Siirry pääsisältöön

Katri Rauanjoki: Jonain keväänä herään

Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 270 s.

Missä vaiheessa pimeästä tulee hämärä?

Kaupunki oli täynnä legendaarisia houkutuksia: korkealle mustan veden ylle käkättäen selkänsä köyristäviä siltoja, kiiltäviä moottoriteitä kahden riemukkaan kallioleikkauksen välissä tai köysitehdas, jonka tuotteet olivat lopettaneet monen muunkin haikailevan elämän. Keinoja kyllä löytyi, kunhan saisin rohkeuteni rippeet kerättyä.”

Kerttu on pärjääjä. Hänellä on mies, kaksi lasta, opettajan työ ja unelmiensa talo, mutta. Sitten on se mutta. Kertulla on unikkovihko, johon suunnittelee salaa itsemurhapäiväänsä. Sitten kun perhe ei ole kotona. Sitten kun on sopiva päivä.

Mikä alkoi viirata elämän vinoon, mikä saa ympyröimään päivämääriä kalenterista, mitä tapahtui kun hän oli pieni, mitä tapahtui viime syksynä?

Psykologisesti rikkaasta aineistosta ammentava Katri Rauanjoki tarttuu romaanissaan nykyelämän armottomiin vaatimuksiin, työelämän seksuaaliseen häirintään, parisuhde- ja perheongelmiin sekä riittämättömyyden tuntoihin. Kun maailma ympärillä säröilee, saattaa terävin särö ja lempein lääke silti löytyä hämmästyttävän läheltä. Jonain keväänä herään käy kohti valoa ja toivoa saaden pohjoisen luonnon välkkymään lohduttavissa väreissä.

Oma arvioni: Katri Rauanjoen juuri ilmestynyt uutuusromaani on vahva kuvaus ihmisen pienuudesta suurten vaatimusten edessä. Kirjailija ammentaa omista masennuskokemuksistaan, joten ei ihme, että kerronta tuntuu aidolta ja kaunistelemattomalta. Vakavasta aiheesta huolimatta, tarina ei ole kuitenkaan ole synkkä, sillä värien ja valon pilkahduksia löytyy sieltä täältä.  Pidin kirjasta kovasti, ja etenkin paikoin jopa runollisen kaunis kieli viehätti myös.

Kirjaa voi suositella erityisen lämpimästi varsinkin kaikille masennuksen kanssa kamppaileville ja heidän läheisilleen. Yhden perheenjäsenen sairaus kun  koskettaa aina koko perhettä. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tommi Kovanen & Jenny Rostain: Kuolemanlaakso

"Pienenä poikana jäällä kuulin tarinan miehestä, jota oli taklattu selkään. Mies oli muuttunut sen seurauksena, kadonnut täysin koko kuvasta. Puhuttiin, että nykyään hän kulki kuin elävä kuollut, ilman valoa silmissään. Ja tuota taklausta ja sen seurauksia alettiin kutsua kuolemanlaaksoksi.” – Tommi Kovanen
26. tammikuuta 2013 Rauman Lukon puolustajalla Tommi Kovasella on edessä peli Bluesia vastaan. Ottelun pitäisi olla aivan tavallinen, samanlainen kuin yli 500 kertaa aiemmin Kovasen liigauran aikana. Kovanen kuitenkin taklataan rajusti takaapäin, eikä mikään ole sen jälkeen kuten ennen.
Seuraamuksia tästä taklauksesta ei tule muille kuin Kovaselle: hänellä diagnosoidaan aivovamma, joka pakottaa hänet lopettamaan uransa. Kukaan ei ota vastuuta tapahtuneesta, ja Kovasta kehotetaan olemaan asiasta hiljaa. Vamman seurauksena Kovasen tunteet alkavat kadota, ja väsymys tuntuu lamaannuttavalta. Lehdistölle ja läheisille hän uskottelee kaiken olevan hyvin – mutta hänen elämänsä hajoamin…

Pirjo Maijala: Terveyskeskusosasto

"Se on minun
tuo tuolla, joka makaa
jota te käännätte ja väännätte

tuskailette
riesa, vaiva, ei osaa itse vessaan
puhumattakaan muusta
edes ruokailusta.

Se on minun
jolle te äyskitte ja tiuskitte
turhautuneena ja väsyneenä
pudotatte sängystä
annatte vääriä lääkkeitä.

Se on minun
jonka sydämen särjette harva se päivä
se ymmärtää kaiken
vaikka ei kuule tai näe.

Se on minun
jonka te jätätte tuntikausiksi yksin huoneeseen
yön pimeään

otatte kellon, että se ei häiritse kahvitaukoanne
nyrpistätte nenää, kun pesette tai vaihdatte vaippoja aamulla
käännytte pois.

Se on minun."

Oma arvioni: Pirjo Maijalan terveyskeskuksen vuodeosastolle sijoittuvissa runoissa puhutaan suoraan ja kaunistelematta siitä todellisuudesta, jossa monet sairaat vanhukset joutuvat elämänsä loppuaikoja viettämään ja kiireen uuvuttamat hoitajat työtään tekemään. Runot herättivät myös henkilökohtaisia muistoja ajalta, jonka jouduin vuodeosastolla mummojen keskellä viettämään. Voi, kuinka vihasinkaan niitä ylisuu…

Heini Saraste & Kalle Könkkölä: Voihan vammainen – Lasten kuvasanakirja vammaisuudesta

Miksi opaskoiraa ei saa silittää?Kuinka nopeasti sähköpyörätuolilla pääsee?Mikä on pimeä huone? Mitä apua kellosta on ruokalajien valinnassa?

Lasten kuvasanakirja vammaisuudesta on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat tietää enemmän vammaisten ihmisten elämästä. Kirjassa seikkailevat kaverukset Myrsky, Kalle, Siiri, Jaakob ja Leila. Osa lapsista on vammaisia, osa ei. Heille kaikille sattuu ja tapahtuu!
Oma arvioni: Tämän varsin odotetun kirjan idea on suorastaan loistava ja kuvitus mitä mainioin; värikäs, oivaltava ja sopivan humoristinen. Koska kirja on tehty yhdessä Kynnys ry:n kanssa ja sen toimituskuntaan on kuulunut myös muiden vammaisjärjestöjen edustajia, odotukset varsinkin tiedollisen sisällön oikeellisuuden suhteen olivat korkealla.
Vihdoinkin olemme siis saaneet suomalaisen lapsille suunnatun kirjan, jonka kanssa päiväkoti-ikäisten ja alkuopetuksessa olevien lasten kanssa on hyvä lähestyä erilaisuutta – ennakkoluulottomasti ja ilman turhia pelkoja. Lapsethan ovat yleensä luonn…