2015
Englanninkielinen alkuteos: The Mindful Writer
Suomentanut: Jenni Vehkaoja
Sivumäärä: 150 s.

M
indfulness ja kirjoittamisen taito on hyödyllinen kirja jokaiselle kirjoittajalle ja kirjoittamisesta haaveilevalle.

Luovan kirjoittamisen opettaja Dinty W. Moore opastaa teoksessaan antautumaan luovan prosessin henkiselle puolelle: olemaan tietoisesti läsnä, tarttumaan runoihin ja tarinoihin, jotka haluavat tulla kirjoitetuiksi ja hyväksymään kirjoittajan elämään kuuluvat haasteet lempeydellä.

Pohdiskelevassa ja viisaassa kirjassa tarkastellaan myös luovuuden alkuperää ja elämän omistamista kirjoittamiselle. Moore osoittaa, kuinka kirjoittaminen ja mindfulness voivat parhaimmillaan yhdistyä myönteisellä ja hedelmällisellä tavalla.

Oma arvioni: Inspiroiva kirja, jonka parasta antia olivat kirjoittajien ja taiteilijoiden sitaatit kirjoittamisen iloista ja suruista. Suosittelen kirjaa kaikille kirjoittamisen tuskan kanssa ajoittain kamppaileville ja omaa kirjoittajuuttaan pohtiville.

22. huhtikuuta 2016

Jussi Adler-Olsen: Pullopostia
















Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2014
Tanskankielinen alkuteos: Flaskepost fra P
Suomentanut: Katriina Huttunen
Sivumäärä: 551 s.

K
aksi veljestä herää tiukasti sidottuina venevajassa lähellä merta. Kylmäverinen kidnappaaja on jossain mutta palaa varmasti takaisin. Siteistä ei pääse irti, mutta löytyy pullo ja paperia…Vuosikausia myöhemmin apulaispoliisikomisario Carl Mørck saa käsiinsä poliisilaitoksella lojuneen pullon, jonka sisällä on avunpyyntö. Osasto Q on lähes mahdottoman tehtävän edessä. Mitä hädin tuskin luettava viesti tarkoittaa? Tutkimukset vievät 1990-luvulla kadonneiden jehovantodistajaveljesten jäljille. 

Jos kyse on poikien viimeisestä elonmerkistä, miksei perhe ole koskaan ilmoittanut heitä kadonneiksi?

Ennen kuin Mørck, Assad ja Rose huomaavatkaan, he ovat hermoja raastavan tapahtumasarjan kannoilla. Lisäksi eräs perheenäiti alkaa penkoa miehensä salaperäistä menneisyyttä, mutta totuudesta voi joutua maksamaan hengellään…

Oma arvioni: Pullopostia on ratkaisemattomiin rikoksiin erikoistuneesta Osasto Q:sta kertovan sarjan kolmas osa. Sitä edeltävät teokset ovat Vanki ja Metsästäjät. Pullopostia sai Lasiavain-palkinnon vuoden 2010 parhaana pohjoismaisena dekkarina. Paras tai ei, mutta hyvä lukijansa tiukasti otteessaan pitävä dekkari joka tapauksessa. 






21. huhtikuuta 2016

Ursula Poznanski: Sokeat linnut

Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2014
Saksankielinen alkuteos: Blinde Vögel
Suomentanut: Anne Mäkelä
Sivumäärä: 425 s.

Päivitä tila: ”Kuolema on suuri. Hymyhuulin olemme sen omia.”
L
eirintäalueelta Salzburgissa löytyy kaksi ruumista: nainen on kuristettu ja miestä ammuttu päähän.

Ainoa uhreja yhdistävä tekijä on Facebookin runoryhmä, johon molemmat kuuluivat. Ryhmän jäsenet linkittävät runoja tunnelmallisiin valokuviin ja jakavat niitä muille. Hyvin kaunista ja harmitonta. Kunnes kuolee seuraava runouden ystävä. Silloin Salzburgin rikospoliisin etsivä Beatrice Kasparyn on aika kirjautua sisään.

Oma arvioni: Tässä ajassa vahvasti kiinni olevaa jännitystä tarjoavassa Beatrice Kaspary-dekkarisarjan toisessa osassa keskeisessä roolissa on Facebook, joten kirjaa voi suositella varsinkin aktiivisesti somettaville lukutoukille, jollei realistisesti kuvattu nettitodellisuuden pimeämpi puoli ala lopulta tuntua jopa liiankin aidolta ja pelottavalta.








19. huhtikuuta 2016

Ursula Poznanski: Viisi
















Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2013
Saksankielinen alkuteos: Fünf
Suomentanut: Anne Mäkelä
Sivumäärä: 426 s.

Thanks for the hunt… Olet löytänyt kätkön.

A
rvioituksia, joiden ratkaisuna on koordinaatteja… Rasioita, joihin on pakattu ruumiinosia… Todistajia, jotka katoavat pian kuulemisen jälkeen…

Murhaaja on luonut verisen version geokätköilystä. jota ryhtyy selvittämään Salzburgin rikospoliisin etsivä Beatrice Kaspary. Tapaus tuntuu mahdottomalta ratkaista, ja pikkuhiljaa Kaspary alkaa epäillä itsekin olevansa jahdattavana.

Oma arvioni: Hiuksia nostattava psykologinen trilleri, josta ei yllättäviä juonenkäänteitä puutu. Mielenkiintoinen ”uusi” ei-pohjoismainen kirjailijatuttavuus.









18. huhtikuuta 2016

Janne Viljamaa: Narsistin lapsena – Pitkä tie itsenäisyyteen
















Kustantaja: Minerva
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 216 s
.

M
inkälaista on kasvaa narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän vanhemman lapsena? Miten löytää tie alistuneisuudesta itsenäisyyteen, vähättelystä vahvaan itsetuntoon?

Kirjassaan sosiaalipsykologi Janne Viljamaa luonnehtii narsistiäidin ja -isän persoonallisuutta, käsittelee alistavan kasvatusympäristön lapselle tuottamaa pelkoa, ahdistusta ja häpeää sekä antaa ajatuksia itsetunnon vahvistamiseksi.

Vanhemman tulisi antaa lapselle turvaa, hoitoa, tukea, rakkautta ja välittämistä. Itsekeskeinen narsisti ei tähän kykene, vaan hän voi pahimmassa tapauksessa alistaa lapsen, nöyryyttää tätä ja tai olla täysin välinpitämätön lapsen tarpeista.

Narsistivanhemman varjossa kasvaminen lyö tavallisesti ainakin jonkinlaisen jäljen minuuteen. Yleisiä vaurioita ovat ahdistus, masennus, kyvyttömyys sietää stressiä ja erilaiset aggressionsäätelyongelmat. On tärkeää löytää keino estää se, ettei lapsesta tule samanlaista narsistia kuin vanhemmistaan.

Oma arvio: Koskettavaa luettavaa vaikeasta aiheesta. Tämä on kirja, joka jokaisen lasten ja nuorten parissa työskentelevän olisi ehdottomasti syytä lukea. Tämän ajatuksia herättävän teoksen lohdullinen sanoma on se, että esimerkiksi harrastustoiminnasta on mahdollista saada eväitä vahvaan itsetuntoon, jos vanhemmilta ei saa tukea ja kannustusta. Valitsin tämän kirjan alunperin luettavaksi pysähdyttävän kansikuvan perusteella. 
























16. huhtikuuta 2016

Tommi Kinnunen: Lopotti
















Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 367 s.

Minkä neuvon antaisin, nyt kun olet päättänyt alkaa rohkeaksi ja kulkea pystypäin? Tahtoisin sanoa, että elämä ei ole jatkuvaa taistelua päivästä toiseen eikä huominen eilisen kopio. On hyviä päiviä ja on huonoja. Ne pitää molemmat tunnistaa ja pitää erillään kuten arki ja pyhä. Äläkä koskaan ala joksikin vain siksi, että joku toinen niin tahtoo.”

Selkosten kylän Helena on vasta yhdeksän, kun hänet temmataan juuriltaan ja lähetetään yksin sokeainkouluun viisikymmenluvun Helsinkiin. Vähitellen hän opettelee ison kaupungin tuoksut, äänet, askelmäärät ja tutustuu myös hierojaksi opiskelevaan Kariin.

Neljäkymmentä vuotta myöhemmin Helenan veljenpoika Tuomas muuttaa omasta halusta etelän yliopistokaupunkiin. Tuomas tahtoo täyttää vaatimukset ja odotukset. Salaa hän haaveilee omasta perheestä. Etelässä hän myös tutustuu tätiinsä uudella tavalla.

Millaista on elää koko elämänsä sivullisena, toivoa että eräänä päivänä ihmiset eivät kiinnittäisi huomiota eroihin vaan yhtäläisyyksiin? Lopotti on vahva teos sivullisuudesta ja oman tien löytämisestä, halusta tulla isäksi sekä taidosta olla äiti.

Oma arvioni: Tommi Kinnunen jatkaa tässä toisessa teoksessaan Neljäntienristeyksessä aloittamaansa vahvaa ja vaikuttavaa kerrontaa. Takakansitekstin perusteella oletin pitäväni Lopotista todella paljon. Lopulta sanat eivät oikein riitä kuvaamaan, kuinka hieno kirja Lopotti mielestäni onkaan.

Poikkeavuus ja sivullisuus eivät ole helppoja teemoja kuvattavaksi uskottavasti ja aidon tuntuisesti varsinkaan sellaiselle lukijalle, joka on tavalla tai toisella kohdannut ulkopuolisuutta omassa elämässään lapsesta lähtien. Mutta Kinnunen on onnistunut siinä mielestäni erinomaisesti. Romaanissa näkyy, että taustatyö on tehty todella huolellisesti. Etenkin näkövammaisen maailma avautuu näkevälle lukijalle mielestäni ikään kuin uusin silmin.

Kieli on kaunista ja tarina koskettaa, voiko lukija kirjalta enää enempää toivoa. Tuskin. Lopotti on kirja, jota ei mistään hinnasta kannata jättää lukematta. Tämä arvonnassa voittamani kirja pääsee kunniapaikalle hyllyyn, sillä jossain vaiheessa tulen lukemaan tämän upean teoksen myös uudestaan. 

Milena Busquets: Tämäkin menee ohi
















Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi:2016
Espanjankielinen alkuteos: También esto pasará
Suomentanut: Tarja Härkönen
Sivumäärä: 196 s.

H
urmaava, hauska ja aistillinen espanjalaisromaani nelikymppisestä naisesta, joka suree äitinsä kuolemaa muttei suostu päästämään irti intohimoisesta elämänjanostaan.  Blanca matkustaa äitinsä hautajaisten jälkeen perheen kesähuvilalle merelliseen Cadaquèsiin. Hän käy läpi kiihkeää ja tuskallista suhdetta menetettyyn äitiin samalla kun viettää kesäisiä päiviä ja öitä lastensa, kahden ex-miehensä ystäviensä ja rakastajansa kanssa.

Ihana, pakahduttava tarina on täysosuma vaikkapa Siri Hustvedtin, Riikka Pulkkisen ja Sadie Jonesin lukijoille.

Oma arvioni: Olen kirjan luettuani hieman pettynyt, sillä se osoittautuikin minulle loppujen lopuksi ”no, tulipahan nyt luettua tämäkin”-kirjaksi. Kirja ei tarjonnut espanjalaista elämänmenoa välimerellisine maisemineen. Vastoinkäymisetkin olivat liian hetkellisiä, vaikka optimistisuuteen pyrkiminen elämässä hyvä tavoite onkin. Minusta tuntuu, että tämä saattaa hyvinkin olla niitä kirjoja, joita ei vähän ajan kuluttua edes muista lukeneensa. Kaipa tämä kuitenkin ihan kelvollista chick lit-kirjallisuutta on, mutta ei vaan kaikesta hyväntuulisuudestaan huolimatta erityisemmin minun makuuni.




15. huhtikuuta 2016

Martin Pistorius: Mykkä huuto – Poika, joka jäi oman kehonsa vangiksi
















Kustantaja: Minerva
Julkaisuvuosi: 2015
Englanninkielinen alkuteos: Ghost Boy.
The Miraculous Escape of a Misdiagnosed Boy Trapped Inside His Own Body
Suomentanut: Leena Mäntylä
Sivumäärä: 297 s. + 16 kuvas.

"
Oletko nähnyt elokuvia, joissa joku herää aaveena, mutta ei itse tiedä olevansa kuollut? Sellaiselta minusta tuntui, kun huomasin ihmisten katsovan suoraan lävitseni. Yritinpä miten kovasti tahansa anoa ja huutaa, en saanut heitä huomaamaan minua."

Vuonna 1988 kaksitoistavuotias Martin Pistorius palasi koulusta valittaen kipeää kurkkuaan. Hän ei koskaan palannut takaisin kouluun. Mystiset oireet valtasivat Martinin kehon. Kahdeksantoista kuu-kauden kuluessa sairaus vei häneltä sekä puhe- että liikuntakyvyn täysin.

Lääkärit olivat neuvottomia ja kertoivat Martinin vanhemmille, että tunnistamaton rappeumasairaus oli saanut pojan taantumaan vastasyntyneen tasolle. Lopulta Martin vajosi kooman kaltaiseen tilaan eikä enää reagoinut ulkoisiin ärsykkeisiin. Hänen ei ennustettu elävän kauan.

Kukaan ei tiennyt, että vaikka Martinin keho pysyi täysin halvaantuneena, hänen mielensä palasi viiden vuoden kuluttua eloon. Vain tajutakseen elävänsä pahimmassa mahdollisessa painajaisessa.

Martin ei kyennyt kertomaan kenellekään, että sairaalasängyssä makaavan, mihinkään reagoimattoman kehon sisällä eli vankina ajatteleva ja tunteva ihminen, joka oli tietoinen kaikesta ympärillään tapahtuvasta.

Martin Pistoriuksen matka takaisin elämään oli hidas ja raskas. Maailmanmenestykseksi nousseessa kirjassaan hän kertoo itse noista kahdestatoista pitkästä vuodesta, väärän diagnoosin vahingollisuudesta, julmien hoitajien väkivallasta ja kommunikointikyvyn puutteen aiheuttamasta tuskasta. Mutta kirja on myös ainutlaatuinen kertomus toipumisesta, sitkeydestä, uuden yhteyden löytymisestä, rakkaudesta ja elämän voitosta.

Oma arvioni: Hieno, koskettava ja paikoin ahdistavakin kirja, joka jokaisen ns. terveen ihmisen kannattaisi lukea. Tarinaa lukiessa mietin kerta toisensa jälkeen, kuinka hyvin asiat itselläni ovatkaan – ja ovat oikeastaan aina olleet, vaikka synnynnäisen vaikean liikuntavamman vuoksi olen toki saanut osakseni muun muassa tuijotuksia ja kykyjeni vähättelyä. Ja arjessa tarvitsen paljon toisen ihmisen apua. Olen ollut kuitenkin todella onnekas, kun olen aina pystynyt ja useimmiten myös uskaltanut puolustaa itseäni ja omia oikeuksiani sanojen voimalla läheisteni vankkumattoman tuen ja kannustuksen vahvistamana.

Onneksi teknologia kehittyy jatkuvasti, joten ”puhumattomien” mahdollisuudet saada oma äänensä kuuluville paranevat nekin koko ajan. Se, missä toivoisi kuitenkin tapahtuvan eniten muutosta, on ihmisten asennoituminen erilaisuuteen. Koskaan ei voi tietää varmasti, mitä esimerkiksi koomassa oleva henkilö kuulee ja tuntee, joten häntä tulee kohdella kunnioittavasti. Jokainen ihminen ansaitsee tulla nähdyksi, kuulluksi ja kohdelluksi ensisijaisesti ihmisenä, ovat hänen fyysiset, psyykkiset tai sosiaaliset ominaisuutensa sitten millaisia tahansa.

Pistoriuksen tarina osoittaa sen, että niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa…  















13. huhtikuuta 2016

Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi
















Kustantaja: S&S
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 201 s.

K
eskivaikea vuosi seuraa masennusdiagnoosin jälkeistä elämää vuoden ajan. Paljon on tapahtunut jo ennen psykiatrin vastaanotolle astumista. Entinen yhdeksän laudaturin ylioppilas ei koe täyttäneensä muiden odotuksia. Usko omien unelmien toteutumiseen on alkanut horjua, ja äitiys on osoittautunut introvertille lähes mahdottomaksi tehtäväksi. Ja joka vuosi saapuu kaamos, talven pimeyden käynnistämä kamppailu elämänhalun ja -haluttomuuden välillä.

Pureeko lääkitys maailmantuskaan, onko kirjoittamisesta terapiaksi, auttaako jos hankkii koiranpennun Tehoaako meditaatio, jos Facebook on samalla auki? Voiko rakkaudessa epäonnistua? Mitä on lupa katua?

Keskivaikea vuosi on masennuskirja, joka ei masenna. Avoin ja kaunis kertomus ihmisestä, joka solmii sovintoa elämänsä kanssa.

Oma arvioni: Keskivaikea vuosi on hieno kirja. Se kuvaa masentunutta mieltä ja sen kantajan elämää rehellisen kaunistelemattomasti. Harmaanmustasta aiheesta huolimatta teoksessa on myös valon välähdyksiä. Keskivaikea vuosi ei ole täynnä pelkkää masennusta, siinä on myös kiitollisuutta elämän pienistä iloista; kuten rakastavasta ja rakastettavasta perheestä sekä kevään myötä lisääntyvästä auringonvalosta.

Kirjassa on kuvattu varsin kiinnostavasti myös kirjailijan työtä. Vaikka itse en ole ainakaan diagnosoitua masennusta kokenut ja kirjoitan tällä hetkellä pääasiassa väitöskirjaa ja blogipostauksia, löysin Vanhatalon uusimmasta kirjasta yllättävän paljon myös omaan arkeeni sopivia seikkoja, jotka saivat minut pohtimaan sitä, missä kulkee masennuksen ja ns. normaalien mielenliikkeiden välinen raja. Voin kuvitella, että Keskivaikea vuosi toimisi mainiona vertaistuen lähteenä masennuksen kanssa eläville – sairastuneille ja heidän läheisilleen.

P.S. Kirja, jossa esiintyy ihana ihmisen parhaaksi ystäväksi kutsuttu olento, on minusta aina erityisen hieno…



12. huhtikuuta 2016

Markku Lappalainen: Miksi aivot sanovat ei – Opi uusi tapa ajatella
















Kustantaja: Minerva
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 294 s.

T
unteilla on ylivalta inhimillisessä käyttäytymisessä. Aivojen tapa toimia ei ole ensisijaisesti ajattelu, vaan muistiin ja tunteisiin perustuva reagointi kyllä/ei - kaavan mukaisesti. Kun meitä kohtaa uusi asia, aivomme sanovat EI.

Kulttuurissamme arvostetaan kriittistä ajattelua, ja kielteisyys nähdään voimalliseksi keinoksi saada totuus selville. Kriittisestä ajattelusta kuitenkin puuttuvat luovat ja muotoilevat ainesosat, jotka ovat tarpeen käytäessä käsiksi ongelmiin.

Uudenlaisen ajattelun avulla voimme päästä eroon kaavamaisista reagointitavoista. Kun opimme havainnoimaan omaa käyttäytymistämme, voimme ymmärtää itseämme ja myös muuttuvaa maailmaa ympärillämme.

Markku Lappalainen on kerännyt avuksemme alan tärkeintä kansainvälistä tutkimustietoa (jota tarjoavat mm. lateraaliajattelun kehittäjä Eduard de Bono, aivotutkimuksen uranuurtaja Antonio Damasio ja tunneälyn pioneeri David Goleman) ja kehittänyt sen varaan rakentuvaa uutta ja innostavaa tapaa ajatella.

Näkökulman vaihtaminen mahdollistaa monet tärkeät asiat päivittäisessä elämässä kuten huumorin, luovuuden ja positiivisen tavan selvitä päivän ongelmista.


Oma arvioni: Tiivistän tämän kirjan keskeisen sanoman seuraavaan suoraan lainaukseen: ”
”Ellemme osaa kuvitella jotain, mitä ei vielä ole, emme voi myöskään saavuttaa sitä. On unelmoitava mahdollisuuksista ja sitten yritettävä toteuttaa niitä.” Jos haluat tietää asiasta lisää, kannattaa lukea koko kirja. 

Pirkko Arhippa: Tii taa Taneli
















Kustantaja: Kustannus-Mäkelä
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 210 s.

K
omisario Varpu Ahava ei ole tähänastisen elämänsä aikana jalallaan astunut golfkentälle. Hän hädin tuskin tietää, mikä on tii. Tilanne muuttuu, kun elokuisena aamuna Merigolfin vesiesteeltä löytyy nuoren miehen ruumis. Uhri on omistajaperheen poika, kohtelias ja hyvännäköinen vielä vainajanakin. Hänestä ovat pitäneet kaikki, erityisesti kaikki naiset. Mutta kovin syvältä Jani Nuutisen elämää ei tarvitse penkoa, kun siloisen ulkokuoren alta alkaa paljastua seikkoja, joista jokainen voisi olla motiivi murhaan.

Oma arvioni: Jo kuudella vuosikymmenellä kirjoittaneen kokeneen ”murhadaamin” klassinen perusdekkari, joka sopii maukkaaksi välipalaksi. En minä ainakaan kaikkia käänteitä osannut arvata

11. huhtikuuta 2016

Marjut Helminen: Appelsiinilehto
















Kustantaja: Minerva
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 283 s.

S
uomalainen erityissairaanhoitaja Sini matkustaa Palestiinaan koulutustehtäviin. Työmatka saa yllättävän käänteen, kun Gazassa puhkeaa jälleen kriisi. Suomessa Sinin liikkeitä seuraa jännittyneenä hänen ystävänsä, Palestiinan pakolainen Fuad.

Appelsiinilehdossa risteävät Sinin ja Fuadin, vaiheet ja valinnat Suomessa ja Palestiinassa mutta myös Beirutissa vuonna 1982. Toisiaan vielä silloin tuntematta molemmat kokivat Libanonin sodan.

Sini on Gazassa voimiensa äärirajoilla ja menneisyyden aaveet vainoavat häntä entistä pahemmin. Kun kipulääkkeet loppuvat, hän yrittää lievittää potilaittensa tuskaa ikiaikaisin keinoin, millä on arvaamattomat seuraukset.

Vai onko kaikki vain epätoivoisten ihmisten toivetta, että tapahtuisi jokin ihme, joka lopettaisi väkivallan kierteen?

Lopulta toteutuu myös Fuadin pitkäaikainen haave matkustaa ensi kerran maahan, josta hän pakeni vauvaikäisenä äitinsä sylissä. Myös hän joutuu väistämättä kohtaamaan menneisyyden, sukunsa historian ja oman nykyisyytensä kaksinkertaisena pakolaisena Suomessa.


Oma arvioni: Marjut Helmisen vahva esikoisromaani vie lukijansa konfliktialueelle. Jännitteinen tarina sukeltaa arkeen sodan keskellä.  Kirjassa keskiössä ovat pakolaisten hätä, ihmisten auttamishalu ja selviytymiskyky – isoja asioita kaikki. Teos on tänäänkin valitettavan ajankohtainen. Tämä kirja tarjosi itselleni sellaisen elämyksen, joka ei helposti unohdu. En usko, että se jättäisi kylmäksi sinuakaan. 

Michael Hjorth & Hans Rosenfeldt: Tunturihauta
















Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2013
Ruotsinkielinen alkuteos: Fjällgraven
Suomentanut: Veijo Kiuru
Sivumäärä: 476 s.

Tunturiin haudattu kipeä salaisuus

K
ahden naisen ruskaretki Pohjois-Ruotsin Jämtlandissa päättyy kammottavaan löytöön: joen törmällä pilkottaa kuolleen ihmisen käsivarsi. Paikalle kutsutaan poliisi, ja ruumiita löytyy enemmänkin. Niitä on yhteensä kuusi, neljä aikuista ja kaksi lasta. Kuolleiden joukossa on vuosia sitten kadonnut hollantilainen pariskunta, mutta loput neljä jäävät arvoitukseksi. Dna-kokeet osoittavat heidän olevan perhe, mutta heitä ei ole julistettu kadonneeksi. Kukaan ei kaipaa heitä.

Tapaus siirtyy henkirikosyksikön tutkittavaksi. Rikospsykologi Sebastian Bergman matkustaa muun tutkintaryhmän kanssa Jämptlandiin. Sebastian on lähentynyt Vanjan kanssa pelastettuaan tämän hengen aiemman tapauksen loppumetreillä. Vanja ei vieläkään tiedä, että Sebastian on hänen oikea isänsä, mutta onko tutkintaryhmässä joku muu, joka tietää?

Tunturihauta on koukuttava jatko-osa kirjoille Mies joka ei ollut murhaaja ja Oppipoika. Hjorth ja Rosenfeldt ovat pitelemättömiä. Jälleen kerran.

Oma arvioni: Tunturihauta jää mielestäni juonellisesti ikään kuin Bergman–sarjan edellisten kirjojen varjoon, sen verran tylsä tarina tällä kertaa oli. Mutta kiinnostavat henkilöt pelastivat kuitenkin paljon – ja kirjailijakaksikon omintakeinen huumori puree edelleen. Jälleen kerran tarina päättyi siten, että lukija ei voi muuta kuin odottaa sen jatkuvan.


10. huhtikuuta 2016

Yuval Noah Harari: Sapiens - Ihmisen lyhyt historia
















Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2016
Englanninkielinen alkuteos: Sapiens: A Brief History of Humankind
Suomentanut: Jaana Iso-Markku
Sivumäärä: 491 s.

1
00 000 vuotta sitten maapallolla asui ainakin kuusi ihmislajia. Nykyään lajeja on vain yksi: homo sapiens.

Miten meidän lajimme onnistui päihittämään muut lajit? Miten metsästäjistä tuli kaupunkien ja kuningaskuntien rakentajia? Miten ryhdyimme uskomaan jumaliin, valtioihin ja ihmisoikeuksiin sekä luottamaan rahaan, kirjoihin ja lakeihin? Miksi alistuimme byrokratialle, aikatauluille ja kuluttamiselle? Ja millaiseksi maailma on muuttumassa?

Kirjassaan Sapiens. Ihmisen lyhyt historia Yuval Noah Harari käy läpi koko ihmisen historian, aina ensimmäisistä maan kamaralla kulkeneista ihmisistä kohti nykypäivää. Hän selvittää, miten historian virrat ovat muovanneet ihmistä ja yhteiskuntaa.

Oma arvioni: Historioitsijan kirjoittama monipuolinen, rohkea ja provokatiivinen teos ihmiskunnan kehitysvaiheista. Harari kyseenalaistaa tietomme ja luulomme ihmisyydestä. Kirjassa on lukuisia yllättäviä faktoja ja vielä hämmästyttävämpiä ajatuksia. Sapiens on niin nokkela kirja, että sen suuruus paljastuu vain lukemalla se kokonaan. Jos haluat lukea jotakin haastavaa, Sapiens on oivallinen valinta.


9. huhtikuuta 2016

Kate Atkinson: Eikö vieläkään hyviä uutisia?
















Kustantaja: Schildts & Söderströms
Julkaisuvuosi: 2013
Englanninkielinen alkuteos: When will there be good news?
Suomentanut: Kaisa Kattelus
Sivumäärä: 361 s.

M
aalaiskylässä tapahtuu kauhea murha. Yhdeksänvuotias Joanna Mason on rikoksen ainoa silminnäkijä. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin hänestä on tullut menestynyt lääkäri, joka pitää yksityispraktiikkaa Edinburghissa, on naimisissa ja pienen lapsen äiti. Kun rikoksesta tuomittu Andrew Decker vapautuu vankilasta, Joanna katoaa. Rikosylikomisario Louise Monroe joutuu pohtimaan, käynnistetäänkö etsinnät Joanna epäilyttävän aviomiehen vastustuksesta huolimatta.

Toisaalla entinen rikoskomisario Jackson Brodie on uppoutunut henkilökohtaisempiin tutkimuksiin. Hän on hankkinut haltuunsa hiussuortuvan, joka pitäisi viedä DNA-laboratorioon Lontooseen. Matkasta tulee odotettua mutkikkaampi. Sattuman kaupasta juna, johon hän on noussut, joutuu onnettomuuteen – Edinburghissa.


Oma arvioni: Atkinson jatkaa tutulla tyylillään. Maailma on tässäkin kirjassa hieman vinossa, ja kaikki tapahtumat ovat jollakin tavalla kytköksissä toisiinsa. Viihdyin tämän psykologisesti terävän ja kaunokirjalliseen ”muotoon” kirjoitetun dekkarin seurassa varsin hyvin. 

8. huhtikuuta 2016

Sari Pullinen: Kohta kaikki alkaa
















Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 288 s.

M
erenrantakaupunki; pitsihuviloita, hiekkaranta ja jäätelökioski. Hotellissa nainen, jonka kämmenessä on puukosta tullut syvä haava. Mitä on tapahtunut?

Kohta kaikki alkaa on kuvaus pelastetuksi tulemisen halusta. Julmuuteen asti menevästä rehellisyydestä. Yksinäisistä illoista, valheista ja nälkäisestä rakkaudesta. Sari Pullisen kieli on soljuvaa ja lyyristä, kerronta kirkasta. Hän kuljettaa tarinaa taitavasti, eikä haikean kauniista maisemasta tahtoisi astua pois.

Oma arvioni: Tämä kirja lähti kirjastosta matkaan ihan sattumalta. Kirjan nimi herätti kiinnostukseni. Sari Pullisen esikoisromaanissa pidin erityisesti sen lyyrisestä kielestä. Surumielisyyden ohella tarinassa on myös sopivasti lohdullisuutta. Kokonaisuutena kirja tarjosi miellyttävän lukuelämyksen.


7. huhtikuuta 2016

Tommy Hellsten: Tähän olen tullut - Kirja merkityksen löytämisestä
















Kustantaja: Kirjapaja
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 176 s.

T
ommy Hellsten kirjoittaa uutuusteoksessaan uskosta ja omasta hengellisestä tiestään ja etsinnästään. Matka alkoi teinipoikana ja nyt, 50 vuotta myöhemmin, välit Jumalan kanssa alkavat olla jo likeiset.

Usko ei ole Hellstenille uskonnon ja opinkappaleiden synonyymi, vaan se on ennen kaikkea kiihkeä ja ohittamaton kysymys elämästä. Juuri siksi jokaisen on otettava siihen kantaa. Kipu, häpeä, armo, rakkaus - ne ovat kaikki uskon käsitteitä ja tulevat eletyksi arjessamme todeksi joka päivä. Vaikka uskonnot jäisivät nykyihmiselle etäisiksi, yksilöinä olemme kaikki uskostamme tehtyjä.

Hellstenin matka uskon kysymysten äärelle on ollut kiivas ja ristiriitojen repimä, tie kuoppainen ja luottamus koetuksella. Suurimpia kaikesta ovat rakkaus ja yhteyden kokemus, sen matka on ennen kaikkea opettanut.

Oma arvioni: Tässä kirjassa pohditaan hengellisyyttä ja uskon maailmaa kirjailijan henkilökohtaisten varsin rankkojenkin kokemusten kautta. Siinä ei julisteta tai käsitteellistetä. Jos elämän suuret kysymykset kiinnostavat, kannattaa lukea tämä erilainen matkakirja.


Esko Valtaoja: Ensimmäinen koira Kuussa: Kootut kolumnit
















Kustantaja: Ursa
Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 480 s.

"Yritän viihdyttää, valistaa ja ärsyttää, milloin missäkin järjestyksessä. Jokaiselle meistä tekee hyvää saada kahvit joskus väärään kurkkuun lehteä lukiessa."

E
sko Valtaojan kolumnit ovat virkistävää aivoviihdettä: ne vuoroin kyseenalaistavat totuttua ja vuoroin nauravat päähänpinttymille ja moralismille. Valtaojan kolumneissa katsotaan maailmaa lämpimästi ja terävästi.

"Koetan saada jokaiseen kolumniini jotain laajempaa ajatusta tai näkökulmaa. Jotain, joka saa unisena aamukahviaan hörppivän lukijani hätkähtämään ja ajattelemaan asioita hieman uudelta kantilta."

Valtaojalle mikään inhimillinen ei ole vierasta. Hän kirjoittaa napakasti argumentoiden ja avartaa lukijan kokemuspiiriä hienovaraisesti. Kokoelma on raikas kooste suomalaista ajattelua etevimmillään.

Oma arvioni: Monipuolinen kokoelma ajatuksia herättäviä ja ennakko-oletuksia ravistelevia tekstejä, joita lukiessa saa hämmästyä, hämmentyä ja hymyillä. Suosittelen.