16. huhtikuuta 2016

Tommi Kinnunen: Lopotti

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 367 s.


Minkä neuvon antaisin, nyt kun olet päättänyt alkaa rohkeaksi ja kulkea pystypäin? Tahtoisin sanoa, että elämä ei ole jatkuvaa taistelua päivästä toiseen eikä huominen eilisen kopio. On hyviä päiviä ja on huonoja. Ne pitää molemmat tunnistaa ja pitää erillään kuten arki ja pyhä. Äläkä koskaan ala joksikin vain siksi, että joku toinen niin tahtoo.”

Selkosten kylän Helena on vasta yhdeksän, kun hänet temmataan juuriltaan ja lähetetään yksin sokeainkouluun viisikymmenluvun Helsinkiin. Vähitellen hän opettelee ison kaupungin tuoksut, äänet, askelmäärät ja tutustuu myös hierojaksi opiskelevaan Kariin.

Neljäkymmentä vuotta myöhemmin Helenan veljenpoika Tuomas muuttaa omasta halusta etelän yliopistokaupunkiin. Tuomas tahtoo täyttää vaatimukset ja odotukset. Salaa hän haaveilee omasta perheestä. Etelässä hän myös tutustuu tätiinsä uudella tavalla.

Millaista on elää koko elämänsä sivullisena, toivoa että eräänä päivänä ihmiset eivät kiinnittäisi huomiota eroihin vaan yhtäläisyyksiin? Lopotti on vahva teos sivullisuudesta ja oman tien löytämisestä, halusta tulla isäksi sekä taidosta olla äiti.

Oma arvioni: Tommi Kinnunen jatkaa tässä toisessa teoksessaan Neljäntienristeyksessä aloittamaansa vahvaa ja vaikuttavaa kerrontaa. Takakansitekstin perusteella oletin pitäväni Lopotista todella paljon. Lopulta sanat eivät oikein riitä kuvaamaan, kuinka hieno kirja Lopotti mielestäni onkaan.

Poikkeavuus ja sivullisuus eivät ole helppoja teemoja kuvattavaksi uskottavasti ja aidon tuntuisesti varsinkaan sellaiselle lukijalle, joka on tavalla tai toisella kohdannut ulkopuolisuutta omassa elämässään lapsesta lähtien. Mutta Kinnunen on onnistunut siinä mielestäni erinomaisesti. Romaanissa näkyy, että taustatyö on tehty todella huolellisesti. Etenkin näkövammaisen maailma avautuu näkevälle lukijalle mielestäni ikään kuin uusin silmin.

Kieli on kaunista ja tarina koskettaa, voiko lukija kirjalta enää enempää toivoa. Tuskin. Lopotti on kirja, jota ei mistään hinnasta kannata jättää lukematta. Tämä arvonnassa voittamani kirja pääsee kunniapaikalle hyllyyn, sillä jossain vaiheessa tulen lukemaan tämän upean teoksen myös uudestaan. 

2 kommenttia:

  1. Minä pidin erityisesti siitä lyhyestä toisen persoonan kerronnan jaksosta teoksen loppupuolella. Myös Kinnusen tapa pitää lukijaa sokean informaatiomaailmassa oli hyvä ratkaisu.

    VastaaPoista
  2. Lopotti odottaa tuossa jo hankittuna. Maltan tuskin odottaa. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!